Ollaan läheisiä ystäviä, nähdäänkin aika usein ihan kaverimeiningillä. Ajatusmaailmat kohtaa monissa kohdin ja eroaa sitten minun mielestäni sopivasti, koska olisi kai se kamalaa jos kumppani olisi klooni itsestäni. Autellaan toisiamme niin kuin ystävät tekevät ja yhteyttä on pidetty melkein päivittäin jo kuukausien ajan. Joskus on riideltykin ja sitten sovittu mukavasti, ei kumpikaan jaksa olla pitkävihaisia. Fyysinen kiinnostavuuskin on tunnustettu puolin ja toisin.
Mutta mies näkee ajatusmaailmojen eron asiana, jonka takia ei kannata suhdetta aloittaakaan. Eikä mies ole "rakastunut", ei ole koskaan ollutkaan. Kyllä mä hänen näkemystään kunnioitan, enkähän voi yksin mitään suhdetta aloittaakaan. Itse en ole koskaan ketään kohtaan tuntenut tällä tavalla, tällaista yhteenkuuluvaisuutta ja sellaista pyyteetöntä auttamishalua, välittämistä. Molemminpuolin.
Se on sitten vain hyvää ystävyyttä. Sen täytyy mulle riittää.
Mutta mies näkee ajatusmaailmojen eron asiana, jonka takia ei kannata suhdetta aloittaakaan. Eikä mies ole "rakastunut", ei ole koskaan ollutkaan. Kyllä mä hänen näkemystään kunnioitan, enkähän voi yksin mitään suhdetta aloittaakaan. Itse en ole koskaan ketään kohtaan tuntenut tällä tavalla, tällaista yhteenkuuluvaisuutta ja sellaista pyyteetöntä auttamishalua, välittämistä. Molemminpuolin.
Se on sitten vain hyvää ystävyyttä. Sen täytyy mulle riittää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sänkykamari käyttöön. Ette ole vielä olleet intiimisti yhdessä ilmeisesti??
Jos tuokaan ei tehoa, niin sitten tosiasia on vaan tunnustettava. Mies ei tunne todellista fyysistä vetoa sinua kohtaan, vaikka niin sanookin. Silloin sinun täytyy vaan tyytyä platoniseen ystävyyssuhteeseen.
miehen saa houkuteltua kerran seksipuuhiin, niin silloinko ystävyys muuttuu automaattisesti rakastumiseksi? LOL.
oljenkorren testaaminen.
Mahdollisuus onnistumiseen on toki pieni, mutta kannattaako tuo mahdollisuus jättää koettamatta?
Tunnen henkilökohtaisesti kaksi miestä, jotka ovat rakastuneet naiseen sänkykamarin kautta. Ei varmaan mitään elämää suurempia rakkaustarinoita, mutta ko. parit ovat edelleen yhdessä.
melkoisen epätoivoiselta. No, kukin tavallaan.
kilometrejä riittävät määrät mittariin, niin alkaa viimeisetkin keinot kelvata.
Menin naimisiin juuri tuollaisen miehen kanssa. Suhteemme alkoi ystävyytenä, mutta seksiä oli mukana myös. Itse rakastuin ensisilmäyksellä ja olin ihan tyytyväinen että hän oli olemassa ja "ystävyyssuhteemme" toimi ihan hyvin. Eräänä päivänä mies kosi ja tottahan toki vastasin myöntävästi. Olin hieman epäluuloinen miehen tunteista, mutta suhteemme oli hyvä ja ajattelin että kyllä se siitä sujuu ja mieskin välittää kun kerran naimisiin halusi. Hän aina sanoi ettei käytä sanaa "rakkaus", mutta välittää kuitenkin. No olisi pitänyt tietää tämäkin, vuoden avioliiton jälkeen mies halusi eron, koska ei rakasta minua. Nyt ollaan taas ihan vain ystäviä. Ole siis varovainen tunteittesi kanssa, älä anna itsesi vaipua syvälle kuvitelmiin, unelmiin ja toiveisiin ja kuvitella että se mies joskus vielä sinua rakastaa kun olet tarpeeksi hyvä. Tulet pettymään rankasti ja satutat vain itseäsi.