Vaimo jätti reilu kuukausi sitten toisen vuoksi.Kahdenkymmenen vuoden jälkeen se tuli aika puun takaa ja ruopaisi todella syvältä.
Kirjoitelin siitä ja purin tunteitani täällä.Sain paljon tukea,kiitos kaikille siitä.Helpotti kun ei ollut aino ketä elämä potki päähän.
Mutta nyt olen tavannut ihmisen jonka kanssa olen viihtynyt todella hyvin ja viettänyt aikaa.
On välillä todella peloittavalta että tuntuu näin hyvältä olla toisen kanssa vaikka on juuri eronnut.
Onko tämä vain oman pahan olon paikkaamista toisella ihmisellä vai voiko asiat osua näin pian?
Olemme keskustellet asiasta useamman kerran ja hän on tietoinen tuoreesta erostani.Hän on täysin luottavainen yhdessä olostamme.Eikä halua sitoa minua mitenkään.
Vietimme juuri juhannuksen yhdessä rauhallisesti mökillä hänen tytärensä sekä ystävä pariskunnan ja heidän lapsiensa kanssa.En muista koska olisin ollut yhtä rauhassa oman itseni kanssa ja samalla tuntenut yhteyttä toiseen ihmiseen ilman minkäänlaisia odotuksia tai paineita olla muuta kuin oma itseni.
Ei uskoisi että isoa aikuista miestä voi tällainen pelottaa.
Toisaalta haluasi heittäytyä vapaasti etenpäin ja uskoa tähän tunteeseen mutta...
Onko liian pian?
Joka tapauksessa tuntuu aivan upealta.Ja pelottaa.
Kirjoitelin siitä ja purin tunteitani täällä.Sain paljon tukea,kiitos kaikille siitä.Helpotti kun ei ollut aino ketä elämä potki päähän.
Mutta nyt olen tavannut ihmisen jonka kanssa olen viihtynyt todella hyvin ja viettänyt aikaa.
On välillä todella peloittavalta että tuntuu näin hyvältä olla toisen kanssa vaikka on juuri eronnut.
Onko tämä vain oman pahan olon paikkaamista toisella ihmisellä vai voiko asiat osua näin pian?
Olemme keskustellet asiasta useamman kerran ja hän on tietoinen tuoreesta erostani.Hän on täysin luottavainen yhdessä olostamme.Eikä halua sitoa minua mitenkään.
Vietimme juuri juhannuksen yhdessä rauhallisesti mökillä hänen tytärensä sekä ystävä pariskunnan ja heidän lapsiensa kanssa.En muista koska olisin ollut yhtä rauhassa oman itseni kanssa ja samalla tuntenut yhteyttä toiseen ihmiseen ilman minkäänlaisia odotuksia tai paineita olla muuta kuin oma itseni.
Ei uskoisi että isoa aikuista miestä voi tällainen pelottaa.
Toisaalta haluasi heittäytyä vapaasti etenpäin ja uskoa tähän tunteeseen mutta...
Onko liian pian?
Joka tapauksessa tuntuu aivan upealta.Ja pelottaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet jo varmaan surutyösi tehnyt, kirjoittaminen on tehokasta.
Jos hyvältä tuntuu, niin anna tuntua! Tutustukaa rauhassa.
Ei missään ole säädetty pakollista karenssiaikaa.
Onnea teille!
löytyy hyväkin laastari-))
ei ole niin yksinäist ku monella muulla täällä..
taitais se laastari sittenkin olla hyvä juttu meilleki ;)
On täysin mahdollista ja luvallistakin tuntea olonsa hyväksi toisen ihmisen kanssa, vaikkakin nopeasti eron jälkeen. Ihmissuhteen voi myös pilata ottamalla turhia paineita sen aitoudesta. Ei ole mitenkään mahdotonta tuntea rakkautta. Vaikka sinulle vaimosi lähtö ja toinen suhde oli yllätys, ei ehkä välillänne ole kaikki ollut ihan ok. Tämän hetkiset tunteesi toista kohtaan voivat hyvinkin olla aitoa rakkautta. Ota rennosti ja anna elämälle tilaisuus. Suhteenne etenee miten etenee, eikä sitä kamnnata tässä vaiheessa liikaa stressata. Hienoa jos voitte puhua asioista avoimesti. Se helpottaa paljon.
Minulla hyvin pitkälti samanlainen tilanne.
Vaimo laittoi eron vireille,harkinta-aika ohi ja lopullinen ero sinettiä vaille. Kohtasin naisen kenen kanssa kaikki tuntuu loksahtavan kohdilleen. Mutta pelkään aivan kamalasti sitoutua. Ja sitä että tunteet vanhaan puolisoon ei olekaan vielä painuneet unholaan vaikka yhteiselämä hänen kanssaan ei tulisi enää mitenkään kyseeseen. Hankalammaksi asian tekee se että tiedän exän katuvan jollain tasolla koko eroa ja että hän on huomannut että tunteita minua kohtaan yhä on.
Tän uuden naisen kanssa olen nämä asiat monasti läpi puhunut ja molemmat tietää riskit mitkä tällaisessa suhteessa on. Mutta puuttuuko se oikeanlainen kipinä kuitenkin...?
Todella pelottavaa on heittäytyä uuteen suhteeseen kun on kunnolla turpaansa saanut edellisessä.Sillai pystyn hyvin jakaa tunteen ap:n kanssa.
Mä olen ainakin moneen otteeseen miettinyt että onko tällä jutulla oikeasti mitään mahdollisuuksia, mutta eipä kai sitä näytä kuin aika.
Sen vaan tiedän että niitä tosi vaikeita hetkiä tän vanhan suhteen läpikäymisessä tulee kuin aaltoja. Välillä on aivan helvetin hyvä ja varma olo ja seuraavassa hetkessä olet täysin ulkona...
Kiitos kirjoituksestasi.Kiva kuulla että joku muukin on löytänyt jotain uutta.
Päätin tässä että antaa mennä vaan.Ei tässä enään nuorruta ja jos tulee turpaan taas niin on ainakin kokemusta jos ponnistaa.
Ei voi tietää ellei kokeile.Turha sitten jälkeen päin on miettiä että mitä jos?
Uskotaan tähän mitä on ja hoidetaan sitä sillä kokemuksella mikä on saatu edellisestä kerrasta.Minä ainakin tiedän sata asiaa jotka pitää tehdä toisin.
Älä murehdi exää, se kaivoi kuoppansa,anna maata.Ei ole sinun murheesi.Jos et ole täysin varma haluavasi yrittää joskus uudelleen exän kanssa niin unohda,älä jää roikkumaan.
Onnea teille.
mieheltä, kun osaat miettiä näitä. Mutta älä mieti liikaa, älä aseta liikoja odotuksia uudelle suhteelle. Oot aikuinen mies ja nykyään jo tiedät miten elämässä voi käydä. Ei se silti sitä tarkoita, ettei pystyis rakastaan täydesti ja onnistuun uudessa suhteessa. Enenmmän kuin tätä uutta suhdetta, tunnustelisin itseäni ja tunnetilojani. Itsetuntemuksen kehittäminen auttaa ja kun huomaat, että jokin alkaa tökkiä, et siirrä sitä suhteeseen, vaan tajuat, että se on sun omassa päässä. Silloin kun omat voimat ei riitä, kannattaa rohkeasti kääntyä vieraan avun puoleen. Uutta kumppania pitäis välttää käyttämästä eronsa "terapeuttina".
Ihana kuulla,että elämää on eron jälkeenkin... 20 vuoden suhteen jälkeen samat huolet pyörivät mielessä. Ehkä kannattaa antaa mennä vaan sinne mihin sydän vie. Avoin tilanne uuden tuttavuuden kanssa ja päivä kerrallaan, eikö niin? En haluaisi satuttaa ketään, sillä että olen itse rikottu astia... joten ei terapiaa toisen kautta vaan iloa ja ihmisen läheisyyttä ...asioilla on tapana järjestyä - ennemmin tai myöhemmin...