Seurustelen poikaystäväni kanssa jo kolmatta vuotta ja avioliitostakin on tultu juteltua, mutta ihan vain tulevaisuuden kannalta. Poikaystäväni on päättänyt ja vakaasti sitä mieltä, ettei mene ikinä naimisiin, sillä "se on turhaa, kun yhdessä voi olla ilmankin". Minulle taas avioliitto on tärkeä osa tulevaisuutta, haluaisin ehdottomasti kirkkohäät ja paljon vieraita. vaikka asia ei vielä todellakaan ole ajankohtainen, niin se mietityttää silti. Voihan olla, että poikaystäväni mieli muuttuu...mutta kuitenkin. Mitä jos ei muutukaan?
Ongelma tuntuu tosi isolta, jos vielä aikuisina olemme yhdessä. Pitäisi elää vaan päivä kerrallaan ja katsoa miten asiat etenevät, mutta mietityttää silti. Joudunko minä sitten joustamaan, jos poikaystäväni ei? Ei kai se avioliitto kuitenkaan ole se pointti...?! Vastauksia :)
Ongelma tuntuu tosi isolta, jos vielä aikuisina olemme yhdessä. Pitäisi elää vaan päivä kerrallaan ja katsoa miten asiat etenevät, mutta mietityttää silti. Joudunko minä sitten joustamaan, jos poikaystäväni ei? Ei kai se avioliitto kuitenkaan ole se pointti...?! Vastauksia :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
En ole itse samassa tilanteessa, poikaystäväni haluaa jokin päivä naimisiin (ainakin olen ymmärtänyt niin)ja olemme seurestelleet kohta kuusi vuotta.
Mutta asiaan. Lähes jokainen nainen on lapsena leikkinyt häitään, pukenut unelmapuvun päälleen kutsunut sen 1000 vierasta (sillä ihanan isolla budjetilla:)) ja tiennyt jo kirkonkin valmiiksi. Se on meille se "päivä prinsessana". Eli saako toinen todellakin kieltää sinulta sen onnen? Ei. Antaako hän sinulle vaihtoehdon? Kyllä. Joko/tai. Jos toista rakastaa, on valmis tulemaan puoliväliin vastaan. Ei ehkä tule isoja häitä, mutta voit saada tilalle häät joita ei korvaa vieraiden määrä. Ja jos rakkaasi välittää sinusta edes vähän, hän on valmis antamaan sinulle "päivä prinsessana"-päivän.
Olen romantikko luonteeltani ja uskon siihen ikuiseen rakkauteen joten se saattaa hiukan sokaista minua, mutta sinä olisit melkein valmis luopumaan häistä. Eikös silloin poikaystäväsi pitäisi tulla hiukan sinua vastaan jos sinua oikeasti rakastaa?
Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti tätä viestiä. Yleensä puhun enemmän kuin ajattelen, mutta itse en olisi valmis luopumaan KAIKESTA, mistä olen haaveillut pienestä saakka.
> Se on meille se "päivä prinsessana". Eli saako
> toinen todellakin kieltää sinulta sen onnen?
Totta hitossa saa, jos häät pitää maksaa omasta pussista tai peräti sukua rasittaa moisella.
Häät on melkoinen taloudellinen rasite, jos ei ole rikas suku tai omaa varallisuutta.
> Jos toista rakastaa, on valmis tulemaan
> puoliväliin vastaan.
Eli jos mies ei halua lasta, olet valmis synnyttämään vain puolet lapsesta?
Vai miten se menee?
En minä ainakaan yksin pistä miestäni maksamaan häitämme, se on kahden kauppa. En ole rikas, tavallinen työssä käyvä ihminen, joten säästän sitä varten.
Ja mitä lapsen synnyttämiseen tulee, sitä ei voi verrata mihinkään. Sen luulisi olevan jo sinullekin itsestään selvyys.
Tähän väliin haluaisin vielä painottaa, että avioliittoonhan mennään yleensä kuitenkin sen avioliiton takia, eikä niiden häiden...joista saa toki onnistuneet pienemmässäkin muodossa, kunhan se pääpointti on tosiaan se avioliitto ja "papin aamen", eivätkä ne prinsessahäät.
Kyllähän minäkin haluan sen päiväni prinsessana, eli kaikkien huomion sulhasen kera, ja joku päivä varmasti onneksi sen saan...mutta ymmärrän, etteivät ne itse häät ole se jutun ydin, vaan se solmittu liitto, jota molemmat kunnioittavat ja arvostavat!
Ymmärrän kyllä ihmisiä, joille avioliitto ei merkitse (enää?) mitään. Nykymaailmassa se on hyvin yleistä. Tuskin naimisiin haluavaa lohduttaa sekään, että toinen suostuu naimisiin, koska sille toiselle se on tärkeää, ei itselle. Tai ainakaan minua se ei lohduttaisi. Paras perusta suhteelle on yhteiset arvot. Jos omat arvot eivät sitten ole niin tärkeä asia, niin suhde voi onnistuakin. Tämä on minun mielipiteeni...
En minäkään tarkoita ainoastaan sitä häätilaisuutta. Tottakai toisenkin haluaminen yhtä tärkeää. Ja niinhän minä kirjoitin, että pienempi muotoinenkin tilaisuus riittää ja tottakai niillä ehdoin, että molemmat haluavat sitä.
Mutta jos häntä jo nyt kaihertaa ajatus ettei koskaan saa viettää häitään, eikö se sitten voisi tulla jossakin välissä hiertämään suhdetta?
Olen todella huono ilmaisemaan ajatuksiani sanoiksi, mutta yritin kuitenkin.
Toivon kuitenkin, että he pääsevät yhteisymmärrykseen ja ovat onnellisia.
"Jos toista rakastaa, on valmis tulemaan puoliväliin vastaan. Ei ehkä tule isoja häitä, mutta -- "
Eli siis jos mies ei halua naimisiin ja nainen haluaa naimisiin isojen häiden kera on puoliväliin tuleminen pienet häät. Lopputulosan on täysin sama, pari on naimisissa. Miten se on vastaan tulemista? Voiko tälläisissä asiassa ylipäätään tulla vastaan?
"En minäkään tarkoita ainoastaan sitä häätilaisuutta. Tottakai toisenkin haluaminen yhtä tärkeää."
Tästäkin tulee sellainen olo, että myönnät vastentahtoisesti, että kyllä se sulhanen on yhtä tärkeä kuin häät;) Miehen pitäisi kyllä olla tuhat kertaa tärkeämpi kuin kermakakkujuhlat!
Minusta tämä menee nyt aivan väärin päin. Ensimmäinen (ja mielestäni suhteen kannalta elintärkeä) asia on se, tuletteko te menemään josku naimisiin vai ei. Hääjuhlan ei pitäisi olla mikään elämän ja kuoleman kysymys tai ainakin toivon ettei se kenellekään olisi. Tiedätkö edes inhoaako miesystäväsi mahdollisesti häitä, eikä niinkään avioitumista? Sellaisiakin miehiä on, joita kammottaa ja inhottaa sellainen hulabaloo, missä asiassa ymmärrän heitä vallan erinomaisesti... Oletteko keskustelleet asiasta perin pohjin, että miksi miesystäväsi pitää avioitumista turhana asiana vai onko hänellä jotain erityisiä pelkoja sitä kohtaan (esim. paljon eroja lähipiirissä, huono avioliitto vanhemmilla)? Joskus keskustelu voi auttaa asiaa, varsinkin jos miehen antaa sitten ajatella asiaa kaikessa rauhassa ilman painostusta. Minä avioiduin itse vuosi sitten miehen kanssa, joka ilmoitti heti seurustelun alussa, ettei aio koskaan mennä naimisiin:) Alussa kun pari kertaa keskustelimme suhteestamme, sanoin että minä haluaisin joskus naimisiin, minkä jälkeen en ottanut asiaa enää puheeksi, ennen kuin hän yllättäen kosi minua...
Jos avioituminen on sinulle kovin tärkeä asia, mutta miesystäväsi vastustaa sitä, ei teillä taida olla yhteistä tulevaisuutta. Jos toinen suostuisi naimisiin painostuksella ja pakottamisella, se varmaan kostautuisi joskus elämän aikana.
Prinsessahäät tai häät ylipäänsä ovat sitten asia erikseen. Se on sinun valintasi, että pidätkö prinsessahäitä niin tärkeinä, että olet valmis heivaamaan muuten hyvä miehen niiden takia. Niin suurta pinnallisuutta en kyllä toivoisi löytyvän kenestäkään! Isot häät eivät todellakaan takaa onnea. Tuntuu jopa siltä, että ne joilla on ollut oikein mahtihäät, eroavat useammin ja nopeammin kuin sellaiset, jotka ovat juhlineet lähipiirin parissa tai menneeti vihille maistraatissa. Jotkut polttavat itsensä ja suhteensa niin karrelle häähössötyksessä, että ero pannaan viereille pari kuukautta häiden jälkeen:O
Kai naimisiin voi mennä ilman hääjuhliakin. Kaksin kahden todistajan läsnäollessa. Ei se mitään maksa.
Jos miehellä ei ole mitään ehdotonta (ja ehkä järkevääkin) periaatetta olla menemättä naimisiin ja hänellä ei ole todella tärkeää olla avoliitossa vaan avioliitto on hänestä vain turhaa niin miksi ei voisi mennä naimisiin? Jos se naiselle on todella tärkeää. Voihan sitä tehdä asioita, jotka itsestä tuntuu turhalta tai yhdentekevältä, jos se on toiselle tärkeää. Toinen juttu on, että haluaako naimisiin ihmisen kanssa jolle se ei merkitse mitään?
Kai se oikea onni tulee siitä, että menee avioon rakastamansa ihmisen kanssa? Ihan kuin naimisiin menon pääasia olisi se päivä prinsessana? J aniin se taitaa joillekin ollakin. Sittenhän voisi järjestää vaan prinsessajuhlat, mutta menemättä naimisiin...
Viestissäsi ei ainakaan näkynyt yhtään hyvää syytä avioliittoon. Sinulle tärkeä osa tulevaisuutta on kirkkohäät ja vieraat? Ei jessus.
Palataan asiaan, sitten kun niitä hyviä syitä on.
"Minulle taas avioliitto on tärkeä osa tulevaisuutta, haluaisin ehdottomasti kirkkohäät ja paljon vieraita"
Joo tuo ei kuulosta kovin hyvältä syyltä. Ei ihme jos mies pitää avioitumista turhana. Ehkä kannattaisi keksiä parempia syitä avioitua (tai ei keksiä ihan hatusta tietenkään vaan olla ihan oikeita omia syitä).
Miten kirkkohäät ja vieraat vaikuttaa tulevaisuuteen? Tai ehkä se jäi vaan pois tekstistäsi, että miten ajattelit avioliiton vaikuttavan tulevaisuudessa. Ja siitä sai sitten väärän käsityksen.
En todellakaan halua häitä vieraiden tms vuoksi, vaikka viestistäni niin saattoi ymmärtää. Avioliitto merkitsee minulle täyttä sitoutumista toiseen ja se on arvokas asia. En kaipaa keneltäkään moralisointia, ja tiedän, että mielipiteet saattavat ajan myötä muuttua...
On ihmisiä jotka tietävät tai päättävät jo hyvin nuorena, että eivät halua esim. naimisiin koskaan tai eivät halua lapsia. Tuollaiset päätökset voivat hyvinkin pitää paikkansa, mutta koska puhut poikaystävästä ja siitä, että jos vielä aikuisena olette yhdessä, niin oletan, että olette aika nuoria. Sillä oletuksella voi myös olettaa, että mieli SAATTAA muuttua tai sitten ei.
Ymmärrän kyllä, että asia mietityttää, mutta ehkä kuitenkin on liian aikaista pohtia moista asiaa, kun ei tästä elämästä koskaan tiedä miten käy.
Viestistäsi käy ilmi, että avioliitossa ensisijaisesti houkuttaa ajatus kirkkohäistä ja vieraiden kestityksestä eli juuri tällainen päivä prinsessana -touhu.
Mitä jos virallisen avioliiton solmimisen sijaan pitäisitte vaan prinsessakekkerit? Ei mitään virallisia sitoumuksia, mutta saisit leikkiä sydämesi kyllyydestä morsianta. Kaikilla on hyvä mieli. Ja jos nämä "häät" menevät penkin alle voitte aina järjestää uudet.
:)
Ensimmäiseksi: onnittelut, että olet löytänyt kumppanin, joka on saanut sinut miettimään avioliittoa. Niin ei nykyään välttämättä ole, oli rakkautta kuinka paljon tahansa! =)
Viestistäsi ei käy ilmi ikäsi, mutta kirjoitit siihen malliin, että olette vielä nuoria. Joillakin miehillä on niin kova vietti avioitua, että monet potentiaaliset kumppanit säikkyvät sitä intoa, joten sinuna huokaisisin helpotuksesta. Ymmärrän toki, että kun rakastaa toista ihmistä, miettii myös tulevaisuutta ja vertailee unelmia ja niiden sopivuutta yhteen.
Vaikka kuinka sanotaan, ettei avioliitto merkitse enää mitään, niin kyllä se merkitsee.On aivan suloisen sama, että mitä muut asiasta ajattelevat - jos sinä haluat tiaran, valkoisen puvun ja koko sukusi paikalle, kun astelet alttarille sanomaan "tahdon" rakastamallesi miehelle, niin olet oikeutettu sen saamaan, piste. Viestissäsi ei ole kyse siitä, että tajuatko nyt varmasti oikein avioliiton merkityksen (vaikuttaa, että tiedät sen aivan mainiosti mitö ei monista avioituneista voi sanoa) vaan siitä että onko ihmisen luovuttava yhdestä suuresta haaveesta koska hänen rakastamansa ihminen ei haaveile samasta asiasta.
Tässä vaiheessa älä turhaan mene luopumaan unelmastasi. Huolehdi siitä sitten aikuisena, kun avioliiton solmiminen on ajankohtaista! Kumppanisi toki voi vuosien varrella muuttua mieheksi, joka todellakin haluaa naimisiin kanssasi ja nykyinen kumppanisi voi hyvinkin olla tuo kyseinen mies. Ihmisten mielipiteet muuttuvat elämän edetessä.Siihen ei kannata tietenkän sokeasti luottaa.
Tässä ja nyt... iloitse unelmastasi ja säästä se tulevaisuuteen. On tärkeää miettiä ihan neutraalisti omia ja kumppanin tulevaisuuden suunnitelmia, mutta nykyhetkeä ja tätä päivää ei pidä unohtaa! Vaikka kumppanisi ei koskaan haluaisi naimisiin, se ei tarkoita, ettet voisi olla mielettömän onnellinen hänen kanssaan nyt! Voitte oppia toisiltanne paljon, etenkin toisen mielipiteen kuuntelemisestä, ymmärtämisestä ja erilaisuuden kunnioittamisesta.