Kyllä parisuhde voikin olla joskus todella ihmeellinen. Tiedän, että puhuminen perjaatteessa auttaisi (jos ei sitten pahenna), mutta nyt olen kyllä ihan kuutamolla.
Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta, ja onhan siihen mahtunut ylä-ja alamäkeä. Nyt on mies ollut jostain syystä muutamat kuukaudet jossain ihan omissa maailmoissaan. Yleensä kerromme toisillemme miten on töissä mennyt ja mitä pitäisi tehdä ja missä käydä yms. Nyt on tupsahdellut esiin vähän väliä asioita mitä ei ole maininnut mitään ja itse toteaa vain, että "enkö muka kertonut". On hieman rasittavaa, etenkin jos kyse on sellaisesta joka vaikuttaa omiinkin tekemisiini. Yhtenä päivänä kysyin, että milloin hän käy työasioissa Helsingissä. Vastasi ettei pitkään aikaan. Pari päivää myöhemmin kysyin saman. Vastaus oli, että heti seuraavalla viikolla kahdesti. Kerroin ristiriitaisista vastauksista ja hän oli lievästi sanottuna hämillään ja vain totesi ettei ilmeisesti kuunnellut kun kysyin ensimmäisellä kerralla. Jos itse kerron jotain hänelle mitä hänen tulisi ottaa huomioon suunnitelmia tehdessään niin saan sanoa niistä 10 kertaa ja silti ei välttämättä pysy päässä. Joten tulin siihen tulokseen, että kokeillaampa sitä, että puhun vain ihan pakolliset asiat. Nyt se on sitten viimeiset 3 viikkoa vähän ihmetellyt miksi olen niin hiljaa. Miksi ihmeessä puhuisin kun hän ei kuuntele puoliakaan? En sitten tiedä toimiiko tämä, että jos puhun vähemmän hän voi oikeasti alkaa ehkä kuuntelemaankin. Sen ymmärtäisin jos tukkisi korvansa siksi, että useimmiten nalkuttaisin. Tapoihini vain ei kuulu moinen kommunikoinnin laji.
Toinen juttu on sitten makuuhuoneen puolella, joka sekin on saanut ihan uudet mittasuhteet. Se ei ole mitään uutta, että mieheni on vähemmän aktiivisempi kuin minä. Ja olen yrittänytkin tehdä niin, että mies saa tehdä aloitteen sitten kun itseään kiinnostaa enkä ole häntä painostanut asialla. Lopputulos on sitten se, että moinen tapahtuu 1-2 kertaa kuukaudessa. Mikäänhän ei tietty estäisi itseänikin tekemästä aloitetta. Siihen näytön ja miehen väliin on vain pikkasen paha yrittää tunkea aloitetta tekemään. Jos jossain välissä sitten saisikin aloitteen tehtyä vastaus olisi useimmiten kylmä suihku. Kyllä hän edelleen kaappaa sohvalla kainaloonsa ja muutenkin näyttää välittävänsä silloin kun ehtii.
En sitten tiedä voisiko kyseessä olla joku pidempi stressi tila. Mitään muutoksia ei kuitenkaan muuten ole tapahtunut. Mutta itselläni alkaa olemaan vitsit aika vähissä vaikka miestäni rakastankin.
Syy miksi en ole miehelleni puhunut vielä, on tuo ettei hän kuitenkaan kuuntele. Tai sitten kuuntelee sen verran, että voi tehdä omat olettamansa. Eikä siis kuuntele mitä tarkoitan. Kun hän edes puhuisi, että voisin ymmärtää mistä on kyse ja ehkä helpottaa sitä stressiä.
Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta, ja onhan siihen mahtunut ylä-ja alamäkeä. Nyt on mies ollut jostain syystä muutamat kuukaudet jossain ihan omissa maailmoissaan. Yleensä kerromme toisillemme miten on töissä mennyt ja mitä pitäisi tehdä ja missä käydä yms. Nyt on tupsahdellut esiin vähän väliä asioita mitä ei ole maininnut mitään ja itse toteaa vain, että "enkö muka kertonut". On hieman rasittavaa, etenkin jos kyse on sellaisesta joka vaikuttaa omiinkin tekemisiini. Yhtenä päivänä kysyin, että milloin hän käy työasioissa Helsingissä. Vastasi ettei pitkään aikaan. Pari päivää myöhemmin kysyin saman. Vastaus oli, että heti seuraavalla viikolla kahdesti. Kerroin ristiriitaisista vastauksista ja hän oli lievästi sanottuna hämillään ja vain totesi ettei ilmeisesti kuunnellut kun kysyin ensimmäisellä kerralla. Jos itse kerron jotain hänelle mitä hänen tulisi ottaa huomioon suunnitelmia tehdessään niin saan sanoa niistä 10 kertaa ja silti ei välttämättä pysy päässä. Joten tulin siihen tulokseen, että kokeillaampa sitä, että puhun vain ihan pakolliset asiat. Nyt se on sitten viimeiset 3 viikkoa vähän ihmetellyt miksi olen niin hiljaa. Miksi ihmeessä puhuisin kun hän ei kuuntele puoliakaan? En sitten tiedä toimiiko tämä, että jos puhun vähemmän hän voi oikeasti alkaa ehkä kuuntelemaankin. Sen ymmärtäisin jos tukkisi korvansa siksi, että useimmiten nalkuttaisin. Tapoihini vain ei kuulu moinen kommunikoinnin laji.
Toinen juttu on sitten makuuhuoneen puolella, joka sekin on saanut ihan uudet mittasuhteet. Se ei ole mitään uutta, että mieheni on vähemmän aktiivisempi kuin minä. Ja olen yrittänytkin tehdä niin, että mies saa tehdä aloitteen sitten kun itseään kiinnostaa enkä ole häntä painostanut asialla. Lopputulos on sitten se, että moinen tapahtuu 1-2 kertaa kuukaudessa. Mikäänhän ei tietty estäisi itseänikin tekemästä aloitetta. Siihen näytön ja miehen väliin on vain pikkasen paha yrittää tunkea aloitetta tekemään. Jos jossain välissä sitten saisikin aloitteen tehtyä vastaus olisi useimmiten kylmä suihku. Kyllä hän edelleen kaappaa sohvalla kainaloonsa ja muutenkin näyttää välittävänsä silloin kun ehtii.
En sitten tiedä voisiko kyseessä olla joku pidempi stressi tila. Mitään muutoksia ei kuitenkaan muuten ole tapahtunut. Mutta itselläni alkaa olemaan vitsit aika vähissä vaikka miestäni rakastankin.
Syy miksi en ole miehelleni puhunut vielä, on tuo ettei hän kuitenkaan kuuntele. Tai sitten kuuntelee sen verran, että voi tehdä omat olettamansa. Eikä siis kuuntele mitä tarkoitan. Kun hän edes puhuisi, että voisin ymmärtää mistä on kyse ja ehkä helpottaa sitä stressiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
baariin katselemaan vähän muita miehiä? :D
Nimin. 11v parisuhdetta takana.
hajamielisyys, asioista kertomatta jättäminen, seksi ei suju...
Lieneekö ajatuksissa kiinnostavampi kumppani?
Tuo kaikki saattaa olla ihan täysin töistä (tai muusta) johtuvan stressin aiheuttamaa. Useimmiten tuolloin ihminen haluaa vain tehdä välttämättömän ja unohtelee asioita sekä käyttäytyy muutenkin oudosti. Kannattaisi yrittää keskustella asiasta istumalla alas ja minimoimalla häiriötekijät, jotta miehesi todella keskittyisi keskusteluunne (kone, telkkari jne kiinni).