Poikaystäväni jätti minut kuukausi sitten, ja maailmani romahti sen jälkeen. On koko ajan kauhean ahdistunut olo ja yksinäinen olo. Kaikki yhteiset unelmat ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat mennyttä. Yhteinen menneisyyskin vain ahdistaa ja saa hermoraunioksi. Kaikki muistot sattuvat, ja ne vain tunkevat mieleen. On kauhean mustasukkainen olokin siitä, että miten joku toinen nainen saa joskus olla poikaystäväni kanssa. Miten pääsen tästä ikinä yli? Kaikki sattuu ja ahdistaa. On vaikea ja kauheaa herätä aamulla uuteen päivään, kun muistaa, ettei olekaan enää sitä rakasta, joka myös rakastaisi minua. Tämä on niin raskasta. Tuntuu, että kaikilla olisi täällä helpompi olla ilman minua.
menetin rakkauden
ahdistaa
71088
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei, mulle on käyny samoin, mies jätti toisen naisen takia ja tuntui että maailma romahtaa. No, ei se loppujen lopuksi romahtanutkaan. Tuntuihan se aluksi vaikealta, mut vähitellen tuska helpotti, ja pystyin taas elämään normaalisti. Nyt olen jo kiitollinen siitä, että näin kävi, eihän se mies oikeasti ollut mun arvoinen kun noin pahasti satutti! Mä ansaitsen miehen joka ei satuta noin.
Yhteisiä unelmia ja tulevaisuuden suunnitelmia ei ole, mutta nyt sinulla on mahdollisuus tehdä ja toteuttaa omat suunnitelmasi ja unelmasi. Miehiä on maailma täynnä, älä masennu. Tsemppiä!
Niiin ei elämä siihen kaadu vaikka mies jättääkin.
Minäkin luulin maailmanlopun tulevan kun mies 6 vuoden jälkeen ilmoitti että on ihastunut toiseen naiseen (olivat tunteneet yhdenyön ajan) ja lähtee hänen mukaansa. Olihansa hirveä shokki... moneen päivää en pystynyt yhtään mitään tekemään...olin ihan sekaisin. Meni monta päivää ennen kuin sain edes syötyä mitään... koko ajan odotin että milloin herään tästä pahasta unesta.
Me olimme suunnitelleet yhteistä elämäämme....
Olimme juuri sellainen "unelmapari" kaverit olivat kateellisia meille suhteestamme... kukaan ei meinannut uskoa että olimme tosiaan eronneet...
en minäkään aluksi uskonut että MEILLÄ voisi tulla ero! Mutta niin siinä vain kävi ja nyt sitten opettelen eka kertaa elämässä olemaan ja asumaan yksin ;)... aluksi ajattelin että mä en selviä yksin mutta...ei se oikeastaan ole yhtään hassumpaa ollenkaan.
Erostamme on kohta 3 kuukautta...ei ole päivää/hetkeä milloin en ajattelisi häntä, mutta tuska on jo hellittänyt.
Kyllä säkin selviät...SE MIKÄ EI "TAPA" VAHVISTAA!!!!
NE MIEHET EIVÄT ANSAITSE MEITÄ.... KUN EIVÄT OSANNEET ARVOSTAA KUINKA IHANIA OLEMME ;)))
kiitos lohdutuksestanne...
En pysty käsittämään mitään miksi minut piti jättää, koska meilläkin oli ns. unelmasuhde. en käsitä mitään...
voi sua!
tiedän tasan tarkaan kaiken sen tuskan mikä nyt kiertää sun sisällä, sillä olinpa juuri itsekkin samassa tilanteessa ihan vähän aikaa sitten, ja tiedän ettei tämä tuossa vaiheessa paljoa lohduta, mutta
halusin vaan sanoa että kyllä se ohi menee, pikkuhiljaa parantuu, vaikka nyt kuinka sattuis, usko pois, aika parantaa haavat!
muistan kun vielä vähän aikaa sitten kävi samalla lailla, ja luulin että tuli maailman loppu, rakastin ja rakastin,
enkä tiennyt miten olisin ollut, itkin,itkin ja itkin, ja laihduin melkein kymmenen kiloa,
sitten kävin lääkärissä joka totesi että mulla on paha masennus, ja oon alipainoinen, ihan ilman anoreksioita ym.
sain siihen lääkkeet, joita söin kyllä vaan vähän aikaa kunnes lopetin.
sitten etin päätöksen, päätin ja lupasin itselleni että olen enmmän arvoinen, ansaitsen parempaa, ja lupasin että jatkan elämääni
ja siirrän hänet kauniiden muistojen sekaan tuonne jonnekkin takaraivoon...
nyt on jo paljon helpompi olla, vaikka kaikki ympärillä vieläkin muistuttaa siitä eilisestä..
mutta nyt siskot, kerääntykäämme yhdessä riviin,ja otetaan askel huomiseen, ja jätetään eilinen sinne minne se kuuluu!!!!
tsemppiä!
Ei ole helppoa sen jälkeen, kun on menettänyt rakkauden. Juuri äsken tajusin, että minä menetin rakkaan poikaystäväni taas kerran ja se koskee muhun enemmän kuin koskaan ennen. Sitä täytyy vaan jaksaa jatkaa ja uskoa siihen, että vielä voi kokea uudestaan rakkauden, ainakin siihen minä haluan uskoa.. Toivottavasti sinä selviät siitä ja sinun kannattaa puhua siitä hyville ystävillesi, se on ainakin minun kohdallani auttanut. Koskaan ero ei ole helppoa, mutta sinun on pakko yrittää toipua siitä parhaasi mukaan! Toki se vie oman aikansa, mutta sen jälkeen olet vahvempi kuin koskaan ennen. Hyvää jatkoa sinulle!
on kyllä todella vaikeata selvitä erosta.
näen melkein joka yö unia exästäni ja aina joskus tulee sellainen toivorikas olo, että toivoo jos se kuitenkin haluais mun kans uudestaan. Sitten soitan, ja kuulen aina uudestaan,että ei.
Silti exäni soittelee mulle pari kertaa viikossa ja mailailee. Aina tulee tosi paha olo sen jälkeen, kun ikävän ja rakkaudentunteet heräävät. Pitäisikö minun vain olla vastaamattaenää?
kohtalotoverin neuvo, samanlaisen tilanteen jokin aika sitten läpikäyneenä, on että ei kannata olla yhteydessä kaiken aikaa. Jos se on ohi niin se on ohi, ja sydän paranee parhaiten siten että olet ihan rauhassa, näkemättä ja kuulematta rakkaastasi. KYsy exältäsi miksi hän edelleen soittelee ja kirjoittelee? Kaipaako hän sinua, tekeekö hän sen velvollisuudentuntesta taikka syyllisyydentunteesta? Vai olisiko kyseessä se että olet jonkinlainen "varanainen" siltä varalta että parempaa ei löytyisikään ja hän yrittää pitää välit hyvänä? Kerro että epätietoisuus tuntuu pahalta, haluat selvyyden asioihin. Jos hän ei halua olla kanssasi, niin odottakaa että sinulla on oikeastikin sellainen fiilis että voit olla hänen kanssaan vain kaveri. Ei se ystävyyskään ole kummempaa kunhan siihen ei liity epätoivosta haaveilua uudelleenaloittamisesta. Onnea sinulle sydämesi parantamiseen.