Esim. mitä aiot tehdä tänään että ulkomaalaisen
puolisosi elämä paranee edes hetkeksi.
Miten olisi vaikka ystävällinen kehuminen jostain?
puolisosi elämä paranee edes hetkeksi.
Miten olisi vaikka ystävällinen kehuminen jostain?
Löytyykö tällä palstalla
jotain positiivista keskust...
8882
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen jo parantanut ulkomaalaisen puolisoni elämää, loppuelämäksi. Enkä edes kehuja saanut.
Niin lopullista ettei ole enää mitään parannettavaa,
olisin oikeasti kiinnostunut
ja tämä ei ole provo.
Viestini takana oli lievä ärtymys siitä, ettei mikään maailman apu tunnu riittävän. Vaikka on asunut täällä jo monta vuotta, niin hädintuskin selviää kauppareissusta ostoslista kahdella kielellä kirjoitettuna.
Eihän tuollaista avutonta vikisijää olisi kannattanut riesaksi ottaa, mutta ei sitä raaski takaisinkaan lähettää, ressukkaa ;P
Me olemme molemmat "ulkomaalaisia puolisoita" sillä seikkailemme kaukana molempien kotimaasta. Kyllä tämä yksinkin sujui, mutta kaksin on kivempi, me siis tuemme ja autamme toisiamme päivittäin.
Kehuja sai puoliso viimeksi aamulla, kun ennen töihinlähtöä loihti minulle hienon herkkuaamiaisen vapaapäiväni kunniaksi.
Miksi oletat ulkomaalaisen puolisoni elämän olevan jotenkin onnetonta..? ;o)
Mutta vastatakseni kysymykseesi, teen nyt meille (mukaanlukien siis mieheni) ilta-ateriaa; pippuripihvit, riisiä ja feta-salaattia. Eiköhän se jo saa hymyn huulille kun maha täyttyy. Ja annoin minä pusunkin kun kotiin tulin, että hempeilykin on jo hoidettu. ;o)
Tiedän että elämä Suomessa ei ole aina niin aurinkoista.Halusin tuoda jotain mukavaa keskusteltavaa, jatkuvan mollaamisen ja todistelun sijaan.Puolisosi ei välttämättä aina kerro kohtaamaansa epämukavaa, joskus sen vain vaistoaa.Ihmiset ei välttämättä sano jotain pahaa, vaikka sitäkin tapahtuu liian usein.Tarkoitukseni oli muistuttaa meille puolisoille että koti ainakin on turvapaikka ja siellä saa rakkautta.
Olemme eläneet yhdessä lastemme kanssa tässä maassa jossa olen syntynyt.Tiedän että se on vaikeaa myös lapsille,tänä päivänä tosin jo helpompaa kuin 20 vuotta sitten.
Eli ymmärsin kyllä kysymyksen ystävälliseksi keskustelunaloitukseksi, joskin itse en olisi asetellut kysymystä aivan noin.
Itselleni on sinänsä vierasta tuo "pahan olon ajatteleminen" ja rasismi Suomessa, koska oikeasti mieheni on kuin kala vedessä suomalaisten parissa. Hän on täällä onnellinen, viihtyy ja tuntee kotimaakseen, pitää suomalaisista eikä koe suomalaisten tapoja millään tavoin itselleen vieraina. Tänne hän myös kaipaa kun ulkomailla olemme, koskien myös hänen omassa kotimaassaan vierailua. Täällä on ollut koti jo niin kauan, että muualla on vieras.
Ehkä osasyy on se, että mieheni ei ulkonäöllisesti valtaväestöstä eroa, mitä nyt hiukset ovat tummat ja puheessa lievä korostus. Toinen syy viihtymiseen lienee hyvinpalkattu, vakituinen työ "suomalaisjätkien parissa", eli raksalla kirvesmiehenä - arvostettuna ammattimiehenä muiden parissa.
Viihtyminen ja hyvä olo minusta vaatii erityisesti sitä, että tuntee olevansa arvokas ja arvostettu ihmisenä. Mieheni tuntee tätä sekä kotona että töissä ja se on hieno asia, jonka soisin kaikille ihmisille - niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin.
Mutta tämä menee taas sellaiseksi ylistyslauluksi, että pian saan palstan haaskalinnut perääni...joten paras lopettaa. Mutta hyvää jatkoa teille ja toivottavasti elämänne hymyilee jatkossa. :o)
Positiivisia ovat marokkolaisten,afrikkalaisten ja turkkilaisten hiv testit,onnea kaikille voittaneille!