Niin, sinkkuahdistuksesta minäkin tänne monet kerrat olen kirjoittanut. Palstaa aloin lukea 18-vuotiaana, nyt olen 20-v. Kyllähän se harmitti kun ei poikaystävää löytynyt ja kokemattomuus miesten suhteen ahdisti vaikka olen aina ollut hyvännäköinen. Treffeillä kävin, mutta nekin jäi lähes aina yhteen tapaamiseen tai muuhun epämääräiseen säätämiseen.
Mulle vaan siitä poikaystävän saamisesta tuli iso juttu jo nuorena. Kadehdin aina kauheasti seurustelevia tyttöjä ja pidin niitä jotenkin täydellisinä. Tuntui, että nuoruus valuu hukkaan "sinkkuna". Ja tätä palstaa kun lukee, niin huomaa ettei mikään ole muuttunut. Ihmiset tilittää ahdistustaan kun kumppania ei vielä siihen ja siihen ikään mennessä ole löytynyt. Itse olen seurustellut nyt poikaystäväni kanssa lähes 3,5kk. Eihän se mikään pitkä aika ole sinänsä, mutta jo nyt tämän palstan maailma tuntuu kaukaiselta, jopa lapselliselta. Mutta tykkään silti lukea sitä, koska tunnen oloni aina niin helpottuneeksi, onneksi minulle ei käynyt kuten teille.
Mulle vaan siitä poikaystävän saamisesta tuli iso juttu jo nuorena. Kadehdin aina kauheasti seurustelevia tyttöjä ja pidin niitä jotenkin täydellisinä. Tuntui, että nuoruus valuu hukkaan "sinkkuna". Ja tätä palstaa kun lukee, niin huomaa ettei mikään ole muuttunut. Ihmiset tilittää ahdistustaan kun kumppania ei vielä siihen ja siihen ikään mennessä ole löytynyt. Itse olen seurustellut nyt poikaystäväni kanssa lähes 3,5kk. Eihän se mikään pitkä aika ole sinänsä, mutta jo nyt tämän palstan maailma tuntuu kaukaiselta, jopa lapselliselta. Mutta tykkään silti lukea sitä, koska tunnen oloni aina niin helpottuneeksi, onneksi minulle ei käynyt kuten teille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinkkuahdistus oli itsellänikin useita vuosia, kunnes löysin sen ensimmäisen tyttöystävän lähes 21 vuotiaana, suhde kesti vain pari kuukautta, mutta huomasin etten enää ollut niin ahdistunut kun minulla edes oli ollut se tyttöystävä.
nyt olen sitten löytänyt toisen tyttöystävän ja tuntuu vähän siltä että nainen on minusta liiankin kiinnostunut olisko tämä sitten sitä "parisuhdeahdistusta?" :D
Joskus "nuorena" ahdisti kovastikin, mutten antanut sen häiritä elämää. Nyt kun ikää on jo 3-kymmentä ja rapiat, niin ahdistus valtaa tuontuostakin, tosin nyt en enää seurustelisi sen vuoksi, kun muutkin seurustelee, vaan siksi, että yksin on monesti ikävä olla.
Mutta yritäpä miehenä käydä iskemässä? Nettitreffeissäkään ei kelpaa tai ensin vastataan, sanotaan että "oot elämäni mies" ja sitten ei enää vastata..
Mullakin on sinkkuahdistusta (huolimatta muutamasta virityksestä mitä on ollut), ja jostain syystä kamala kiire suhteeseen.. Kai sitä pitäisi vähän helpottaa omaa elämäänsä ja nauttia nuoruudesta sen enempää stressaamatta :)
Ja btw, kyllä tuo DoS-poika mulle kelpaisi.. :D
Eikä se kyllä naisenakaan paljon helpompaa ole..musta ainakin tuntuu että miksi kukaan mies mua haluaisi kun on paljon parempiakin saatavilla :P
ottamasta, oon vapaata riistaa! *hih* ;)
"miksi kukaan mies mua haluaisi kun on paljon parempiakin saatavilla"
Eikö se meri ole täynnä kaloja ja kalastajia?
Vittua on kuin verkonsilmää!!!!! :)
No, onnea sulle...