Asun poikaystäväni kanssa ja mua suoraan sanottuna vituttaa olla tässä tilanteessa.
Ollaan seurusteltu nyt yli 2,5vuotta ja nyt tahdon eron ja elää omaa elämää. Mutta rakastan poikaystävääni yli kaiken, hän on paras kaverini, rakkaani (useimmiten siis). Mutta meillä on ongelmia, tai siis hänellä, eli meillä. Ei oo raha-asioita joskus hyvin hoitanut vaan jättänyt laskuja maksamatta eli luottotiedot mennyt. Lainaakin on autosta. Koko ajan tulee laskuja ja muistutuksia lisää, rahat ei riitä maksamaan. Ei saa lainaa mistään, kun luottotiedot mennyt. Säästäminen ei tule ukolle mieleenkään? Ja mistä säästää, kun rahat ei riitä muutenkaan. Kaikkea HÄN haluaa, mutta mitään ei kuitenkaan tee asioitten eteen. Kaljakin maistuu joka viikonloppu
ja jos sanon että ei osteta kun säästetää niin sitten riidellään ja ukko lopuksi menee kuitenkin ostamaan kaljaa. Välillä menee ukolla juominen överiksi ja sitten tulee riitelyä kännissä ja kaikki jutut sanoo mulle kännissä, kun selvinpäin ei halua sanoa kun RAKASTAA MUA NIIN HEMMETISTI ETTEI HALUA SATUTTAA. Ja kännissä kyllä muutkin naiset aina kiinnostaa, mutta selvinpäin ei katsottakkaa naisia päin, on kuulemma ikuisesti minun. Ei ole sentään koskaan lyönyt mua, mutta kännissä töninyt. Hänen isänsä oli alkoholisti ja hakkaili vaimoaan. Pelkään että periytyy?
Pelkään olla suhteessa, kun niin epävakaata.
Raha asiat huonosti ja muutenkin. Kaverinia hän olisi aivan täydellinen, mutta ei seurustelukumppanina. Olemme kummatkin vielä nuoria alle 25vuotiaita. Itse vielä opiskelen ja ukko käy töissä(ei ole opiskellut).
Kummankin eka vakava suhde.
Tuntuu niin vaikealta erota ja tiedän että hän jää mua kaipaamaan enemmän mitä mä häntä. Mutta en voi jäädä tähän tilanteeseen, kun mielenterveyteni kärsii tilanteesta. Enkä tiedä miten mä sitten yksinäni asuisin, en ole koskaan asunut yksin. Kaipaan kyllä vapauteen tästä tilanteesta. Itselläni on luottotiedot OK ja toivottavasti tulee olemaankin! Sukulaisenikaan ei oikein aina tykkää poikaystävästäni tai oikeastaan puolen vuoden aikana tilanne pahentunut.
Muutmasti olen jo meinannut lähteä ja erota, mutta se on niin vaikeaa! Miten saan edes muutettua?
Voi ku saisin vaan oman kämpän ja ei tarvis täältä hakea mitään pois! Mutta poikaystävä alkaa siinä vaiheessa niin vittumaiseksi, että kaikki on lähes tulkoo mun tavaroita ja täytyy viedä ne pois ym.
Tekis mieli heittää kaikki tavarat parvekkeelta ales.
Entä jos hankin asunnon ja vien vaan omat tavarat sinne joku kaunis päivä kun ukko on töissä. Sattuu, kun ajattelen noin, mutta kai se on pakko. Oon liian kiltti ihminen ja en koskaan pysty sanomaan asioita suoraan. Ja jos sanonkin suoraan niin pyytelen anteeksi. Miten pystyn olemaan vahvana koko eron aikana?
Miten te muut olette laittaneet suhteen poikki ja selvittäneet kaikki jutut ero tilanteessa ja selvinneet erosta?
Ollaan seurusteltu nyt yli 2,5vuotta ja nyt tahdon eron ja elää omaa elämää. Mutta rakastan poikaystävääni yli kaiken, hän on paras kaverini, rakkaani (useimmiten siis). Mutta meillä on ongelmia, tai siis hänellä, eli meillä. Ei oo raha-asioita joskus hyvin hoitanut vaan jättänyt laskuja maksamatta eli luottotiedot mennyt. Lainaakin on autosta. Koko ajan tulee laskuja ja muistutuksia lisää, rahat ei riitä maksamaan. Ei saa lainaa mistään, kun luottotiedot mennyt. Säästäminen ei tule ukolle mieleenkään? Ja mistä säästää, kun rahat ei riitä muutenkaan. Kaikkea HÄN haluaa, mutta mitään ei kuitenkaan tee asioitten eteen. Kaljakin maistuu joka viikonloppu
ja jos sanon että ei osteta kun säästetää niin sitten riidellään ja ukko lopuksi menee kuitenkin ostamaan kaljaa. Välillä menee ukolla juominen överiksi ja sitten tulee riitelyä kännissä ja kaikki jutut sanoo mulle kännissä, kun selvinpäin ei halua sanoa kun RAKASTAA MUA NIIN HEMMETISTI ETTEI HALUA SATUTTAA. Ja kännissä kyllä muutkin naiset aina kiinnostaa, mutta selvinpäin ei katsottakkaa naisia päin, on kuulemma ikuisesti minun. Ei ole sentään koskaan lyönyt mua, mutta kännissä töninyt. Hänen isänsä oli alkoholisti ja hakkaili vaimoaan. Pelkään että periytyy?
Pelkään olla suhteessa, kun niin epävakaata.
Raha asiat huonosti ja muutenkin. Kaverinia hän olisi aivan täydellinen, mutta ei seurustelukumppanina. Olemme kummatkin vielä nuoria alle 25vuotiaita. Itse vielä opiskelen ja ukko käy töissä(ei ole opiskellut).
Kummankin eka vakava suhde.
Tuntuu niin vaikealta erota ja tiedän että hän jää mua kaipaamaan enemmän mitä mä häntä. Mutta en voi jäädä tähän tilanteeseen, kun mielenterveyteni kärsii tilanteesta. Enkä tiedä miten mä sitten yksinäni asuisin, en ole koskaan asunut yksin. Kaipaan kyllä vapauteen tästä tilanteesta. Itselläni on luottotiedot OK ja toivottavasti tulee olemaankin! Sukulaisenikaan ei oikein aina tykkää poikaystävästäni tai oikeastaan puolen vuoden aikana tilanne pahentunut.
Muutmasti olen jo meinannut lähteä ja erota, mutta se on niin vaikeaa! Miten saan edes muutettua?
Voi ku saisin vaan oman kämpän ja ei tarvis täältä hakea mitään pois! Mutta poikaystävä alkaa siinä vaiheessa niin vittumaiseksi, että kaikki on lähes tulkoo mun tavaroita ja täytyy viedä ne pois ym.
Tekis mieli heittää kaikki tavarat parvekkeelta ales.
Entä jos hankin asunnon ja vien vaan omat tavarat sinne joku kaunis päivä kun ukko on töissä. Sattuu, kun ajattelen noin, mutta kai se on pakko. Oon liian kiltti ihminen ja en koskaan pysty sanomaan asioita suoraan. Ja jos sanonkin suoraan niin pyytelen anteeksi. Miten pystyn olemaan vahvana koko eron aikana?
Miten te muut olette laittaneet suhteen poikki ja selvittäneet kaikki jutut ero tilanteessa ja selvinneet erosta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
jos se mies ei selvinpäin ole mikään hirviö niin sano suoraan. Kaikista paskamaisinta mitä voi tehdä on jättää toinen sanomatta mitään.. Se ei todellakaan tee sinusta kilttiä ihmistä, vaan ihmisen joka pelkää ottaa vastuuta omista sanoistaan ja tekemisistään.
sillä laitoin vähän aikaa sitten suhteen poikki. Sattuuhan se, mutta kun järjellä ajattelee, niin säästän itseni jatkossa monelta pettymykseltä. Jos ei tunnu hyvältä, niin ei tunnu hyvältä, ei sitä tartte sen kummemmin perustella. Sulla on monia syitäkin, joiden takia moni ei miestä kauan katselisi. Kuulostaa siltä, että olet viimeistään muutaman kuukauden päästä iloinen siitä että lähdit suhteesta. Ihmettelet, miksi ylipäänsä olit siinä niin kauan. Asunto vaan etsintään. Asiallisesti ilmoitat päätöksestäsi ja käytännön asioista miehelle. Et ala vatvoa sitä sen enempää, ilmeisesti on jo keskusteltu ihan tarpeeksi. Tosin ehkä tossa salaa lähdössä on järkeä, jos pelkäät väkivaltaa silloinkin kun mies on selvä. Tsemppiä!
Antakaa elämä ensin Jeesukselle, sen jälkeen naimisiin.
Tämä on Jumalan tahto.
http://www.neste.tv/index.php?option=com_content&task=view&id=13&Itemid=47
Voisitko selventää, että mikä sinun neuvosi on tälle onnettomalle? Uskovaiset latelevat aina käsittämättömiä neuvoja, joilla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. Haloo! Nainen on jättämässä kunnotonta miestään ja sinä kehoitat heitä ottamaan jeesuksen vastaan ja menemään naimisiin, tuntematta heidän tapaustaan yhtään, että onko heistä pariksi:O
vastaavanlainen tapaus. meille tuli ero n. 5 vuotta sitten..onneksi mieheni rakastuttua toiseen, eli ei tarvinnut itse lopettaa suhdetta.
exälläni tällä hetkellä useimpia tuhansia ulosotossa ja elatusmaksut päälle....että hyvin menee.
itsekkin olisin laittanut eron varmasti vireille, jos ei olisi ukko tajunnut lähtee. ihmetteli kovasti, ku en itkenyt perään..heh.
tuollaisen ihmisen kanssa on niin pirun vaikeaa mitään tulevaisuuden suunnitelmia tehdä...
Erosin keväällä ja suhde kesti 8,5 vuotta. Kai mulle tuli joku ikäkriisi, kun haluan jotain muuta elämältä. Sitä en tiedä teinkö oikein ja kelpaanko enää kellekkään. Aika näyttää.
Mutta mä olen sitä mieltä sun pitää muuttaa ja viedä kamasi pois sieltä. Sä tuhlaat elämäsi. Siihen yksin oloon kyllä tottuu. Niin minäkin luulin että en totu, seinät kaatuu päälle, kun tulin töistä, kun täällä ei ollutkaan ketään odottamassa.
Ainahan ero sattuu on sitten itse jättänyt tai on jätetty. Vain aika auttaa.
Mieti tarkkaan mitä elämältä haluat. Sun pitää ajatella itseäsi.
Kaikkea hyvää sulle, voimia ja jaksamista!
on päästävä. Voin sanoa että se helpottaa tai ainakin minulla helpotti, sinulla juuri samoja ajatuksia kuin minulla oli puoli vuotta sitten.
Oli vaikea jättää, päässäni pyöri miljoona asiaa ja kysymystä, kuinka hän kestää eron (hyvin kesti, ollaan vieläkin väleissä), kuinka selviän taloudellisesti (hyvin olen selvinnyt, elämä järjestää), kadunko kun jätin hänet (en todellakaan, hän on parempi kaverina ja löysin uuden rakkauden ja tunne on aivan erilainen!), masennunko yksinäisistä illoista (siinä oli totuttelemista mutta nykyisin jopa nautin niistä).
Vei aikansa ennenkuin uskalsin lähteä, mutta lopulta lähdin. Kumpaa kadut enemmän, sitä että jäät vai sitä että lähdit? Voin sanoa että varmasti kadut jos jäät, ehkä kadut jos lähdet. Tsemppiä!
hei.
ite lähdin n.2kk sitten 8vuotta kestäneestä suhteesta. tilanne aika lailla samanlainen kuin sinulla, mukana oli alkoholi,huumeita ja rahaongelmia.olin oikeastaan poikaystävälleni toinen äiti. sairastuin itse suhteessa,olin aivan loppu ja väsynyt koko elämään.
luulin että elämä ei jatku päiväkään,jos lähden. syyllisyys kyllä painoi päälle kuin synti,kun vaan otin ja lähdin.mutta päivääkään en ole katunut.
tavaroista hän yritti tapella,itse en siihen lähtenyt mukaan.pärjään ilman tavaroita jos vain mielialani ja elämäni on parempi.
tiedän tunteesi ihan täysin,mutta usko mua: sä selviät siitä ja oot niin vahva,että voit lähteä huonosta suhteesta!!! et ole sen arvoinen. pidä se mielessä!!!
Meillä ei rahaongelmia, muuten kutakuinkin samoin,alkoholikin on vähentynyt viimeisen vuoden aikana, mutta muuten...
Joo, otin eron puheeksi ja nyt ollaan muuttamassa erillemme.
Mun pää hajoo tästä tuskasta joka sisälläni mylvii!!
Kun kaikki on melkein selvää,haluaisin huutaa, että älä mene, jatketaan yhdessä!
Mutta se ei enää käy, asunnot hankittu,sopimukset kirjoitettu, vanha kämppä myyty jne.
En tiedä onko tämä pakokauhua, menettämisen pelkoa,halua ettei kenelläkään olisi paha olla vai mitä?
Paha olo meillä molemmilla nyt vaan on!
Pelkään tulevaisuutta; en kestä edes ajatusta miehestäni uuden tyttöystävän kanssa ja omista yksinäisistä illoista...uutta miestä en tahdo ainakaan pitkään aikaan...
Miten hitossa tästä selviää?
Ja itse tätä alkujaan halusin...
Toivon, että mietit tarkkaan, ja jos joka tapauksessa päädyt eroo,varaudu näihin "outoihin" tunteisiin.
Itse en olisi uskonut niitä kokevani...