Pyörin juhannuksena samoissa porukoissa erään tytön kanssa, jonka kanssa minulla on ollut sellaista aika erikoista kissa ja hiiri-leikkiä viimeisen vuoden ajan.
Siinä jossain vaiheessa iltaa tyttö sitten tunnusti olevansa rakastunut minuun. Mistään känniörinästä ei ollut kyse sillä molemmilla oli alla vain pari kaljaa. Menin siinä sitten vähän jäihin. Tykkään tästä tytöstä enemmän kuin kenestäkään muusta koskaan aiemmin, mutta tuo rakkaudesta puhuminen...noh, siihen en vaan jostain syystä pystynyt. Olen tosi ihastunut, mutta en tiedä olenko rakastunut.
Eli en siis sanonut rakastavani häntä, vaikka hän sanoikin rakastavansa minua.
No mokasinko mä nyt sitten pahastikin? Miten te naiset asian koette? Jos tunnustatte rakkautenne, mutta ette saa vastaavaa tunnustusta siltä rakkautenne kohteelta. Loukkaannutteko? Suututteko kyseiselle kundille?
Mitähän helvettiä tässä nyt pitäisi tehdä? Emme ole olleet tekemisissä perjantai-illan jälkeen.
Siinä jossain vaiheessa iltaa tyttö sitten tunnusti olevansa rakastunut minuun. Mistään känniörinästä ei ollut kyse sillä molemmilla oli alla vain pari kaljaa. Menin siinä sitten vähän jäihin. Tykkään tästä tytöstä enemmän kuin kenestäkään muusta koskaan aiemmin, mutta tuo rakkaudesta puhuminen...noh, siihen en vaan jostain syystä pystynyt. Olen tosi ihastunut, mutta en tiedä olenko rakastunut.
Eli en siis sanonut rakastavani häntä, vaikka hän sanoikin rakastavansa minua.
No mokasinko mä nyt sitten pahastikin? Miten te naiset asian koette? Jos tunnustatte rakkautenne, mutta ette saa vastaavaa tunnustusta siltä rakkautenne kohteelta. Loukkaannutteko? Suututteko kyseiselle kundille?
Mitähän helvettiä tässä nyt pitäisi tehdä? Emme ole olleet tekemisissä perjantai-illan jälkeen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hän odottaa ja toivoo sitä. Itse hän ei varmasti uskalla/kehtaa rakkaudentunnustuksen jälkeen. Et mokannut, olit rehellinen. Luulen, että hän ymmärtää. Voit myöhemmin kertoa, että sinä tarvitset aikaa rakastumiseen, mutta voit kertoa myös että olet ihastunut!
Mitä sä siis varsinaisesti teit, kun se tyttö kertoi rakkaudestaan? Sanoitko sä mitään hänelle takaisin?
Eihän se hyvältä tunnu jos ei saa vastakaikua tunteilleen. Mut toisaalta mä ymmärrän ettet halunnut sanoa rakastavasi häntä ihan vaan sen takia että hän sanoi rakastavansa sua. Eli mielestäni teit oikein jos et kerran ole niin varma tunteistasi.
Mutta se on selvää, että jos kertoo toiselle rakastavansa tätä, niin totta kai sitä haluaisi kuulla samat sanat sen toisen suusta.
Paha mennä sanomaan, että loukkaantuiko tämä tyttö nyt tästä tapauksesta..
Itsekin olen joskus tunnustanut eräälle miehelle rakastuneeni häneen. Tiesin hänen kyllä pitävän minusta ja meillä oli jo melko pitkä yhteinen historia takana, oltiin tunnettu muutama vuosi. Rohkaisin itseni ja sanoin että olen rakastunut...No, vastakaikua (ainakaan sanallista) ei tullut. En loukkaantunut siitä, ettei hän sanonut minulle niitä sanoja, joskin sydäntäni tietysti riipi. Mutta eihän tunteita voi pakottaa, joten en tietenkään suuttunut. Kynnys sanoa uudelleen ne sanat nousi tietenkin taivaisiin, eli uudelleen en ikinä edes uneksinut yrittäväni. Vetäydyin tietysti siististi sivuun (kuten tuo sinunkin tapauksesi kai) ja odotin että mies kyllä ottaa yhteyksiä, jos häntä kiinnostaa. Minähän olin pistänyt itseni aikalailla rohkeasti peliin! Roikkumistahan se olisi ollut, jos olisin vielä koittanut jotakin säätää perään...eikö?
No, mies ottikin vielä yhteyttä, mutta ei koskaan silti edelleenkään sanonut puolestaan olevansa minuun rakastunut. Ei sen puoleen puhunut tunteistaan millään tasolla. Olisipa edes sanonut tykkäävänsä...Pyörittiin jonkin aikaa kimpassa, mutta itselleni jäi vähän hölmö fiilis kun luulin että niitä tunteita ei sitten vaan ole toisen puolelta. Ajattelin homman olevan hänen puoleltaan täysin fyysistä. Lopulta pikkuhiljaa omatkin tunteeni kuolivat ja löysin uuden ihmissuhteen, aloin seurustelemaan.
Jälkikäteen sain kuulla, että mies rakastikin minua ja särki sydämensä kun jätin hänet...
Hmmm, mitä tästä opimme? Tunteista kannattaa puhua rehellisesti. Toisen ajatuksia ei oikein pysty lukemaan, joten jos edes sen kerran saisi rykäistyksi toiselle, mitä oikeasti tuntee :) Voihan sanoa vaikka että "näytän tunteeni luontevammin teoilla kuin sanoilla", mutta että kuitenkin tekisi ne tunteet sanallisesti selviksi edes kerran. Valehdella ei tietenkään pidä. Jos se tyttösi on fiksu, hänkään ei suuttunut, mutta kyllä se sinun hommasi on nyt olla aktiivinen yhteydenottaja. Jos tahdot siis. Voithan kertoa hänelle omin sanoin, mitä häntä kohtaan tunnet, mutta älä jätä kokonaan sitä vain lillumaan. Tsemppiä!
tappaa miehen miehuuden alkamalla jahdata tätä ja osoittamalla rakkaudentunnustuksia. Ne on silloin miehen maaperällä, ja täten tappavat mielenkiinnon... Eli naiset ei saa olla aktiivisia. Sori.
mielenkiinnon tappaa passiiviset naiset.
kanssasi, näin se menee, tahtoi tai ei.
AP:lle sen verran, tyttö on halunnut kertoa tunteensa, ei hän samanlaisia tunteita sinulta odota, mutta kerro kuitenkin että olet ihastunut, pallo on sinulla.
Pallo on nyt sinulla. Naisen ylpeys ei varmaan enää salli kysellä perään sinun tunteitasi, se tuntuisi jo matelulta. Aika äkkinäinen liike naiselta puhua heti kärkeen rakastumisesta, mutta ihmisillä tuntuu olevan hirmuisen eroavia käsityksiä siitä mitä rakastuminen oikeastaan tarkoittaa itse kullekin. Ilmeisesti naisella ja sinulla on kyseessä ihan sama tunne mutta eri termi sille. Kyseiselle nainen varmaan voimakas ihastuminen on yhtä kuin rakastumista, sinä ilmeisesti käsität rakastumisen hitaammin kehittyväksi, ihastumisesta erilliseksi tunteeksi. Ei kai voi sanoa että kumpikaan olisi varsinaisesti väärässä.
Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. Me olimme vaan tunteneet jo kuukausia. sanoin miehelle olevani rakastumassa häneen ja hän sanoi ettei ole varma tunteestaan. Kyllä se vihlaisi ja kovaa. Ihmettelin mielessäni, että jos mies kerran pitää minusta kovasti, ikävöi minua, haluaa minua, viihtyy ja haluaa viettää aikaa kanssani, tahtoo seurustella, niin miksi sitä ei sitten yhtä hyvin voisi jo pitää rakastumisena? Mitä muuta mies tunteiltaan vielä vaatii, kaipaako mies vielä jotain elämää suurempaa, ylitsepursuavaa elokuvatunnetta vai? Kaipa mieskin sitten mietti tätä itsekseen kun tuli seuraavana päivänä siihen tulokseen että kyllä rakastaa. Näin jälkeen päin olen miettinyt että mieskin oli omalla tavallaan oikeassa, että tunne kasvaa sitä mukaa kun tunnetaan eikä ihan alussa kannata rynnätä vannomaan rakkautta. Mutta tämä on sellainen asia että kannattaa ehdottomasti keskustella siitä, miten molemmat osapuolet rakkauden ja rakastumisen käsittävät. Helpottaa kun tajuaa että kyse ei ole tunteen puutteesta vaan siitä, että toisella on vain erilainen käsitys siitä mitä rakastuminen on.
..kuulla, että mitä olet nyt tällä välin miettinyt/tehnyt asian kanssa - vai et mitään? Kerro tumma mies meille uteliaille :)