Noniin, pakko saada vähän valittaa avomiehestäni. Uskoisin kuitenkin, että asia on tuttu monillekin pidempään seurustelleille.
Eli tilanne on tämä: ollaan vähän alle 3-kymppinen pari, yhdessä kolmisen vuotta ja asutaan yhdessä. Rakastamme toisiamme ja luotamme toisiimme, mutten voi tuntea itseäni täysin tyytyväiseksi.
Yhtenä syynä tyytymättömyyteeni ovat halujemme erilaisuus - haluan seksiä enemmän kuin mieheni. (Tämä on siis vain fakta, jonka kanssa opettelen elämään..mitään "syytä" halukkuudelleni tai hänen vähemmälle halukkuudelleen ei ole.) Itse haluaisin päivittäin, mutta mieheni ehkä kerran viikossa.
Se, etten saa seksiä halutessani on tietenkin turhauttavaa, mutta olen oppinut kutakuinkin hyväksymään asian. Aloittaessamme seurustelun, mieheni halusi yhtä paljon seksiä kuin minäkin, joten hän teki myös aloitteita ja antoi minulle paljon huomiota ja positiivisia kommentteja. Sittemmin minusta on tuntunut, että suhteemme myötä joudun koko ajan luopumaan siitä mielikuvasta, että olen haluttava ja kaunis nainen. Mieheni ei juuri koskaan tee aloitteita (olen antanut aikaa ja odotellut ja odotellut...), eikä muutenkaan huomioi minua sukupuolisena ja seksuaalisena olentona. Hän ei enää ikinä esimerkiksi puhu mitenkään vihjailevasti, ei viesti minulle jos olemme erossa, ei kosketa minua eroottisesti sängyn ulkopuolella, ei kerro että näytän hyvältä tai seksikkäältä...eli en saa mitään seksuaalista huomiota mieheltäni. (En siis saa seksiä enkä mitään siihen viittaavaakaan.)
Vaikkei mieheni halua seksiä, kai sitä voi silti antaa huomiota ja saada toinen tuntemaan itsensä seksikkääksi? Mieheni on ainoa ihminen, jolta huomiota haluan, ja ainoa ihminen, jonka sanat ja teot jotain merkitsevät. Kun olen puhunut miehelleni siitä, että kaipaisin enemmän huomiota, on hän kyllä hiukan parantanut tapojaan, mutta hän ei kuitenkaan anna mitään seksuaalisuuteen viittaavaa huomiota. Hän antaa hellyyttä. Rakastan toki hellyyttä ja kainalossa istuskelemista ym., mutta joskus tekee mieli huutaa, että "katso nyt, olen nainen enkä mikään sukupuoleton muumi!".
Miestäni kohtaan olen hellä ja osoitan tunteitani. Ja, vaikka tiedän, ettei seksiä ole tulossa, (enkä edes enää tee suoria aloitteita) osoitan miehelleni pitäväni tätä haluttavana. Saatan myös puristaa tätä pepusta tai suudella niskaan tms. Ja annan myös haleja ja hellyyttä. Ei lainkaan vaikeaa.
Mutta on se nyt ihme, että saan eroottista huomiota (kehuja, flirttiä ja pokausyrityksiä jne.) kaikkialla muualla paitsi kotonani. Myös mieheni tietää tämän, ja on joskus sanonut, ettei ole tiennyt minun kaipaavan hänen sanojaan (eipä sillä, että olisi mitenkään muuttanut toimintaansakaan).
Pyytäisin kommentteja sekä naisilta että miehiltä: kaipaatteko eroottista huomiota (siis muuta kuin itse seksiä) kumppaniltanne? Annatteko itse tälläistä huomiota?
- Ne jotka ovat samassa tilanteessa: miten ylläpidätte sitä fiilistä, että olette haluttavia ja seksikkäitä, kun ainoa kumppaninne ei halua seksiä eikä anna mitään seksuaalisuuteen viittaavaa huomiota?
Ja (varsinkin 25-40 -vuotiaat) naiset: kuinka suuri merkitys miehenne antamalla huomiolla on siihen, kuinka seksikkäiksi itsenne tunnette?
Eli tilanne on tämä: ollaan vähän alle 3-kymppinen pari, yhdessä kolmisen vuotta ja asutaan yhdessä. Rakastamme toisiamme ja luotamme toisiimme, mutten voi tuntea itseäni täysin tyytyväiseksi.
Yhtenä syynä tyytymättömyyteeni ovat halujemme erilaisuus - haluan seksiä enemmän kuin mieheni. (Tämä on siis vain fakta, jonka kanssa opettelen elämään..mitään "syytä" halukkuudelleni tai hänen vähemmälle halukkuudelleen ei ole.) Itse haluaisin päivittäin, mutta mieheni ehkä kerran viikossa.
Se, etten saa seksiä halutessani on tietenkin turhauttavaa, mutta olen oppinut kutakuinkin hyväksymään asian. Aloittaessamme seurustelun, mieheni halusi yhtä paljon seksiä kuin minäkin, joten hän teki myös aloitteita ja antoi minulle paljon huomiota ja positiivisia kommentteja. Sittemmin minusta on tuntunut, että suhteemme myötä joudun koko ajan luopumaan siitä mielikuvasta, että olen haluttava ja kaunis nainen. Mieheni ei juuri koskaan tee aloitteita (olen antanut aikaa ja odotellut ja odotellut...), eikä muutenkaan huomioi minua sukupuolisena ja seksuaalisena olentona. Hän ei enää ikinä esimerkiksi puhu mitenkään vihjailevasti, ei viesti minulle jos olemme erossa, ei kosketa minua eroottisesti sängyn ulkopuolella, ei kerro että näytän hyvältä tai seksikkäältä...eli en saa mitään seksuaalista huomiota mieheltäni. (En siis saa seksiä enkä mitään siihen viittaavaakaan.)
Vaikkei mieheni halua seksiä, kai sitä voi silti antaa huomiota ja saada toinen tuntemaan itsensä seksikkääksi? Mieheni on ainoa ihminen, jolta huomiota haluan, ja ainoa ihminen, jonka sanat ja teot jotain merkitsevät. Kun olen puhunut miehelleni siitä, että kaipaisin enemmän huomiota, on hän kyllä hiukan parantanut tapojaan, mutta hän ei kuitenkaan anna mitään seksuaalisuuteen viittaavaa huomiota. Hän antaa hellyyttä. Rakastan toki hellyyttä ja kainalossa istuskelemista ym., mutta joskus tekee mieli huutaa, että "katso nyt, olen nainen enkä mikään sukupuoleton muumi!".
Miestäni kohtaan olen hellä ja osoitan tunteitani. Ja, vaikka tiedän, ettei seksiä ole tulossa, (enkä edes enää tee suoria aloitteita) osoitan miehelleni pitäväni tätä haluttavana. Saatan myös puristaa tätä pepusta tai suudella niskaan tms. Ja annan myös haleja ja hellyyttä. Ei lainkaan vaikeaa.
Mutta on se nyt ihme, että saan eroottista huomiota (kehuja, flirttiä ja pokausyrityksiä jne.) kaikkialla muualla paitsi kotonani. Myös mieheni tietää tämän, ja on joskus sanonut, ettei ole tiennyt minun kaipaavan hänen sanojaan (eipä sillä, että olisi mitenkään muuttanut toimintaansakaan).
Pyytäisin kommentteja sekä naisilta että miehiltä: kaipaatteko eroottista huomiota (siis muuta kuin itse seksiä) kumppaniltanne? Annatteko itse tälläistä huomiota?
- Ne jotka ovat samassa tilanteessa: miten ylläpidätte sitä fiilistä, että olette haluttavia ja seksikkäitä, kun ainoa kumppaninne ei halua seksiä eikä anna mitään seksuaalisuuteen viittaavaa huomiota?
Ja (varsinkin 25-40 -vuotiaat) naiset: kuinka suuri merkitys miehenne antamalla huomiolla on siihen, kuinka seksikkäiksi itsenne tunnette?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näinhän se monesti menee. Alussa ollaan niin lempeitä ja huomiota antavia. Myös seksi ja seksihalut ovat usein kiihkeämpää suhteen alussa. En tiedä syökö arki suhteesta tunteet? Olen kerran eronnut ja nyt ollut avoliitossa 4 vuotta, olen 40 vuotias nainen. Elän tällä hetkellä aika kylmässä suhteessa, enkä voi siitä nyt täysin syyttää toistakaan osapuolta. Oli meillä suhteen alussa kaikki hyvin, oli hellyyttä ja läheisyyttä ja seksiäkin päivittäin. Nyt hellyyttä saa kerjätä, tosin olen jo kerjäämisenkin lopettanut turhauttavana ja seksiä harrastetaan noin kerran kuussa. Jotenkin sitä vaan tuntuu että pitääkö tämä elämää elää jatkuvassa hellyyden kaipuussa. Onko olemassa miestä joka säästeleämättä antaisi hellyyttä, silittäisi ja muutenkin olisi lähellä tukena, ilman että se aina johtaisi seksiin?
Suhteen alussa oli siis paremmin. Miettikää nykyistä suhtautumista kumppaniin; onko outoa jos tilanne on se mikä teillä on. Toiseksi, en ole koskaan uskonut miehen olevan "sinua ja sinun hellyyden kaipua varten". Siinä tilanteessa kaikki miehet tylsistyy ja turhautuu.
Kun mies haluaa suhteen ja hänellä on "nainen" ei kukaan mies säästele huomioitaan tai halujaan. Vai oletko kuullut sellaisesta. Muistakaa että kaikki miehet eivät haluakaan suhdetta vaan naisen jonka kanssa puuhaillaan ihan muuta kuin parisuhdetta.
Niin, valitettavasti seksuaalinen halu ei aina kulje käsi kädessä rakkauden tai parisuhteen kanssa. Tekstissäni kerroin, että rakastamme toisiamme. Ja molemmat haluamme olla parisuhteessa. Ongelmana on vain halujen erilaisuus ja se, että kaipaan mieheltäni enemmän huomiota (siis juuri seksuaalissävytteistä huomiota) kuin hän tällä hetkellä antaa.
Mieheni ei ole sanojensa mukaan tylsistynyt eikä turhautunut suhteessamme. Mielestäni toin aika lailla selkein sanoin esiin sen, että minä olen se osapuoli, joka on turhautunut.
Se, että miehen jatkuva ja naista voimakkaampi halukkuus olisi jotenkin itsestään selvyys ja luonnollista, on vain myytti. Ihmisen seksuaalinen halukkuus on laadultaan ja intensiteetiltään erilaista niin ihmisten välillä kuin myös saman ihmisen eri elämänvaiheissa. Kysy ihan keneltä tahansa terveydenhuollon ja seksuaalisuuden asiantuntijalta (mm. Väestöliitto ja Sexpo ovat tätä mieltä).
Kuitenkaan tieto siitä, että ihmisten seksuaalisuus ja halukkuus on erilaista, ei vähennä sitä tuskaa ja turhautumista, mitä tällä hetkellä koen, kun mieheni ei huomioi minua naisena.
Avioliiton vanhentuessa hellyydenosoitukset jäivät pikku hiljaa pois. Minä olisin kaivannut sipaisua silloin tällöin, rutistusta rinnasta tai pientä suukkoa. HUOMIOTA muutenkin kuin vain sängyssä.
Seksi kyllä oli ihan OK, mutta juuri kaipaamasi huomio puuttui muuten. Alkoi itseäkin pikku hiljaa tympiä koko seksi, kun en ollut henkisesti tyydytetty. Olin huomioimatta mieheni merkkejä, kun ei vaan hotsittanut ja tyydytin itseäni fantasioiden avustamana.
Kävi juuri niin kuin usein käy. Flirttailu on ihanaa, siitä sain huomiota ja uskoa olevani kiinnostava nainen. Opiskelukaverini alkoi olla aina vain kiinnostavampi. Sitten eräs alkoholipitoinen ilta teki tehtävänsä.
Seksi ei ollut kummostakaan, mutta oli ollut ihanaa leikkiä kissaa ja hiirtä. Vihjailla, varovasti koskettaa ohi mennnen, vaihtaa salaisia katseita ja yrittää olla niin, etteivät muut huomaisi.
Uskokaan miehet, että henkisesti tyydyttämättömyys johtaa naisilla uskottomuuteen ei fyysinen eli naikaa vähemmän ja halatkaa enemmän.
Yrittäkää pyrkiä kompromissiin seksiasioissa, jos mahdollista. 27-vuotiaana huomiotta jääneenä totean, että se vuosien mukanaan tuoma katkeruus sen kuin vain lisääntyy ja loppujen lopuksi rakkauskin häviää, loppuu itsestään. En tunne aviomiestäni kohtaan enää mitään. Yhdessä olemme olleet ikuisuuden.Tässä sitten "kytätään" kumpi ensin "keikahtaa".
Ekassa suhteessa oli vähän sama juttu. Olin kateellinen, kun syntymäpäiväjuhlissa ystävän mies puristeli pienessä hiprakassa vaimonsa peppua. :) Hellyyttä oli, mutta harvemmin mitään seksuaalisuuteen viittaavaa. Seksiä noin kerran viikossa, mutta ei se aina ollut kovin nautittavaa kun tuntui että se olen minä, joka sitä vain haluan. Suhde päättyi eri syyhyn, mutta jollei olisi päättynyt, ehkä erilaisista seksuaalisuuksista olisi tullut se kynnyskysymys lopulta?
Nyt seurustelen miehen kanssa, jolla on voimakas seksuaalisuus (tai oli nuorempana, heh...). Ehkä se näkyy juttujen ja kopeloinnin tasolla enemmän, seksiä meilläkin noin kerran viikossa. Alussa jopa kaksi kertaa päivässä. Arki, väsymys ym syö haluja, ja usein on kysymys vasin siitä ettei viitsi virittäytyä oikeaan mielentilaan.
Mieheni sanoo, että aikaisemmin naiset ovat huutaneet "sika" ym jos on puristellut tissejä tai puhunut pervoja. Nyt hän onkin aivan villiintynyt jutuissaan, kun minä olen kuulemma poikkeus. No...ehkä olisi kiva saada asiaan balanssi, ei sitä sekstististä läppää ja puristeluakaan jaksa loputtomiin, varsinkaan kun siihen liittyy jatkuva pornon katselu. En olisi ikinä uskonut, että mielipiteeni pornoa kohtaan alkaisi muodostua näin kielteiseksi. Sama koskee tavallista läheisyyttä, olisi kiva joskus olla toisen kainalossa ilman, että siihen liittyy panoliikkeiden imitaatiota, tissien puristelua, pornotähden leikkimistä (kommentit) jne...vitsinä kaikki, joskus aloitteena seksiin.
Eiköhän tästä voi päätellä, ettei meille naisille mikään riitä :) Tasapaino näissä asioissa on tietenkin parasta, molempia puolia sopivasti. Ehkä hakeudun alitajuisesti tällaisen ronskin miehen seuraan, kun olin niin kauan elänyt seksuaalisesti köyhässä suhteessa. Vaikka tässä suhteessa mies saa minut välillä raivon partaalle, ja välilä mietin, mikä minun roolini lopulta on, niin on tässä kuitenkin parempi kuin sellaisessa, jossa ei saa minkäänlaista huomiota. Mies kuitenkin kehuu usein kauniiksi ja sanoo kivoja asioita, muitakin kuin seksiin liittyviä. Nyt on ehkä kysymyksenä se, miksi meilläkin vain kerran viikossa kun puheet ja vihjailut ovat täysin toista luokkaa. No se on vaan monilla niin, että seksuaalisuudesta huolimatta ei vaan jakseta ryhtyä tuumasta toimeen. tai mies ei jaksa. Jos toisen työ on todella kuluttavaa, ei kannata yleensä odottaa ihmeitä makkarin puolella, saatikka sitten muissa huoneissa ;)
Se on fakta, että liika painostus vie tilanteen entistä pahempaan jamaan. Sitten vähätkin hetket saattavat muuttua "pakkopanemiseksi", vain siksi kun ei olla niin pitkään aikaan. Haaveilin aikanaan miehestä, jolla olisi mieheni kaltainen seksuaalisuus. Kyllä se näinkin arjeksi muuttuu, ennemmin tai myöhemmin. En enää valita, jokaisessa suhteessa hyvät ja huonot puolensa. Aina kaipaa eniten niitä asioita, joita omassa suhteessa ei ole. Loputtomiin et kuitenkaan voi elää sellaisessa suhteessa, jossa et ota huomioon lainkaaan omia tarpeitasi vaan uhreudut jatkuvasti toisen eteen.
mun mielestä ihmisellä, joka tarvitsee jatkuvaa huomiota ja pönkittämistä on oltava huono itsetunto. Kylllähän sitä jokainen itsestään tietää onko haluttava, hyvännäköinen, seksikäs jne.
Seksin, rakkkauden tai hellyyden puute ovat tietysti selkeitä puutteita, jotka jokainen kokee omalla tavallaan. Kuka tarvitsee/arvostaa elämässään mitäkin. Ja loppujen lopuksi riippuu aina elämäntilanteesta kuinka suurina puutteina mitäkin asiaa pitää. Jos kaikki asiat ovat muuten elämässä kunnossa, silloin ihminen alkaa valittamaan aina vaan pienemmistä asioista. Mutta annas olla kun kohtaat vakavia sairauksia, rakkaiden ihmisten kuolemaa tai jotain muuta elämän perustuksia horjuttavaa, niin jo tuntuu esim. seksin puute aika vähäpätöiseltä asialta. Ihminen yleensä vaan turtuu kaikkeen hyvään mitä elämässä on ja päällimmäiseksi tunteeksi nousee "suuret" pienet epäkohdat.
..parisuhteessa. Kuuluu ihan samaan lokeroon kuin muukin välittäminen.
Itse olen onnellinen lopetettuani ap:n kaltaisen suhteen. Ihmiset on erilaisia ja jokaiselle on varmasti olemassa se ihminen, jonka kanssa synkkaa.
Tietysti ensin kannattaa keskustella ja yrittää yhdessä löytää molempia tyydyttävä tie, jos suhteessa on rakkautta. Vaikkapa parisuhdekurssien avulla.
Vaikka olenkin parisuhteen säilyttämisen ja yhdessä yrittämisen kannalla, niin sitäkään ei voi yksin tehdä. Jos toinen osapuoli ei ole kiinnostunut, niin kovin hyviä mahdollisuuksia ei ole saavuttaa tasapainoista parisuhdetta.
Kiitokset kommenteista :)
Niin, tiedostan kyllä, ettei "seksuaalisen huomion" puute ole niitä maailmaa (tai parisuhdetta) kaatavia tekijöitä. Ainakaan itse en ole jättämässä miestäni, vaikka tämä ei tapojaan muuttaisikaan, sillä suhteessamme on niin paljon muuta arvokasta (rakkaus, luottamus, kumppanuus).
Sitä en voi kyllä allekirjoittaa, etteikö kumppanin seksuaalissävytteiset huomionosoitukset kuitenkin olisi tärkeitä. Itse haluan saada mieheni tuntemaan itsensä haluttavaksi ja ihanaksi, sillä todella ajattelen niin. Ja kyllä se nostaa mielialaa ja saa hyvälle mielelle, kun oma kulta sanoo jotain kaunista tai "pikkutuhmaa".
Itse en kyllä aivan samankaltaista "huomiota" kaipaa kuin kirjoittaja ".........." saa mieheltään. Ei siis mitään seksististä juttua tai pornokommentteja, eikä miehenikään sellaista harrasta. Rintojen ym. jatkuva kouriminen ja panoliikkeet olisi myös todellinen turn off. Asiat voi tehdä niin monella tapaa..
Olisin kyllä surullinen, mikäli en saisi mieheltäni enää hellyyttä. Sen ohelle haluaisin vaan vähän muutakin. Kuten edellinen kirjoittaja kuvasi, niin minustakin on tärkeää tuntea itsensä kauniiksi ja halutuksi parisuhteessa - ja mielestäni tämä edellyttää myös kumppanin sanoja ja tekoja.
En vain tiedä miten voisin selittää asian miehelleni niin, etten ainakaan painosta tätä tai ettei hän puheeni seurauksena ala jotenkin liikaa miettimään asiaa. Jotenkin kyllä koen asian kiusalliseksi, sillä on ikävää "kerjätä"(=toivoa) humoiota.
Mitenköhän tälläinen asia kannattaa ottaa puheeksi?
Ja jos on miehiä paikalla: miltä tämä juttu kuulostaa miehen näkökulmasta?
kun mieheni (tai oikeastaan avomieheni) ei halua seksiä niin usein kuin minä. Ja haluaisin myös kuulla TODELLAKIN jotakin kehuja itsestäni ja olen siitä myös noin sataan otteeseen huomauttanutkin, mutta sekään ei tietenkään ole auttanut. Olen vasta 25 ja mieheni kohta 30. Ja meillä on yksi lapsi. Kirjoituksesi oli ihan kuin minun suustani... Puolisoni jopa sanoi että lapsi menee parisuhteen edelle. tai oikeastaan kaiken edelle, mistä olen kyllä hieman eri mieltä. Kyllä parisuhteen pitäisi toimia että lapsikin voi hyvin!