Nyt alkaa mitta pikku hiljaa täyttymään...
Sisareni asuu perheineen meidän naapurissa ja heillä on ollut tapana viettää aikaansa meidän pihalla, vaikka emme itse olisi edes kotona.
Siihen lopulta kyllästyneenä pyysin, että saisimme hieman omaa rauhaa. Seurauksena oli, että juhannuksena siskoni mies tuli huutamaan, että mikä sua oikein vaivaa, sen jälkeen siskoni tuli itse valittamaan, kuinka huonosti häntä ja hänen perhettään kohtelen.
Eikä tässä vielä kaikki, seuraavana päivänä vanhempani tulivat kotiini myös huutamaan, kuinka voin olla niin suvaitsematon omalle siskolle ja hänen perheelleen.
Tunnen itseni ihan lyödyksi. Tuntuu kuin minulla ei olisi oikeutta omaan elämään, omiin ajatuksiin, omaan rauhaan eikä varsinkaan eriäviin mielipiteisiin.
On vain velvollisuuksia olla hyvä tytär, hyvä sisar, hyvä vaimo, hyvä äiti...
Itse en ole kovinkaan sosiaalinen ihminen, vaan tahtoisin pikemminkin työpäivän jälkeen olla omissa oloissani oman perheeni kanssa.
Tämän kun uskalsin ääneen sanoa niin johan sain kuulla kunniani...
Miehenikin on jo kyllästynyt koko sukuun, ja purkaa tietenkin myös tunteensa minuun, eikä ole nyt pariin päivään edes minulle mitään puhunut, joka tietenkin ahdistaa oloani kahta kauheammin.
Lapseni takia olen valmis kestämään, vaikka olenkin jo menettänyt sekä ruokahalun, että yöunet. Töissäkään en pysty enää keskittymään, vaan ajatukset juoksevat samaa kehää. Päivät kuluvat itkeskellessä salaa. Koen olevani ansassa.
Koska poikani koulu ja kaverit ovat täällä eikä rahaa muuttamiseen muutenkaan ole, niin tuntuu että poispääsyä ei ole.
Mistä saisin voimia kestää päivästä toiseen tätä sukuhelvettiä?
Sisareni asuu perheineen meidän naapurissa ja heillä on ollut tapana viettää aikaansa meidän pihalla, vaikka emme itse olisi edes kotona.
Siihen lopulta kyllästyneenä pyysin, että saisimme hieman omaa rauhaa. Seurauksena oli, että juhannuksena siskoni mies tuli huutamaan, että mikä sua oikein vaivaa, sen jälkeen siskoni tuli itse valittamaan, kuinka huonosti häntä ja hänen perhettään kohtelen.
Eikä tässä vielä kaikki, seuraavana päivänä vanhempani tulivat kotiini myös huutamaan, kuinka voin olla niin suvaitsematon omalle siskolle ja hänen perheelleen.
Tunnen itseni ihan lyödyksi. Tuntuu kuin minulla ei olisi oikeutta omaan elämään, omiin ajatuksiin, omaan rauhaan eikä varsinkaan eriäviin mielipiteisiin.
On vain velvollisuuksia olla hyvä tytär, hyvä sisar, hyvä vaimo, hyvä äiti...
Itse en ole kovinkaan sosiaalinen ihminen, vaan tahtoisin pikemminkin työpäivän jälkeen olla omissa oloissani oman perheeni kanssa.
Tämän kun uskalsin ääneen sanoa niin johan sain kuulla kunniani...
Miehenikin on jo kyllästynyt koko sukuun, ja purkaa tietenkin myös tunteensa minuun, eikä ole nyt pariin päivään edes minulle mitään puhunut, joka tietenkin ahdistaa oloani kahta kauheammin.
Lapseni takia olen valmis kestämään, vaikka olenkin jo menettänyt sekä ruokahalun, että yöunet. Töissäkään en pysty enää keskittymään, vaan ajatukset juoksevat samaa kehää. Päivät kuluvat itkeskellessä salaa. Koen olevani ansassa.
Koska poikani koulu ja kaverit ovat täällä eikä rahaa muuttamiseen muutenkaan ole, niin tuntuu että poispääsyä ei ole.
Mistä saisin voimia kestää päivästä toiseen tätä sukuhelvettiä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miksi sinun pitäisi kestää päivästä toiseen sukuhelvettiä???
Minun mielestäni teit ihan oikein kun sanoit mitä asiasta ajattelet. Ehkä olisi kannattanut jo aiemmin sanoa, mutta onhan se asioista sanominen tosi hankalaa - ainakaan niin ettei suututtaisi.
Tottakai ne nyt möykkää kun itse ovat vaarassa joutua muuttamaan tapojaan.
Jos kerran kärsit tuosta asiasta niin se oli ihan OK ottaa puheeksi. Itsekin ymmärrän oman rauhan tarpeellisuuden, tarvitsen tosi paljon omaa rauhaa ja omaa tilaa.
Pidä pintasi. Älä ala vesittämään sanojasi vaikka mäkättävät. Toista sama asia uudelleen jos ei uskota. Opetelkoot käyttäytymään!
Sukulaisten ei pitäisi asua liian lähellä toisiaan. Samassa pihapiirissä eläminen tuo mukanaan ihan erilaisia ongelmia, kuin jonkun sattuman kautta tulleen naapurin.
Toiselle ei voi sanoa mielipidettään, vaikka hän ja hänen perhensä ei pysyisikään omalla reviirillään. Monista asioista tulee turhaa suukopua.
Joka perheessä asutaan oman käytännön mukaisesti.
Liian lähellä asuvat sukulaiset näkevät virheitä toisen taloudessa ja lapsenkasvatuksesa, juhlapäivien vietossa jne.
Asiat eivät siitä parane. Kehottaisin sinua harkitsemaan muuttoa tai edes puutarhasi istutuksia siihen malliin, ettei sukulaiset pääse omalta puoleltaan nurmikollenne.
Kyllä jokaisella pitäisi olla oma rauhansa.
ja erääksi ohjelmanumeroksi laitat pystyyn leikin:jokainen kirjoittaa lapulle ajatuksiaan sisaruudesta ja perheestä. JA SINÄ kirjoitat,kaikki. Että et saa olla koskaan yksin vaikka haluaisit,perheenne ei saa viettää aikaa yksin vaikka haluaisi, että et aina halua heidän olevan teillä...ensin ne suuttuu,mutta anna suuttua!
Ja jos suuttuvat kokonaan, sou!
Istutapa se miehesi keittiön pöydän ääreen ja keskustelkaa yhdessä miten tässä tilanteessa toimitte! Sen sijaan että myös hän "hyökkää" sinun kimppuusi, voisitte hoitaa ongelman yhdessä.
Ja jos tilanne on todellakin noin paha, että koet olevasi ansassa, niin suosittelen kyllä muuttoa muualle. Lapset kyllä kestävät muuton, mutta eivät "henkisesti rikki" olevaa äitiä. Ja johan tämä tilanne aiheuttaa häiriötä myös perheen sisällä, minkä lapset myös huomaa ja reagoivat siihen omalla tavallaan. Ehkä miehesikään ei viihdy sinun sukulaisten keskellä...
Toisaalta, voisit myös keskustella äitisi kanssa kahdestaan asiasta (niin näyttää myös sisaresi tehneet...) Jospa hän ymmärtäisi myös sinua ja toimisi välittäjänä sinun ja sisaresi välillä.
Voimaa saat heti kun löydät tilanteeseen oikean ratkaisun.
Tuon uuden näkökulman.
Olet minusta (antamiesi tietojen mukaan) kohtuuttoman ahdistunut juuri noista mainitsemistasi syistä. Veikkaan, että syy on muualla(kin). Jotenkin näet nyt asian liian kapeasti.
Okei. Ehkä et ole sosiaalinen ihminen. Kenties et kaipaa muita ihmisiä, kenties haluat seurustella vain lähinnä oman pienperheesi kanssa.
Mutta teepä kysymys: miksi?
Meillä on tapana - jopa Suomessa - olla tekemisissä sukulaisten kanssa. Jos kyse on vain sukulaisista, muuttakaa pois. Ja mahdollisimman kauas. Nyt näyttää, että sinä et sovi joukkoon.
"Täti" antoi hyvän neuvon: istuta miehesi pöydän ääreen ja keskustele hänen kanssaan.
Mieti mahdollisuutta, että "vika" ei ehkä ole muissa vaan - sinussa! Mieti vakavasti sitäkin mahdollisuutta. Mieti edes!
Voisiko olla, että sinua rassaavat ihan muut asiat kuin sukulaiset pihamaallasi? Millaista on töissä? Millainen on suhteesi mieheesi? Raha-asiat? jne.
Asetu peilisi eteen ja mieti, onko elämäsi muilta osin kunnossa. Jos on kunnossa kaikki muut asiat, se tosiaan tarkoittaa, että sukulaiset ovat pahanolosi syy.
Jääkö oikeasti muita kuin yksi mahdollisuus ratkaista asia?
Veikkaan, että kyse on nyt muusta kuin minkä täällä sanoit. Mitä arvelet asiaa lisää pohdittuasi?
Kyllä oli outo viesti! Ketjun aloittaja ei enää halua sietää sitä, että suku käyttää hänen pihaansa kuin omaansa. Niin siinä ainakin luki. Se, että siskon perhe valtaa hänen tonttinsa, ahdistaa. Näin minä ymmärsin.
Jos toiset käyttäytyvät tökerösti ja röyhkeästi, vika ei ole aloittajassa. Ehdottomasti ei!
Pidä vain puolesi ja poista ylimääräiset tontiltasi! Meillä tehosi lasten kavereihin aikoinaan lause: "Meillä alkaa nyt perheen oma aika." Ihan nätisti ja tasaisesti sanottuna. Ja juuri silloin, kun itse halusimme!
Miehesikään ei pidä joutua enää kertaakaan kärsimään siitä, ettei omalla pihalla voi olla vaikka munasillaan, jos haluaa.
Oikeus omaan rauhaan on täysin riippumatta siitä, ahdistaako mahdollisesti joku muu asia vai ei!
Eihän tuossa muuta sanottu kuin että mieti eri mahdollisuuksia.
Kova paikka katkaista välit kertakaikkisesti sukuunsa.
Voi tietty sukulaisille sanoa että pois meiän pihasta. Mutta usein se on suuren riidan alku. Entä jos pitää asua lähekkäin vuosikausia?
Minusta viestin aloittaja antoi aika vähän tietoja. Niinettä minä en ymmärrä edellisen viestittäjän kantaa.
Etkö osaa lukea?
Aloittajahan selitti aivan selkeästi, mikä ongelman nimi on. Kyllähän jokaisella ihmisellä on oikeus omaan rauhaan, eikä siitä tarvitse tuntea mitään outoa syyllisyyttä tai ruveta kaivelemaan omaa psyykeään että jospa ongelma olisikin itsessä.
Jotkut ihmiset nyt vain ovat ihan liian tungettelevia. SELLAISTEN pitää mennä itseensä ja osata muuttaa ikävää käytöstään. Ei ole aloittajan vika, jos hänen sukulaisensa ovat moukkamaisia.
siis ap voisikin valaista asiaa enempi. Ovatko sukulaiset moukkamaisia ja siitäkö kaikki on kiinni?
Etkö tiedä? Olet sitten itsekin moukka.
Enpä usko olevani moukka. Luin ap:n viestin äsken uudelleen oikein ajatuksen kanssa.
Olisinkin toivonut, että viestiketjun avaaja olisi hiukan enemmän kertonut sukuhelvetistään.
Luettuani näin silmissäni lopenuupuneen kirjoittajan, joka lienee väsynyt muuhunkin kuin sisaren perheen naapuruuteen ja käytökseen = siihen että perhe oleskelee heidän pihamaallaan.
Onko kyse paritalosta, kerrostalosta, viereisistä pihoista (omakotitalo, jossa aidanne välissä/ rivitalo)?
Väsynyt voi ihan hyvin sanoa, että on väsynyt, antakaa minun huoata töitten jälkeen, please.
Mutta jos on ihan tööt (burnout) ja jos kyse on muustakin (viina tms.), ratkaisu on erilainen.
Mielelläni annan omasta puolestani ohjeita, miten naapuri saadaan aisoihin ja silti sopukin säilymään. Mutta vähän enemmän pitäisi tietää, mistä oikeasti on kyse.
Minkä takia he riekkuvat siellä teidän pihalla? Teilläkö on jotain mitä heillä ei ole? Siirrä kyseiset tavarat niiden pihaan ja pistä itsellesi vain kukkia, rakentakaa aidatumpi terassi tms.
Käytte sitten silloin kun mieli tekee heidän pihassaan grillaamassa ja ottamassa aurinkoa ja poikanne voi leikkiä heidän pihassaan.
Tietysti jos heillä ei ole pihaa niin asia on vähän kikkisempi...
Olet toiminut ihan oikeen että sanoit asian suoraan heille. Ja todellakin sano uudelleen jos se ei menny eka kerralla perille!!! Saa olla oma elämä ja oma rauha ja kaiken päälle oma piha, jos te vain määräätte!! zemppiä!
sanoa, kun että miks helvetissä pitää muuttaa sukulaisen naapuriin. Se ei koskaan tule onnistumaan. Ei ikinä.
Olen nähnyt esimerkkinä omat vanhempani jotka asuvat isäni veljen naapurissa, sekä mieheni veli ja hänen vaimonsa, jotka rakensivat talon samalle tontille missä appiukko ja akkakkin asuu. Välit on totaalisen poikki kummillakin, ei edes tervehditä.
Ei tohon ole muuta ratkaisua kun muutto pois. Kannattaako uhrata esim avio-onni siitä, että saa asua muutaman kympin halvemmalla sukulaisen vieressä????? Vai mikä se syy nyt on että siihen naapuriin on pakko ollut muuttaa.
Mieti mikä sulle on elämässä tärkeetä, sun oma perhe vai nuo päätä aukovat sukulaiset.
Sinulla on täysi oikeus olla omassa kodissa omaan rauhaan ja se on kyllä hieman outoa että he viettävät aikaa teidän pihalla...Sinuna ottaisin kaikki asianlaitaiset yhden pöydän ääreen ja keskustelisin asiasta...Se on vaikeaa tuossa pisteessä,tiedän kyllä...Itse toimin meidän perheessä ilmaisena terapeuttina eli mulle kerrotaan kaikki ikävät asiat ja kaikki salaisuudet,jopa ne joita en tosiaankaan haluaisi edes kuulla...välillä tosiaan tuntuu että meikää revitään joka suuntaan...mutta ehdotan silti "Intervaatiota".Jos asiat vain pahenevat,ottaisin hiukan aikaa muista,yleensä häly laskee nopeasti.Tietenkin joissain tapauksissa asiat voivat vain pahentua...Ja muista että missään nimessä viinaa ei sekoteta mukaan kun yritetään keskustella.Sillon tuppaa tulemaan hieman pahoja sanoja helposti...Mutta vielä viimeiseksi lisäykseksi ja kertaukseksi:
Sinulla on TÄYSI oikeus omaan elämään...
Terveisin Markus
P.S. Korvakuulokkeet tiukasti korviin,hyvää musiikkia ja sängylle,sohvalle tai kylpyyn...Siitä saa hiukan voimia...Toimii ainakin mulla...
että ihmisellä täytyy saada olla yksityisyys.
Neuvoni olisi se sama, jonka jo joku aiemmin täällä sanoi, että istahda alas miehesi kanssa ja jutelkaa asiasta. Eikö ollut niin, että hän on samaa mieltä asiasta kanssasi. Yrittäkää sopia yhteisestä käyttäytymismallista.
Sen jälkeen juttele sisaresi kanssa ilman ulkopuolisia ja kerro hänelle, että tarvitset sitä yksityistä rauhaa, että kysymys ei ole mistään kiusanteosta tai muusta ilkeydestä vaan siitä, että sinä vain olet sellainen ihminen, joka tarvitsee enemmän yksityisyyttä ja rauhaa kuin sisaresi kenties. Jos hän ei tätä ymmärrä, palkkaa muurari ja rakennuta kunnon aita pihamaan ympärille!
Mieti myös muuttoa, vaikka se vähän kirpaisikin. Lapset sopeutuvat ja voihan olla, että saavat vielä parempia ja kivempiakin kavereita kuin mitä heillä nyt on.
Asioilla on tapana järjestyä. Älä anna tämän asian jäädä ajelehtimaan sinun ja sisaresi välille.
panna tupa myyntiin mitenkäs kuule se touhu jotta kun sattuvat olla pois kotoa asunto esittely ja jos vittumaista sukua niin kaikki asiat niin jotta numerotiedustelusta ei käy ilmi ja se 20 000 euroa halvemmalla kun normaalisti
ja sen jälkeen vuokralle..................