Tuntuipa mukavalta, kun työkaverille kerroin, että mulla on intialainen mies ja hän tokaisi ihan tosissaan, että "Onpa mahtavaa, saadaan vähän uusia geenejä Suomeen!" Tarkoitti sitä, että kaikki suomalaisten kansantaudit ei välttämättä periytyisi meidän lapsille (joita ei vielä ole). Tuohon alempana olevaan uskontoasiaan täytyy viitata sen verran, että vaikka mieheni on muslimi, hän antaa mun pukeutua miten haluan, saan syödä sianlihaa, hänkin sitä syö joskus, lihan ei tarvitse olla halal-lihaa, hän ei käy moskeijassa ja juo ja polttaa. Eli vaikka joku on muslimi tms., se ei aina automaattisesti tarkota, että hän olis joku kiihkomuslimi. Olenhan minäkin kristitty, enkä muista koska olen viimeksi käynyt kirkossa tai tehnyt mitään uskontoni oppien mukaan :)
Eli positiivisuutta peliin, ihmisten kannattaa tutustua toisiin ennenkuin vetää mitään johtopäätöksiä!
Eli positiivisuutta peliin, ihmisten kannattaa tutustua toisiin ennenkuin vetää mitään johtopäätöksiä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
tarpeeksi kun sikiätte niin suomi alkaa näyttämään samanlaiselta kehitysmaalta kuin intia.
vähätkin jäljelläolevat aivosolut katoaa taivaantuuliin, kin kirjoittelet tälläisia älyttömyyksiä
ja toiseksi ei se sun ukon printatut kouluarvosanat tee siittä vielä asiantuntijaa ja puhumattakaan ammattimiestä.
...toivotaan että vuosien päästäkin. Jos ja kun saatte lapsia, voi tilanne muuttua. Moni muslimi alkaa silloin harrastaa uskontoa eri lailla ja haluaa lapsilleen muslimien mukaisen kasvatuksen ja tyttärille rajoituksia.
Mina tunnen muutaman intialaisen joista osa on hinduja ja osa muslimeita. Tunnen myos muutaman muusta eri maasta kotoisin olevan muslimin ja vaikka kyseessa onkin sama uskonto, se ilmenee eri ihmisissa hyvin erilaisin tavoin.
Sellainen kysymys kuitenkin etta oletteko naimisissa vai vain seurusteluasteella? Oletteko olleet yhdessa kauankin? Oletko tavannut miehen sukulaisia/puhunut heidan kanssaan?
En halua saikytella liikaa mutta oman kokemuksen mukaan intialaisilla on usein aika vaikeaa oikeasti irtautua vanhempiensa ikeesta ja valita oma puoliso, etenkin jos he ovat muslimeita silla suku ja perhe on ihan aarettoman vahva vaikutin heilla.
Itse seurustelin intialaisen pojan kanssa joka oli opiskelemassa Norjassa. Han oli siis muslimi. Tuo poitsu ei halunnut syoda sianlihaa mutta kavi bilettamassa ja alkoholia joi, harrasti esiaviollista seksia jne. :) Vaikka olimmekin kovin ihstuneita toisiimme, myos uskonto nousi valiin koska han olisi halunnut minun "kaantyvan" islamiin jossain vaiheessa ja se oli minulle ehdoton ei.
Han ei koskaan pystynyt puhumaan aidille ja isalle meista kahdesta, vaan kun han oli kaymassa Intiassa lomalla, han soitti minulle salaa ikavapuhelujaan. Han puhui etta pikkuhiljaa hyva tulee, mutta loppujen lopuksi valimme viilenivat koska han paini niin suurten syyllisyydentunteiden kanssa ja muutenkin meidan kahden kulttuurien valilla tuntui olevan hirvea kuilu. Vanhemmat halusivat ja odottivat hanen tietenkin menevan naimisiin intialaisen muslimin kanssa, ja viela mielellaan kaukaisen sukulaisen jonka he valitsisivat.
Talla hetkella olen naimisissa ihan toisen miehen kanssa ja tuo intialainen exani on edelleen sinkku koska ei ole vielakaan loytanyt tyttoa, joka olisi kaikkea tuota: vanhempien hyvaksyma mutta yhtaalla lansimaisen avoin, hauska, alykas jne. Kirjoittelemme viela aina silloin talloin ja vaikken rakastakaan hanta romanttisesti, minua surettaa kun han on niin onneton. Ei ole helppoa olla kahden kulttuurin valissa.
Olemme naimisissa ja ollaan tunnettu jo 3 vuotta, joten hyvin mieheni tunnen. Intialaisten perhesiteet ovat hyvin vahvat, se kyllä myönnettäköön, mutta ei perheestä ole mitään "haittaa" meidän suhteelle ollut. Kerran olemme tavanneet ja jo ennekuin tavattiin, he tiesivät minusta ja juttelimme puhelimessa jne. Varmaan miehen perhe olis halunnut, että hän nai intialaisen naisen, mutta mieheni on onneksi tässä suhteessa hyvin omapäinen, joten vanhemmilla ei ollut siihen mitään sanottavaa. Ehkä se sinun poikaystäväsi ei sitten ollut tarpeeksi vahva puolustamaan itseään vanhempiaan vastaan. En tiedä olisiko minustakaan siihen. Mutta onneksi miehestäni on :) Puoliso on asunut Euroopassa jo muutaman vuoden ennenkuin tavattiin, joten vähän hänkin oli länsimaalaistunut ennekuin minä olen eurooppalaistanut häntä lisää.
Jos meille lapsia joskus tulee, olemme sopineet, että lasta ei kasteta vaan järjestetään nimenantojuhla ja kun lapsi kasvaa, hän saa itse miettiä, mikä on se hänen oma juttunsa. Voipi kyllä myös olla, että lapsia ei meidän suhteeseen tule, mutta seuraillaan tilannetta. Jos on tarpeeksi avarakatseinen, tulee toimeen myös puolison erilaisen kulttuuritaustan kanssa. Välillä kolistellaan sarvia yhteen kuin härät, mutta se nyt kuuluu asiaan joka suhteessa. Joten asiat täällä ok.
Tää oli eka kerta kun tänne palstalle kirjotin ja varmaan viimeinenkin. On niin älyttömän uunoja vastauksia tullut tähänkin neutraaliin viestiin, että huh huh! (En tarkoita sinua suomitypsykkä, vaan kaikkia muita) Mä luulen että suomalaisten miesten itsetunto kokee kolauksen, kun naiset ottaakin miehiä ulkomailta. Kukapa nyt haluais tuollasen '"suomijuntin" kun mitä täälläkin palstalla näkyy!!!!
Ihanaa kuulla etta olette naimisissa ja etta miehesi on jaksanut taistella teidan kahden puolesta. Silloin exani kanssa seurustellessa nain muutaman muunkin skandinaavityton suhteen rikkoutumisen samoihin ongelmiin joihin mekin sen pojan kanssa kariuduttiin. Juttelin monien exan kavereiden kanssa ja niin paljon kuin moni heista halusi haaveilla elamasta ulkomaalaisen tyton kanssa, suurin osa oli kuitenkin taysin alistuneita "kohtaloonsa" vanhempien jarkkaaman avioliiton kohdalla. Minua tuo asenne ketutti ihan suunnattomasti, ei niinkaan itseni vuoksi koska en ollut niin rakastunut poikaan (oltiin myos kovin nuoria) vaan heidan itsensa vuoksi. Suomalaisena en tahtonut uskoa kuinka joku voi olla niin vanhempiensa talutusnuorassa, vaikka selvasti naki etta mieli vetaa muualle.
Mutta mutta! Teidan kahden tapauksessa pitaa nostaa hattua miehellesi ja niin myos hanen avarakatseisille vanhemmilleen, jotka hyvaksyivat sinut vaikket ehka osaakaan vaantaa chapatia ja kokata curryja! :) Miehesi tieta on varmasti pehmittanyt sekin etta han oli jo asunut ulkomailla muutamia vuosia ja muissakin maissa (?) kuin Suomessa. Hulluinta minun tapauksessani on se, etta lopulta menin naimisiin intialaisen kanssa. Siksi tama aihe koskettaa minua yha vielakin. :) Tosin siina valissa seurustelin suomalaisen kanssa vuosia mutta lopulta tapasin toiden merkeissa tulevan mieheni ja nyt olemme onnellisesti naimisissa. Meillakin kolistellaan sarvia joistakin jutuista, joten tuttuja ovat naiden kahden kulttuurien valiset taistot. Jos uskonnosta pitaa jotain mainita, niin aviomieheni on hindu ja se nakyy myos arkipaivassa jonkin verran.
Ymmarran miksi tama palsta ei oikein innosta kirjoittelemaan, mutta on taalla myos mukaviakin tyyppeja joiden kanssa voi jopa loytaa jotain yhteista, kuten vaikkapa samasta maasta kotoisin olevat puolisot!
Jopa Intiasta suomilumppu kaivaa muslimin... Ei juurikaan yllätä.
todella mukavaa että yleissivistyksesion korkeammalla tasolla kuin kielenkäyttösi, sanan jopa olisit voinut jättää kuitenkin pois, muslimin tapaaminen Intiassa on huomattavasti helpompaa kuin sinun muuttuminen toisiin tasa-arvoisesti suhtautuvaksi ihmiseksi. Ihan vaan tiedoksesi suomilumppu voi löytää vaikka Kiinasta muslimin...Kannattaiskohan lukea joskus muutakin kuin suomi24 keskustelupalstaa... Ehdottaisin Ninian Smartin kirjaa Uskontojen maailma...
HSLV
"Tarkoitti sitä, että kaikki suomalaisten kansantaudit ei välttämättä periytyisi meidän lapsille"
-Ihmiset, jotka haukkuvat rasistiksi jokaista vähänkin poikittain ulkomaalaisista sanovaa, ovat itse rodunjalostamisen ja rotupuhtauden puolella. Aika helvetin mielenkiintoista, että natsi-Saksan oppeja saa toteuttaa tässä tapauksessa :)
http://www.vepachedu.org/manasanskriti/menarikam.html
Mukavaa että olette saaneet hyvän vastaanoton :) Me emme myöskään miehen kanssa ole juuri negatiivisiä kommentteja saaneet.
Hiukan kyllä pisti silmään nuo sinun luettelemasi määritelmät kiihkomuslimista...mieheni on myös muslimi, hän ei juo alkoholia, ei polta tupakkaa, käy välillä moskeijassa, rukoilee kotona, ei syö sikaa ja lihan pääsääntöisesti halalina, viettää ramadania ja muutenkin pyrkii noudattamaan islamia. Mutta ei hänkään mikään kiihkomuslimi ole, muslimi "vain". Mielestäni kiihkomuslimi on jotain aivan muuta. Eikä minunkaan pukeutumistani määräillä tai käyttäytymistäni muutenkaan.