Kiinnostaisi tietää, tunteeko/tietääkö kukaan aikuista (25 v) naista, joka olisi täysin kokematon? Itse en nimittäin ole koskaan kuullut ko. kummajaisesta, sen sijaan tunnen useita kokemattomia miehiä. Miehelle absoluuttinen kokemattomuus tuntuu nykyään olevan jopa luonnollinen peruslähtökohta, josta läheskään kaikki miehet ei edes pysty ponnistamaan eteenpäin. Naiset tuntuvatkin elävän parisuhdemaailman näkökulmasta täysin erilaisessa maailmassa.
Täsmennetään hiukan: kokemattomuudella tarkoitan, että naisella ei ole _mitään_ fyysisiä kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta, eikä muutenkaan ole koskaan käynyt treffeillä tai mitään muuta vastaavaa.
Uskallan jo nyt väittää, että täältäkään ei löydy ainuttakaan täysin kokematonta naista.
Täsmennetään hiukan: kokemattomuudella tarkoitan, että naisella ei ole _mitään_ fyysisiä kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta, eikä muutenkaan ole koskaan käynyt treffeillä tai mitään muuta vastaavaa.
Uskallan jo nyt väittää, että täältäkään ei löydy ainuttakaan täysin kokematonta naista.
Vastaukset 28
Vanhimmat
kolmekymppinen kokematon nainen. Täysin kuvailemasi kaltainen. Eli väärässäpä olit.
No kaikkea sitä näkee kun elää saa, mutta samalla voisit sinä ja mahdolliset muut vastaajat kertoa vähän myös tilanteeseen johtaneita syitä. Omassa tuttavapiirissä miesten syyt on käytännössä aina joko ulkonäköön, itsetuntoon tai muihin henkisiin ongelmiin liittyviä. Onko naisilla pääsääntöisesti ihan samoja ongelmia?
kun "aloin kokea" =). Olin ollut ujo ja epävarma. Mutta kun se ensimmäinen ihminen sanoi kauniiksi ja mukavaksi, tajusin vain oman epävarmuuteni olleen este siihen saakka. Kaiken sen jälkeen itseluottamus kasvoi, ja miehet alkoivat lähestyä. Eli täytyy näyttää ulospäin muillekin, että minä olen hyvä tyyppi, eikä pyydellä olemuksellaan anteeksi.
Nooh, melkein tuollainen, joskus teini-iässä tuli jonkun kanssa tanssittua hitaita dickossa ja pari suudelmaa vaihdettua. Mutta muu fyysisinen tapahtui vasta 32 -vuotiaana.
Ei kai se nyt näiden naisten vika ole, jos joku mies ei ole saanut treffejä aikaiseksi!
henk.koht. tunne ketään sellaista naista..
Tosin en kyllä tunne vastaavia miehiäkään ainuttakaan.
kyllä sitä jotain muutakin voisi keksiä?
Jos vaikka baari-illan päätteeksi pelattaisiin Kimbleä
valitettavasti. Ikää lähemmäs 30 v.
Onhan se uskomaton yhdistelmä, kun paperilla kaikki on kunnossa (korkeakoulututkinto, vakituinen työ jne.) ja sitten ei ole kuitenkaan koskaan saanut seksiä (ei edes yhden yön juttua) eikä koskaan suudellut naisen kanssa. Ei koskaan.
Hmm, vähän hävettää. Siksi en kehtaakaan enää lähestyä naisia.
ymmärrät, ettei korkeakoulututkinnolla ja vakituisella työpaikalla ole mitään tekemistä naisten saannin kanssa. Tai siis ainakaan muhun ei niillä ole kovinkaan suurta vaikutusta. Tietysti ne ovat hyvä asia, mutta lähinnä sen ihmisen itsensä kannalta, ei muiden.
Ei tuo ole ongelma. Kun löydät sopivan naisen, niin se kokemattomuutesi ei takuulla ole ongelma, vaan varmasti voit naiselle kertoa asiasta, jos haluat. Ja parempi onkin, kun kerrot niin se nainenkin pystyy ymmärtämään sinua paremmin.
Mutta ei kannata mitään yhdenyön juttuja havitella. Seksi tuskin sellaisissa koskaan on niin kovin laadukasta, varsinkaan jos on promilleja alla. Mielummin kannattaa hankkia sitä kokemusta sitten sen oman kullan kanssa... Ja se tulee sitten kun sen aika on.
Tietämättä yhtään vapaa-ajan vietostasi, ehdottaisin että aloita vaikka joku uusi harrastus, jossa on paljon naisia. Usein tällaisessa ympäristössä tutustuu hyvin samanhenkisiin ihmisiin ja ties mitä siitä sitten seuraa:)
Ome eka kertani tapahtui ollessani 31-vuotias. Onhan se paljon keskiarvoa myöhäisempi ikä, mutta mitä siitä. Teini-iässä, kun kaverit hankkivat ensimmäisiä kokemuksiaan, olin hyvin ujo. En pitänyt itseäni lainkaan viehättävänä enkä kai sellainen ollutkaan. Ei yksikään poika minua yrittänyt. Sitten aloin elää opiskelulle ja harrastuksilleni. Päivät ja illat kuluivat lukiessa, urheillessa, soittaessa ja taas kerran lukiessa, urheillessa, soittaessa... Jossain vaiheessa lukeminen vaihtui työelämään, mutta ihmissuhderintamalla säilyi hiljaisuus.
Kunnes juuri ja juuri kolmikymppisenä elämääni astui jotain sellaista, josta jo teinityttönä olin salaa unelmoinut. Tapasin hänet, joka oli kiinnostunut minusta ihmisenä. Ei pelkästään naisena ja miehen fyysisenä vastakappaleena. Ei pelkästään harrasteiden muokkaaman varteni vuoksi. Tapasin hänet, joka ei leveillyt, ei näytellyt, ei ollut pelkkää egoa. Hänen lähellään oli hyvä olla. Hän kuunteli enemmän kuin puhui. Piti kädestä eikä pyrkinyt iholle. Ei vaatinut mitään.
Sellaiseen mieheen ihastuin ja rakastuin ja hän sai olla ensimmäiseni ja ainoani. Eikä hän ollut opastajani, mitä seksiin tulee. Ei, tuollainen aarre ei itsekään ollut kokenut. Prinsessaansahan hänkin oli ollut etsimässä eikä ollut tarttunut jokaiseen maailman houkutukseen. Erityisen ihanaa on ollut auttaa toista löytämään oman nautintonsa syvimmät salaisuudet ja antaa hänen etsiä niitä itsestä. Kun henkinen yhteys on ensin kunnossa, ei fyysinen kokemattomuus luo epävarmuutta. Päinvastoin, se on tuntematon mutta ystävällinen ja vieraanvarainen uusi manner, joka kutsuu lempeää tutkijaansa.
Jos rakkaani ja minä aikanaan olimmekin kaksi "nörttineitsyttä", joilla toivon kipinä kumppanin löytymisestä paloi enää himmeästi, meistä tuli intohimoinen pariskunta ja sellaisena olemme pysyneet.
Terveisin yhden miehen vaimo ja (toistaiseksi) yhden pikkuprinsessan äiti.
..kirjoitus. Tuli hyvä ja levollinen olo. Olen jo neljän lapsen mummo ja joskus käyn tällä palstalla "uteliaisuuttani", jotta pysyn ajan hengessä mukana. Omassa nuoruudessani käytiin tanssimassa ja pidettiin muuten hauskaa (ei seksiä, ei alkoholia)...se oli ns.hyvää nuoruutta. Nyt katselen kauhulla nuorten (ei kaikki)hauskanpitoa....olutta,seksiä,viinaa ym...
missä ILO ja VIATTOMUUS??? Kirjoittaja sai lähteä puhtaalta pöydältä elämän nautintoihin.
teille jatkoon.
...kaunista tekstiä. Ihanaa.
Tuollaista tekstiä kestäisi lukea enemänkin, niin sisältönsä kuin kirjoitusasunsa puolesta.
todisti ettei koskaan ole liian myöhäistä löytää omaa onneaan.:)
27-vuotias nainen, 0 treffikokemusta ja parisuhdepelko.
Kyllä niitä vain löytyy...Minä,32.vuotta ja koskaan en ole seurustellut,sänkypuuhista nyt puhumattakaan.Tunnen myös muutaman muun saman ikäisen kohtalon toverini,ovat ihan tavallisia kuten minäkin....=).Nyt itselläni viriämässä (mahdollisesti) suhde,arvatkaa vaan että pelottaako ajatuskin jo valmiiksi.Mutta on se riski otettava..=).
"Nyt itselläni viriämässä (mahdollisesti) suhde,arvatkaa vaan että pelottaako ajatuskin jo valmiiksi.Mutta on se riski otettava..=)."
Tämä tilanne ei koskaan muutu. Uuden ihmisen kanssa suhteen aloittaminen on aina pelottavaa, vaikka olisi kahdesta yhteensä 15 vuotta kestäneestä suhteesta.
Uuden edessä sitä on taas ihan eksyksissä oleva pikkutyttö, joka miettii kaikenlaista omasta kelpaavuudestaan lähtien.
Mutta itseasiassa tylsäähän se olisikin, jos harjoitus tekisi näissä asioissa mestarin. On vaan kiva, että jännittää ja perhosia lentelee =)
Olen itsekin miettinyt, että olenko ainut tällainen. Olen kolmikymppinen enkä tiedä miksi näin on elämä mennyt. Ehkä olen herkkä, nirso ja jossain elämänvaiheessa epävarmakin ollut.
..täällä myös kohta 32-v nainen, neitsyt edelleen, eikä mitään "parannusta" asiaan ole näkyvissäkään. Kerran olen suudellut ja muutaman kerran tanssinut hitaita, molemmista tosin jo vuosia aikaa. Olisiko syynä myös se, etten pidä seksiä maailman tärkeimpänä asiana, vaan olen sitä mieltä, että maapallolta löytyy monta muutakin kiinnostavaa juttua -seksi on vain yksi pieni osa-alue.
että viattomia ja kokemattomia ihmisiä on vielä olemassa. Jopa niitä kolmekymppisiä naisia.
Kiitos teille vastauksistanne ja olemassaolostanne. Tällä tiedolla jaksaa taas etsiä sitä elämänsä naista. Jatketaan tosirakkauden etsimisen linjalla ;)
osastossa mutta pakko kommentoira itte 42 vanhapoika ei mikää peräkamarin poika eikä omaishoitaja kulkee tansseissa ajan kyllä 300km sivu ja en etsi /hai sitä yhtäjuttua sieltä mekon alta( en siis oo tehnyt ehdotuksia ,en oo lähteny yhden yön juttuihin että ei kenenkää tarvitse sanoa että voi vi..u kun minä annoin sille poijan reppanalle) vaan sita Yläpäätä sieltä korvien välistä .. ei vaan tunnu kohtaavan .Kun taas omalta kylältä naimisis olevat naiset (emännät) lähettelee texti viestiä suoria ehdotuksia ,en voi rikkoa kenenkää perhettä ja /tai viedä jonkin laselta äitiä .Ilmeisesti minun asenteessa on jotain vikaa kun ei tule lähdettyä siihen "panopeliin". Hyvät naiset varmaan hyviä kokemattomia miehiä löytyy tansseissa ehkä sieltä kafvikupin äärestä jostain sivu pöyrästä ei sieltä baarista kaljatuoppi kärestä
...saada tietää näiden kokemattomien naisten "fysiikasta". Miten ihmeessä nainen voi jäädä kokemattomaksi, jos nyt ei ole ihan "susiruma"?
Onkohan täällä ilmoittautuneista naisista monikaan normaaleissa mitoissa? Ei millään pahalla, mutta jos nainen on 160 cm pitkä ja painaa tyyliin 100 kg, niin ei mikään ihme jos miehet ei kiinnostu.
Aika lailla normaaleissa mitoissa pitäisi olla, että minäkään olisin tytöstä kiinnostunut. Ei siis millään pahalla.
susiruma tai ylipainoinen? (Ei tarvii vastata, heitinpä vaan vastineen omaasi.) Ei millään pahalla, mutta kyllä tuo miehen kohdalla kuulostaa vähintään yhtä oudolta.
Olin tässä vuosia sitten kiinnostunut eräästä miehestä, ja kun kerroin siitä kaverilleni, hän totesi vain että "se mies ei ole koskaan muutes seurustellu, siinä saattaa olla joku vika, ajatteleppa sitä siltä kannalta..." Kaiken huippu oli se ettei kaverini kai hoksannut, kenelle puhui, sillä minäkin olin täysin kokematon. Olitiin 23-vuotiaita.En näyttänyt suuttumustani, mutta kyllä otti päähän. Itse en ole koskaan kokenut että minussa olisi jotain vikaa. Varmasti olisin kokenut, jos olisin lähtenyt ensimmäisen mukaan.Kysyit mittoja: 170 ja 56. Myöhemmin kyllää sainkin kuulla ettei minussa todellakaan ole vikaa.Seurustelin vähän aikaa vain siksi että luulin että se ensimmäinen ihminen oli "kohtaloni", vaikka en tuntenut mitään.Ahdisti vain. Sitten tajusin että sen verran täytyy itseään kunnioittaa ja rakastaa, että alkaa suhteeseen vain jos tuntee rakkautta. Myöhemmin elämääni tulikin mies joka vei jalat alta.
En ole susiruma, mutta en mikään komistuskaan. Sellainen aika tavallinen, joka ei tunnu herättävän (naisissa) huomiota. Olen kuin näkymätön, minua ei huomata.
Ruumiinrakenteeltani olen kestävyysurheillijan kaltainen eli pieni, tiukka ja kimmoisa. Katso niitä laihoja maratoonareita, jotka maaliin asti pääsevät. Olen 175 cm ja painan 65 kg. Kehoni rasvaprosentti on käsittämättömät 4%, joka siis on vähemmän kuin huippuunsa trimmatulla Michael Schumacherilla Formula 1 vuosinaan (Tsumilla raportoitu 4,5 rasvaprosentiksi).
Tähän ketjuun on pakko lisätä oma tarinani, vaikka olenkin lopen kyllästynyt koko aiheeseen. Minä olen 26-vuotias nainen, en ole koskaan seurustellut enkä suudellut, mistään muusta nyt puhumattakaan. Koko tähän astisen elämäni olen lähinnä ihmetellyt, miksi kukaan ei kävele vastaan. Uskomatonta kyllä, olen vasta jonkin aikaa käsittänyt, että vika on lähinnä omassa asenteessani. Pidän ympärilläni niin paksuja muureja (kiinnostavienkin) miesten lähettyvillä, että saa olla harvinaisen itsevarma ja sitkeä tapaus, että ne muurit saa murrettua. En vahingossakaan katso kiinnostavia ja/tai kiinnostuneita miehiä silmiin ym. typerää ja lapsellista. Tehokas torjuntatapa, voin kertoa. Muurit johtuvat monista asioista: sitoutumiskammosta, epävarmuudesta, menettämisen pelosta.
Ja epäileville tiedoksi, olen normaalipainoinen ja nätti nainen. Se ei ole jutun ydin!
Katselkaa ympärillenne ja olkaa avoimia!
...sinua silmiin ja hymyillä, kun tulet kadulla vastaan.