Uusperheemme on aika tuore. Ostimme asunnon yhdessä. Itselläni on kaksi poikaa 18- ja 16-vuotiaat, jotka asuvat luonamme. Avomiehelläni, joka on ns. etävanhempi 3- ja 5-vuotiaat lapset. Pidän paljon avomieheni lapsista ja touhuan kaikkea heidän kanssaan silloin, kun hänellä on tapaamisvuoro. Uskon lastenkin pitävän minusta ainakin siitä päätellen, että tuntuvat viihtyvän seurassani. Seuraavat kaikkialle, pyytävät askartelemaan ym. Lapset olivat juuri viikonlopun meillä. Toisen sairastuttua pahaan vatsatautiin tein parhaani auttaakseni avomiestäni, joka hoiti kipeätä lastaan. Hoidin toista lasta, ulkoilutin, laitoin ruokaa, askartelin ja siinä sivussa pesin suuret määrät pyykkiä, jota tietenkin kertyi 10 minuutin välein. Kävin apteekissa hakemassa lapselle lääkettä jne. yritin siis kaikessa auttaa. Sunnuntaina olin jo itsekkin aika poikki huonosti nukuttujen öiden jälkeen, kuten varmaan avomiehenikin. Kerroin väsymyksestäni hänelle, kun avomieheni ehdotti, että hän jäisi hoitamaan lastaan vielä arkena kotiin. Tapaamisvuoro olisi loppunut kello 18.00 sunnuntaina, joten ehdotin voisiko äiti jatkaa lapsen hoitamista, koska pahin tuntui olevan takanapäin ja maanantaiaamuisen töihinmenon takia en olisi jaksanut enää valvoa seuraavaa yötä. Myöhemmin sain sellaiset haukkumiset, että vihaan hänen lapsiaan ja että minulle ei kuulu pätkääkään se mitä he ovat lasten hoidoista ja sairaanaolemisesta ex-tyttöystävänsä sopineet. Sovittu oli kuulemma niin aikanaan, että avomieheni voi jatkaa hoitamista ja jäädä töistä pois mikäli lapsi sairastaa. Minähän en tästä sopimuksesta tiennyt ja kadun kovasti, mitä olin tullut sanoneeksi. Lapset palautettiin kello 18.00. Toinenkin oli jo tervehtynyt. Sain istua yksikseni koko illan ja kuulla, että avomieheni muuttaa juuri ostamastamme asunnosta pois. Asia saatiin jotenkin sovittua myöhään illalla. Aloin pelkäämään kovasti ja mietin jatkoa.
Kuka voisi joskus joutua kodistamme lähtemään ja millaisten syiden takia mahdollisesti talo menisi myytäväksi.
Pitkä teksti. Kiitos kun jaksoitte lukea. Vielä kun saisin mielipiteitä. Miten teillä muilla? Olenko niin toivoton tapaus äitipuoleksi?
Kuka voisi joskus joutua kodistamme lähtemään ja millaisten syiden takia mahdollisesti talo menisi myytäväksi.
Pitkä teksti. Kiitos kun jaksoitte lukea. Vielä kun saisin mielipiteitä. Miten teillä muilla? Olenko niin toivoton tapaus äitipuoleksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Varmaan avomiehesi oli myös väsynyt sairaan lapsen hoitamisesta ja pikaistuksissaan tiuski sulle,tuskin on sinusta eroamassa tommosen syyn takia.Uusi päivä ja asiat näkyy taas toisessa valossa,puhumalla asiat selviää..Kuullostat kivalta äitipuolelta.
Kyllä kuuluu sinullekin, mitä ovat lasten vanhemmat aikoinaan keskenään sopineet lasten hoidosta. Olethan mukana lasten isän ja lasten elämässä.
Kunhan vaan mies ei pitäisi sinua itsestäänselvyytenä? Että tottakai venyt ja vanut epäitsekkäästi hänen lastensa vuoksi, mitään itsellesi pyytämättä? Ja hän ei edes huomaa mitä hyvää teet lasten eteen, lasten kanssa, että yksin mies ei kenties olisi selvinnyt siitä viikonlopusta? Hän näki oman väsykyksensä, ei sinun. Minusta se on aika itsekästä. Näki sopimuksen lapsen äidin kanssa, ei sinun osuutta asiaan, että sinäkin olet nyt päätösvaltaisesti mukana.
Taitaa olla keskustelun paikka.
Edes vihan vimmassa ei pitäisi huudella erosta. Se voi olla pikastuksissa heitetty kommentti, ja ainoa totuttu tapa reagida ja toimia - erota, rikkoa, lopettaa - kun tuntuu että asiat ei pelaa kuten itse haluaisi tai toivoisi.. alitajunnassa ajatus, että kuitenkin tuo haluaa jättää minut, jätän sen sitä ennen, tästä ei kuitenkaan tule mitään, koska meillä on vaikeuksia.
miehelläsi olla jotain vanhansuolan
Kerro miehellesi sama, minkä kerroit viestissä. Ole tiukkana siitä, että et ole huono äitipuoli. Sinusta voi tulla sellainen, jos miehesi jatkaa tuommoista linjaa. Yksi syy, miksi en pidä itse omasta tytärpuolestani, on juuri tuo:uhrauduin, mutta en saanut kiitosta vaan haukut.
"Yksi syy, miksi en pidä itse omasta tytärpuolestani on juuri tuo: uhrauduin, mutta en saanut kiitosta vaan haukut."
-no eihan se tytarpuolesi syyta ole jos et ole saanut kiitosta hanen hoidostaan. ei se ole syy vihata lasta. eikos se syy ole silloin miehessasi joka ei ole huomioinut sita kuinka huolehdit hanen lapsestaan?
Lapsi ei ole enää lapsi, vaan lähes aikuinen. Mieheni kyllä nykyisin huomioi tekemiseni, mutta tyttö ei millään tavalla: olen hänelle keittiöpiika. Hän ei tee meillä kotona muuta kuin pesee joskus omat vaatteensa. Hän odottaa erityisruokapalveluja,ja nyrpistelee nenäänsä,jos ei ole tarkalleen hänen mieleistään ruokaa. Nyt edessäni on järjestää hänen yo-juhlansa: haluaa pitää ne meillä, mutta ei halua osallistua järjestelyihin. Kyllä, kasvatuksessa on vika.
Kiitos vastauksista joita sain. Niin siinä sitten kävi, että sairastuin itse ilmeisesti samaiseen vatsatautiin myöhemmin. Tauti oli sellainen, jota en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään. Sain kyllä tuntea kaikin tavoin olevani sairas. Avomieheni karttoi minua kuin ruttoa. Hyvä, kun mahduimme toisiamme väistämään suurehkossa talossamme. Astiat, joita olin käyttänyt vietiin tiskiin sellainen ilme kasvoilla, että ajattelin jossain vaiheessa ehdottaa käsineitä käteen helpottaakseni avomieheni oloa. Kuulin useaan otteeseen siitä, että tautini voi tarttua. Tiedän toki sellaisen asian. Olinhan saanut sen ilmeisesti hänen pojaltaan. Asia joka herätti ihmetystä ja jonka takia pahoitin mieleni, minkä sitten myöhemmin otinkin puheeksi oli se, että miksi tauti tarttuisi ainoastaan ja vain minulta. Olihan kotonamme ollut jo kaksi "mahatautitapausta" minä se viimeisin. Noin viikkoa ennen hänen poikansa sairastaessa tartunnasta ei puhuttu mitään. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että olen lapsineni ei toivottu henkilö yhteisessä asunnossamme. Tuntuu, että kaikki muuttui sen jälkeen, kun muutimme yhteen. Tällä hetkellä on pieni pelko siitä, että tauti ei vaan missään tapauksessa tarttuisi, varsinkaan häneen. Kuulisin siitä varmasti. Lisäksi perheessämme on jäljellä vielä 3 muuta, jotka eivät ainakaan vielä ole sairastuneet.
Kiitos vielä kerran aiemmista vastauksista. Sain niistä paljon voimaa ja alkoi tuntumaan siltä, etten olekkaan tällaisten asioiden kanssa ihan yksin. Tahtoisin jälleen mielipiteitänne asiasta.
Oikaise selkäsi, anna typykän järjestää itse juhlansa!
Minä en kyllä kestäisi tuollaista.