mikä tekee anopista vastenmielisen, onko se kateus miniää kohtaan vai....mikä ??? yritän itse pitää anoppini mahdollisimman etäällä vaikkakin yrittää itseensä tyrkyttää ja udella asioita ym
vastenmieliset anopit
miksi ?
262746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ettei vaan ongelma ole omien korvien välissä ja asenteessa.
Itse en tunne yhtään vastenmielistä vanhaa mummoihmistä, ja he ovat kaikki jonkun anoppeja. Yksi anoppiehdokkaani oli kyllä hyvin lihava ja haisi pahalle, kun ei huolehtinut hygieniasta, mutta hän oli henkisesti sairas. Toivottavasti hän on parantunut.
ei kaikki anopit ole vanhoja mummoihmisiä.
Vanhoissa mummoihmisissä on sitäpaitsi aika paljon vastenmelisiäkin.
Niin että metsään meni.
Jaa, mutta anoppeja haukkuvathan ovat yhtenäisesti juuri sitä mieltä, että vanhemmuuttaan anopit pahenevat ennestään. Vai oletko nyt sittenkin sitä mieltä, että anopit kehittyvät ja iänmyöten vastenmielisyys onkin lievempää.
Hienoa anopit, meillä on sittenkin vielä mahdollisuus!
Minä luulen, että aika usein vika on miniän heikossa itsetunnossa.
kuin edellisellekin vastaajalle.
Ja korjatkaa itse omaa itsetuntoanne ja asenteitanne. Mustasukkaisuus omasta pojasta/tyttärestä on sairasta.
juuri sinun ajatuksistasi päästämäsi ällötys, luuletko, että olet tosiaan vapaa vastenmielisyydestä ihan itse täten - etpä ole.
Säälittävää!
Mistä ihmeestä tuollaista päättelet?
Erehtynyt olet tosi pahasti.
ole enää anoppia, mutta niin kauan kuin hän eli, yritin parhaani mukaan pitää häneen hyvät välit.
Olimme aivan erilaisia ihmisiä, ja potentiaalisia riidanaiheita oli paljon, mutta yritin keskittyä siihen, mikä meillä oli yhteistä: perhe, lapset, hänen poikansa, koko suvun tarina.
Voin kiitollisena sanoa, ettei meistä kumpikaan sanonut yhtään pahaa sanaa toisilleen niinä 13 vuotena, jotka olimme anoppi ja miniä. Se on ollut arvokass asia elämässäni.
Myös miehelläni oli hyvät välit anoppinsa - äitini - kanssa.
Kun anoppisi on kuollut, tulet huomaamaan, että maailmassa ei ole monta, ehkei yhtään, ihmistä, joka välittäisi sinusta, miehestäsi ja lapsistasi yhtä paljon kuin hän.
Huonot välit anoppiin heijastuvat väistämättä myös sinun ja miehesi suhteisiin ja riistävät mahdollisilta lapsiltasi hyvän isoäitisuhteen.
Mietipä vähän asiaa. Muista, että vanhempien ihmisten kunnioittaminen on sivistystä.
Olen samaa mieltä, että vanhempia ihmisiä on kunnioitettava ja itse koitan kaikin tavoin säilyttää suhteen omaan anoppiini hyvänä.
Mutta olen sitä mieltä, että myös anopin on kunnioitettava minua, perhettäni ja meidän yksityisyyttämme. Oma anoppini haluaa puuttua liikaakin meidän elämäämme; määräilee, sekaantuu asioihin jotka eivät hänelle kuulu, arvostelee minun tyliäni hoitaa asioita ja puhuu joskus loukkaavasti minun vanhemmistani, mikä tuntuu todella pahalta. Lisäksi hän tulee kotiimme varoittamatta ja tuntuu että hän oikein kiertelee ja vilkuilee ympärilleen etsien jotain mistä voisi huomauttaa minulle. Koen usein että en ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen, enkä tarpeeksi hienosta perheestä lähtöisin.
Ainoa syy miksi olen jaksanut tätä kestää on mieheni ja se että anoppi on kuitenkin hänen äitinsä ja hänelle rakas.
Mutta siis on tosi vaikeaa koittaa arvostaa ja kunnioittaa ihmistä, joka ei kunnioita minua.
vastenmielisyys johtuu juuri tästä tietynlaisesta epäkunnioitettavasta käyttäytymisestä. Anoppi on nyt muuttanut asennettaan kun perheenlisäystä on tulossa eipä ennen ollut ns lempeä ja yliutelias kun nyt. Antaisi vaan olla ja eläisi omaa elämäänsä. Enpä hirveästi ole anopin tukea vailla !
epäkunnioittava asenne on varmasti jotain kateutta(kun itsellä ei ole asiat hyvin,kun itse ei ole enää nuori tms.)miniää kohtaan,varmaan joskus mustasukkaisuuttakin. Mut pitäis anoppienkin ymmärtää et luonto on luonto ja elämä vaan menee niin,et lapset lentää joskus pesästä,menee naimisiin ,perustaa perheen yms. et se elämä ei suinkaan lopu siihen anopin omaan elämään...Ja sitten kivat anopit on varmaan niitä,joiden elämässä on onnistunut lähes kaikki eikä aihetta katkeruuteen ole,eikä siis tarvi kettuilla miniälle...
että anoppi olis mustasukkainen ja kateellinen miniälleen nuoruudesta ja yleensä mistään. En osaa kuvitella sellaista.
Äideille luulisi olevan lapsen aikuistuminen ja itsenäistyminen vain hyvä asia. Ja jos poika löytää mieleisen vaimon ja perustaa oman perheen niin onko mitään sen mukavampaa asiaa pojan äidille. Tämä on minun kokemukseni, vaikka anoppina olenkin sietämätön ja miniäni välttelee minua kaikin keinoin. Hän onkin ainoa tuntemani ihminen joka sen tekee, yleensä ihmiset pitävät minusta kovasti.
Mutta siis on tosi vaikeaa koittaa arvostaa ja kunnioittaa ihmistä, joka ei kunnioita minua.
- on minullekin tosi vaikeaa yrittää edes vähän arvostaa miniääni, kun hän ei kunnioita kuin itseään. Kunnioittaa häntä en voi koskaan, koska juoppoa ei voi, vielä nuorta äitiä jonka lapsella pitäisi olla tulevaisuus...
sinusta pitävätkin. Miniä ei nyt vaan ole ystävä, vaan pojan vaimo. Ystäväsi valitset sinä itse ja siksi teillä synkkaa hyvin. Miniä on pojan valinta, eikä välttämättä edes mieleisesi ihminen. Ja sehän sitten onkin tie niihin ongelmiin. Anopi-miniä-suhteessa pitpisi kaikkien tajuta, että on vaan tultava toimeen, ei sitä tarvitse ystävystyä.
Kyllä on surullista lukea miten aina anopit ovat niin ilkeitä ja kamalia anopissa ei tunnu olevan hitustakaan hyvää, katsokaa nyt miniät tekin joskus peiliin ja miettikää hieman olisiko teissä mitään vikaa, esim. yrität pitää anoppisi mahdollisimman etäällä miksi? Olisin tosi pahollani jos vävyni puhuisi minusta samoin ku te anopistanne minulle tyttäreni,vävyni ja vävyn lapset ovat minun perhettä vietämme paljon aikaa yhdessä jakaen ilot ja surut pyrkikää siihen .
Kiva kuulla, että sinulla menee noin hyvin. Aivan ihana asia kun anopin kanssa synkkaa. Minulla on hyvin mukava anoppi ja hän on minulle tosi rakas.
Mukavaa kesää teidän koko suvulle.
eikös se niin ole..heh. huomaa, että vävyt otetaan paljon paremmin aina vastaan, kuin miniät. itse kun olin naimisissa, niin anoppini oli aina mun niskassa ja puhui muillekin ihmisille pahaa minusta.
kun erosimme, on exanoppi alkanut jopa kehua mina..heh..välillä soitteleekin minulle ja kertoo huoliaan ja kaikkee muuta, niinkuin oltas bestikset.
siksi luulen, että joteskin heidän pikku-pojilleen, ei kelpaa kukaan, mustasukkaisuutta vai mitä? minä en kuitenkaan ole edes "huono" ihminen tai äiti..en ryyppää, enkä koskaan tehnyt varmaan mitään niin pahaa...
No, onneksi nyt nykyinen anoppini on ihan ok ja tullaan ihan kivasti toimeenkin...ei ei ne kaikki ihan hölmöjäkään ole..heh.
etsit luultavasti ihmeissäsi vastausta vielä silloinkin, jos itse olet joskus MINIÄN anoppi.
Kaikki me anopit normaalisti olemme miniöinä aloittaneet. Melko sinisilmäisinä anoppeina jatkaneet ja vasta tällaiset palstat ovat monen silmät miniöiden suhtautumisen suhteen avanneet.
Nykyajan miniät ovat "onnellisessa" asemassa, koska tietävät mitä on odotettavissa. Osaa nim. henkisesti varautua ennakkoon.
Eiköhän tämä anoppi-miniä suhde vaadi puolin ja toisin joustamista, empaattisuutta, sopeutumista ja vähän luopumistakin.
Kun kaksi ikäpolvea kohtaa, niin ajatukset asioista ei aina kohtaa samalla tasolla ja jos molemmat pitää itsekkäästi oman mielipiteensä, niin pian ollaan napit vastakkain.
Itsekkin aikanaan nuorena miniänä olisin helposti päässyt anoppini kanssa huonoihin väleihin. Veinhän hänen nuorimman poikansa ja luopuminen viimeisestä oli ehkä vaikeaa. Mutta onneksi osasin pitää suuni kiinni ja annoin mennä toisesta korvasta ulos anopin vihjailut ja arvostelut.
Olin hänelle ystävällinen vaikka se ei aina helppoa ollutkaan ja pikkuhiljaa anoppi alkoi "sulaa" ja meistä tuli oikein hyvät ystävät.
Itse päästessäni anopiksi, päätin että annan lasteni elää omaa elämäänsä ja olen apuna ja tukena vain pyydettäessä.
On kuitenkin joskus tullut tilanteita, ettei sekään ole ollut hyvä, vaan sitä on pidetty välinpitämättömyytenä. Joten aina ei ole helppoa anopillakaan.
vain se anoppi nimitys. Itse olen anoppina ymmärtääkseni pahimmasta päästä, mutta taas kenelle tahansa muulle nuorelle lapsiperheelle suuri apu ja turva ja neuvonantaja. Nuoret yleensä pitävät minustaja monet nuoret äidit pyytävät neuvojani ja apuani monelaisissa asioissa. Miniälleni en kelpaa mihinkään. Olen viimeinen ihminen joka saa hoitaa hänen lastaan, viimeinen ihminen kuka saa tulla neuvomaan häntä missään asiassa, viimeinen ihminen kenen kanssa hän suostuu esim. lähtemään shoppailemaan tai minne tahansa, viimeinen ihminen kenen kanssa voi keskustella.
Kaikille muille tuntemilleni nurille äideille ja suurelle ystäväjoukolleni olen juuri se halutuin ihminen tuohon kaikkeen.
Mikähän vika minussa on ?
Kannattaa kyllä miettiä omaa käyttäytymistä suhteessa miniään missä vika..Voihan olla että minässäkin on vika tai henkilökemiat ei yksinkertaisesti toimi. Pääasia kun muistaa, että minällä ja sinulla on täysin oma elämä.
Mun x-anoppi kävi aina munille kun muilla silmä vältti ja jokelsi vittu märkänä että olis pitäny sen kans lähtee avantouimaan.Sanoin että voin tulla avannon reunalle seisomaan ja vetää kepillä näpeille,ettet varmaan pääse ylös.Kokemukseni anopeista ovat muutenkin pelkästään negatiivisia,tästä syystä en ole nykyistä edes nähnyt,enkä toivottavasti koskaan näekkään.Ainoa hyvä anoppi on kuollut anoppi.
Tuota tarinaa en ole valmis uskomaan joko sinulla on sairas mielikuvitus tai anoppisi oli sairas. Vaikka vävyni olisi ainut mies maailmassa koskaan en häntä alkaisi lähennellä. Sairasta Puhetta/Toimintaa Ja miksi tuomitset nykyisenkin anopin vaikka et ole tavannutkaa?
Nainen on naiselle susi ja poika on aina POIKA.
Juttu on kyllä 100% totta!Ja x-anoppi on kyllä täysin mielisairas idiootti.Ei mennyt jakeluun,etten panis sitä edes maksusta vaikka olis viimeinen akka maailmassa.Suosittelin myös nettiä seuranhakuun,täällä kun pyörii kaikenlaisia pervoja nuoria jätkiä mitkä vois suostua nussimaan kuuskybästä vanhaa saapasnahkaa.Toivottavasti on löytänyt.Olen tehnyt nyk. vaimolleni selväksi,etten tule koskaan olemaan hänen sukulaistensa kanssa missään tekemisissä ja hän on hyväksynyt ja ymmärtänyt asian täysin.Vaimoani en myöskään ole vaatinut olemaan omien sukulaisteni kanssa tekemissä.Tosin hän on halunnut heitä tavata ja on jopa ystävystytkin äitini ja siskoni kanssa.
Ja niinko tällä palstalla on tullut moneen kertaan selväksi että ainoastaan miesten äidit ovat niitä huonosti käyttäytyviä tolloja ja sivistymättömiä pösilöitä.
Kun taas kaikkien miniöiden omat äidit ovat niitä 100% sivistyneitä, hyvin käyttäytyviä ja kaikinpuolin miellyttäviä laatupersoonia. ;D