Hei
Olen pahoillani perheelleni ja suvulleni, halusin tämän miehen rinnalleni.Ilman häntä, en olisi tässä maailmassa.Mieheni on sietänyt teitä ja heitä.Miksi? ette ymmärrä että tämä on minun elämäni, itse minä tässä päätän asoioistani eikä Te eikä suku.
Olisi kiva sukujuhlissa tai muulloin, ei puhuttaisiin Työstä,rahasta,omaisuudesta,yrittäjyys, autoista jne.Aina sellainen aihe mikä vois kilpailla keskenään, kellä on enemmän rahaa,omaisuutta ja kellä on "ihana" työ (mukamas kaikki pitäs tehdä 10-15 tuntia päivässä töissä? )ja kellä on kallein auto. Hei,ei kaikki ole samalaisia, jotkut ovat tyytyväisiä mitä on niinkui esim minulle riittää näin.Tottakai työ on tärkeä että sais elantoa mutta ei ole elämässäni tärkein asia vaan se rakkaus,rauha,suhde toimii kaikkiin suhteisiin.Ja minullakin on oma elämä,Mieheni,harrastus,ystävät..ehkä tulevaisuudessa on lapsiakin.Rakastan tätä miestäni niin paljon kui tähtiä taivaassa.Nain tämän miehen koska hän on fiksu omalla tavallaan,kaikki suhteet on kunnossa paitsi hän ei ole rikas,niin entäs sitten? en minäkään ole.
Äiti ja isä voisitteko joskus yrittää ymmärtää minua edes ja tukekaa meitä pyrkimään saamaan töitä, opiskelua, antakaa meillekin aikaa.Ja lisäksi anteeksi että en pysty tuosta vaan tulemaan herkästi raskaaksi vaikka takana on kohta 4 vuotta yritystä.Älkää aina moittimista ja pahastua meihin kohtaan.Miten kestäisin nyt sunnutaista kun yks serkuista ripistä..Mieheni ei tule mukaani sinne,miten sanoisin tämän kun kaikki kysyy missä mieheni on? jaksanko edes yrittää vielä kestää heitä.
Olen suomalainen mutta oma äidinkieleni on viittomakieli.
Terveisin, väsynyt tytär
Olen pahoillani perheelleni ja suvulleni, halusin tämän miehen rinnalleni.Ilman häntä, en olisi tässä maailmassa.Mieheni on sietänyt teitä ja heitä.Miksi? ette ymmärrä että tämä on minun elämäni, itse minä tässä päätän asoioistani eikä Te eikä suku.
Olisi kiva sukujuhlissa tai muulloin, ei puhuttaisiin Työstä,rahasta,omaisuudesta,yrittäjyys, autoista jne.Aina sellainen aihe mikä vois kilpailla keskenään, kellä on enemmän rahaa,omaisuutta ja kellä on "ihana" työ (mukamas kaikki pitäs tehdä 10-15 tuntia päivässä töissä? )ja kellä on kallein auto. Hei,ei kaikki ole samalaisia, jotkut ovat tyytyväisiä mitä on niinkui esim minulle riittää näin.Tottakai työ on tärkeä että sais elantoa mutta ei ole elämässäni tärkein asia vaan se rakkaus,rauha,suhde toimii kaikkiin suhteisiin.Ja minullakin on oma elämä,Mieheni,harrastus,ystävät..ehkä tulevaisuudessa on lapsiakin.Rakastan tätä miestäni niin paljon kui tähtiä taivaassa.Nain tämän miehen koska hän on fiksu omalla tavallaan,kaikki suhteet on kunnossa paitsi hän ei ole rikas,niin entäs sitten? en minäkään ole.
Äiti ja isä voisitteko joskus yrittää ymmärtää minua edes ja tukekaa meitä pyrkimään saamaan töitä, opiskelua, antakaa meillekin aikaa.Ja lisäksi anteeksi että en pysty tuosta vaan tulemaan herkästi raskaaksi vaikka takana on kohta 4 vuotta yritystä.Älkää aina moittimista ja pahastua meihin kohtaan.Miten kestäisin nyt sunnutaista kun yks serkuista ripistä..Mieheni ei tule mukaani sinne,miten sanoisin tämän kun kaikki kysyy missä mieheni on? jaksanko edes yrittää vielä kestää heitä.
Olen suomalainen mutta oma äidinkieleni on viittomakieli.
Terveisin, väsynyt tytär
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin, miltä sinusta tuntuu. Minunkin sukulaiseni, kuten miehenikin sukulaiset puhuvat aina vaan rahasta, parketista, kesämökistä ja autosta. Itse en välitä sellaisesta ollenkaan, pääasia, että tulemme toimeen ja voimme asua siististi ja mukavasti, harrastaa kaikkea kivaa. Haluamme elää hyvän elämän ja olemme tosi onnellisia, että löysimme toisemme.
Onneksi sinulla on ihana mies jota rakastat! Jos sukulaisesi juoksevat vain rahan perässä ja omaisuus on heille ainoa mittari, älä välitä. Olet varmaan henkisesti paljon heitä rikkaampi ja älykkäämpi. Ahneet ihmiset kuitenkin saavat jonain päivänä maksaa tavalla tai toisella, ainakaan viimeisessä paidassa ei taskuja ole..
Miksi et antaisi vaikka äitisi lukea tuota tekstiäsi? Ehkä hän vähän heräisi itsekkyydestään? Hyvää kesää sinulle ja miehellesi! Jaksamista!
ei ole muuta puheenaihetta kuin ne parketit, autot ym.
He eivät osaa keskustella suhteista, ystävyydetä, ihanista ilmoista tai kaikesta kauniista. Heille on helpompi puhua jostain konkreettisesta mikä on käsin kosketeltavaa näkyvää...
Heillä on niin sanottu tunneelämän "köyhyys". He eivät ole välttämättä pahoja ihmisinä vaan, ovat omallatavalla vammaisia, en sano sairaita vaan erilaisia.
Tiedän tämän siksi, kun mieheni on semmoinen ja miä taas tunneihminen, olemme olleet törmäyskursseilla useammin kuin kerran tämän asian kanssa. Nykyään kun mieheni näkee, että minulla on joku tunne kuohu päällä hän on oppinut jopa silittämään päätäni, että kyllä se siitä, ymmärrän... Olkaa tekin avomielisempiä heidän suhteen, antakaa kaikkien kukkien kukkia...
Onpas kiva kuulla että muillakin on samaa kokemusta kui minulla.Niin, mekin haluamme elää hyvä elämämme ja nauttia edes elämästä.Kyllä tunnen itseäni onnekkaaksi kun itselleni on aivan ihana mies ja ihania ystäviä.Juuh, yritän kestää ja välitämättä nuo aiheet.Minun suurin osa sukulaisista ovat niin itsekkäitä ja ei voi joustaa moniin asioihin.Kyllä suurin osa tullaan toimeen,ei siinä mitään.Toisinaan sisälläni kiehuu tuollaiset puheet ja eivät ymmärrä voi nuo puheet loukata tunteita.Olen aina pyrinyt tehdä parhaan mukaan.Saa nähdä millaisia halloota nostavat kun kuulevat että pääsen opiskelemaan. =D
Täysin samanlaiset ongelmat on itselläni ja tiedän miltä tuntuu. Isäni on täysin hylännyt mut kun en ole löytänyt töitä koulusta valmistuttuani ja hän on sanonutkin jo minulle, että "täytyy sitä tehdä uusi poika joka tekisi jotain ja antaa perintö sille". Täytyy myöntää, että kyllähän se koskee ja syvälle kun oma isä sanoo noin. Varsinkin kun elämä ollut itselleni aina sellaista esterataa. Kauheasti näin työtä, että valmistuin koulusta en vain itseni takia vaan isäni. Itse jos olisin päättänyt olisin lopettanut koulun kesken koska oli niin vaikea. Kun valmistuin niin se oli elämäni parhaita hetkiä ja vihdoin kuvittelin, että olin saavuttanut elämässäni edes jotain ja minusta voidaan olla ylpeitä. Niinhän minusta sillon oltiinkin ylpeitä vaivaiset pari kuukautta. Se olikin vain kaikki tyyntä myrskyn edellä kunnes yläkerran herra päätti kilauttaa erän taas alkaneeksi ja voi hyvinkin olla, että se saa tästä erästä tyrmäysvoiton.
Sinullekin voimia.Varmasti sinuun koski tuo isäsi puheet, en vaan ymmärrä, pitäisi olla kiitollinen että lapsi yrittää tehdä tulevaisuuden tähden ja etsiä oma paikka.Se on vaikea puskee eteenpäin kun ei anna lapselle olla omana itseään.Mekin kaipaamme tukea ja ymmärrystä.Ei aina tarvii olla ymmärtäväisiä, mutta voisivat edes tukea ja kuunnella.Isäni ei ikinä ymmärtänyt miksi me( minä ja siskoni) haluamme opiskella ja saada kunnon ammatin.Onneks äitini kuitenkin edes ymmärsi miksi.