en tiedä mitä tehdä vai teenkö mitään..
olen ihastunut todella pahasti..
Olen ollut avokkini kanssa n.2vuotta.. ja luulisi että kaikki on hyvin.. mutta..
mun sydän sykkii kurkussa asti jos minun täytyy kävellä tämän mies henkilön ohi. Moi sanasta ei meinaa tulla mitää.. olen yrittänyt lopettaa "ihastuksen". mutta turhaan. varmaan moni täällä tietää ettei se ole niin helpoa.. Nyt olen alkanut miettimään olenko avokkini kanssa oikesta syistä.. häntä kohtaan en ole tuntenut näin vahvasti.. en edes alussa. mutta hän on ihana ja luotettava. jne.. kaikkea..
mutta olen miettinyt RAKASTANKO HÄNTÄ??!!
olen miettinyt onko tämä ihastuminen uuteen vain HIMOA..? vai jotain muuta nopeasti ohi menevää.. mistä sen tietää??
onko kukaan jäänyt oman avokin luo ja ollut onnellinen päätöksestä..
vai sitten jos on "valinnut"sen ihastuksen.. niin onko se kestänyt.. kannattanut?
mistä tiedän onko tämä ihastus vain ohi menevää..koska en ole kuitenkaan hirveän kauan ollu avokkini kanssa.. keskustelin kavereiden kanssa asiasta.. ja tunnustin ihastukseni duunissa.. keskustelimme.. ja totesimme että minun vain täytyy suhtautua asiaan fiksusti.. että ihastuksia tulee.. ja se menee ohi.. no ei tunnu menevän.. niin tahdon tietää teidän muiden mielipiteitä.. tai oikeastaan omia kokemuksia.. JA TIETTY SE ETTÄ TÄMÄ ON DUUNI.. no eri osastot..mutta sama talo ja kerros..
kun hän on kävelemässä vastaan.. tai nään hänet.. niin tekisi mieli mennä kertomaan että olen ihastunut.. ja kohta meillä on firman bileet.. ja haluaisin jutella kunnolla ihastukseni kanssa katsoa olaanko samalla aaltopituudella.. koska hyvin harvan kanssa sitten oikeasti toimii jutut. ja avokkini kanssa toimii.. jos ihastus nyt vain tulee sinne. EN TODELLAKAAN ole pettämässä avokkiani.. tai muutakaan.. haluan vain jutella.. tietää...jotain.
ahdistaa olla duunissa koska tämä ei lopu..
nyt olen yrittänyt vältellä kyseistä henkilöä.. no ei tunnu auttaavan.. päin vastoin..
mitä teen??!!??
en ole kuitenkaan pettäjä tyyppiä.. ja tämäkin tuntuu jo pettämiseltä..
olen ihastunut todella pahasti..
Olen ollut avokkini kanssa n.2vuotta.. ja luulisi että kaikki on hyvin.. mutta..
mun sydän sykkii kurkussa asti jos minun täytyy kävellä tämän mies henkilön ohi. Moi sanasta ei meinaa tulla mitää.. olen yrittänyt lopettaa "ihastuksen". mutta turhaan. varmaan moni täällä tietää ettei se ole niin helpoa.. Nyt olen alkanut miettimään olenko avokkini kanssa oikesta syistä.. häntä kohtaan en ole tuntenut näin vahvasti.. en edes alussa. mutta hän on ihana ja luotettava. jne.. kaikkea..
mutta olen miettinyt RAKASTANKO HÄNTÄ??!!
olen miettinyt onko tämä ihastuminen uuteen vain HIMOA..? vai jotain muuta nopeasti ohi menevää.. mistä sen tietää??
onko kukaan jäänyt oman avokin luo ja ollut onnellinen päätöksestä..
vai sitten jos on "valinnut"sen ihastuksen.. niin onko se kestänyt.. kannattanut?
mistä tiedän onko tämä ihastus vain ohi menevää..koska en ole kuitenkaan hirveän kauan ollu avokkini kanssa.. keskustelin kavereiden kanssa asiasta.. ja tunnustin ihastukseni duunissa.. keskustelimme.. ja totesimme että minun vain täytyy suhtautua asiaan fiksusti.. että ihastuksia tulee.. ja se menee ohi.. no ei tunnu menevän.. niin tahdon tietää teidän muiden mielipiteitä.. tai oikeastaan omia kokemuksia.. JA TIETTY SE ETTÄ TÄMÄ ON DUUNI.. no eri osastot..mutta sama talo ja kerros..
kun hän on kävelemässä vastaan.. tai nään hänet.. niin tekisi mieli mennä kertomaan että olen ihastunut.. ja kohta meillä on firman bileet.. ja haluaisin jutella kunnolla ihastukseni kanssa katsoa olaanko samalla aaltopituudella.. koska hyvin harvan kanssa sitten oikeasti toimii jutut. ja avokkini kanssa toimii.. jos ihastus nyt vain tulee sinne. EN TODELLAKAAN ole pettämässä avokkiani.. tai muutakaan.. haluan vain jutella.. tietää...jotain.
ahdistaa olla duunissa koska tämä ei lopu..
nyt olen yrittänyt vältellä kyseistä henkilöä.. no ei tunnu auttaavan.. päin vastoin..
mitä teen??!!??
en ole kuitenkaan pettäjä tyyppiä.. ja tämäkin tuntuu jo pettämiseltä..
Vastaukset 18
Vanhimmat
niin sittenpä tiedät onko harhaa vaiko ei
Minä, jo ikuisuuden(10v) avomiehen kanssa yhdessä kulkeneena, olen matkamme aikana ihastunut muutamaan mieheen.. Ja muutama viikko sitten tämä tapahtui taas, ja hassua olla täällä lukemassa muiden aivan samanlaisia tarinoita.
Vaihdoin työpaikkaa, ja siellä jonkinaikaa olleena huokaisin jo helpoituksesta että siellä ei ollus ketään kiinnostavan oloista miestä!
Kunnes kuin salama kirkkalta taivaalta se iski, tai oikeastaan hän..
Hänen hymy, katse...kaikki... Olemme harvoin samassa vuorossa, pariin viikkoon en häntä näe, ja sitten kun huomaan hänen olevan tulossa töihin, voi elämä sitä tunnetta minkä hän saa aikaan. Ihastun häneen joka näkemisellä enemmän ja enemmän.
Huomasin alussa hänen katselevan minua "salaa" jostain kulman takaa, sitten hän alkoi moikkaamaan vastaan tullessa, en saanut itsestäni irti kuin ujon hymyn.. Tämä on tosi outoa, koska moikkaan ihan normaalisti muita työkavereita, mutta hän kyllä salpaa minut tosissaan, vieläkin, työnteosta ei tule mitään silloin kun tiedän hänen olevan lähellä jossakin.. unohtelen asioita...
Tämä ei siis ole ensimmäinen kerta kun ihastun, mutta onko edellisestä jo niin kauan aikaa, vai onko tämä jotain paljon pahempaa, en muista olleeni näin pahasti ihastunut keneenkään.
Mutta edelliset kerrat ovat menneet ohi, jotenkin.. Joko oli tapahtunut jotain että ihastuminen loppui, tai sitten vaan emme nähneet ja ihastus laantui.
Mutta mielestäni ihastumme vain ulkokuoreen, mistä tiedämme ihmisestä mitään puhumatta hänen kanssaan. Harvemman ihmisen kanssa tunteet ja asiat kuitenkaan sopii yksiin.
Itse olen ihastusten mentyä ohi rakastunut enemmän mieheeni, vaikka usein tuntuukin että olemme toistemme vastakohta.. Ja kyllähän tuo pettämiseltä tuntuu vaikka mitään ei ole tapahtunut, miltä tuntuisi jos miehesi pitäisi silmäpeliä jonkin tyttösen kanssa..
Tällä hetkellä taas tuntuu että ihastus laantuu, en näe häntä muutamaan viikkoon. Vaikeampi ehkä sinulla jos näet häntä joka päivä!
Ikinä en kyllä ole ihastunut työkaveriin, kuten nyt, niin en kyllä voi tietää mitä tästä seuraa, ja miten sinun tapauksessasi käy! Mutta mahdollisten työpaikkakekkereiden tullessa, ei ainakaan kannata alkoholin kanssa pelata, sitten kyllä tulee sanottua enemmän kuin pitäisi =D Tosin se voi olla ainoa mahdollisuus että tulee sanottua jotakin ;)
Mutta ei ainakaan kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, avomiehesi kanssa, ehkä tämä kokemus vahvistaa tunteitasi häntä kohtaan. Ajan kanssa.. tosin täällä lueskellessa jotkut ovat työpaikoilla ollet ihastuneita kolmekin vuotta!! Ilman että mitään vakavampaa olisi tapahtunut.. toivottavasti minulle ei käy samoin =D
Mutta koitetaan kestää, ja enpä ole aijemmin tykännyt töihin menosta!!
ja anna eriksson. etsi tuo käsiisi ja kuuntele.. kyllä elämä on vaikeeta.. ikävä...
Intohimoisesti rakastunut työkaveriin, joka ehkä pelailee naisten kanssa, mutta avokki suhde on turvallinen, mutta seestynyt ja tunteeton. Siinä sitä sitten ollaan...kahden tulen välissä. Tunteet repii joka suuntaan ja ei tiedä mitä tehdä..vaikeeta on. Jatkunut on vuosia. Ja minä samoin, en ole pettäjä-tyyppi..enkä ole pettänyt. Mutta tunteilleen ei voi mitään. Voisinpa puhua tällä ihastukselle. Sekään kun ei oikein passaa.
Täytyy sanoa että kuulosti kun puhuisit minun elämästäni.. juuri sama tilanne.. olen ihastunut omaan esmimieheeni ja hänellä on myös tunteita itseäni kohtaan. itselläni on poikaystävä. 2 ja puol vuotta ollaan seurusteltu. Rakastan poikaystävääni. Välillä vaan epäilen että hän ei olekaan se oikea ja välillä tuntuu että hän juuri on se oikea. tunteet menee aika lailla vuoristorataa. Olen ennen pettänyt poikaystävääni (noin vuosi sitten) se on saanut minut miettimään olenko väärässä suhteessa. kuitenkaan en uskalla tehdä päätöstä että jättäisin oikaystäväni. kuitenkin koen vielä rakastavani häntä. Alkuuumaa ei nyt tietenkään enää ole, joten voi olla että sekin vain hämää.
Minulla ja poikaystävälläni on parin kuukauden ajan ollut myös kiireitä jolloin yhteinen aika on jäänyt vähemmälle. näen enemmän tätä ihastustani töissä.. sekin siis sekoittaa päätäni entisestään. Ystäväni myös sanovat että tuo ihastus menee ohi. ehkä se meneekin, ehkä ei.. kai se elämä vaan kuljettaa :) itselläni ollut ennen ihastumisia ja menneet ohi. myös sen jälkeen kun petin poikaystävääni (pelkästään suutelua toisen mihen kanssa) niin kaduin syvästi ja olin todella kauan ahdistunut teostani ja halusin vain pyyhkiä teon. tämä pettämiseni ikään kuin toi meidät uudestaan yhtään.. suhde oli silloin kriisissä. ehkä tämä ihastuminenkin on jonkinlainen testi vain..
lukuisat kirjoitus virheeni. näppäimistö ei oikein toimi..
Kaikella on tarkoituksensa, oikeesti, on viime aikoina pitänyt jäädä miettimään mitä ihmettä on tapahtunut, kaikki tuntuu menevän niin oudosti eteenpäin kuin joskus olin toivonutkin.... tuntuu vaan liian helpolta...
Odotellen mikä tarkoitus tällä ihastuksellakin oikein on.
Olen ollut mieheni kanssa 10 vuotta... 2 vuotta ihastunut toiseen :(. Ahistaa! Rakastan miestäni kuitekin yli kaiken. Ennemmin kärsin itse kuin aiheutan kärsimystä sille jota rakastan. Toivottavasti tämä ihastus joskus menee ohi...
Näitä kirjoituksia lukiessa olen entisestäni onnellisempi siitä että olen sinkku. Niin miehet kuin naisetkin eivät enää anna mitään arvoa kunnon pitkälle parisuhteelle vaan heti ollaan ensimmäinsen vastaantulevan suhteellisen OK näköisen kaverin perään kuolaamassa.JOku kirjoitti, että on tylsää kun ensihuuma on kahden vuoden jälkeen ohi. No voi voi, sitä se kuule on jokaisen kohtaamasi miesystävän kanssa. Tosi kiintymys ja rakkaus vasta alkaa tuosta, mutta ilmeisesti et ole koskaan sinne asti ehtinyt kun on pitänyt jo vaihtaa uuteen. Helvetti vie mitä kirjoituksia, ei mitään moraalia ihmisillä. Anteeksi, mutta nyt oli pakko purkautua. Terveisin sinkku joka on ihastunut sinkkutyökaveriinsa ilman luurankoja ja kulman takana kyylääviä äijiä.Eli vastaus alkuperäiselle...lopettaako->KYLLÄ!
no asian ydin olikin että lopettaako vai eikö.. ja tällä hetkellä on kuitenkin vähän paha olla.. koska ei haluaisi olla ihastunut.. ja mitä ihastumiseen tulee.. VARMASTI JOKAINEN ihminen ihastuu suhteen aika johonkin.. se on sitten miten siinä käy.. ja mitä minuun ja avokkiini tulee niin, ihatuttiin että kummatkin oltiin sinkkuja.. eli ei tulisi mieleenikään hyppiä kukasta kukkaan.. ja tässä duunissa näkee hyvännäköisiä miehiä ja tosi mukavia.. mutta just tämä yksi iski kuin nuija..
nii asiassa ei olisi mitään ongelmaa.. jos se menisi ohi.. mutta halusin vaan purkaa täällä ja kysellä miten muilla menee?? koska tosiaan kaikki IHASTUU suhteen aikana.. ja myös minun avokkini.. EN TIETENKÄÄN SIITÄ HALUAISI IKINÄ TIETÄÄ..
se nyt sattuu vaan olemaan faktaa....
Avokkini kanssa alku HUUMA ei ollut yhtään samanlaista kuin tämä.. se oli ennemmän ehkä järkevyyden takia.. mä en koskaan tuntenut SUURTA RAKKAUTTA.. alussa.. jotenkin avokkini oli todella sinnikäs.. niin opin rakastamaan häntä..
mutta nyt tunnen sitä "huumaa".. niin en tiedä mitä tehdä.. no turha kai siitä täälä on porinoida.. mutta no porinoin silti..
eli luurangot tulee vasta sinkku elämän JALKEEN..
Itsepä otat riskisi, mutta muista, että pahimmillaan menetät molemmat. Tämä ihastuksesi kohde ei välttämättä ole sellainen mitä lopulta odotat kumppanilta. Olen tähän vaaralliseen sokeaan ihastumiseen langennut itsekin (tosin sinkkuna) ja vuoden kuluttua herännyt unesta ja todennut olevani "hullu".Onneksi järki siis palasi peliin mukaan. Joten kannattaa kyllä vakavasti puntaroida asioita. Mikäli todella tunnet tämän uuden kaverin ystävätasolla hyvin,tunnet kiinnostuksen kohteensa ja tottumuksensa,tapansa ym ja silti tuntuu hyvältä niin anna palaa. Mutta eroa ensin entisestäsi!!! Se mikä on pahinta, että pelittää yhtä aikaa kahden ihmisen kanssa.Teet sillä ikuisen haavan toisen sydämeen (avokkisi),joten ole aikuinen nainen ja hoida asia oikeassa järjestyksessä, jos siihen päädyt.Jos et niin asiassa on helppo edetä, ihastusta ei pidä tuoda julki! kauniita ihmisiä on kaikkialla, ja ihastua voi useinkin. Ei sen silti tarvitse johtaa mihinkään.Tätähän tässä juuri mietit...
Minulle pisti silmään teidän kirjoituksista tuo hyvän näköiset miehet tai kauniit ihmiset niinkuin edellinen mainitsi. Toivottavasti ette ole noin pinnallisia? Ulkonäön vuoksi alkaneet ihastukset yleensä menevät aika äkkiä ohi. Pahempaa on se kun on yhteisten keskustelujen ja yhdessä vietetyn ajan jälkeen huomaa kuinka hyvin toisen kanssa "synkkaa" ja sitten alkaa miettimään sitä omaa elämää oman miehen kanssa, onko koskaan ollut samanlaisia keskusteluja yms. kuin on sen hetkisen ihastuksen kanssa. Itse olen miettinyt näitä samoja asioita ja tullut siihen tulokseen etten tuo ihastustani julki vaikka kuinka tuntuu pahalta ja olen tyytyväinen päätökseeni vaikka välillä tekee kipeää, todella kipeää.. Ihastus ei ole mennyt ohi, kohta kestänyt vuoden ja oma suhde kymmenen vuotta. Vaikeeta on. Tsemppiä ap:lle, kannattaa todellakin ainakin tutustua toiseen paremmin eikä syöksyä päätäpahkaa johonkin tuntemattomaan. Tuli vähän sekava kirjoitus, koska itselläkin pyörii ajatukset milloin missäkin, mutta vähän vuodatusta täältäkin ;)
Meillä ei myös ollut ihastumista ensisilmäyksellä kummankaan puolelta.. tietty oli alkuhumaa ja tiedän kyllä että se lähtee pois ajan kanssa ja sitten suhteen pitää kasassa rakkaus ja kumppanuus. Itse en myöskään haluaisi olla ihastunut.. Tämä olisikin niin paljon helpompaa jos ihastukseni kohde olisi vain joku hyvännäköinen mallipoju.. mutta kun ei ole! hänessä minua kiehtoo vain hänen luonteensa. meillä synkaa niin hyvin yhteen ja muutenkin maailmankuva jotenkin samanlainen.
Tarkoitin edellisissä viesteissäni että alkuhuuma (joka ei kyllä koskaan ole ollut suurimmasta päästä verrattuna edellisiin suhteisiin) on pitänyt suhteeni kasassa pidemmän aikaa. Nyt kun alkuhuuma on ohi niin en tiedä onko meillä riittävästi sitä jotain muuta että suhteemme pysyisi kasassa. Tarkoitan asioita pidemmän päälle. esim. lapset, avioliitto jne. eri näkemys asioista nykyiseni kanssa. Kuiten välitän poikaystävästäni. Mutta myös se että olen häntä kerran pettänyt suhteemme ollessa pahassa kriisissä, saa miettimään että olen ehkä väärässä suhteessa.En kuitenkaan koe olevani pettäjätyyppiä. Ehkä suhteessani ei vain ole tarpeeksi enää rakkautta että se siitä sen pidemmälle jatkuisi. Tuntuu että poikaystäväni on nykyään välinpitämätön itseäni kohtaan. Haluisin kuitenkin että kaikki olisi kuin ennen ja meillä olisi enemmän sama näkemys asioista ja että tämä ihastus menisi pois. Mutta vaikeaa kun tämä ihastumiseni ei johdu mistään ulkonäöstä vaan luoteesta. Ole monta kertaa ihastunut ulkonäköön ja aina on ihastukset menneet pois ja nyt ei tunnu vain lähtevän.. ikävä tilanne.
kiitos kaikille.. myös sinkkutytölle.. ja siis pakko myöntää että tällä hetkellä olen ihastunut "ulkoiseen" olemukseen.. olemme kyllä jutelleet.. jne.. mutta heh en todellakaan tunne häntä.. no.. mutta se sähköisyys tai jokin.. huh huh.. mä epäilen että en ole ainoa joka sen olisi huomannut ja että se olisi yksi puolista.. koska tämä minun ihastus kans hakee katse kontaktia, vaikka toiselta puoleta käytävää. katsoo minua vaikka juttelee toiselle.. heh.. mä en ole mikään tuijottelija.. eli käännän paniikissa pääni pois.. (voi että kuulostan kakaralta) no mies on minua vanhempi.. veikaisin n.5 vuotta.. ja eli joku 30.. ja huomaan hänen punastelevan kun jutelee kanssani.. On muuten puhelias..jne.
no mun pointti hävisi.. ihana se on.. en ole hypäämässä tässä suhteeseen.. tällä hetkellä olen ottanut vältelyn käytäntöön. on mahdollisuus isossa talossa kuitenkin olla törmäämättä. no mun ihastuksen vahvuudesta sen verran että.. tänään hän jutteli duunikavereilleni viereisessä huoneessa, mun sydän väpätti ja kädet tärisi.. ja aloin hokemaan mantraa "LOPETA; LOPETA" no en siitä rauhottunu.. oli pakko lähtee muualle..katsokaas.. mun elämä on sekaisin.. en ole ikinä.. no ehkä joskus teininä.. tuntenut noin..
tai sitten mä vain kuvittelen. rauhottua pystyn vain jos en nää/kuule häntä.. huh huh.. sekas mä olen.. JA EN OLE PETTÄMÄSSÄ KETÄÄN FYYSISESTI.. vaikka meillä on ne bileet, niin en todellakaan aijo juoda.. koska ihmiset on ääliöitä kun ne juo..
no nyt kirjoitan romaania.. idiootti olen kun promosoin itseäni vielä tästä keskustelemalla. mutta täälä te tiedätte minut vain anonyyminä.. ja toisaalta tämä on hyvin terapeuttista. ja halpaa sellaista..hehe. no kiitos kun kerrotte omia kokemuksia.. ja vaikka ne ei tuoneet lohtua (ei milään pahalla) mä en ketä jos mä olen vielä puolen vuoden päästä näin ihastunut.. menisi edes vähän ohi.. voisin vaikka ajatella normaalisti hänen läsnä ollessa..
no myt lopetan.. kiitos kaikille..
kukaan muuten ei ole "ottanut" sitä ihastusta.. siis kyllä siinä omassa kullassakin on jokin..
ja olis se aika kamalaa olla oman "kullan" kanssa samassa duunissa, siis jos ottas sen duuni ihastuksen
Hei, toi oli hauska tuo huone kohtaus, niin tuttua =DDD Mä olin aijemmin ihan nolona kun ihastukseni katseli minua työntuohussa, nyt olen katsonut takasin :) Tuijotetaan kaukaa toisiamme.. sieltä uskallan =D Lähempänä menisin varmaan paniikkiin ja -> karkuun...
Mut ei kai sitä auta kun odottaa ja katsella mitä tapahtuu, onnea valitsemallesi tielle.. kun sen aika koittaa!! Ja tämä on tosi terapeuttista tosiaan =)
totta. Uh..äh..tää tunne olemukseen on vaan sellainen, että millään ei pääse irti, vaikka yrittäisi..miten. Katsekontakti haetaan vaikka toiselta puolelta taloa, huomattu on..., öh joo eihän tässä mihinkään tietääkseni olla hyppäämässä..., ehkä seinille korkeintaan...vink, vink;)
Tämä onkin todella terapeuttista, kylläpäs tuli hyvä olo! Kiitos kaikille ja lomps.
, kuullosti tarinasi tutulta monin osin.
Täällä eräs yrittää koota ajatuksiaan, joita on ollut vaikea hallita juuri erään naisen takia....
Vältteleminen on yksi keino sinänsä, saisi vaan nämä tunteetkin aisoihin. Järki siinä helposti unohtuu ym.. No kyllä se varmaan siitä.. pikkuhiljaa pää(t) selkiintyy ajan kanssa, toivon näin...
lukenut omia ajatuksiani...
Itse olen seurustellut n.8,5 vuotta saman miehen kanssa. Elämme avoliitossa ja meillä on yksi lapsi.
Nyt olen kahden ja puolen vuoden kotonaolemisen jälkeen palannut työelämään ja kas, huomaan että olen ihastunut erääseen mieheen. Tai ehkä hänen puhetaitoihinsa (mieheni on kuin mikäkin tuppisuu - ollut aina).
Ja nyt sitä vaan huomaa töihin ajaessa että ihastus pyörii mielessä ja toiveet siitä että edes vain näkisi hänet..
En tiedä onko siitä liian kauan kun on tuntenut näin voimakkaasti vai mitä tämä on. Mutta sen tiedän että aion nauttia tästä tunteesta niin kauan kun se on mahdollista.