Kaunista kesää palstalaisille!

tähän 15.9. palstalla olleen kirjoitukseni uudestaan.


Ennen vedenpaisumusta vallinneista olosuhteista on vaikea sanoa mitään...
Esimerkiksi sateenkaari - jonka Jumala antoi vakuuttamaan liitosta Hänen ja ihmiskunnan välillä sekä ettei Hän enää hukuta maata vedellä - oli TUNTEMATON ilmiö ennen vedenpaisumusta.
On enemmän kuin todennäköistä että elinolosuhteet oli silloin kokonaan toisenlaiset. Jopa kosmiset mittasuhteet on voineet muuttua, painovoima ym.
On esitetty mielestäni aivan kelvollinen väite, että maapallon kiertorata oli lähempänä aurinkoa ja että maapalloa ympäröi ehkä höyrymäinen vesivaippa.
Vedenpaisumuksessa Jumala sysäsi (suoraan tai vaikkapa asteroidin törmäyksen kautta, kuinka tahansa) maapallon kiertorataa sekä antoi ympäröivien vesien sataa alas niin, että mullistuksen seurauksena vedenpaisumuksen jälkeiset elinolosuhteet on toisenlaiset kuin sitä ennen.
Asialla on vaikutuksensa mm. mittauksiin joilla määritellään löytyneiden fossiilien ikä ym.
Esimerkiksi radiohiilimittauksessa perusoletuksena on että radiohiilen puoliintumisaika on ollut aina sama. Mutta jos olosuhteet on olleet radikaalisti toisenlaiset selvää on, että mittaus antaa väärän tuloksen.

Olen nähnyt että Jumala tekee asioita suoraan. Hän on Jumala. Ihmeellisiäkin asioita jotka menevät yli tieteellisen ja materialistisen maailmankuvamme ja joita ei voi selittää ihmisjärjellä.

Esimerkiksi jos autosta on bensa loppu Jumala toimii rukousvastauksena yleensä niin, että lähettää paikalle jonkun jolta saat bensaa tai joka kyyditsee sinut huoltoasemalle. Ok. Se on Jumalan yliluonnollista toimintaa SILLOIN kun on kyse rukousvastauksesta. Kyse on Hengen maailmasta jossa voimme aistia Hänen läsnäolonsa ja johdatuksensa. Tärkeintä eivät ole Hänelle esittämämme pyynnöt (vaikeissakaan tilanteissa) vaan Hän itse, jolta pyydämme. Koska rukous pohjimmiltaan on seurustelua elävän Jumalan kanssa, siinä on aina ihmeen ulottuvuus, silloinkin kun Jumala toimii rukousvastauksena ikäänkuin luonnollisten tapahtumien kautta, käyttäen niitä hyväkseen.
Esimerkkinä vielä. Olin ystäväni kanssa Pietarissa 1990-luvun puolivälissä ja meidän piti tavata Reijo Loikkanen, joka teki siellä vankilatyötä, mutta emme saaneet häntä kiinni. Ajaessamme Pietarin laidalla eräälle pienelle huoltoasemalle mieleni täytti kuin kupliva ilo ja koin että kohta Jumala tekee jotakin mielenkiintoista, ehkä hivenen hauskaakin. Ajaessamme asemalle jakajalla oli venäläinen mies tankkaamassa ladaansa, mutta hänen toiminta oli vähintäänkin kummallista: auto oli väärinpäin ja letku ei yltänyt tankkiin. Mies raapi päätään ja yritti vetää letkua. Mietti hetken. Käveli hitaasti takaisin jakajalle, käänsi verkalleen autonsa ja alkoi sitten tankata.
Ystäväni - entinen vankilakundi ja alkoholisti, jonka pelastumisen katuojasta ja kuntoutumisen olen nähnyt omin silmin - alkoi tässä vaiheessa hiiltyä ja päräytti muutaman kirosanan. Yritin pidätellä naurua.
Lopulta ladamies ajoi asemalta ja samassa paikalle pärähtää ystävämme Reijo Loikkanen.

Tällaiset asiat voi aina selittää sattumaksi ja tietysti saakin selittää. Ihmisellä kun on aina tarve selittää asioita. Yhdelle yhteen ja toiselle toiseen suuntaan. Mutta uskova tietää että Jumala on toimiva Jumala, tässä yksi tyypillinen esimerkki Jumalan toiminnasta ja näitä olisi vaikka kuinka.
Siinä siis konkreettinen esimerkki Jumalan toiminnasta luonnollisten tapahtumien kautta: joku saa hajamielisyyskohtauksen ja sen seurauksena muidenkin toiminta viivästyy tarvittavan määrän.
Lisäksi. Jumala voi toimia ja toimii myös suoraan yliluonnollisella tavalla ilman välikappaleita. En ryhdy sellaisia asioita mainostamaan tässä mutta totean, että Hän saattaa antaa esimerkiksi bensaa auton tankkiin rukousvastauksena suoraan.
Myös jälkimmäisiä olen kokenut. En kuitenkaan pidä niitä oikeastaan suurempina ihmeinä kuin niin sanottu luonnollinen johdatus. Jumala on aina Jumala.
Meille Jumalan lapsille jokaisen sekunnin ja hengenvedon tulisi olla ihmettä, kun saamme elää ja hengittää armossa. Eikö niin?

Ei niin ettei tuollaisia ikäasioita ja muita saisi spekuloida ja pohtia. Toki saamme. Ei usko merkitse kieltäytymistä järjellisestä ajattelusta. Kunhan aina muistamme tärkeimmän. Ihanan ja rakkaan Jeesuksemme. Hänen kanssa seurustella. Hänen kanssa vaeltaa. Häneen kiintyä.

Silloin koko elämä on suurta ihmettä. :-)

Raamattu sanoo, että kuten entinen maailma tuhoutui veden kautta, nykyinen on talletettu tulelle. Siinä rysäyksessä alkuaineetkin hajoavat ja kaikki sulaa. Samassa yhteydessä on vakava kehotus Jumalan lapsille vaeltaa jumalisesti - siis Jumalan yhteydessä ja Hänelle antautuen niin, ettemme eläisi ajallista elämäämme itsekkäästi omien himojen mukaan tuottaen Jumalalle häpeää.

Raamatun ennustukset Jeesuksen kuolemasta (mm. Jesajan profetia noin 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää) ja Israelin paluusta omaan maahansa ovat täyttyneet. Samoin tulee täyttymään loppukin.
Maapallolle ja ihmiskunnalle ei luvata kovin ruusuisia aikoja. Monet seurakuntalaiset eksyvät etsiessään "opettajia omaan korvasyyhyynsä": niitä jotka puhuvat sitä, mitä inhimillinen ja penseä, minäkeskeinen kristitty haluaa kuulla. Tyypillinen ilmiö viimeisinä aikoina jopa kristittyjen keskuudessa on "minun jumalani". Uskotaan Jumalaan joka sallii kaiken sen minkä Hänen pitäisi minun mielestäni sallia. Uskotaan siis omin ehdoin. Vähenemistään vähenee se nöyrä mieli jossa koko elämä asetetaan Jumalan alttarille ja rukoillaan: Herra, opeta minua tuntemaan sinut juuri sellaisena kuin sinä olet ja niin sinua rakastamaan. Seurakunta siis pensistyy ja sen seurauksena uskoville tulee vainoja sielläkin missä niitä ei ennen ole ollut. Vainojen seurauksena osa seurakuntaa kokee herätyksen ja sisäisen uudistuksen, mutta osa (ne jotka ovat jo sydämeltään luopuneet) kieltävät Jeesuksen säilyttääkseen henkensä. Elämme seulonnan aikaa ja uskon että eksytys ja herätys kulkevat monin paikoin ikäänkuin rinta rinnan. Nyt Herra katsoo taivaastaan kuka rakastaa Häntä enemmän kuin ilmiöitä ja merkkejä. Jeesus on Herra.

Vielä sittenkin kun taivaiden voimat alkavat järkkyä ja taivaankappaleita putoaa alas, sekä monia muita mullistuksia tapahtuu, kuten Sana sanoo, meitä rohkaistaan:
"NOSTAKAA PÄÄNNE, SILLÄ TEIDÄN VAPAUTUKSENNE ON LÄHELLÄ."

Ja lopulta, tuhanneksi vuodeksi maapallo ennallistetaan.
Silloin Israel on oleva rauhanvaltakunnan keskipiste.
Lieneekö niin, että mullistuksissa (ydinräjähdysten seurauksena tapahtuva maapallon järkkyminen ym.?) maapallon kiertorata taas muuttuu jne.
Vielä Raamattu puhuu mitä seuraa tuhannen rauhanvuoden kuluttua:
Saatana päästetään vielä kerran irti, se villitsee kansat jälleen Israelia ja Messiasta vastaan. Sen jälkeen Saatana otetaan kiinni lopullisesti -
ja maapallon aika on ohi.
Sen jälkeen materiaalista maailmaa, sellaisena kuin ihmiskunta sen tuntee, ei enää ole.

Amen. Tule Herra Jeesus.

runosta !!! Pyhän Hengen virvoittavia tuulia toivottelen :)

Samoin sulle! Hyvää, virkistävää kesää, Jeesusta seuraten, vapaudessa, sisäisessä ja Kiitos Herralle, vielä ulkonaisessakin, ihanassa Suomessamme jossa kesälinnut ylistävät luojaansa, vihreänä hohtavan, raikkaasti tuoksuvan koivun oksalla... Ylistys Jumalalle, iankaikkisesti!

runo oli eilen kirjoitettu, ei tähän tarttis enempää mutta, jos kuitenkin laitan vielä yhden, tänään 18:00 aikaan kirjoitetun.



Kun kaikki sanat ovat haihtuneet
ja metsän takaa rusottaa aamu
Nostan kämmenet silmiltäni,
kuuntelen huokaavaa maata

Ensimmäiset säteet eivät lämmitä vielä
mutta kertovat päivänkoitosta
Ja vielä enemmän laulu sisälläni,
kertoo Golgatan voitosta

Siinä huokauksessa on sieluni sointi,
se puhuu kuin samaa kieltä
Tämä maa, jalkojen alla – vahvaa, niin
turvallista ääntä

Soi kaikkeus kaikkialla

En lisää nuotioon puita,
olen antanut yritysteni palaa
Kaikki oma millä yritin rakentaa
rakkautta rosoiseen maahan – ne luovutin
ristin juurelle

Äärellä sammuneen nuotion
vihdoin lämpenen sisältä käsin,
kyyneleeni ovat kuivuneet, en itke
enää tyhjyyttäni

Saan astua seikkailuun

- - -

Nyt taidan mennä nukkumaan. HYVÄÄ YÖTÄ KAIKKI ISÄN RAKKAAT. JESHUAN NIMESSÄ. Ootte ihania. Jeesus rakas Vapahtaja meitä tiellä auttakoon.
Ahaa. Taitaa tässä tupsahtaa jokin runon tapainen vielä sydämeltä. Katsotaanpa...

monta kertaa
sanomme Jeesus sitä
Jeesus tätä

yritämme ajatella
Jeesuksemme oikein,
laittaa kaiken

kasvoissaan kohdalleen

mutta missä on Hän -
tuo todellinen Rakkaus -
oppilauseidemme keskeltä

ojentuuko sieltä

Jeesus sitä
ja Jeesus tätä

hänen rakastava, lohduttava kätensä
parantava kätensä
haavoitettu armollinen kätensä

joskus myös nuhteleva ja kurittava

peittyykö se
muka rakastavien, muka lohduttavien
sanojemme alle,
muka nuhtelevien sanojemme alle

joilla yritämme osoittaa Häntä
ja kirkastaa Hänen suurta kunniaansa -
sen sijaan että antaisimme
itsemme ja oppilauseemme
ehdoitta Hänelle

niin että Hän saisi tuoksua meissä