Olen itse mies ja hieman ujon sorttinen, olen pääsääntöisesti syyttänyt itseäni että en yksinkertaisesti uskalla lähestyä naista josta pidän, mutta alan nyt olla eri mieltä.
Ajattelen nyt että en lähesty koska nainen ei yksinkertaisesti näytä sitä haluavan. Näin jälkiviisaana ajatellen voin väittää olisin monen naisen kohdalla toiminut toisin jos näkisin naisen puolelta niitä kiinnostuksen merkkejä. Olen myös niitä nähnyt mutta ne on niin pieniä eleitä josta voi päätellä yhtä ja toista, on todella vaikeaa lähestyä naista ujona miehenä kun ilmassa on epävarmuutta siitä mitä toinen ajattelee toisesta.
Viimeisin esimerkki:
Törmäilen ajoittain nättiin neitokaiseen ja hän välillä vaikuttaa kiinnostuneelta mutta sitten on näitä kohtaamisia jolloin olen periaatteessa hänelle täysin ilmaa. Eli tilannehan aiheuttaa miehelle päänvaivaa että mitä nainen ajattelee, mies alkaa ajattelemaan että onko hän silmiin katsomisellaan saanut aikaan jonkinlaisen negatiivisen reaktion. Jokatapauksessa miehelle tulee kaikenlaisia "peikkoja" aivoihin ja ei tiedä sen jälkeen että voiko edes katsoa naista enää, pelkäen että ahdistaa naista jotenkin.
Suomalainen nainen on ehkä tottunut siihen että hänen ei tarvitse tehdä mitään saadakseen miehen, mutta näin ujona ei naistensankarina täytyy toivoa että alkaisitte edes näyttämään sitä kiinnostusta selvemmin. On todella hankala lähestyä naista ns "puuntakaa", eikä varmaan ongelma ole vain ujojen miesten.
Joten perinteisen miesten syyllistämisen sijaan voisitte katsoa peiliin ja kysyä itseltänne että oletko antanut tarpeeksi merkkejä kiinnostuksestasi jotta mies voisi lähestyä. Kannattaa melkeen yrittää asettautua sen miehen saappaisiin ja kuvitella tilanne hänen vinkkelistä, näkeekö hän mielestäsi vain naisen vai kiinnostuneen naisen? Siinä on huomattava ero.
Ajattelen nyt että en lähesty koska nainen ei yksinkertaisesti näytä sitä haluavan. Näin jälkiviisaana ajatellen voin väittää olisin monen naisen kohdalla toiminut toisin jos näkisin naisen puolelta niitä kiinnostuksen merkkejä. Olen myös niitä nähnyt mutta ne on niin pieniä eleitä josta voi päätellä yhtä ja toista, on todella vaikeaa lähestyä naista ujona miehenä kun ilmassa on epävarmuutta siitä mitä toinen ajattelee toisesta.
Viimeisin esimerkki:
Törmäilen ajoittain nättiin neitokaiseen ja hän välillä vaikuttaa kiinnostuneelta mutta sitten on näitä kohtaamisia jolloin olen periaatteessa hänelle täysin ilmaa. Eli tilannehan aiheuttaa miehelle päänvaivaa että mitä nainen ajattelee, mies alkaa ajattelemaan että onko hän silmiin katsomisellaan saanut aikaan jonkinlaisen negatiivisen reaktion. Jokatapauksessa miehelle tulee kaikenlaisia "peikkoja" aivoihin ja ei tiedä sen jälkeen että voiko edes katsoa naista enää, pelkäen että ahdistaa naista jotenkin.
Suomalainen nainen on ehkä tottunut siihen että hänen ei tarvitse tehdä mitään saadakseen miehen, mutta näin ujona ei naistensankarina täytyy toivoa että alkaisitte edes näyttämään sitä kiinnostusta selvemmin. On todella hankala lähestyä naista ns "puuntakaa", eikä varmaan ongelma ole vain ujojen miesten.
Joten perinteisen miesten syyllistämisen sijaan voisitte katsoa peiliin ja kysyä itseltänne että oletko antanut tarpeeksi merkkejä kiinnostuksestasi jotta mies voisi lähestyä. Kannattaa melkeen yrittää asettautua sen miehen saappaisiin ja kuvitella tilanne hänen vinkkelistä, näkeekö hän mielestäsi vain naisen vai kiinnostuneen naisen? Siinä on huomattava ero.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olisi niin hauskaa jos ihastus lähestyisi joskus "puuntakaa" :)
Ehkäpä naisellakin on sama juttu, pelkää ahdistavansa toista katsomisella. Kuinka selvästi itse näytät kiinnostumisen merkkejä?
Jos mies katsoo naista kuin hän olisi viimeinen nainen koko maailmassa niin voi turvallisesti olettaa että häntä kiinnostaa tai sitten sinulla roikkuu maailman suurin räkäpallo nenästäsi.
Tarkoitatko että miehen tulisi hymyillä/iskeä silmää tai vastaavaa?
Ei mielestäni tarvitse koska miehen tehtävä se lähestyminen on. Sitte kun alatte lähestymään miehiä niin suostun vilauttelemaan etuhampaitani hieman kun katselette.
Vedä kunnon smaili ja kohota kulmakarvoja kerran. Tässä vaiheessa se ymmärtää vinkin ja pitää sua idioottina. Voithan tietty kokeilla hipaista sitä tyttöä. Mutta sitä se voi pitää lähes ällöttävänä, kuten itse pidän sitä sellaisena.
Juuri tuollaisia kokemuksia on mullakin.
Ujot on monasti hiljaisia ja vakavia. On todella vaikea viettää aikaa ujon kanssa, kun ei tiedä mitä tämän päässä liikkuu. Keskustelu on väkinäistä ja oleminen muutenkin vaisua, etenkin jos tykkää vauhdikkaamasta menosta, huumorista ja naurusta. Jos ihminen on liian ujo, aika vaikea on päästä asioissa eteen päin ja harva haluaa hissutteluolemista, joka on tylsää. Moni etsii kumppania juuri siksi, että pääsisi eroon yksinäisyydestä ja hiljaiselosta, mitä on joutunut kokemaan.
Kuulostaa siltä että hiljaisuus on sinulle suuri rangaistus? No ei siinä mitään.
Itse tykkään h(t)issutella kotona villasukat jalassa ja puhua kuiskaamalla :)
"Ujot on monasti hiljaisia ja vakavia." Hey that's me
"On todella vaikea viettää aikaa ujon kanssa, kun ei tiedä mitä tämän päässä liikkuu." Kysymällä se selviää :P
"Moni etsii kumppania juuri siksi, että pääsisi eroon yksinäisyydestä ja hiljaiselosta, mitä on joutunut kokemaan." Moni varmaan mutta minä en koska mieluummin istun kotona TV:tä tai elokuvia katsellen kun läheisessä kahviossa, kirjastossa tms. vaan istumassa ja juttelemassa kuten monella on tapana se on minun mielestäni sitä tylsää.
jos naisesi lähettäisi sähköpostia?
kun näin ei ole koskaan käynyt, mutta ilmeisemmin panikoisin viikon mitä kirjoittaa takaisin ja sitten alkaisin miettimään että oho on jo mennyt viikko en taida enään kirjottaa ollenkaan.
kertoisi pitävänsä sinusta, niin saisitko sitten sanottua jotain? Vai esittäisitkö vielä hyvin korrektia? (sen pelossa ettet munaa itseäsi)
minä nyt jotain itsestäni saisi puristettua irti
enemmän vihaan just tommosta sosiaali-ihmisten asennetta, pidetään ujoja vähemmän ihmisinä ja jonku sortin kummajaisina. Ollaan sellasia "iikk äkkiä ujoa karkuun seura-ihmisten joukkoon" ja jätetään ujo yksin omaan hiljaisuuteensa. Miten olisi, jos kohtelisitte heitä kuten muitakin ihmisiä ja juttelisitte heille samoin? Alatte vaikka puhumaan niitä näitä, usein ujoilla ujous hellittää ja alkavat juttuun mukaan.
Olen itse ujo, mutta ainoastaan uusien ihmisten kanssa. Kun tuttavuus kasvaa, ujouskin hälvenee. Monesti kun olen manaillut ujouttani kavereilleni, takaisin tulee äimistelyä että "HÄH, ethän sä mikään ujo ole" yms.
Sanosinpa, että teillä luonnonlahjakkuuksilla jotka saatte suunne paremmin auki, on lähes VELVOLLISUUS hieman avittaa meitä ujompia tapauksia.
Minä ainakin yritin parhaani avittaa ujoa, puhuin ja puhuin. Hän vain hymyilee ja katselee päästä varpaisiin? Vastaa kyllä kysymyksiin, mutta ei itse kysy mitään. Onko Tämä teille ujoille tyypillistä? En osannut kuin lähteä pois. :(
Pahimmin ujot saattaa tietysti olla sellasia "toivottomia tapauksia" joilla ei ole minkäänlaista ulosantia. Kieltämättä vaikea sellasten kanssa sosialisoida.
Mutta väittäisin, että monella ujolla homma tökkii vaan siinä aloitteen tekemisessä. Kun jää on murrettu, uskaltaa ujokin jo tehdä puhealoitteita uuden tuttavuutensa kanssa.
on niin saamarin yleistä. Tohon törmään joka helvetin kerta. Muuta en osaa tehdä kuin jatkaa matkaa eteen päin.
sitä pitkään viitsi katella, mutta olen kuitenkin malttanut aina mieleni muutaman kuukaudenkin. Ei pitempää viittsi seinille puhua. Älytöntähän se on jos toinen ei kyselemitään siitä tulee tollon olo puseroon.
Itse en tahdo saada mistään ns kiinni kun ihminen tulee juttelemaan, kerrankin kun olin salilla ja hörppäsin vettä hanasta niin joku toinen kuntoilija sanoi minulle ikimuistoisesti "se on hyvä että suomessa on tuo vesi näin helposti saatavilla", menin ihan lukkoon, mitä tuohon olisi voinut vastata? Sanoin että kyllä...en muuta siihen "hätään" keksinyt. Toki jos olisin super sosiaalinen olisin alkanut kertomaan afrikasta ja aavikon kuivuudesta mutta kiinnostukseni asiaan ei ehkä ihan riitä.
Kai se on tyypillistä mutta se ujous lähinnä vaivaa alussa, ei sitä esimerkiksi kavereiden kanssa huomaa ollenkaan tai se ei ole ongelma. Ilmenee lähinnä vieraassa seurassa. Ujojen ihmisten kans pitää vaan olla kärsivällinen ja pikkuhiljaa hakata ne "jäät" pois. Ikäväkyllä monilla ihmisillä ei riitä kiinnostus tähän tai eivät ymmärrä ja ajattelevat että kyseessä on joku varttihullu joka unohti pakkopaidan kotiin.
...sinulta pitäisi kysellä jotta tuntisit olosi luontevaksi siinä tilanteessa?
Ujot ihmiset eivät välttämättä koe hiljaisuutta maailmaa kaatavana asiana :]
on niin totta. Ne on ne äänekkäimmät ja puheliaimmat, jotka kammoavat hiljaisuutta. Outoa.
olevani kanssasi samoilla linjoilla, koska käyttäydyn justiinsa kuten oma esimerkkitapauksesi, vaikka olisinkin kiinnostunut.
Syykin on sitten ihan yksinkertainen: katsos kun ei meinaa jalat kantaa sellaisessa tilanteessa -etenkin jos se tulee yllättäen, niin parempi olla sitten puujumalana ;). Mutta en tietääkseni ole ketään syyllistänyt sellaisissa tilanteissa, minussahan se 'vika' on. Mutta sitten kärvistelenkin oikein urakalla ;).
Mikä idea tämän "puujumala" strategian takana oikeen on?
Keksitkö mitään syytä miksi toimit kuten toimit?
:]
puujumalastrategian -vai pitäiskö sanoa syndrooman :), takana on varmaankin vaikka mitä, mutta ainakin tietyllä tavalla jo mainitsemasi suomalainen kulttuuri: siis että nainen ei saa näyttää liian kiinnostuneelta.
Toinen syy on sitten se, että kokemuksesta on oppinut vähän varovaiseksi, mitä näyttää ja mitä ei. Kolmas syy on sitten varmaan tämä atavistinen pakorefleksi: äänihuulet halvaantuvat, kädet tärisee ja yhtäkkiä osaa seinille kiipeilyn taidon ilman köyttä. :)
Kannattava strategiahan ei ole ainakaan minun kannaltani.
Naiset joutuvat kusipäiden&pelimiesten uhreiksi juuri sen takia että eivät näytä kiinnostustaan selvästi.
Keillä on pokkaa lähestyä tuntematonta naista ilman minkäänlaista hajua naisten ajatuksista miestä kohtaan?
Aivan, itseään täynnä olevat kusipäät ja pelimiehet.
suoraan asian ytimeen. Näin se menee. Ja taas kerran "nice guys always finish last".
nainen. Minä törmäilen myös ajoittain työmatkallani sympaattisen oloiseen pitkään,tummaan mieheen. Pitkiä katseita luodaan aina kun kohdataan. Aloin lopulta odottaa hänen näkemistään.
Erään kerran rohkaisin itseni ja sanoin miehelle muutaman sanan kun kävelin hänen ohitseen. Mies vastasi.
No, kun jokin aika sitten taas kävelimme vastakkain, miehen ilme oli tosi vaisu! Tuntui kurjalta, kun olinkin tulkinnut hänen katseensa kiinnostuksen merkeiksi ja menikin päin honkia. Nolotti, ja ilmeisesti vielä pelästytin hänet. Taitaa olla viisaampaa alkaa kävellä kotiin jotain toista reittiä.
Niin ne ajatukset tekevät kepposiaan...
Minäkin olen ihastunut, mutta tilanne tuntuu ihan toivottomalta.
Mies on kaupassa töissä, enkä tiedä hänestä yhtään mitään (sitäkään että onko vapaa/varattu). Baarissa näin kerran, mutta ujoudeltani en uskaltanut edes pidempää katsekontaktia ottaa.
Mitä asiakas-myyjä-ihastuksessa kannattaa tehdä..? Voiko asiakkaana vihjata mitään ilman, että vaikuttaa ihan ahdistelulta vai unohdanko koko jutun? Jos homma meneekin pieleen, niin pahimmassa tapauksessa ei enää kehtaa mennä koko kauppaan!
Tämä on just näitä ihmeolettamuksia että kassaneidit/asiakaspalvelijat eivät ole ihmisiä.
Miksei voisi vihjata?
Miksi et kehtaisi mennä kauppaan? Onhan se ehkä vähän kiusallista alkuun mennä sinne uudestaan, tarkemmin ku ajattelee niin ihminen on todella typerästi suunniteltu. Ihmepelkoja typeristä asioista. Ydinpommille nähtävästi vähän töitä täällä maailmassa, sais asiat vähän yksinkertasemmaksi.
"Törmäilen ajoittain nättiin neitokaiseen ja hän välillä vaikuttaa kiinnostuneelta mutta sitten on näitä kohtaamisia jolloin olen periaatteessa hänelle täysin ilmaa."
Oliskohan näin, kuten liki kaikilla aikamme lähetyksenvijelijöillä, että nainen ei välttämättä kehtaa huomioida kaltaisiasi sanansaattajia tietyssä seurassa, ts. parhaiden kavereidensa kanssa, kappas kun nykyajan omaimago ei vain anna sijaa seurustella kaikenoloisten ja tuntuisten hyypiöiden seurassa..
Ratkaisu on siis ilmeinen, liikut vain väärissä piireissä, etsi siis omanlaistasi hengellistä toveripiiriä!
Ei mene aikaa enempää kuin raa'an lasagen tekemiseen kun jo itsekkin rupeat hylkimään hengenheimolaisiasi..
Ja kas, olet parantunut kaikista harhaluuloistasi!
Ei naisen eikä miehenkään tarvitse näyttää mitään merkkejä. Itse en koskaan ole odotellut silmäniskua tai vihjettä. Joskus vaan menee metsään ja neiti ilmoittaa lähtevänsä kahville mieluummin labradorinnoutajan kanssa, mutta koskaan ei saa lannistua. Tärkeintä on olla oma itsensä ja herrasmies. Olet kuningas, kun olet herrasmiesmäisesti esittänyt asiasi ja jos saat pakit, kävelet kohteliaasti pois selkä suorassa. Minä en ole naapurinpojan kopio, siloposkinen unelmavävy, vaan partainen, arpinen ja kalju mörökölli. Tottakai näteillä pojilla on parempi flaksi, mutta älä anna periksi. Mitä pahaa muka voi tapahtua, jos tulee pakit? Tuskinpa siihen kuolee, mutta eihän sekään niin paha asia ole! Asennetta! Eivät naiset välitä turhasta nikottelusta. Herkkyyttä pitää olla, mutta munattomuutta ei koskaan.
en ole ikinä sanonut ilkeästi kenellekkään jos on tullut kahville pyytelemään. eli rohkeasti vaan kysymään! selviää sitten onko ihastuksen kohde kiinnostunut vai ei. ei tartte enää jossitella ja odotella! :)
Hyvä mies ... sinähän poltat päivänvaloa!
Tee mitä tahansa että saat ton ujouden työstettyä.
Se on niin tärkeetä.
a) lähestymällä joko saat tytön.
b) lähetymällä vahvistut itse.
Mä vaan pelkään, että sä otat sen ekan tytön joka sanoo sulle kyllä, koska kaipaat sitä niin kovin.
Mä haluaisin että sä saat sellasen tytön jonka sä todella haluat ja joka haluaa sua.
Ja kenen kanssa sinulla on yhteensopivuutta.
Ja todennäköistä on että se ei ole eka, toka tai kolmaskaan tyttö ...
Ja tämän takia että olet vielä vuosienkin jälkeen onnellisesti suhteessa, tota ujoutta tarvii työstää riittävästi.
Olen itsekin toivottoman ihastunut lähikaupan myyjään. Itse olen hieman ujohko näissä asioissa enkä edes tiedä mistä tietää toisen kiinnostuksen.
Hän kyllä aina näyttää huomaavan minut astuessani kauppaan ja etsii katseellaan silmäni.
Jos kiertelen kaupassa niin hän useasti katselee ja hakee yhä katsekontaktia.
Jos jonotan hänen kassalla niin hän siinäki katsoo minua silmiin. Olen muutaman kerran kysellyt häneltä jotain ja hän on vastannut.
Mitä kummaa tämä merkitsee ja mitä voisin tehdä?
Itse ajattelen ettei niin hyvännäköinen voisi edes huomata minunlaistani nuorta naista.
Joillakin (jopa hieman iäkkäämillä) miehillä on erikoinen taipumus ihastua nuoreen naiseen.
Tämä on täysin normaalia eikä sen kannata häiritä shoppailua edes lähikaupassa, suosisin kuitenkin isoja marketteja..
Oletko tullut ajatelleeksi että se nainenkin saattaa olla pohjimmiltaan sairaalloisen ujo?
Minä olen esimerkiksi työssä sellaisessa tehtävässä että joudun kyllä olemaan esillä ja annan itsestäni varmaankin aika ulospäinsuuntautuneen kuvan - hallitsen tilanteen kuin tilanteen. Mutta, mutta, on ollut pakko tehdä itselleen tuo rooli, jotta yleensäkään pärjää siinä maailmassa.
Kun henkilökohtaiset asiat tulevat kyseeseen niin olen aivan toivoton, en pystyisi millään ottamaan kontaktia kiinnostavaan mieheen. Siinä menisi sanat sekaisin, varmaan tulisi kahvikuppineuroosi, kädet hikoaisivat ja mikään muu ajatus ei olisi mielessä kuin se etten osaa sanoa mitään, en keksi mitään puheenaihetta yms.