No joo, suhde on nyt jatkunut puoli vuotta ja lähtökohtakin oli, että kiinni ei jäädä. Syy: ei haluta loukata ketään eikä mies aio koskaan erota.
Yhdessä ollaan kuitenkin ja näillä mennään.
Kokemuksia, oletteko pystyneet pitämään asiat kahdenvälisinä ja mies pystynyt pitämään pokkansa kotona?
Kysymyksessä on ns. kypsien aikuisten harkittu homma, perheissä ei enää lapsia kotone jne. Suhteen synnyttivät pitkät keskustelut ja fyysinen vetovoima.
Yhdessä ollaan kuitenkin ja näillä mennään.
Kokemuksia, oletteko pystyneet pitämään asiat kahdenvälisinä ja mies pystynyt pitämään pokkansa kotona?
Kysymyksessä on ns. kypsien aikuisten harkittu homma, perheissä ei enää lapsia kotone jne. Suhteen synnyttivät pitkät keskustelut ja fyysinen vetovoima.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Salassa on pysynyt ja miehen pokka pitänyt jo 10 kk. Aloitettuamme suhteemme olimme molemmat varattuja. Parin kuukauden kuluttua minä kuitenkin jätin poikaystäväni, sillä olin korviani myöten rakastunut. Tuolloin myös mies kertoi minulle eroavansa ja rakastavansa minua, mutta ei halunnut tehdä sitä niin että suhteemme tulisi ilmi. No näin ei ole tapahtunut vielä tähänkään päivään mennessä vaikka suhde jatkuu edelleen. Enää en edes haaveile siitä että mies eroaisi, vaan nautin saamistani hetkistä. Molemmille on siis ollut alusta asti selvää ja on edelleen että kiinni ei jäädä. Se on kuitenkin aika suuri ihme sillä kaupunki on pieni ja tapaamme lähes päivittäin ja miehen avovaimokin on tuttu.
Meillä taas pääkaupunkiseutu, en tunne vaimoketta, enkä ole edes koskaan nähnytkään. Emme liiku yhdessä ulkona, tapaamme vain minun luonani. En soita hänelle koskaan, ellemme ole toisin sopineet. En lähettele tekstiviestejä enkä sähköposteja. Mies ei mene kotiin koskaan "suoraan sängystä"...
Ovat olleet kyllä niin kauan aviossa, että luulisi vaimon aavistavan jotakin. Mutta luulen, että on vähän sellainen tyyppi, joka "katsoo muualle". Mies ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, vaikka luulen, ettei ole pitänyt pitkiä sivusuhteita.
Kuka niistä kahen ihmisen väleistä tietää ja meillä on muutakin tekemistä ja puhumista, kuin heidän liittonsa. Eikä minusta ole oikein fiksuakaan udella toisen yksityisiä asioita.
...kuinka sitten ajauduit tähän suhteeseen? Kumpi teki aloitteen? Tunsitteko entuudestaan? Mitä mies sinulle merkitsee?
Kiinni voi jäädä vain jos ei itse pysty pitämään suutaan kiinni.
Siis ei kerrota töissä eikä parhaalle kaverillekaan, vaan aina pidetään tietty kontrolli päällä - siihen oppii. Lomailu ja muu ulkosalla kuhertelu aina jossain muualla kuin omassa maakunnassa. Lisäksi meillä on sellaiset roolit, joilla voi selittää yhteisiä menoja, jos on tarvis. Olemme tavatessa ystävällisen leikkisiä toisiamme kohtaan, kukapa siitä mitään...
Mieheni vuosia jatkunut salasuhde paljastui vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hautajaisiin oli viikkoa aikaa. Aika raju juttu puolisonsa menettäneelle leskelle.
Selityksenä oli, ettei koskaan ollut tarkoitus, että minä saan selville eikä minua haluttu loukata. EI OLLUT TARKOITUS, mutta niin vaan kävi ja pahemman kerran.
Kuinka olisinkaan halunnut hänet raastaa takaisin, jotta olisin voinut panna hänet vastuuseen tekemisistään.
On myöskin väärin väittää, että kyllä vaimo tietää ja aavistaa. Minä luotin mieheeni, meillä oli omat menomme molemmilla, emme kahlinneet toisiamme. Sen piti olla vastuullista vapautta. Minulla ei ollut mitään käsitystä asiasta. Kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja siitä en ilman ammattiauttajaa selvinnytkään.
Miettikääpä tätä pettäjät ja kakkoset.
Kokemuksesi oli kyllä aivan kauhea jo vieraana ihmisenäkin lukea,saati sinun itse kokea.Hyi,melkein sisukalut nousi kurkkuun.Voimia ja halauksia sinulle,toivottavasti saat elää onnellisen elämän tästä eteenpäin.
sairaita sieni kasvaa kuin sateella. Kaikki kakkoset pienissä koloissaan lymyillen, odottamassa että joku poimii. Säälittävää, tosi surkeaa. Kykenemättömyyttä nähdä omaa tilaansa.Ehkä se huomio ja hurmio peittää sen, ettei koskaa voi tulla julkisesti esiin. Tai kenties ehkä joskus.. ja sitä kannattaa odottaa. Mutta kun hurmio menee ohi, karisee kuin suomut silmistä. Sitten kannattaa etsiä jo uusi.
...sinulle mieleen että joskus se kakkosen asema voi olla ihan oma,itse valittu,haluttu, ja itselle sopivin valinta?
jotkut haluaa olla TYHMIÄ KANOJA :) Minkäs sille voi, olet just sellainen. Kaihoile ja kaipaa nyt ihan niin paljon kun SIELUSTA RIITTÄÄ :D
enkä kadu tippaakaan vaan nautin elämästä!
sinun minulle vakuutella. Ihan sama miten pilaat elämäsi ja siinä sivussa muidenkin. Sinä näyttelet sivuosaa ja drrama käydään jossakin muualla. Sitä vaan ihmettelen mikä hiton vimma sinulla on täällä melskata. Olisiko mielen herkkyyttä vai oman älyn vastustamista. Mieti itse omat juttusi, ihan järkeviltä ne ei tunnu. Ihan kaikke et loppujen lopuksi taida hyväksyä itsekään.
Niinhän ne nauttii huumeiden käyttäjätkin elämästään ja kaikki on hallinnassa. Ainakin alussa. Muitakin nauttijoita löytyy joko itsensä tai toisten kustannuksella. Tupakoitsija nauttii ja riskeeraa terveytensä. Irtosuhteita harrastava nauttii ja joku sairastuu aidsiin. Edelleen kaikki on nautittavaa ja hallinnassa. Pedofiilit nauttii nettiseksistä alaikäisten kanssa.
Nautinnolla voi puolustella monia tekoja. Jos ihmisellä on kehittymätön moraali, hän ei ymmärrä oikean ja väärän eroa.
se on hianoo kun joku on löytäny polkunsa eli terveenä hautaan
Elämää ei voi hallita ja yllätyksiä sattuu. Mieluummin tietysti eläisin vaikkapa viidestäkympistä eteenpäin terveenä kuin raihnaisena. Myös henkisesti. Turha niitä tekojaan on puolustella silläkään, että kaikki joskus kuolee. Elämänsä voi viettää monella tavoin. Ilo on katsella seitsemänkymppisiä pariskuntia, jotka ovat vielä tervejärkisinä ja hyväkuntoisina yhdessä.
Tunnen yhden erittäin menestyneen eläköityneen yrittäjän, joka oli aikanaan ns. naistenmies. Taitaa olla naimissa ties monetta kertaa ja vaimo on miehen entinen kakkonen. Surullista on seurata, että entinen elinvoimainen mies on itsemurhan partaalla (on sitä yrittänytkin) ja katuu eniten epäonnistunutta ensimmäistä avioliittoaan. On varmaan on ollut elämä iloista ja nautinnollista joskus nelikymppisenä, mutta viimeiset parikymmentä vuotta alamäkeä. Joka hetken nautintoa hakee, ei kyllä elämäänsä pitkän päälle rakenna.
kuulostaa ihan mun pettäjämiehen katkeroituneelta ja kaikentietävältä ykköseltä - henkinen lattapää ja lahna lauteilla
Meidänkin juttu jatkunut jo 11 kk... Aika avoin salasuhde, töissä tietävät monet mutta hauskinta on että vaikka moni tietää, kukaan ei uskalla avata suutaan miehen avokille :)
Mulle se nyt on ihan sama miten tässä lopulta käy, ensin tykkäsin miehestä kovastikin, nyt ajattelen sen olevan pelkkää erittäin hyvää seksiä... Ja sehän kelpaa kyllä tälle tytölle!
Jos pettäminen on kypsää niin kysykääpä sitä petetyltä miten kypsänä hän sen näkee tai mpni muu.
Kyllä tässä kirjoituksessa haisee pelkkä itsekäs epäkypsyys, jollaisella on paskanen loppu melko usein.
Kanalaan kasvamaan
ns. kypsä
- tajuaa että elämä on ainutkertaista
- tajuaa että on muitakin kuin evankelisluterilaista arvomaailmaa
- haluaa kokea ihon ihoa vasten, koska siinä on kaikki
- muistaa 60-luvun sloganin "make love, not war", joka ei olllutkaan ihan väärässä
- uskaltaa murtaa tabuja
mutta ei halua kumppaninsa kanssa rääkätä ketään eikä järkyttää toisen ihmisen hyvin järjestettyä elämää, koska asia ei siis itse asiassa toisille kuulukaan (paitsi tietynlaisena dilemmana)
Toivottavasti soittelet sitä "banjoos" joskus vielä siinä toisenkin (petetyn) puolen osassa ja ihan sydämestäni asti tän sinulle toivotan,tekis varmaan kutaa sullekkin.
Itse oon miettiny, että ois kyllä oikeasti mahtavaa, jos vois elää samassa parisuhteessa tyytyväisenä & tyydytettynä ja uskollisena hamaan hautaan saakka. Mutta jos homma alkaa maistua puulta ja tuntee itsensä vieraaksi kotonaan? Ja jos on jo ehtinyt laillistaa suhteensa, hankkia massiivisen asuntolainan ja lapsia? Kuinka helppoa silloin on vakuuttaa itselleen, että kyllä se tästä vielä jonakin päivänä ... Tuohon saumaan se hormoonihyrske kai iskee helposti.
Pettäjiä on helppo syyllistää. Pitäis vaan siis hillitä itseänsä ja halujansa n. 60 vuotta, vaikka puolisoa ei mikään oikein sytytäkään. Pettäminen on siinä tilanteessa tietenkin helpompaa kuin eroaminen pelkkään tylsyyteen vetoamalla. Ihmisten on vaikea hyväksyä ja ymmärtää muutoksia - mutta kai niitä keskimääräiseen n. 75-80 vuoden mittaiseen elämään mahtuu! Tai sitten pitää laittaa laput tiukasti silmille ....
Koska pettäminen on maailman vanhin juttu, sen kieltäminen ja tuomitseminen ei paljoa auta. Jokainen tilanne on erilainen, turha ruveta yleistämään tyyliin "miehet/naiset on sikoja".
Pettämistä esiintyy siinä missä siitepölyallergiaakin, jotenkin kai se vaan kuuluu (ihmis)luontoon. Sen sijaan, että aina mietitään, miten "paha" juttu se on ja miten "huonoja" ihmisiä pettäjät on, pitäis ottaa uus näkökulma aiheeseen. Mikä se meissä pistää näitä tapahtumaketjuja liikkeelle vastoin yhteisön moralismia, annettuja lupauksia ja helvetin uhkaa? Kapinahalua, narsismia, turhautumia, elämänhalua, kuolemanpelkoa ... vai mitä? Jotain peri-inhimillistä kai kuiteskin ....
Tuo on aivan oikein. Pitää vaan kiinni sovituista rajoista niin kukaan ei loukkaannu eikä pahoita mieltään
Lukekaapas tästä,oikein ajatuksella,jos se nyt menee sinne tajuntaan kiiman takia??? Tämä aihe ei jätä kylmäksi. Vuosi vuodelta tulen tällä kohtaa ehdottomammaksi, ja vuosi vuodelta ihmisten itsepetospaskapuheet ja seliseliselit ärsyttävät enemmän. Että pitää yhä, edelleen ja vielävain huomata, etteivät ihmiset tajuakaan sellaisia perusasioita kuin LUPAUS TEHDÄÄN JOTTA SE PIDETÄÄN ja että IHMISEN TULEE SEISTÄ SANANSA TAKANA.
Nyt puhun suhteista, joissa ei ole nimen omaan sovittu siitä, että vieraissa käynti on luvallista ja ok. Jos sellainen sopimus on, pettämistä ei tässä mielessä voikaan tapahtua.
Se mitä ei sydän tiedä, sitä sydän ei sure?
Asiantuntijat ja terapeutit antavat julkilausuntoja siitä, että pettämisestä ei kannata kertoa puolisolle. Sillä katsos vain pahoittaisi toisen mielen ja suhde vaarantuisi.
Näitä lausuntoja lukiessa tulee mieleen vain yksi asia ja se on "MITÄ VIT**A????!!!!!?????".
Mistä lähtien toiselle on tehty paha mieli ja suhde vaarannettu _kertomalla_? Eikö hitto vie se paha mieli ja vaarannus ole tehty silloin, kun on petetty??? En väitäkään ymmärtäväni Telluksen olentojen toimintaa tai logiikkaa, mutta käsittääkseni pankkiryöstökin on rikos siksi, että se on tehty eikä vain siinä tapauksessa, että siitä on jääty kiinni.
Sillä hetkellä, kun joku päättää, että perheestään ja suhdesitoumuksestaan huolimatta lähtee Saijan/Antin kämpille ja tuikkaa vehkeensä sisään/antaa pesää tuikkaajalle, tämä joku on tietoisesti valinnut riskeerata suhteensa rikkomalla suhteen sisäistä sopimusta tai lupausta.
Pettäminen on valinta, tietoinen teko. Uskomatonta, että aikuisikäiset ihmiset kehtaavat selitellä, että 'se vaan meni sinne': jos oma toiminta tosiaan on niin hallitsematonta, vastaus on holhouksen alaisuuteen siirtyminen eikä parisuhde tai perheenlisäyksen hankkiminen. Tietoisesta teosta on seurauksia ja siitä on kannettava vastuunsa. Tämä tuntuu jääneen tyystin unholaan ihmisiltä, ja jopa 'asiantuntijoilta'.
Ettei vaan tulis paha mieli
Pettämisestä ei kerrota (ja 'asiantuntijat' suosittavat salaamista), koska petetylle voisi tulla paha mieli. Voi herranjestas. Petetylle on tehty paha mieli pettäessä, ja sitten tehdään loukkaus rajuksi salaamalla ja valehtelemalla. Mikä on sekin tietoinen teko oletettua suhdesopimusta vastaan ('ollaan toisillemme rehellisiä ja luotettavia').
Voin kertoa omasta ja muutaman tuntemani ihmisen puolesta, että kyllähän se olisi sattunut, jos kumppani olisi kertonut pettäneensä. Olisi sittenkin tullut itku ja ero. Mutta ainakin kumppani olisi edelleen ollut ihminen, jonka sanaan voi uskoa - luottamus olisi jollain tasolla säilynyt. Kun sitten pettäminen tulee esiin aikojen kuluttua, rike on syvästi loukkaava ja anteeksiantamaton.
Jos ihminen valehtelee tietoisesti sille, jonka kanssa on sopinut muuta ja jonka kanssa tulisi olla läheinen, minkä arvoinen on kyseisen ihmisen sana tai luotettavuus ylipäätään? Eikös parisuhde perustu ajatukseen, että 'me kaksi yhdessä, toisiimme luottaen ja läheisinä'? Eikö puolison pitäisi olla se, johon voi luottaa kun muu maailma hajoaa ja vaikka kaikki muu katoaisi alta?
Kun paljastuu (yleensä niin, että muut ovat tienneet ja itse on viimeinen), että kumppani on pettänyt, kyseenalaistuu koko suhde: sitä miettii, että jahas, viimeisen 3 vuotta tuo on valehdellut, elänyt kanssani ja puhunut paskaa rakkaudesta ja koko ajan valheelliselta pohjalta.
Kertomatta jättämisellä EI suojella kumppania pahalta mieleltä, VAAN ITSEÄ seurausten kantamiselta, vastuulta ja ikävältä tilanteelta. Pahimman lajin vellihousuisuutta, itsepetosta ja paskapääpelkuruutta.
Pettäjä selittää ilmeisesti asian itselleen niin, että kyse on 'toisen parhaasta' koska pettäjä ei kykene olemaan niin rehellinen tai kypsä, että tunnustaisi olevansa itsekäs persereikä, joka katsoo itsellään olevan oikeuksia rikkoa sopimusta, joka toisen toki täytyy pitää. Joillekin se on kakaramaisen 'takaoven' rakentamista: kun pettää ekana, ei ole niin paha mieli JOS toinen pettää. Oli miten oli, ei yksikään tietämistäni eroista ole johtunut pettämisestä (ei edes silloin kun oli petetty) vaan siitä, että kumppani oli valehdellut. Siitä, ettei kumppaniin enää voinut luottaa eikä hänen sanaansa uskoa. Ei sellaisen kanssa jaeta elämää ellei halua viettää loppuikäänsä peläten ja epäillen. Sanasta 'pettäminen' tulikin mieleeni, että se mikä siinä pettää, ei ole ihminen vaan usko ja luottamus.
Kyllä se kuule oikeasti niin on että me jotka petetään satutetaan itseämme eikä suinkaan kumppaniamme! Olen itse vahvasti sitä mieltä että jos on eksynyt sille polulle missä vieraat naiset maistuu, niin kulkee sitä polkua aivan yksin sotkematta mukaan vaimoaan joka tavallaan on aivan viaton siihen että tulee petetyksi. Missään nimessä ei kannata kertoa kumppanilleen seikkailuistaan koska se voi pahimmillaan nakertaa hänen itsetuntoaan ja voi sitä kautta pilata hyvän avioliiton. Jos petät, pidä tieto vain itselläsi ja ole varovainen
jatkaa edelleen kulkuaan...kyllä se päivä vielä sinullekkin koittaa kun totuus valkenee...sulle tai vaimolles...
Toisten arvostelu on niin helppoa ja monesti tekstit ymmärtää väärin. Tiedän vaan mistä puhun ja seison niiden asioiden takana joihin uskon. Uskollisuus ja rakkaus on niitä käsitteitä joita pitääkin vaalia ja pettämisistäni huolimatta voin olla ylpeä siitä että vaimollani on rakastava ja uskollinen mies. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Kukin tampaa tavallaan ja minä teen sen rakastani suojellen
ekakski:
sä oot lainannut ton litanias yheltä nettisivulta ja petät nyt lukijoita esittämällä tekstin omanas
tokaks:
kun sulla on niin ahtaat asenteet niin mitä sanot siitä että mun pettäjämiehen ykkönen haaveilee ilmeisesti iltakaudet muista miehistä kun se ei muuta tee kun tollottelee telkkarista viihdeteollisuuden tuotteita eli amerikkalaista ihmissuhdedraamaa mikä kyllä mulle sopii, sillä mä pystyn elämään oikeetakin ihmissuhdetta oikeen ihmisen kanssa ja tulemaan loistavasti toimeen sen oikean kulmikkaan persoonallisuuden kanssa (sen lisäksi että paneminen on kutaa kun kaks persoonaa sopii toisilleen)
Raamatun mukaanhan se, joka on mielessään tehnyt huorin, on jo tehnyt huorin ja ansaitsee rangaistuksen, että sun kaltaistes ahdasmielisten mielestä haaveilijatkin pitäis kai kivittää
täällä koston enkelit liekittää tulenheittimillä ja viskoo kiviä - antaa tulla vaan, kyllä me elämälle rohkeat sekin kestetään
Lueppas oikein,kirjoitin:LAINATTUA,täällä on näköjään ihmisiä jotka ei ymmärrä kirjoitettua tekstiä!!! HALOOOOOO..
vaimoosi, vaan säästät napsuja mulkustasi toisille. Entäpä jos vaimo ottaakin joskus oikeasti kyvyllisen miehen itselleen panomieheksi?Kun sinä olet kyvytön hänelle?
vaimo on sillä saralla ihan tyytyväinen, tai sitten ei? Luultavasti vaimokin ajattelee että itse olisin tyytyväinen sillä saralla. Ehkä kuitenkin seksin merkitystä paisutellaan parisuhteessa? Eikös kuitenkin se yhteinen onni ole tärkeämpää, vaikka tyydytystä seksin saralta haettaisiin muualtakin? Ajatukseesi vaan sen verran että uskon vahvasti ettei vaimoni tarvitse muita miehiä
myös mistä on lainattu (esim webbiosoite) Tämä opetetaan jo peruskoulussa.
siis pettäjät on pahoja ja petetyt hyviä ... hohhoijaa .... eikö tähän aiheeseen nyt millään saa vähän moniulotteisempaa ja vähemmän mustavalkoista tulkintaa?
"Se penikka älähtää mihin kalikka kalahtaa.." Olen tänkin lainannut jostain ... :)
uskoo ettet tarvii muita naisia.
tuli jo itsekin todettua? Sanotaan näin että tuskin tarvetta muille miehille on. Sen verran kuitenkin täytyy olla itsevarmuutta sillä saralla. Voisin tilannetta vähän epäilläkin ellen tietäisi hänen nauttivan suuresti tarjoamastani läheisyydestä. Harmi vaan ettei molemmat koeta samoin. Ehkä kun itsee antaa priimaa, haluaa sitä itsellekin. Onko se muka väärin?
paisuttaa sitä ihan itse. Olet täysin ajattelematon vaimon suhteen. Välimpitämämätön ja ajatukset muualla oleva seksi tekee naisen alakuloiseksi. Et ainakaan tiedä vaimojen tarpeista yhtään mitään.. :(
..hoidetaan se homma nopeasti. Tekniikka ei korvaa tunnetta. Mutta salaisissa unelmissa..
Salasuhde kesti 5 vuotta. Kumpikin tahoillaan naimisissa, kummallakin työ, joka vei viikolla pois perheen luota. Kummallakin takana pitkä liitto. Uskoimme todella että tästä ei voi jäädä kiinni. Mutta kuinka sitä sanotaankaan - aina jää kiinni.
Suhde paljastui puolisoillemme, tapasimme sen jälkeen vielä muutaman kerran, mutta jännitys lopahti. Jatkoimme omia liittojamme.
Muutamaa vuotta myöhemmin liittoni päätyi eroon. Silloin omatuntoni soimasi, olin ihan rikki siitä mitä olin tehnyt. Silmäni avautuivat ja voi tunnustaa aidosti katuneeni koko suhdetta.
Nyt olen uudessa suhteessa ja on vaikea kuvitella että olen joskus pettänyt puolisoani. Sitä virhettä en tee enää. Siinä rikkoo vain itseään.
maininnut että ei haluta loukata ketään. Siis HAISTA KUULE PASKA. Ainoa syy tuollaiseen valehtelemiseen on oman itsensä suojelu. Sitäpaitsi kiinni te jäätte ihan varmasti ennemin tai myöhemmin siitä voit olla varma ja silloin kun se tapahtuu niin siitä ei hyvä seuraa ei sulle eikä tälle miehelle.
tiedostamme tämän riskin
jos jäämme kiinni, emme voi sitten ainakaan tavata (kovin usein) vaikka muuten ehkä olla yhteydessä
suhteemme tosin toimii muillakin tasoilla kuin fyysisellä
ihmissuhteet siis periaatteessa kuitenkin armahdat, tietyin rajoituksin, oi sinä elämän kannibaali?
väärässä. Ette voisi pahemmin tehdä toisen kumppanille. Näin luuli myös puolisoni ja hänen kakkosensa, että eivät koskaan jäisi kiinni.
Tuska oli aivan valtava, kun sain tietää asian. Ja usko vain, että kaikki tulee tietoon ennemmin tai myöhemmin. Siinä ei auta välimatkat eikä mitkään salailukonstit.
Yritätte sillä verukkeella puolustella toimianne, kun hoette,, että "mitä sydän ei tiedä....". Voit olla aivan varma, useimmat puolisot aavistavat kaiken jo paljon ennen kuin puhuvat tai tuovat julki. Et tiedä mitä he joutuvat kärsimään yksin sitä ennen. No, eihän se sinulle kuulukaan tai et edes välitä.
Muista, että suhde tämän miehen liitossa voi hyvin ja useimmitenkin sujuu myös muillakin tasoilla kuin fyysesellä. Sinulle sitä vain ei kerrota ja myönnetä. Jatka vain toisen liiton tuhoamista. Sen sinä kyllä teoillasi saat ennen pitkää aikaiseksi.
KAIKKI mulle ja yksinomaan vain mulle!
Avioliitto on niin omistamiseen perustuva suhde, että mun mieheen ei saa koskea eikä katso kukaan muu !!!
Voi herra jee, mä ainakin rakastan sekä isääni että äitiäni, sekä siskoani että veljeäni, sekä mummoani että paappaani... Mulla on kymmenittäin ystäviä vuosien varrelta, joihin olen eriasteisesti kiintynyt, enkä vahdi heidän tekemisiään enkä tekemättä jättämisiään.
Mä oon ollut naimisissa ja rakastanut hellästi puolisoani, mutten mä silti vahtinut sitä kuin kerberos helvettiä. Kun ei oltu enää tarpeeksi onnellisia yhdessä, osattiin jopa yhdessä päättää, että avioliiton aika on ohi. Tänä päivänäkin ollaan ystäviä.
Mutta sulla on taivaassa tarkoin siunattu liitto, eikä SUN kuvioita saa kukaan järkyttää, eikä SUN mieheen kattoo ees sillä silmällä. Voi herra jeesus armahda... SÄHÄN voisit vaikka KÄRSIÄ kun sun omaisuutees käydään käsiks.
paskaa. Et vahtinut kun mielenkiinto oli muualla. Siksi se ero teille tuli. Olisit pitänyt parempaa huolta miehestäsi. Niin no joo, eihän sinua kiinnostanut. Siinä se ero. Ero oli sinulle vain helpotus. Yritä ajatella mitä se on, jos sen olisi halunnut jatkuvan.
Tuosta kirjoitustyylistäsi päätellen et taida sinäkään tai sinun elämäntapasi oikein esikuvaksi kelvata. Ehkä olisi kannattanut edes johonkin ihmissuhteeseen edes himpun verran satsata, jottet seilaisi ihan päättömänä ja aivottomana tässä kylmässä maailmassa. No enpä kyllä ihmettele, että olet vain pysäkki. Kuka tuollaista tapausta pitempään kestäisi.
Tulevat jäämään kiinni ennemmin tai myöhemmin ja luultavasti silloin perhe ja liitto hajoaa. Olisi paljon parempi jos tämä valehteleva pari ymmärtäisivät jo tässä vaiheessa ilmoittaa tapailevansa, niin saisi puoliso valita haluaako jatkaa pettäjän kanssa.
Liitto loppuu varmasti siihen, jos vuosia valehdellaan ja petetään. Mikään ei ole niin pahaa, kuin vuosien valehtelu toiselle.
ihmisten kusettama ja laitoin miehen kierrätykseen, koska tiesin tasan tarkkaan, että hän ei muuttuisi. Kävi vain sääliksi tämä kakkonen, kun luuli saavansa "hyvän" miehen ja hänet onneton lempattiin, kun minä miehen jätin. Ei ollut muuten ensimmäinen, etkä ole sinäkään.
Mies kyselee vieläkin perääni, vaikka ero on juuri virallistettu. Onneksi silmäni avautuivat ja pääsin paskasta suoraan sanottuna. Olen paljon onnellisempi kuin koskaan liittoni aikana.
Tällaiset miehet eivät tyydy yhteen eivätkä toiseenkaan. Onnea vain....
En koskaan ole katsonut mieheni perään, en muuta kuin sen jälkeen kuin tiesin, että hän pettää minua.
Hän on aina saanut tulla ja mennä minne ja milloin haluaa ja näin on tehnytkin. Koskaan hän ei kuullut sitä, että miksi menet tai älä mene tai ei saa mennä. Annoin mennä ja jopa kehoitin menemään ja silti olen ollut hänelle se aina rakastava ja perheen hoitava puoliso hänen mennessä milloin missäkin.
Huom! koskaan en siis kieltänyt häntä menemästä tai tulemasta, mutta halusin tietää totuuden, kun sain "aavistusta", että pettää, koska hän oli aina sanonut, että sanoo, jos muita tulee kuvioihin. Sitä en hältä koskaan saanut, joten otin itse selvää asiasta. En nimittäin halua elää pettävän puolison kanssa.
Käräytin muutaman kerran ja annoin anteeksi. Tuli mitta täyteen ja laitoin kierrätykseen. Nyt kyselee milloin tulen takaisin. Voin vastata, että en koskaan....
Sinä voit olla rakastava ja hellä, etkä vahdi, mutta sinulla ei varmasti ole syytäkään. Minulla on ollut, mutta en ole siltikään kieltänyt saatikka vahtinut muuta kuin viimeisenä vuonna, että sain selvää minkä jo vuosia tiesin ja aavistin.
Haluatko sinä olla pettävän puolison kanssa vuosia? Tuskin. Kaikki ei aina ole, kuten oletat.
Ex-mieheeni on naiset katsoneet ja katsoovat. Mieheni on lääppinyt vieraita vieressä ollessani ja senkin aikani kestin. Olisitko sinä kestänyt? Tuskin. Mieti kaksi kertaa onko kaikki juuri kuin sinä luulet. Aina ei kaikki ole mitä SINÄ ajattelet
sinä et tiedä puoliakaan, joten turha kommentoida
Kerrohan, miten harkittu ja laskelmoitu pettäminen on kypsien ihmisten hommaa?
tajuaa ymmärtää ja hyväksyy että yhden miehen ja yhden naisen ei ole tarkoitus olla toistensa läheisimmät kaikilla elämän alueilla 60 vuotta
tai vaikka olisi tarkoituskin, se ei silti kaikilta onnistu
koska olemme epätäydellisiä, on parempi hyväksyä oma puutteellisuus ennen kuin tuomitsee toisten käytöksen
ja nyt kierrätyksessä....
ukot ei oo mitään kertakäyttökamaa
kyllä ne sopii oivasti kierrätykseen
sit joku on voinu matkan varrella opettaa niille jopa kiinnostavia temppuja
ja mikä se makeempaa kun saada paljon kokeneelta mieheltä vähän otteita
jonka kanssa olin pitkään naimisissa ja joka luuli olevansa luojan lahja naisille, jää kyllä tasan tarkkaan kaikkien niiden miesten jälkeen, joiden kanssa olen ollut eroni jälkeen. Kumpa vain ex-ukkoni sen tietäisi...
vaikka oli jos missä ja kenen kanssa tahansa, niin ei paljon se puoli parantunut, vaikka yrittikin.
Näin eron jälkeen kaikki on ollut paljon parempia kuin liiton aikana koskaan...
ette mene naimisiin.Saisi vaimokin aloittaa uuden elämän.
kanssasi.