Ihastuin jopa 'rakastuin' työpaikallani erääseen komeaan minua lähes 20-vuotta vanhampaan mieheen.
ja eipä ihastus ollut edes yksipuoleista, meille muodostui suhde, ensin pieni ja viaton flirtti joka eteni kiihkeäksi seksisuhteeksi, molemmat siis ollaan varattuja (naimisissa).
Nyt kuitenkin huomaan taas itsessäni erikoisia piirteitä, joskus hänen kosketuksensa saa minut hulluksi (siis hyvässä mielessä) joskus taas en kaipaa yhtään hänen kosketustaan, pelkkä näkeminenkin jo etoo, jollakin tavalla tunnen olevani hänelle pelkkä ohimenevä ihastus joka vaihtuu kun parempi sattuu kohdalle, vaikka toisaalta tiedän että näin ei kuitenkaan ole. tai vaikka olisikin mitäs sen edes olisi väliä, olemme molemmat kuitenkin vetävän näköisiä, joille löytyy vientiä monilta tahoilta.
Välillä tunnen jopa vihaa häntä kohtaan, onkohan se ihan normaalia?!?
Välillä taas haluan häntä niin paljon etten meinaa pystyä töitäni tekemään kun tiedän hänen olevan ihan lähellä.
Olemme toistaiseksi pystynyt pitämään suhteemme salassa (sitä on kestänyt jo lähes vuosi.)
Kokoajan taas pelkään kiinnijäämistä, mutta se toisaalta kiihottaa entisestään, välillä jopa ajttelin että mitäs sitten vaikka koko firma tietäisi, täällä kun tunnetusti työpaikka romasseja on pilvin pimein.
Kohta jäämme lomille molemmat, joten ei nähdä moneen viikkoon, joka on toisaalta hyvä, toisaalta taas tiedän että kaipaan häntä suunnattomasti...on tämäkin niin vaikeaa, olisi niin paljon helpompaa jos vain voisi nauttia hyvästä seksistä ilman minkään näköisiä tunteita toista kohtaan.
ja eipä ihastus ollut edes yksipuoleista, meille muodostui suhde, ensin pieni ja viaton flirtti joka eteni kiihkeäksi seksisuhteeksi, molemmat siis ollaan varattuja (naimisissa).
Nyt kuitenkin huomaan taas itsessäni erikoisia piirteitä, joskus hänen kosketuksensa saa minut hulluksi (siis hyvässä mielessä) joskus taas en kaipaa yhtään hänen kosketustaan, pelkkä näkeminenkin jo etoo, jollakin tavalla tunnen olevani hänelle pelkkä ohimenevä ihastus joka vaihtuu kun parempi sattuu kohdalle, vaikka toisaalta tiedän että näin ei kuitenkaan ole. tai vaikka olisikin mitäs sen edes olisi väliä, olemme molemmat kuitenkin vetävän näköisiä, joille löytyy vientiä monilta tahoilta.
Välillä tunnen jopa vihaa häntä kohtaan, onkohan se ihan normaalia?!?
Välillä taas haluan häntä niin paljon etten meinaa pystyä töitäni tekemään kun tiedän hänen olevan ihan lähellä.
Olemme toistaiseksi pystynyt pitämään suhteemme salassa (sitä on kestänyt jo lähes vuosi.)
Kokoajan taas pelkään kiinnijäämistä, mutta se toisaalta kiihottaa entisestään, välillä jopa ajttelin että mitäs sitten vaikka koko firma tietäisi, täällä kun tunnetusti työpaikka romasseja on pilvin pimein.
Kohta jäämme lomille molemmat, joten ei nähdä moneen viikkoon, joka on toisaalta hyvä, toisaalta taas tiedän että kaipaan häntä suunnattomasti...on tämäkin niin vaikeaa, olisi niin paljon helpompaa jos vain voisi nauttia hyvästä seksistä ilman minkään näköisiä tunteita toista kohtaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.