Onko ihmissuhde elämäsi aikana kariutunut pahastikin? Itselläni takana muutama välirikko, joiden seurauksia jouduin siivoamaan.Molemminpuoliset loukkaukset johtivat kuppikuntiin ja selän takana haukkumiseen ja jossain vaiheessa meidät huijattiin samoihin bileisiin, joissa yllärikohtaamiset olivat kylmä isku vasten kasvoja.
No, piste iin päällä suhdevälirikkosaldossani oli rikollisen esiintulo kuvitellussa ystävässä.Hän tutustui minuun vain lavastaakseen minut syylliseksi omiin rikoksiinsa, mm. rahapetoksia, henkkariväärennöksiä ja sidoksia myös vakavempiin rikoksiin, joissa väkivallan uhreja.Kun sain tietää tuoreen "ystävän" todelliset kasvot, aloin viilentää välejä heti, ja lopulta tiputin hänet pois elämästäni.
Tuho oli kuitenkin jo tehty: yllättäen satoi uhkaavia tekstiviestejä.Nainen halusi loppujen lopuksi vain, että joku mies "hoitaisi" minut mahdollisimman huonoon kutnoon.Kenties halusi minut ihan tappaakin, mene ja tiedä.Sain onneksi välimatkaa häneen, kunnes tuli yön aikana sanallinen ajatus-uhkaus entiseltä lukiokaverilta, joka on nyttemmin myös sidoksissa siihen lavastaja-ex-ystävääni: lukioajan "Cameron Diaz-lool-alike" (jota pojat rakastivat ja mummot pitivät enkelinä) kertoi yöllisessä viestissä, että hän voisi auttaa minut mereen jos vesi näyttää kiehtovalta!! Eli viesti oli tämä " näet aavan meren.Näyttääkö houkuttelevalta?Voin auttaa sinua siihen , ja tulet hukkumaan!". Olimme molemmat silloin muutaman päivän ajan ajatelleet toisiamme ja kävi ilmi että emme voi palata ystäviksi koskaan enää. Sain tarpeekseni näistä kahdesta naisesta, ja nyt olen tosi herkkä pelkäämään koko ajan!
Molemmat nuo ex-ystäväni toimivat kuin petoja, koska ovat luonteeltaan mustasukkaisia naisia.Joudun vieläkin pelkäämään heitä.
Tulee menemään vähän aikaa, ennen kuin olen taas oma itseni, etenkin kun ekana mainittu tyyppi yritti myös muuttaa asuntooni ja luultavasti aikoi tappaa minut siellä, jatkaakseen elämää minuna minun papereillani.Huh, olkaa varuillanne, liskoja ruohikossa niinsanotusti!
No, piste iin päällä suhdevälirikkosaldossani oli rikollisen esiintulo kuvitellussa ystävässä.Hän tutustui minuun vain lavastaakseen minut syylliseksi omiin rikoksiinsa, mm. rahapetoksia, henkkariväärennöksiä ja sidoksia myös vakavempiin rikoksiin, joissa väkivallan uhreja.Kun sain tietää tuoreen "ystävän" todelliset kasvot, aloin viilentää välejä heti, ja lopulta tiputin hänet pois elämästäni.
Tuho oli kuitenkin jo tehty: yllättäen satoi uhkaavia tekstiviestejä.Nainen halusi loppujen lopuksi vain, että joku mies "hoitaisi" minut mahdollisimman huonoon kutnoon.Kenties halusi minut ihan tappaakin, mene ja tiedä.Sain onneksi välimatkaa häneen, kunnes tuli yön aikana sanallinen ajatus-uhkaus entiseltä lukiokaverilta, joka on nyttemmin myös sidoksissa siihen lavastaja-ex-ystävääni: lukioajan "Cameron Diaz-lool-alike" (jota pojat rakastivat ja mummot pitivät enkelinä) kertoi yöllisessä viestissä, että hän voisi auttaa minut mereen jos vesi näyttää kiehtovalta!! Eli viesti oli tämä " näet aavan meren.Näyttääkö houkuttelevalta?Voin auttaa sinua siihen , ja tulet hukkumaan!". Olimme molemmat silloin muutaman päivän ajan ajatelleet toisiamme ja kävi ilmi että emme voi palata ystäviksi koskaan enää. Sain tarpeekseni näistä kahdesta naisesta, ja nyt olen tosi herkkä pelkäämään koko ajan!
Molemmat nuo ex-ystäväni toimivat kuin petoja, koska ovat luonteeltaan mustasukkaisia naisia.Joudun vieläkin pelkäämään heitä.
Tulee menemään vähän aikaa, ennen kuin olen taas oma itseni, etenkin kun ekana mainittu tyyppi yritti myös muuttaa asuntooni ja luultavasti aikoi tappaa minut siellä, jatkaakseen elämää minuna minun papereillani.Huh, olkaa varuillanne, liskoja ruohikossa niinsanotusti!
Vastaukset 2
Vanhimmat
ulkokuori siis petti..
Olen tutustunut aikoinani muutamaan ihmiseen, joista onneksi olen päässyt eroon pudottamalla heidät vain kelkasta kerralla. Pari ei millään uskonut asiaa todeksi, vaan puhelin soi pahimmassa tapauksessa monta kymmentä kertaa päivässä muutaman päivän ajan. Uhkauksia ei kuitenkaan ole tullut - paitsi yhdeltä mieheltä, joka väkisin halusi miesystäväkseni ja sai pitkäaikaisen raivarin, kun en ottanut. Meni todella rumaksi, tappouhkauksia ja käräjöintiä myöten.
Kovin avuliaana ihmisenä vedin puoleeni ihmisiä, jotka näkivät minussa kulutustavaran. Seuraksi en oikein olisi kelvannut (varsinkaan silloin, kun muiden poikaystäviä tai miehiä oli lähimailla), mutta kuskiksi, terapeutiksi, ompelijaksi, siivoojaksi, nikkariksi minua oltiin jatkuvasti vaatimassa, jopa tuttavien naapureille ilmaisavuksi; "siinä sivussahan sinä niidenkin ruohon leikkaat".
Muutama tällainen nainen hakeutui seuraani hyvin sitkeästi, kunnes vastentahtoisesti suostuin esimerkiksi kahvikupposelle (en osannut sanoa "ei", ja hätävalheet loppuivat aina jossakin vaiheessa). Mitä kiltimpi olin, sen pahemmaksi nk. ystävyyssuhde kävi, ja lopulta minua pidettiin jonkinlaisena likasangon ja nyrkkeilysäkin risteytyksenä. En vieläkään tiedä, mikä kumma minussa juuri tuollaisia ihmisiä vetää. Jos tietäisin, koulisin sen piirteen itsestäni äkkiä pois.
Hätävarana on kaveruuden tai tuttavuuden katkaiseminen siihen paikkaan. Onneksi olen vanhemmiten oppinut tekemäänkin sen. "EI" on hyvä sana.