Bachista on joskus joku kaikitenkin tohtinut mennä sanomaan, että kaikki myöhemmät teokset ovat vain hänen sävellystensä muunnelmia. Mene ja tiedä, pitääkö väite paikkansa, mutta Haydniin tuo väite sopii varsin hyvin.
Haydn oli pitkästä aktiivisesta luomisurastaan johtuen ehkäpä Mozartia vieläkin tuotteliaampi musikkillinen nero, vaikkakaan luomisvoimaa ei voine milloinkaan mitata pelkkien opuslukujen mukaan. Lisäksi mozartin nerous puhkesi kukkaan puutarhurin hellässä huomassa isän tarkkaavaisen silmän alla, kun Haydn iteoppineena säveltäjänä sai jo nuoresta pitäen tuta taistellessaan muusikonammattia harjoittavan kivikkoisella polulla henkensä pitimiksi, saatuaan potkut Wienin Tapaninkirkon kuorokoulusta äänenmurroksen takia 17-kesäisenä kun hän oli juuri hieman aiemmin säveltänyt 5-äänisen F-duuri messun kuorolle, kirkkotriolle ja kahdelle poikasopraanolle, kuuluisalle solistille, ts. itselleen ja nuoremmalle veljelleen Michaelille, jonka esityksistä ei liene säilynyt tietoa, kun messu uudelleen löydettiin vasta 1805 saaden ajan mukaisen muodikkaan orkesteriasun patoineen ja trumpetteineen, opettajansa hovikapellimestari Reutterin vähälahjaisena pitämän oppilaansa liturgisena debyyttiteoksena heijastellen säveltäjä haluna kuvata uskoa ehkäpä syvempää uskonnollista hartautta kuin milloinkaan myöhemmin loistokkaammissa sinfonista tyyliä viljelevissä maallmallista sekulaaria iloa tulvivissa missa breviksissä, mutta kirkon parveltahan moni aloitteleva suuri säveltäjä on taipaleensa aloittanutkin, ei maailmaa kiertelevänä ihmelapsena, kuten Mozart, jonka ei tarvinnut kerjätä Keisarinna Maria Theresian ilkeämielisistä huomautuksista virkaa hakevasta nuorukaisesta ruhtinassukunsa jäsenille huolimatta, kuten Haydn nukuttuaan puiston penkillä ensimmäisen yönsä kirkosta erottamisen jälkeen ja saatuaan vain vanhemman kuorolaisen häntä kohtaan tuntemasta säälistä asunnon ja ruokaa itselleen rahaton kun oli, ja tästä kaikesta huolimatta Mozartilla oli paljon opittavaa Haydnilta kun hän kerrankin halusi oppia jotakin vailla yhtä pätevää ja perusteellista säveltäjäkoulutusta kuin vanhemmalla kollegallaan, ja niin syntyivät mm. raskaan työn hedelmänä 6 Haydnille omistettua jousikvartettoa v. 1782-1785. Haydnhan oli tärkeä yhdysside myöhäisbarokin kontrapunktin ja mannheimilaisen koulukunnan homofonisen tuyylin välillä CPEBachin tunteelliseen tyyliin ja ennen kaikkea napolilaiseen oopperatyylin saakka, josta hienona todisteena on jo 1768 syntynyt Esterhazyn Kismartonin uuden 400-paikkaisen linnanteatterin vihkiäisbuffaooppera, Lo Speziale, Aopteekkasi, joka viittaa tulevaisuuteen profeetallisine temaattis-motiivisine ennakointeineen Semprinon Apteekkarin aariassa toisaalta Mozartiakin ennakoivine marssirytmisine fraaseineen ja Beethovenin Appasionatan toisen ryyhmän "lohduttavaan" teemaan, säveltäjä, jolla oli tuo ikuinen "lausutusongelma" etevästä soitinmusiikin muotojen hallinnasta huolimatta kompensoiden draamallisia intohimojaan napolilaisine poikkeamineen f-mollista Ges-duuriin viitaten jo sinällään 1700-luvun oopperan maailmaan, Volpinon hahmon osoittaessa myös ilmeistä temnaattis-motiivista sukulaisuutta Cosin Despinaan kun taasen tämän Menuetin kaltainen II-näytöksen aarian eräs kuvio toistuu 20 vuotta myöhemmin Mozartin suuren Es-duuri sinfonian numero 39, KV 543 menuetin triossa klarinettiobligatojen hyväilemänä tiedostamattomana alitajuisena motiivisena muistumana. Perimisjärjestys jos niin haluaa sanoa, on selvääkin selvempi
Haydn oli pitkästä aktiivisesta luomisurastaan johtuen ehkäpä Mozartia vieläkin tuotteliaampi musikkillinen nero, vaikkakaan luomisvoimaa ei voine milloinkaan mitata pelkkien opuslukujen mukaan. Lisäksi mozartin nerous puhkesi kukkaan puutarhurin hellässä huomassa isän tarkkaavaisen silmän alla, kun Haydn iteoppineena säveltäjänä sai jo nuoresta pitäen tuta taistellessaan muusikonammattia harjoittavan kivikkoisella polulla henkensä pitimiksi, saatuaan potkut Wienin Tapaninkirkon kuorokoulusta äänenmurroksen takia 17-kesäisenä kun hän oli juuri hieman aiemmin säveltänyt 5-äänisen F-duuri messun kuorolle, kirkkotriolle ja kahdelle poikasopraanolle, kuuluisalle solistille, ts. itselleen ja nuoremmalle veljelleen Michaelille, jonka esityksistä ei liene säilynyt tietoa, kun messu uudelleen löydettiin vasta 1805 saaden ajan mukaisen muodikkaan orkesteriasun patoineen ja trumpetteineen, opettajansa hovikapellimestari Reutterin vähälahjaisena pitämän oppilaansa liturgisena debyyttiteoksena heijastellen säveltäjä haluna kuvata uskoa ehkäpä syvempää uskonnollista hartautta kuin milloinkaan myöhemmin loistokkaammissa sinfonista tyyliä viljelevissä maallmallista sekulaaria iloa tulvivissa missa breviksissä, mutta kirkon parveltahan moni aloitteleva suuri säveltäjä on taipaleensa aloittanutkin, ei maailmaa kiertelevänä ihmelapsena, kuten Mozart, jonka ei tarvinnut kerjätä Keisarinna Maria Theresian ilkeämielisistä huomautuksista virkaa hakevasta nuorukaisesta ruhtinassukunsa jäsenille huolimatta, kuten Haydn nukuttuaan puiston penkillä ensimmäisen yönsä kirkosta erottamisen jälkeen ja saatuaan vain vanhemman kuorolaisen häntä kohtaan tuntemasta säälistä asunnon ja ruokaa itselleen rahaton kun oli, ja tästä kaikesta huolimatta Mozartilla oli paljon opittavaa Haydnilta kun hän kerrankin halusi oppia jotakin vailla yhtä pätevää ja perusteellista säveltäjäkoulutusta kuin vanhemmalla kollegallaan, ja niin syntyivät mm. raskaan työn hedelmänä 6 Haydnille omistettua jousikvartettoa v. 1782-1785. Haydnhan oli tärkeä yhdysside myöhäisbarokin kontrapunktin ja mannheimilaisen koulukunnan homofonisen tuyylin välillä CPEBachin tunteelliseen tyyliin ja ennen kaikkea napolilaiseen oopperatyylin saakka, josta hienona todisteena on jo 1768 syntynyt Esterhazyn Kismartonin uuden 400-paikkaisen linnanteatterin vihkiäisbuffaooppera, Lo Speziale, Aopteekkasi, joka viittaa tulevaisuuteen profeetallisine temaattis-motiivisine ennakointeineen Semprinon Apteekkarin aariassa toisaalta Mozartiakin ennakoivine marssirytmisine fraaseineen ja Beethovenin Appasionatan toisen ryyhmän "lohduttavaan" teemaan, säveltäjä, jolla oli tuo ikuinen "lausutusongelma" etevästä soitinmusiikin muotojen hallinnasta huolimatta kompensoiden draamallisia intohimojaan napolilaisine poikkeamineen f-mollista Ges-duuriin viitaten jo sinällään 1700-luvun oopperan maailmaan, Volpinon hahmon osoittaessa myös ilmeistä temnaattis-motiivista sukulaisuutta Cosin Despinaan kun taasen tämän Menuetin kaltainen II-näytöksen aarian eräs kuvio toistuu 20 vuotta myöhemmin Mozartin suuren Es-duuri sinfonian numero 39, KV 543 menuetin triossa klarinettiobligatojen hyväilemänä tiedostamattomana alitajuisena motiivisena muistumana. Perimisjärjestys jos niin haluaa sanoa, on selvääkin selvempi
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et saanut sitten Schubia mahtumaan tekstiin? O_O
Varmaan kiinnostavaa tekstitä. Mutta: tulevaisuudessa älä kirjoita koko tekstiä pötköön, ei sitä kukaan jaksa lukea, pistä vähän välejä.