Ymmärrän naisia, jotka vuodesta toiseen ovat suhteessa, jossa väkivalta on jokapäiväistä. Ulkopuolisen on helppo sanoa, että lähtis vaan ja jättäisi! Mutta se ei ole helppoa.
Se vaatii niin paljon voimia,niitä voimia, jotka yleensäkin väkivallan tekijä on kumppaniltaan riistänyt.
Ihmisarvon, itsetunnon, rakkauden, välittämmisen jopa taloudellisen mahdollisuuden.Kaiken tämän päälle hän on myös vetänyt mustan pelon viitan , joka leijuu synkkänä suhteen yllä.
Kaikkein pahinta on itsetunnon riisto, sillä uhri ei enää koe olevansa minkään arvoinen, eikä usko omiin mahdollisuuksiinsa eikä tunne olevansa minkään arvoinen.Pelko kaiken yllä on usein piste sille,ettei noidankehästä ole ulospääsyä.
Ulkopuolisen on mahdotonta tajuta tilannetta,jossa väkivallan käyttäjä lyö toista henkisesti, nauramalla ja sanomalla, että voit sä lähteä aivan milloin haluat, ole hyvä....mutta...kun tulet vastaan, mä tapan sut.
Valinta on vaikea, varsinkin silloin, kun ei ole sitä oman arvontuntoa, sitä,joka kantaa normaalissa ihmissuhteessa ja normaalioloissa. Ei ole yhtään mitään muuta kuin omat synkät ajatukset ja helvetti, josta ei ole ulospääsyä.
Onneksi nykyään on Turvakodit, ja vain puhelinsoiton päässä. Toivon jokaisen tässä tilanteessa olevalle naiselle tai miehelle voimia tarttua siihen puheimeen ja soittaa. Ja pyytää apua, enempää ei heti tarvitse sanoa, aika paranataa haavat, mutta siihen menee kauan. Irtiotto on se, joka antaa uuden alun, mutta se on vaikea.
Mutta elämässä on myös aurinko,joka paistaa ja antaa uuden elämän valon.
Se vaatii niin paljon voimia,niitä voimia, jotka yleensäkin väkivallan tekijä on kumppaniltaan riistänyt.
Ihmisarvon, itsetunnon, rakkauden, välittämmisen jopa taloudellisen mahdollisuuden.Kaiken tämän päälle hän on myös vetänyt mustan pelon viitan , joka leijuu synkkänä suhteen yllä.
Kaikkein pahinta on itsetunnon riisto, sillä uhri ei enää koe olevansa minkään arvoinen, eikä usko omiin mahdollisuuksiinsa eikä tunne olevansa minkään arvoinen.Pelko kaiken yllä on usein piste sille,ettei noidankehästä ole ulospääsyä.
Ulkopuolisen on mahdotonta tajuta tilannetta,jossa väkivallan käyttäjä lyö toista henkisesti, nauramalla ja sanomalla, että voit sä lähteä aivan milloin haluat, ole hyvä....mutta...kun tulet vastaan, mä tapan sut.
Valinta on vaikea, varsinkin silloin, kun ei ole sitä oman arvontuntoa, sitä,joka kantaa normaalissa ihmissuhteessa ja normaalioloissa. Ei ole yhtään mitään muuta kuin omat synkät ajatukset ja helvetti, josta ei ole ulospääsyä.
Onneksi nykyään on Turvakodit, ja vain puhelinsoiton päässä. Toivon jokaisen tässä tilanteessa olevalle naiselle tai miehelle voimia tarttua siihen puheimeen ja soittaa. Ja pyytää apua, enempää ei heti tarvitse sanoa, aika paranataa haavat, mutta siihen menee kauan. Irtiotto on se, joka antaa uuden alun, mutta se on vaikea.
Mutta elämässä on myös aurinko,joka paistaa ja antaa uuden elämän valon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
voi muuta lisätä.
Tuollaistahan se on eikä helpota yhtään kun sivullisetkin alkaa syyttää ja syyllistää. Vie vain entistä syvemmälle toivottomuuteen.
rohkaista lähtemisessä ja auttaa käytännön järjestelyissä. En ole kuullut kenenkään syyllistävän perheväkivallan uhria. Taitaa olla legendaa.
Tällä palstalla on joku häiriintynyt joskus yrittänyt syyllistää uhreja jos ei heti lähde, mutta jäänyt aika yksin väitteidensä kanssa.
väkivallan uhri tarvitsee, ei sääliä! Koska uhrilla ei yleensä itsellään ole niitä voimia toimia, silloin jonkun läheisen olisi hyvä kuitenkin puuttua asiaan. Se kuuluisi jo lähimmäisen rakkauden velvollisuuksiin, ei hyssyttelyä!!!
Uhrille pitää antaa konkreettista apua. Antaa turvakodin puhelinnumero tallettaa vaikka kännykkään, poliisin numero, esite turvakodista jossa toimintaohjeet jne. Sanoa että kun tuntuu siltä että tarvit näitä, talleta sitä päivää varten, antaa kirja perheväkivallasta ja kertoa itsekin niitä asioita jos toinen ei jaksa lukea. Sitä apua pitää tarjota sinnikkäästi sillä päätöksen tekeminen on hidas ja kivulias prosessi. Se päätös tulee kun se kypsyy tarpeeksi kauan uhrin mielessä ja rohkeus lähteä herää. Mutta siihen tarvitaan se tietous, että apua on saatavilla ja olemassa ettei pompsahda tyhjän päälle.