iloinen seurusteluaika päättyi hermoja repivään avoliittoon. tappelemme päivittäin rahasta ! meillä "ongelma" on hieman käänteinen...ei riidellä siitä ettei mammonaa ole, vaan kuka mitäkin maksaa. olen aikoinani hankkinut oman asunnon ja nuukana ihmisenä maksanutkin sitä jo hyvän matkaa. Haluan edelleenkin maksaa kämppää yksin ja näin ollen varmistaa itselleni jotain omaisuutta jos meillä käy köpsästi.( elämä on opettanut, joten ei moralisointia, kiitos ). Mies on asunut vuokralla ja tuo yhteiseen kotiin vain reippaasti velkaa...ainakin 5000 euroa ja omaisuutta ei niin mitään !!Juu, näinkin voi olla vaikka ukko on suht. hyvätuloinen.
no, riita alkaakin oikeestaan siitä että kuka maksaa ja mitä ! Vaadin laskut ja ruokamenot puoliksi ja ukko jemmatkoon rahaa pankkiin saman verran kun minä maksan asuntoa. Silti hänelle jää monta sataa euroa kuussa näppiin. Vaan voivoivoi...hänellähän on se laina! mielestäni ei ole kuitenkaan minun päänsärkyni että hän ei ole oppinut käyttämään rahaa, vaan on ne taivaan tuuliin hummannut. Itse olen sisulla ja nuukuudella maksanut velkoja ja aina on jäänyt säästöönkin.
miten saisin tuohon paksuun kalloon iskostettua säästäväisyyttä ja sitä että vastatkoon itse veloistaan..toisin sanoen niitä EI huomioida yhteisessä budjetissa.
ukon pönttö kun ehdottaa, että hän maksaa vain puolet ruokalaskusta ja pari pikkulaskua...siis nettoisi vielä puhtaana käteen koko summan mikä häneltä muinoin meni vuokraan. Puolet säästyneistä vuokramenoista kuuluu minulle !! Vai mitä ?? Olikos paasausta, mutta viisaat neuvot ovat tarpeen..kitupiikin ja hulivilipojan huushollissa.
no, riita alkaakin oikeestaan siitä että kuka maksaa ja mitä ! Vaadin laskut ja ruokamenot puoliksi ja ukko jemmatkoon rahaa pankkiin saman verran kun minä maksan asuntoa. Silti hänelle jää monta sataa euroa kuussa näppiin. Vaan voivoivoi...hänellähän on se laina! mielestäni ei ole kuitenkaan minun päänsärkyni että hän ei ole oppinut käyttämään rahaa, vaan on ne taivaan tuuliin hummannut. Itse olen sisulla ja nuukuudella maksanut velkoja ja aina on jäänyt säästöönkin.
miten saisin tuohon paksuun kalloon iskostettua säästäväisyyttä ja sitä että vastatkoon itse veloistaan..toisin sanoen niitä EI huomioida yhteisessä budjetissa.
ukon pönttö kun ehdottaa, että hän maksaa vain puolet ruokalaskusta ja pari pikkulaskua...siis nettoisi vielä puhtaana käteen koko summan mikä häneltä muinoin meni vuokraan. Puolet säästyneistä vuokramenoista kuuluu minulle !! Vai mitä ?? Olikos paasausta, mutta viisaat neuvot ovat tarpeen..kitupiikin ja hulivilipojan huushollissa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos ei rahasta niin muusta, se on väistämätöntä. pahimamt riidat tulee kun syntyy lapsi. Tässä tapauksessa tieto vähentää tuskaa, joten ala lukea parisuhdekirjoja. Jos oikein kvoaa on kannatan terapiaa,s e auttaa. Muuten on hyvä neuvo riidellä aikansa jotta toinen saa vastinetta mutta myös osata välillä antaa periksi. Riita on rakkauden merkki. Sitten saa olla huolissaan kun ei huvita riidellä
Ette ole aviossa, sulla on oikeus säästää omaisuutta tulevaisuuteen, yhdessäolo tarkoittaa molempien hyväksymisen. Jos olette aviossa tai aiotte mennä, niin omaisuus on tasan, ellette tee avioehtoa. Mielestäni avioehto on samanlaista kuin menisi määräajaksi naimisiin. Se sun tulee muistaa avioliiton kautta toinen omistaa sen mitä sinäkin, kaikki on yhteistä. Mikäli tuntuu että toinen vie omaisuutta, avioliitto ei ehkä ole kohdallaan. Mutta avioliittoon mennäänkin yhdessä, sehän on yhteinen projekti jota Jumala suojelee.
Olette hyvällä alulla kun puhutte noinkin rajusti maallisesta mammonasta.
Mitä valitat siinä, itselläni samanlaisessa tilanteessa muija vaatii vielä että maksan ruuat kokonaan kun hän hommas asunnon (omiin nimiinsä). Ja mitä jää mulle jos erotaan? Varmasti otan puolet talosta, vaikka ei muuten olisikaan kiinnostanut toisen hankkima....
Mun mielestä kaikki laskut puoliksi ja jos jää yli niin sitten voi maksella omia lainojaan kukin, on ne sitten asuntoa tai muita...tasapuolista ja kummallakin mahdollisuus hummailla tai säästää omansa...
heippa, olen vähän vastaavassa tilantessa omassa avioliitossani. Tienaan kaksinkertaisesti mieheeni verrattuna. Meillä on iso asuntolaina, autolaina jne. En tiedä miten hillitä puolisoni rahankäyttöä, hänen kuluttaessaan niin roimasti, että kaikki tuloni menevät laskuihin. Tuntuu, kurjalta, kun ei itse koskaan pääse nauttimaan raskaan ja vastuullisen työnsä hedelmästä - eli palkasta. Liitostamme ei rakkautta puutu, mutta ajan kuluessa nämä talousasiat rassaavat entistä pahemmin. Ajoittain haaveilen, jopa erosta, jotta saisin talouteni tasapainoon. Mikä avuksi, kun asiasta keskustelu päättyy aina riitaan? Kehottaisin kaikkia sopimaan asioista ja laskujen jaosta ennen kuin yhdistätte kukkaronne.
käynyt nimittäin tasapainottaa tilanne erolla. Tietäisi ainakin mihin rahat menee...
Taitaa olla yleisempää tää riitely kuin luulin...
älä sä ämmä mäkätä siinä,senkus vaihdat miestä,ota p...le joku pihi tilalle.
Halusit varmasti v....illa, mutta osuit oikeaan. Nykyinen elämä on helvettiä. Ei tervekätinen nainen miestä kaipaa !
Samassa veneessä ollaan!! Olen seurustellut vajaa 3 vuotta kundini kans, riita tulee helposti kaupan kassalla ruokien maksussa ja huoltoasemalla kun pitäis maksaa bensa lasku... Kundilla on velkaa ja varattomat vanhemmat mulla taas päin vastoin. Mun vanhemmat avustaa ja tyrkyttää rahaa meille jotta pärjättäis mut musta se tuntuu epäreilulta et mun kundikin hyötyy mun vanhemmista, musta mun vanhempien kuuluis auttaa mua ja sen vanhempien sitä, jos nyt haluavat auttaa.
Tsemppiä kaikille, rahaa se vaan on mut iso päänsärky!!
Terve!
Nämä raha-asiat taitavat olla monilla jonkinsortin kompastuskiviä tai vastaavia juttuja...
Meillä melkein syntyy ennemmin riitaa siitä että kumpi maksaa, käsittämätöntä mutta totta. Kumpikaan ei ole rikas mutta töissä kuitenkin. Tai siis vaimoni hoitaa kahta lastamme tällä hetkellä kotona kun minä itse olen vuorotöissä.
Minusta tämä asenne on jo väärä että kumpaisenkin pitäsi maksaa omat menot ja hyvittää vielä toisellekkin siitä ilosta että nyt sattuu tämän kanssa asumaan. Tietenkin avoliitossa varma ei voi olla mistään eikä uudessa suhteessa voi vielä luottaa täysin, tai ainakaan järkevää se ei ole.
Mutta jokaisella on omat tavat ja niitähän ei helposti muuteta mutta jos raha aiheuttaa jatkuvasti riitoja niin ehkä pitäisi istuutua pöydän ääreen ja keskustella siitä että mikä siinä hommassa oikein risoo ja ehkä jopa katsoa peiliin että ollaankos sitä kovinkin itsekkäittä.
Tässä tajuaa olla kiitollinen. Minä ja mieheni emme tappele rahasta. Meillä on omat tilit ja laskut maksaa se, joka ensiksi muistaa. Jos jomman kumman tili on tyhjentymisvaarassa, toinen heittää sille rahaa.
Emme juuri kysele, mihin toinen on rahansa hukannut. Ja osaamme kyllä hemmotella itseämme, jos rahaa on. Toistaiseksi yhteiset rahat ovat riittäneet kaikkeen, joten mitä sitä motkottamaan.
Ainoa, mistä kenkä puristaa on se, että lainasin eräälle rakkaalle ystävälleni talvella 500 euroa. Hän ei vielä ole pystynyt maksamaan takaisin, ja mieheni kyselee vähän väliä, koska saamme ne rahat takaisin. Olen varma, että jos olisin ostanut 500 euroa maksavan ylellisyystuotteen, mieheni olisi hiljaa.
Osaako joku selittää tämmöistä asennetta?
Itse olen seurustellut vasta vajaan vuoden ja nyt on jo hirvee sota rahan käytöstä. Jotkut ihmiset eivät vaan osaa sitä hommaa, vaikka tulot olisivat aivan ytä suuret. Itse olen jopa joutunut kärsimään vanhemmista, jotka lainaavat rahojani eiväkä sitten meinaa maksaa takaisin. Nykyään olen oppinut sen, että kun rahaa tulee niin kannattaa käyttää se mahdollisimman pian omiin tarpeisiinsa. Muuten joku ne rahat vie kuitenkin..