Minkä vuoksi te oletatte, että miniä pitää huolta perheen yhteyksistä appivanhempiin ja miehensä muuhunkin sukuun. Eikö se olisi miehen tehtävä? Harvemmin on niin päin että mies soittelisi vaimonsa vanhemmille ja puisi asioita. Miniä varmaan pitää yhteyksiä omiin vanhempiinsa ja sukuunsa. Pitäköön mies siis omiinsa. Eri asia tietysti silloin, jos miniää kohdellaan hyvin miehen suvun puolelta ja miniä mielellään pitää myös suhteita sinne yllä.
hyvät anopi
:):):):):):)
9815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä en soittele anopille (eikä anoppi pahemmin minulle). Tämä on ollut kuin valmis sopimus. Aivan kuin niin ei kuuluisikaan tehdä. Anoppi taitaa olla kuitenkin eri mieltä, kun mielestään yritti nöyryyttää minua sukujuhlissa. Pois lähtiessämme sanoi suureen ääneen huokaisten pojalleen että "soittele sitten taas"! Ei katsonutkaan minuun päin edes hyvästelläkseen.
Taidankin sanoa seuraavalla kerralla että juu, kyllä se poika sitten taas soittelee!
tukehdu noihin poimimiisi herneisiin nenässäsi. uskomatonta millaisesta ihmiset voivat loukkaantua.
On se tarkkaa, kun puhelutkin jaetaan miehen ja vaimon soitettavaksi tasapuolisesti.
On tämä sähköposti onneksi.
Minä lähetelen tasapuolisesti postia niin pojilleni kuin miniöillekin.
Vaikea on työmaalle soittaa, kun ei tiedä, häiritseekö juuri huonolla hetkellä kesken palaverin.
Miniät vastaavat kiitettävästi. Pidän kaikki sen verran tasapuolisesti ajan tasalla, että kenellekään ei tule perheen uutiset yllätyksenä.
Ainoa, johon en juuri yhteyttä pidä, on vävyni, joka on aina reisussa ja puhelin on hänen työvälineensä.
Hän ei ole tottunut puhumaan pitkään puhelimessa. Jos itse soittaa, sanoo asiansa ja lopettaa puhelun. Jos minä soitan, sama tapahtuu. Hän vain vastaa: "OK", ja lopettaa puhelun nopeasti.
Ei ole tullut mieleenikään, että puhelimen käytössä olisi jotain erinomaisen tarkkailtavaa.
itselläni on yksi vävy. Kaikki soittelee kaikille ristiin rastiin. Tosin soitan tyttärelle useammin kuin vävylle. Olemme yhteyksissä myös vävyn vanhempiin ihan sujuvasti. Vävy myös poikkeilee yksinään meillä.
on juuri miniän puhelut. Kun puhelu tulee tiedän mitä on odotettavissa. Ei juuri muuta kuin miehensä eli poikani mollaamista. Hän soittaa minulle silloin, kun ei saa miestänsä tottelemaan itseään tai poika on tehnyt hänen mielestään sellaista, että minun pitäisi torua häntä.
Keväällä sanoin hänelle, kun puhelu tuli yhden aikaan yöllä, että ottaisi avio-ongelmissaan yhteyttä asiantuntijoihin, minä en ole mikään avioliittoneuvoja. Kun kuitenkin pari viikkoa sitten tuli taas samanlainen puhelu, minä ilmoitin hänelle, että en ota vastaan enää muita, kuin asiapuheluita. Aion sulkea puhelimen, jos hän yritää käyttää minua välikappaleena.
Aivan selvä deletointitapaus. Pyydä miniääsi kirjoittamaan sinulle sähköpostia. Sano, että et ehdi nyt puhua puhelimessa. Ja sitten deletoit viestit lukematta niitä.
Sinun asiasi ei ole nuhdella poikaasi miniän puolesta, vaan ne kaikki sellaiset ovat heidän keskinäisiä asioitaan. Mistä ihmeestä tulee miniöitä, jotka kehtaavat edes soittaa anopeilleen haukkuakseen puolisoitaan? Luulenpa, että heillä ei ole vielä lapsia.
Jessus jos omien poikieni tulevat vaimot soittavat minulle ja haluavat, että nuhtelen aikuisia poikiani! Arvatkaa mitä teen?
Nuhtelen tietysti, ihan kuin ilman niitä tulevia vaimojakin olen tehnyt jos tarvetta on. Kyllä poikia täytyy opettaa kohtelemaan naisia, sillä eivät ne sitä itsestään opi.
minulle ja sinulle. Sanot että minun asiani ei ole nuhdella poikaani, mutta itse sen kyllä omille pojillesi tekisit!
Arvelet, että poikani perheessä ei ole lapsia. On kyllä. He joutuvat kuuntelemaan äitiä, joka suuttuessaan huutaa kirouksia ja rivouksia miehelleen. Tätä sättimistä voi jatkua useita päiviä ja öitä samasta asiasta, kuten esim. siitä, että ei nostanut jotakin roskaa lattialta siinä silmänräpäyksessä kun miniä käskee.
Tiedän, että miniällä on joskus ihan oikeitakin syitä suuttua, mutta hillittömällä raivoamisella hän tuhoaa lasten mielenterveyden. Hän iskostaa lasten mieliin miten huono heidän isänsä on. Ja tottakai isä on syyllinen, kun saa äidin niin suuttumaan.
Anoppi on tietysti myös syyllinen, kun on kasvattanut sellaisen pojan, jonka kanssa täydellinen miniä ei tule toimeen. Sitä syyllistämistä minä olen saanut kuulla puhelimessa jo lähes kymmenen vuotta.
mutta vastaan silti.
Oletan, että miniäni on sivistynyt ja sosiaalinen ihminen ja näinollen voi olla yhteydessä myös miehensä sukuun. Mies huolehtii siitä omalta osaltaan.
Miniän suku taas soittelee paljonkin miehelle ja joskus päinvastoinkin.
Miniän mieliksikö pitäisi koko suvun olla, että voisi odottaa yhteydenottoja. Entäpä jos miniän suku ei ole miehen mieliksi ja siitä huolimatta ovat yhteydessä.
Ei kuule ! Ei kaikki asiat ja ihmiset voi pyöriä sen miniän navan ympärillä. Maailmassa on muutakin elämää, kaikkea ei säätele miniä ja kaikki ihmiset eivät toimi aina hänen tahtonsa mukaan vaikka vativa olisikin. Siihen teillä tyttöset on vain sopeuduttava vaikka ehkä kotona olisitte muuhun tottuneetkin.
Näin sanoo anoppi, kenen ainoa vaikea ihmissuhde (joita on todella paljon) on se oma rakas miniä.
Jostain kumman syystä....ehkä siitä, että nyt on niin in olla anoppivihamielinen.