Päätin antaa anopilleni taas jälleen kerran tilaisuuden. Juhannuksena juteltiin normaalisti ja hauskaa oli... kunnes hän saapui tänään vierailuille ja sanoi miehelleni että kuinka ikkunat ovat likaiset ja ei miehelleni että eikö kotona oleva nainen ehdi ja viitsi pestä, sitten epäili uskaltaako käydä vessassa kun ei ole kuuleman ihmisten vessa(oikeasti se on ihan siisti) ja lopuksi halusi tulla katsomaan vaatteet mitkä pakkaan pojalleni mukaan heille kun kuuleman käyvät ihmisten ilmoilla. Anoppi aina huomauttelee,arvostelee,haukkuu jostain. Ei häntä voi kunnoittaa eikä hänestä voi tykätä kun hän ei anna tilaisuutta. Koko ajan tulee vain sontaa niskaan. Ei meillä vähävaraisilla ole ostaa jatkuvasti lapselle uusia vaatteita, mitä vikaa on käytetyissä ja kierrätetyissä? Tuskin ihmiset viitsisi antaa toisille ryysyvaatteita. OLen saanut tutuilta,serkulta ja tätiltäni käytettyjä vaatteita. Anoppini on kontrollifriikki, pinnallinen,tekopyhä ja muka kaikkien yläpuolella, haukkuu aina vanhempani, tuttumme jms... En tiedä kauanko jaksan tätä. Kuvittelin aina että anoppini olisi vähän vapaamielinen,rento, hauska, huumorintajuinen,sympaattinen,avulias ja kiva mutta ei. Ei anopin tarvitse olla täydellinen ja eihän voi ollakkaan mutta kun anoppini muun muuassa naureskeli nuoremman poikansa erolle. Appiukko pilkkaa,nälvii ja haukkuu samalla lailla, hän on ilkeä,sovinistinen,tekopyhä ja myös leikkii hienoa. Olen yrittänyt jutella,hymyillä ja olla hyväntuulinen mutta joka kerta itken kun he lähtee haukkuryöpyn jälkeen. Hermoni on niin riekaleina ja voimani lopussa varuillaaan olon takia että olen epätoivoisimpinä hetkinä jopa miettinyt rakastajan ottamista. Minulla ei ole täällä tuttuja,kavereita eikä sukulaisia joille puhua ja kun mieskin vain puolustaa äitiään niin olen yksin.
Mitä teen väärin
anabeatrix
413101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Ala luoda itsellesi turvaverkostoa. Yritä löytää ystäviä, jotka kuuntelevat huoliasi ja joille voit purkaa pahaa oloasi. Mieti myös sitä, onko miehesi sinun arvoisesi, jos hän antaa äitinsä kohdella sinua noin.
Seurakunnat, erilaiset yhdistykset jne voivat tarjota sinulle keskusteluapua. Keskustelemalla saavutat ainakin sen, että opit olemaan välittämättä anoppisi ilkeilyistä ja luomaan paremman itsetunnon.
Anna itsellesi lupa siihen, että te ette vaan tule toimeen. Äläkä ikinä anna anoppisi uskotella, että et pitäisi lapsistasi parasta mahdollista huolta. Anoppisi ehkä nauttii yliotteestaan sinuun, mutta älä anna hänelle sitä nautintoa. Osoita hänelle, että hänen sanomisensa eivät voisi sinua vähempää kiinnostaa.
Ja muista, että yksikään anoppi ei ole sen arvoinen, että hänen takiaan kannattaisi menettää mielenterveyttään.
kirjoituksesi tuntui niin tutulta. Miehen mielestä hänen äitissään ei ole mitään vikaa. Kaiiki vain taitaa olla minussa meinaan vika.
Haukkumisen ja syyttelyn jälkeen ei kovin kiinnosta pitää yhteyksiä. Täten minä olen luovuttanut asian suhteen. Ei siitä mitään tule jo jokaisen vierailun jälkeen tulee surullinen olo ja lannistettu mieli.
Itse olen mummo ja lapsenlapseni ovat niin likaisissa ja resuissa kirppari vaatteissa, että häpeän kulkea missään ihmisten ilmoilla lasten kanssa.
Koti on tosi likainen ja vanhoja ruokia jääkaapissa aina. Ikkunoita ei miniä ole pessyt koskaan ainakaan neljään vuoteen. Aina vessassa käydessäni pesen itse vessanpöntön, tai kuljetan mukanani kertakäyttäpesuliinoja. Onneksi sellaisiakin on. Mitään en uskalla siellä syödä, koska ruuissa on jatkuvasti vanhat päivämäärät. Miniä sanoo että kaksi päivää saa maito olla vanhannutta. Minä olen erimieltä, varsinkin näin kesäaikana maito happanee alle puolessa tunnissa auringossa. Mitään vanhaa en kyllä pistä suuhuni enkä anna lapsille.
Jatkuvasti minun pitää viedä sinne tuoretta ruokaa, että olisi edes jotain niillä mitä syödä. Ja en enää kestä katsoa sitä, minulla tekee jo niin pahaa. Olen soittanut nyt sossuun ja lupasivat mennä yllätyskäynnille.
Lapseni ei kulje likaisissa ja resuissa vaatteissa ja puhtaat ja ehjät kirpparivaatteet on ihan hyviä. Voisitko auttaa miniääsi siivoamalla tai pesemällä ikkunat?
Tajuat varmaan myös ¨kaikilla ei ole rahaa ostella vaatteita jatkuvasti
Miniällä on enemmän tuloja kuin minulla. Pumminut minulta rahaa myös koko ajan, ja olen kulkenut siellä niin paljon jo siivoamassa, etten tahdo millään jaksaa enää. Mitään vaatteita se ei ole uutena ostanut ja minä olen ostanut kaikki kengät ja haalarit. Paljon olen niihin satsannut, mutta nyt on mitta täysi. Minut on lypsetty kuiviin.
Miniä ei tee siellä kotona mitään, kaljottelee ja surffaa netissä. Nyt menee sossut.
Jos on itse siisti, onhan se ikävä käydä erittäin sottaisissa huusholleissa. Ihmisillä kuitenkin on erilaiset standardit siisteyden suhteen. Itse inhoan anoppini kesämökkiä, koska kaikki tavarat on vakituisen asunnon poisheitettyä tavaraa. En ole kuitenkaan mielestäni oikeutettu huomauttelemaan asiasta.
Ihmetyttää muuten sekin, miksei poikasi pese ikkunoita, jos ne kerran ovat likaiset?
Tarkoitit varmaan miestäni, hän on työssäkäyvä ja hän kyllä pesee jos käskisin. Poikani on 2 joten hän tuskin vielä oikein hallitisisi hommaa. Mutta pesin tänään ikkunat niin luulisi anopin olevan nyt tyytyväinen. Ennen juhannustakin siivosin hiki hatussa 2 päivää asuntoa niin silti anoppi heti saavuttuaan rupesi puhdistmaan kaiken maailman tasoja.
Sori, piti vastata anopille, jolla on omasta mielestään sottapyttyminiä...
Eihän muijan ole pakko käydä miniänsä tykönä jos oikeasti ällöttää, voihan lapsenlasta ja poikaansa nähdä kahviloissa,heidän tykönä, ravintolassa tai vaikka siinä poikansa kotipihalla. Ei taida kämppä ja vessa ollakkaan niin ällöttävä mitä anoppi mainostaa. Oisko vähän liioittelemisen makua? Äläkä sinäkään enää käy anoppisi mökillä.
Lastenlasten resuisista kirpparivaatteista näkee, miten paljon isovanhemmat auttavat lapsiaan, joten mitä sinä oikeastaan häpeät?
On jokaisen velvollisuus tehdä ilmoitus lastensuojeluviranomaisille, jos huomaa, että lasten kotiolosuhteet eivät ole kelvolliset. Haluaisitko sinä, että sossu auttaa vai että sossu ottaa lapset parempaan kotiin? Kertomasi perusteella luulen, että perhettä autetaan, koska lapsilla on sentään vaatteet.
Maidon päivämäärä ei ratkaise kaikkea. Tiedoksi sinullekin, että maito ei säily auringossa edes siihen parasta ennen -päiväykseen asti. Muutenhan maidon säilyminen ei ole mikään mielipideasia vaan enemmänkin makuasia.
Ja jos ihan oikeasti puhutaan, en usko edes että olet todellinen, sillä viestisi on kirjoitettu teknisesti paremmalla sivistystasolla kuin sisällöllisesti. Mutta eikö ole hauskaa viettää kesälomaa iloitellen keskustelupalstoilla kirjoittelemassa asioista, joista ei mitään tiedä?
Hyvää kesää!
Onko sulla jokin kristallipallo vai mistä sinä kurkit kirjoittajien henkilöllisyydet.Ei titenkään tänne voi kirjoittaa täsmällisiä faktoja ja koulutustaan ja ammattitaustojaan jos kertoo ongelmistaan pönttö. Johan se miniä tunnistaisi itsensä ja mikä soppa taas tulisi kun se saisi tietoonsa että mun anoppi se teki sen sossuilmoituksen.
Ja omistatpas sinä sairaan mielikuvituksen, että kuvittelet jonkun viitsivän keksiä ongelmansa joista tänne kirjoittaa. Noin kieroutuneeksi en kyllä ketään luule. Ihan varmasti jokaisella täällä on ongelmia, joka näitä lukee ja joka tänne kirjoittaa. Mutta sietysti niistä ongelmistaan voi jättää osan kertomatta tai värittää juttuaan jottei itseä tai kertomistaan henkilöistä kukaan voi itseään tunnistaa. Johan sen sanoo tyhmempikin järki.
Kyllä aion edelleen käydä anoppini mökillä, vaikken mökistä tai sisustuksesta pidäkään. Aion myös pitää mölyt mahassani. En muuta mökille viikkokausiksi eikä se ole minun mökkini. Ihan normaaliin kanssakäymiseen ihmisten välillä kuuluu jonkinlainen kohteliaisuus. Kaikesta ei-mieleisestä ei tarvitse huomautella tai kommentoida. En ole itse täydellinen eikä minulla ole yhtään täydellistä ystävää eivätkä ystäväni ole minun kloonejani.
Sama pätee myös anoppi/miniä-suhteeseen. En ole anoppini kanssa läheisissä väleissä, mutten sitä myöskään halua enkä halua ilmiriitaakaan. Anopitkin voisivat joskus muistaa, että miniä ja poika hoitavat talouttaan tavallaan ja vieraat käyvät ajallaan - anoppi mukaan lukien. Ihmiset voivat olla jostain syystä kanssakäymisessä keskenään, vaikkeivat olisi ylimpiä ystäviä. Yksi tällainen kanssakäymisen syy voi olla vaikkapa lapsenlapset.
Miniäsi on oikeassa ja sinä väärässä. Suurin osa elintarvikkeista ovat aivan kelpoja jopa useita päiviä pakkaukseen merkityn päivän jälkeen, maito noin viisi päivää, poikkeuksena rasvaton luomumaito joka usein pilaantuu jo ennen päiväystä.
Sossussa luultavasti huokaavat raskaasti, saavat ihan tarpeekseen kaltaisistasi myrkynkeittäjättäristä, aivan kuin heillä ei olisi kotitarpeiksi oikeitakin ongelmia hoidettavanaan.
ihmeellisempää - palstaprovoilu on erittäin suosittu harrastus. Varsinkin nuoret istuvat kimpassa kehittelemässä kokonaisia persoonallisuuksia ja hihittelevät muiden ottaessa herneitä nenään. Se kai kuuluu normaaliin nuoruuteen, halu ärsyttää, tehtiin sitä ennenkin vain muilla välineillä.
Lisäksi vielä oikeat mielenterveyspotilaat mellastavat palstoilla kun lääkitys on taas pielessä ja terveydenhuollon määrärahoja leikattu.
Maidot ovat toisinaa kokkareisena happamena, toisinaan vihreässä homeessa. Niitä sitten tyhjentelen vessanpönttöön. Ja sun on ihan turha viisastella päivämäärillä, ne nyt vireät homeet tunnistaa maistamatta ja en silloin edes päivämääriä jaksa ihmetellä.
Ei ole sinun ongelmasi, vai onko pelko näköjään sun perseessäsi, että se tuleekin sun luokse niitä maitoja nuuskimaan.
Siis hääräilet toisen, täysivaltaisen ja täysi-ikäisen ihmisen asunnossa sorkkien jääkaappia ja tuhoten omaisuutta? Pidäpä varasi, ettet saa poliisia perääsi. Seuraavalla vierailullasi todennäköisesti on joku ulkopuolinen vasiten todistajaksi kutsuttuna.
Ja ne lapset ovat jo viety lastenkotiin, joten ihan turhaa enää riekut. Epäilenpä että niin on käynyt sinunkin lapsillesi kun noin paljon hermostuttaa.
tämä on juuri mainitsemani provoilija, joka roikkuu palstoilla nauttien aiheuttamastaan hämmingistä. Onko sitten se teini vaiko mielenterveyspotilas, se jää avoimeksi.
Jippii nyt löydettiin provoilija.
Itke vähän sua on vedetty höplästä se helpottaa. 2-0
Lakkaa käymästä miniäsi luona, jos siellä on noin hirveää. Mitäs menet tuollaiseen hirviöluolaan. Ovat varmaan helpottuneita kun pysyt poissa. Ei tuollaista noita-akkaa kukaan kotinsa toivo.
Millainen mikkihiiri on miehesi kun antaa lastensa äitiä ja vaimoaan kohdella noin?! Minusta sinun kannattaa varata aika pariterapiaan (kaupungin, seurakunnan), jossa käytte asioita läpi. Ehkä ulkopuolinen saa miehesi ymmärtämään äitinsä käytöksen törkeyden sinua kohtaan. Hänen kuuluisi laittaa stoppi vanhempien epäkunnioittavalle käytökselle. Jos ei siihen pysty kannattaa sinun miettiä onko tuo sellainen parisuhde, jossa pystyt elämään onnellisena.
Toinen asia mitä sinun kannattaa heti ruveta tekemään on puuttua anopin sanomisiin kun ne tapahtuvat. Menet vaikka sanomaan miehellesi (jos ei ole kuullut), että " Matti, kuulitko, että äitisi epäilee meidän vessan olevan niin likainen ettei siellä voi käydä?" Kyllä luulisi anopin suun menevän tukkoon, jos miehesi vaikka vastaa jotain napakkaa "tiedonantoosi". Töppöilyjen hyssyttely ei nimittäin asiaa tuollaisten henkilöiden kohdalla auta. Ja jos et ole liian kiltti niin rupea ihmeessä arvostelemaan anoppisi tekosia. Jos loukkaantuu, niin kommentoit vaan, että näinhän sinäkin minulle puhut, etkös arvostakaan suoraa puhetta ; ). Turha kainous pois : ), kun ei sitä hienotunteisuutta heidänkään puolelta löydy.
Jos ei rupea tehoamaan ko. muutokset niin ainahan sitä voi olla olematta tekemisissä. Laitat vaan miehen lapsen kanssa mummolaan ja anopille ja apelle porttikiellon teille. Tiesitkö, että kaikkea ei todellakaan tarvitse kestää? Toivotan sinulle tsemppiä ja ennenkaikkea voimia napakkuuteen!
Minä olen ihan vastaavassa tilanteessa ollut entisessä avioliitossa 7 vuotta sitten. Liitto kariutui muihin syihin, mutta yksi riippakivi kieltämättä oli kyllä se anoppisuhde. Tuntui, etten kyennyt miestä kunnioittamaan, kun antoi äitinsä kävellä perheemme yli jatkuvasti. Tosin viimeiset 2 vuotta tulin joten kuten juttuun anopin kanssa. Se tosin vaati 2 krt välien poikki pistämisen ja pariterapian, jotta hän ymmärsi että vaikka Jeesus antaa jatkuvat töppöilyt anteeksi, niin minä en, jos käytös ei muutu parempaan suuntaan. Olin jossain vaiheessa aika puhki. Tänä päivänä en antaisi kenenkään kävellä enää ylitseni, mutta nuorena (alle 30-v.) ei liikaa kiltteyttään heti osannut pistää anopille rajoja.
Joten kohtalotoverina sanoisin, että älä turhaan hukkaa elämää vaan laita asiat kuntoon. Jos et saa niitä kuntoon, niin ainakin yritit.
Edellinen kirjoittaja laittaa muutaman esimerkin ex-anopin käytöksestä (oli muuten pohjanmaalta)
- seurustelun alkuaikoina soitti äidilleni, että miksi on poikansa nälkiintynyt, miksi minä en laita usein ruokaa ja miksi pojan täytyy siivota kun se on vain naisten homma
- raskaudesta kerrottaessa totesi, että miten olette elämänne nyt pilanneet (oltiin hyvissä opiskelupaikoissa ja mies 25-v)Kertoi myös usean tunnin ajan kauhutarinoita keskenmenoista ja elämänsä raskaudella pilanneista tutun tutuista
- naimisiin kun oltiin menossa, niin yrittivät pakottaa avioehtoon, vaikka yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun vanhemmillani oli huomattavan paljon enemmän omaisuutta. Soittivat vielä vanhemmilleni ja haukkuivat minut kun en allekirjoittanut sopimusta. Isäni sitten kertoi, että sellaisen testamentin voi tehdä, että sulkee aviopuolison ulos jälkeläisen perinnön jaosta ;-). no, vanhempani eivät sen koommin halunneet näitä ihmisiä nähdä, olivat aika järkyttyneitä miehen vanhempien tekkosista ja puheista
- muistan ikuisesti se joulun kun anoppi antoi lahjaksi muovisen soittorasian (lapsille tarkoitettu) ja kokoa 46 olevat mummomallia olevat alushousut (painoin 60 kg silloin)
- aina kun oli tilaisuus haukkui hän minua miehenkin tuntemille tutuille kylällä ja tietenkin sukulaisilleen. Kyllä minua sukujuhlissa katsottiinkin killiin ; ). Onneksi asuttiin 500 kilsan päässä.
- syytti minua aina siitä että poikansa ei saanut opiskeluja loppuun. Ei muuten ole saanut vieläkään vaikka on uusi vaimo ja lapsikin kuvioissa
- Lähetti esim. viime jouluna vain vanhemmalle pojalle joulukortin
- Kyseli 11-vuotiaalta pojaltamme viime kesänä minun raha-asioistani, josta poika kovasti hämmentyi. Minäkin, koska olen hyvissä töissä ja akateeminen ; ). Oli päätellyt siitä, että kun exä vei toisen pojat parturiin (10 €) ja toiselle osti sandaalit (10 €), että asiat on kovinkin hullusti. Exä tosin ihan mielellään välistä makselee tuollaisia pieniä menoja, mutta sitä ei äitinsä uskonut. Oli todennut pojalle, että kyllä sen 250 euron pitää kattaa kaikki lasten (2 kpl) kulut, niin paljon isä maksaa sinun äidille. Varmisti ovela anoppi muuten, ettei isä keskustelua kuullut viemällä pojan "kävelylle". No, tulihan se lapsen hädästä ilmi kuitenkin. Niin, minä en exältä ole pyytänyt kuin minimit, kun on se pienempi tuloinen ja uusi perhekin elätettävänä. Olin niin kuin ajatellut jopa olevani reilu. Ja huvittavinta on että ne elatustuet tulee muuten kaupungilta, ei eksältä ; ). Soitin sitten ja pyysin, ettei nyt sentään lapsia kiusaa ja soittaa vaan suoraan minulle jos on raha-asioista tai jostain kysyttävää. No, luurin sain korvaan vaikka ihan nätisti puhuin.
Tässäpä muutama hauska kokemus vuosien varrelta. Nykyään naurattaa, koska tiedän, ettei tuota ihmistä tarvitse nähdä enää ikinä = ). Lapsetkin on sen verran isoja, että tajuavat mummon olevan hiukan "erikoinen". Ehkä sitä eläkepäivillä kirjoittaa kirjan noista kokemuksista.
Kaikesta voi selvitä - onneksi.
tulee elarit kaupungilta.
Kuinka kehtaat ottaa vastaan toisten ihmisten maksamia verorahoja, phyi.
Onneton ukko ja kevytkenkäinen nainen, sanon vaan ja sossunluukuttajia molemmat.
elarit elatusvelvolliselta, jotka se on joutunut maksamaan lapsen huoltajalle. Kuka vaan kehtaa näin ollen ottaa vastaan elarit kaupungilta.
Älä anna enää anopillesi yhtään tilaisuutta! Neuvon sinua näin kolmen miniän anoppina.
Anopin pitää olla se, jolla on enemmän viisautta ja korrektia käytöstä.
Tilaisuuksien anto on turhaa, ja siinä vain nöyryytät itseäsi, että annat jatkuvasti anteeksi ilkeyksiä anopin taholta.
Lopeta senkin miettiminen, missä kohtaa tekisit väärin. Et tee missään väärin!
Tekee oikein pahaa, kun kuulee, miten vanha nainen, siis anoppi höykyyttää noin nuorempaansa ja vielä oman poikansa vaimoa!
Anoppisi ei kunnioita poikaansakaan, kun laskee suustaan soopaa.
Emme kaikki anopit ole tuollaisia. Kyllä sellaisiakin on, joilla riittää huumorintajua ja ymmärrystä.
Anoppisi on moukka pahimmasta päästä. Hän NAUTTII sinun piinaamisestasi.
Sellaisia ihmisiä oikeasti on.
Ensimmäinen mitä sinun pitää tehdä on se, että alat hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Hyväksy kielteiset tunteesi anoppia kohtaan.
Älä yritä olla anopille kiltti, silloin kun hän käyttäytyy inhottavasti. Älä muutenkaan yritä HÄNTÄ miellyttää. Tärkeintähän on, että miellytät vain itseäsi. Sinulla on vain yksi elämä, toista tilaisuutta ei tule. Anoppisi on syöjäsirkka, joka syö SINUN kalliin elämäsi. Älä anna hänen tuhota sitä!
Minä en ymmärrä sitä, miksi miehesi ei puolusta sinua!
Olet liian yksin tämän valtavan ja ahdistavan ongelman kanssa.
Ota mies vakavaan puhutteluun. Jos hän ei usko tai kuuntele sinua, älä lannistu, vaan puhu niin KAUAN ja toistuvasti, viikosta toiseen asiasta, että hänen on PAKKO ottaa kantaa. Jankuta, älä päästä helpolla.
Yksi tärkeä neuvo: älä missään nimessä lähde tähän asiaan hakemaan apua ottamalla rakastajan itsellesi.
Siinä teet pahimman virheen. Joudut sellaiseen soppaan ja tunneryöppyyn, valheeseen ja salailuun, että loputkin hermosi ratkeavat!!!!
Minä en pitäisi tuollaiseen anoppiin enää mitään yhteyttä, enkä laskisi kyläänkään, jos olisi noin haukuttu ja arvosteltu.
Hävettää kaikkien muiden kunnon anoppien puolesta.
Anoppisi näkee, kuinka puolustuskyvytön, kiltti, nöyrä ja hyvää tarkoittava olet, ja siksi hänen sadisminsa on päässyt valloilleen.
Olet kuin perhonen, jonka siipiä revitään irti hitaasti ja tuskallisesti.
Kuule lapsi hyvä, ota elämäsi hallintaasi. Tee sille jotain. Mutta älä aja itseäsi toiseen vaikeaan suhteeseen ottamalla rakastajan.
Elämässä ON muitakin mahdollisuuksia ja teitä.
Älä pelkää.
Lähde pois sellaisesta avioliitosta, jos miehesi ei suostu suojelemaan sinua.
Tee miehellesi selväksi, että liitto loppuu, ellei hänessä ole miestä suojelemaan rakkaimpaansa!
Sanasi lämmittivät ja koskettivat todella. Se on onellinen miniä jolla on sinunlainen anoppi.
Sait nitalta hyviä ja viisaita neuvoja.
Olen lukenut viestejäsi ennenkin ja edellisten ja tämän aloituksen perusteella miettinyt seuraavaa.
Anoppisi vaikuttaa todella keskenkasvuiselta. Hän käyttäytyy sinua kohtaan hyvin huonosti ja typerästi.
En oikein pysty hahmottamaan onko miehesi kunnollinen ja muuten vastuullinen, mutta hän ei pysty olemaan sinun tukenasi tässä anoppiasiassa niinkuin hänen pitäisi olla.
Ehdotan vakavaa keskustelua miehesi kanssa. Puhut etukäteen, että sinulla on tärkeätä asiaa, josta täytyy puhua rauhassa. Siis lapset ovat jossakin muualla, että varmasti saatte keskustella rauhassa.
Kerro hänelle, että koet tämän asian raskaaksi ja vaikeaksi. Jos olet jaksamisen äärirajoilla, niin sano se : rauhallisesti ja vakavasti ja vakaasti. Sano, että anopin suhtautuminen ja hänen ala-arvoiset kommenttinsa ja niiden pelko syövät voimasi ja kuluttavat sinua. Sano hänelle, että tämä on iso ja vakava asia koko teidän perheelle. Kerro, että te voitte päästä parempaan ja toimivampaan elämään, mutta miehen on tajuttava sinun paha olosi ja tuettava sinua. Nimenomaan hänen on estettävä äitinsä huono käytös. Jos sanominen ei riitä, niin sitten täytyy ottaa etäisyyttä muuten. Sano miehelle, että KUKAAN täysipäinen miniä ei siedä sellaista käytöstä anopilta. Eikä ole mitään syytä eikä järkeä sietää, päinvastoin.
Kysyit, että mikä vika sinussa on. Sanoisin, että liika kiltteys. Ja kiltteyden vastakohta tässä tapauksessa ei ole tuhmuus ja ilkeys. Vaan omien rajojen puolustaminen. Kerää vahvuutesi ja puolusta omia ja perheesi rajoja. Se on oikeutesi ja velvollisuutesi. Muutenhan olet kohta ihmisraunio ja miten sitten pystyt antamaan lapsillesi sitä mitä he tarvitsevat.
Jos miehesi on fiksu, niin hän ymmärtää asian ja saat hänestä tarvitsemasi tuen. Jos hän ei ole ihan niin fiksu, mutta on kuitenkin kehityskelpoinen, niin saat hänestä ajan kanssa ja vääntöjen jälkeen rinnallesi sen miehen, jonka ansaitset ja tarvitset.
Mutta jos hän ei kunnon yrittämisen jälkeenkään tajua sinun tukalaa asemaasi ja sitä mahdotonta vinoa kuviota, missä elätte, niin sitten miettisin muita ratkaisuja. En yllytä eroamaan, mutta jos et saa mieheltäsi tukea ja ymmärrystä, niin miettisin kyllä tarkkaan olisiko viisaampaa elää lasten kanssa täysipäisenä yksinhuoltajana eikä loppuun andistuneena vaimona.
Toistan vielä saman, mitä nitakin kirjoitti. Älä ihminen hyvä mieti mitään rakastajia. Joudut vielä pahempaan liemeen ja tilanteeseen, jos sille tielle lähdet.
Mutta kerää voimasi ja vahvuutesi ja toimi. Tuo liika kiltteys on minullekin tuttu juttu. Sitä haluaa olla sopuisa ja hyvä ja pidetty. On niin kiltti, ettei uskalla sanoa vastaan vaikka loukatusta olostaan hyvin tietää, että nyt toinen ylitti sellaisen rajan mitä ei ole sopivaa ylittää. Nyt viisikymppisenä vasta alan oivaltaa liian kiltteyden vaarat ja olen vähitellen pääsemässä siitä.
Sinäkin pystyt! Hyvää jatkoa!
...tekstiä kirjoitit, täällä harvoin näkee noin viisasta kirjoitusta. Meinasin liikutukseltani itkuun purskahtaa, niin oli hellä ja kannustava vanhemman ihmisen aito huolenpito ja ohjaava ote nuoren ihmisen ongelmaan. Kunpa kaikki anopit olisivat yhtä fiksuja kuin sinä. En ole ketjun aloittaja, mutta sain myös omiin ongelmiini anoppini kanssa sinulta paljon kannustusta, kiitos neuvoistasi ne olivat kullan arvoiset.
Olisipa minullakin noin mukava ja ajattelevainen anoppi... mukavaa että jollain on..
Jos mielestäsi onnistut kodinhoidossasi normaalisti anopin, apen ja aviomiehesi väitteistä huolimatta, hae ihmeessä amatti-ihminen arvioimaan se huushollinpitotaitosi ja sillä selvä. Soita siis ihmeessä perhetyöntekijälle ja pyydä se tutkimaan ja antamaan lausuntonsa. Esittele sitä sitten anopille seuraavalla kerralla kun se tulee käymään.
Siinäpähän loksahtaa suu auki kaikilla!
No kai siinä käpykylässä joku elokuvateatteri on, minne menet vierailun ajaksi. Leffoissa käynti on muutenkin ihan mukavaa. Jollei kerran oven lukitseminen (miehesi vuoksi?) tule kysymykseen.
Rakastaja ei ole yhtään huonompi ajatus sekään, ei tule kalliiksi ja palaat kotiin rentoutuneena ja hyväntuulisena, naureskellen anoppisi kahkoamiselle.
Anoppini anoppi ei pidä anopistani ja on aina panetellut häntä ja haukkunut häntä. Kostaako anoppi minulle kokemansa vääryyden? Olen aina ollut kaikkien sylkykuppi pienestä pitäen, minulle on saanut sanoa mitä vaan ja sanojat on aina luottanut siihen että ymmärrän ja annan anteeksi. Haluaisin päästä eroon liiallisesta kiltteydestä ja miellyttämisenhalusta. Olemme käyneet perheterapeutilla mieheni kanssa ja hän sanoi että en osaa pitää puolia. Varmaan joku muu miniä olisi jo heittänyt anoppini ulos tai antanut porttikiellon. Miksi minun pitäisi kunnoittaa ja olla valmis muutokseen kun anoppini ei ole. Ja aina mietin vierailun jälkeen että niinhän minun olisi pitänyt sanoa siinä tilanteessa mutta en sitten sanonutkaan. Anoppini haistaa typeryyteni ja heikon luonteeni ja käyttää sitä törkeästi hyväkseen. Hän varmasti nauttii kettuilustaan ja henkisestä yliotteestaan ja tuntee olevansa hirmuvaltias jota kaikki myötäilee ja pelkää. Mieheni vanhemmat myös nälvii miestäni ja haukkuu häntä minkä kerkiää ja sekin tuntuu pahalta, mutta mies sanoo että on tottunut ja turtunut siihen. Mutta minä haluaisin puolustaa miestäni ja perhettäni mutta olen säälittävä luuseri nynny josta ei ole siihen.Onko kellään hyviä vinkkejä miten saisin rohkeutta ja voimia siihen?
Sama tilanne kuin minulla, anoppillani on ollut kauhea anoppi ja olen varma, että hän nyt kostaa minuun osaltaan saamaansa huonoa kohtelua. Ja tuokin on kuin olisit minun elämästäni puhunut, olen kans ollut monasti toisten sylkykuppi, kiltti ja empaattinen kun olen. Muutamavuosi takaperin koin kiltteyteni tähden melkoisen loppuun palamisen. Siihen loppui kiltteys. Aloin harjoittelemaan rajojen näyttämistä muille ja aloin vaatimaan asioita ja mietin etukäteen miten sanon ihmisille tiukasti mutta asiallisesti asioista, joista en pidä.
Liialla kiltteydellä saat vain sontaa niskoillesi sillä muut purkavat oman pahan olonsa sinuun ja tuskin tulevat kiittelemään jälkeenpäin, että kiitos kun sain pahan oloni purettua sinuun ja tallottua sinut maan alimpaan rakoon. Opettele sanomaan suoraan ihmisille, että voisivat miettiä miltä sinustakin tuntuu.
Appivanhempiesi suhteen teidän on miehesi kanssa otettava heihin nyt hajurako, he pilaavat teidän kummankin elämän! Asutteko heitä lähellä? Auttaisiko muutto kauas, jopa toiselle paikkakunnalle? Itellä oli kans sama tilanne kun mies sanoi, että on tottunut äitinsä käytökseen. Käski vain laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pitkäjänteisellä keskustelulla sain hänet vihdoin ymmärtämään, että hänen on pakko tehdä loppu äitinsä käytökseen. Jätin mieheni viikoksi miettimään tilannettamme ja sen jälkeen hän oli valmis tekemään asioille jotakin. Pitäisikö sinunkin lähteä vaikka pidemmäksi aikaa reissuun (tiedä että lähtö tuntuu vaikealle) tuulettamaan päätäsi. Mieskin joutuu sillä välin olemaan yksin ja miettimään. Meillä tämä homma on vasta alkutekijöissä ja tämän tästä tulee tilanteita joissa yritämme rajoja anopille näyttää, mutta edistystä on tapahtunut, ainakin mieheni sanoo hänelle tiukasti mistä emme pidä ja miten meidän huushollissa ollaan. Saa nyt nähdä kuin kauan menee, että hänen silmänsä avautuvat ja hän tajuaa ettei pysty meitä rikkomaan eikä meitä erottamaan. Meidän väliin hän yritti, mutta tein siitä heti lopun, se on pahin jama mihin voit joutua, miehesi ja hänen äitinsä vastaan sinä.
Varmasti rakastajan ottaminen tulee mieleen, eihän miehesi ole sinun vaan äitinsä. Älä kuitenkaan tee sitä sillä silloinhan anoppi taas voittaa ja nauttii ähä kutti mikä huora olitkaan. Yritä ensin pelastaa liittosi ja eroa mielummin ennen kuin otat rakastajan.
Siirteleekö anoppi muuten teillä tavaroita? Minä olen reagoinut siihen siten, että siirrän vaan tavarat hänen perässään takaisin samaan paikkaan. Kerran siirtelimme vuoronperään yhtä kukkamaljakkoa, vein sen lopulta toiseen huoneeseen ja anoppi luovutti. Mitäköhän vieraat mahtoivat ajatella, oli varmaan aika huvittava näky...
Sisustaa kotiani kuin omaansa, siivoaa siellä, ja varmaan siirtää tavaroitakin kun aina kun käy niin tavarat ovat eri paikoissa ja niitä ei tahdo löytää. Minusta tuntuukin monesti että aina kun hänellä on huono päivä niin silloin me saadaan kuulla kunniamme joka ikisestä pikkuasiasta. Menisi tarapiaan jos on paha olla eikä meihin suoltaisi kaikkea sitä patotunutta p****a
vanha hyvä konsti - ota pari lasillista viiniä ja kaikki näyttää hauskemmalta :)
anopin takia ei kannata ruveta alkoholistiksi...siis niitä viinilasillisia joissain suhteissa voi joutua ottamaan enemmänki kuin pari lasillista...
Mietin, miten anoppi nikahtuu puppuunsa, kun miniä ottaa oikein mukavan asennon sohvalla, kaataa viiniä lasiin ja selailee naistenlehteä. Ja jos anoppi heittäytyy kovin meluisaksi, hiukan musiikkia kuulokkeiden kautta.
Tuo aiemmin kuvattu maljakon kantaminen edestakaisin oli myös aivan hykerryttävä :D
Vaikeneminen on viisautta ja yhteistyö kantaa paremmin kuin riitely, mutta lienee tosiaan olemassa tilanteita, joissa on pantava kova kovaa vastaan tai jopa suorastaan hiukan provosoitava viestin perille menemiseksi.
Jotkut ihmiset eivät koskaan opi. Heillä on mielenterveys tai muita ongelmia, jonka takia he luulevat voivansa kohdella toisia ihmisiä miten huvittaa.
Joskus voi olla paras ratkaisu laittaa välit poikki, jos ei puhe auta. Kirjoittaa vaikka kirje miksi ratkaisuun päätyi. Ei kai se ole kenellekään hyväksi joutua vuosikausia elämään niin, että anoppi pilaa elämän?
Menkää parisuhdeterapeutille purkamaan ongelmaa. Jos mies ei pysty vetämään yhtä köyttä kanssasi, niin mieti mitä elämältä haluat. Minusta jos miehesi on kerran samassa höykytyksessä, niin muutatte vaan pois, kauemmas ja laitatte välit poikki, jos ei miehen vanhemmat tule järkiinsä. Voisi miehesi vaikka käydä terapiassa, on varmaan melkoiset traumat lapsuudesta. Saisitte tilaa hengittää ja parisuhteenne takaisin.
Kaikkien kemiat eivät vain yksinkertaisesti käy yksiin. Kun näin on, pitää pysytellä mahd. kaukana toisesta. Ei tarvii olla ilkeä, turha yrittää keksiä, mitähän tekis, jotta minusta tykättäisiin. Unohda koko ihminen ja eläkää omaa elämää. Ole kuitenkin viileän kaukainen ja ystävällinen tavatessa(vaikka tekisi mieli tehdä ja sanoa kaikkea ilkeää, grr, grr..), niin tällä tavalla et anna anopille "puukkoja käteeen ", joilla voisi iskeä sinua selkään. Koeta olla välittämättä koko anopista kun hän käy. Mene vaikka lenkille, tai ulkotöihin tai ala puuhastella jotakin, jotta ajatus eksyisi muualle kuin tuohon ilkiöanoppiin. Sanooko hän sinulle itsellesi suoraan ilkeyksiä, vaiko pelkästään miehellesi. Jos sanoo sinulle, siihen voit kyllä vähän kuitata viisaasti jotain. Jos näytät heille, että sinua sattuu heidän ilkeys, he takuusti nauttivat, eli "pallo osui maaliin". Toimi siis päinvastoin, aina tilanteiden mukaan. T: Paljon kokenut mummo 50 v.