Ihme että pystyn edes kirjoittamaan kun kädet tärisee niin paljon. Tämä paikka tuli mieleen että jos vaikka tänne purkaisi jotain, jos joku lukisi, lohduttaisi, asia on niin kipeä etten vielä pysty puhumaan siitä äidilleni tai ystävilleni, sen aika tulee kun pystyn itkemättä muodostamaan järkeviä sanoja suustani
Sain aamulla puhelun, joka käänsi koko elämäni ylösalaisin, kaikki se jota olen rakentanut romahti täysin enkä tiedä yhtään, mitä tekisin. Olen nyt seurustellut kaksi vuotta poikaystäväni kanssa täysin tietämättömänä siitä, että hän on selkäni takana pitänyt yhteyttä entiseen tyttöystäväänsä jonka kanssa erosi noin puoli vuotta meidän tapaamista ennen, tai mistä enää tiedän mikä on totta.
Olin vappuna parin kaverin kanssa risteilyllä ja sinä aikana he olivat täällä meillä olleet yhdessä ja nyt se nainen odottaa lasta mun poikaystävälle, soitti mulle itse tänä aamuna ja kertoi asian, soitin poikakaverille joka ei vastannut puhelimeen, olen laittanut viestejä, ei vastaa, ja äsken oli puhelin pois päältä. Kotiin pitäisi tulla töistä viideltä. Hajoan tänne, hyppään parvekkeelta alas. En kestä.
Sain aamulla puhelun, joka käänsi koko elämäni ylösalaisin, kaikki se jota olen rakentanut romahti täysin enkä tiedä yhtään, mitä tekisin. Olen nyt seurustellut kaksi vuotta poikaystäväni kanssa täysin tietämättömänä siitä, että hän on selkäni takana pitänyt yhteyttä entiseen tyttöystäväänsä jonka kanssa erosi noin puoli vuotta meidän tapaamista ennen, tai mistä enää tiedän mikä on totta.
Olin vappuna parin kaverin kanssa risteilyllä ja sinä aikana he olivat täällä meillä olleet yhdessä ja nyt se nainen odottaa lasta mun poikaystävälle, soitti mulle itse tänä aamuna ja kertoi asian, soitin poikakaverille joka ei vastannut puhelimeen, olen laittanut viestejä, ei vastaa, ja äsken oli puhelin pois päältä. Kotiin pitäisi tulla töistä viideltä. Hajoan tänne, hyppään parvekkeelta alas. En kestä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinulla on oikeus olla hajalla ja surullinen. Saat itkeä ja huutaa, kieriä lattialla ja surra niin kauan kuin se vain aikaa ottaa.
Olen menettänyt minulle maailman tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen. Siitä on jo vuosia. Välillä on tuntunut ihan äärettömän toivottomalta, ja luulin tapahtumahetkellä, että elämäni päättyy siihen paikkaan eikä koskaan enää tule vastaan ketään tai mitään yhtä hyvää. Vielä ei ole kukaan paikannut hänen paikkaa sydämessäni, mutta olen kokenut hienoja asioita näiden vuosien aikana, tavannut uusia ystäviä ja rikastuttanut elämääni ylipäänsä monella tavalla.
Parvekkeelta hyppääminen tai itsensä tuhoaminen ei ole mikään ratkaisu. Mieti niitä ihmisiä, ketkä haluaisivat hypätä sieltä parvekkeelta sinut menettäessään. Olet varmasti monelle rakas ja tärkeä ihminen.
Mikään muu ei auta kuin aika. Vaikka rakastaisit häntä loppuelämäsi, silti tuska helpottaa jossain vaiheessa.
Voimia sinulle!
osaisin nyt sanoo, pitäis lohduttaa,
sanoja en millään löydä...
Rauhoitu ja mieti tarkkaa mitä teet ja mitä sanot.
Ei hän ansaitse SINUA! Aika parantaa...Voimia SINULLE!!!
Ajatteles, jos se raskaana oleva olisitkin ollut sinä eikä tuo toinen!
Pojan luonne selvis ja sinä pääsit kuin koira veräjästä.
Älä ole surullinen, sinulle kävi siis paremmin kuin hyvin. Sulla oli hyvä säkä. Sinä olet se osapuoli tuossa kolmoisdraamassa, jolle ei jää pahoja jälkiä tästä jutusta.
Älä ihmeessä hyppää parvekkeelta alas, taidat olla ainoa selväjärkinen teistä kolmesta. Ole siitä ylpeä!
tulla. Olen itse vaikean eron kokenut ja silloin kun se tapahtui olin shokissa. Tärisin, itkin, eikä tullut yhtään järkevää ajatusta päähän. Itsekin olin valmis kuolemaan siihen paikkaan. Vieläkin on vaikeaa, mutta olen silti tyytyväinen, etten silloin päättänyt elämääni. Se miten pääsin ajatuksesta oikeastaan yli oli, että tämän päivän vielä jaksan, huomisesta en tiedä... Ja niin niitä päiviä on tässä mennyt vähän enemmänkin. Jossain syvällä on kuitenkin jokin uteliaisuus elämää kohtaan, koska onhan se niin arvaamaton.
Nyt kun olen päässyt vähän jaloilleni, niin uskon, että en ole turhaan kärvistellyt ja että joskus tapahtuu jotain todella mahtavaa minullekin...jotain josta en ole pystynyt unelmoimaankaan...pakko. Tämän voimalla menen nyt eteepäin ja keskityn vain tällä hetkellä itseeni. Kaikki muu tapahtuu, kun sen aika on.
Ja vielä...itse painuin lääkäriin, silloin kun
tuntui kaikkein pahimmalta. Voimia ja ala heti vaan suunnittelemaan omaa elämääsi, vaikket jaksaisikaan. Ota joku ystäväsi tai vanhempasi avuksesi...
Laitan tähän ,kun tuntuu tutuimmalle.
Aikaa varmasti voi mennä ennen kuin kaikki on omassa pääkopassa selkeytynyt. Minulla oli myös sokki ero ison juhlapyhän aattona. Odotettu perhejuhla sai järkyn käänteen.
En enää sure, mutta haikeaa on vaikka, menin uudelleen jo avioonkin. Olin nimittäen jo mielestäni päässyt yli asiasta.
Kyllä me selvitään, kaikki sokki eron kokeneet, kun vain tunnustamme itsellemme vanhan suhteen mahdottomuudet ja heikkoudet. Minulla on vähän lipsahtanut henk.kohtaisesti haaveiden puolelle.
Aloittajalle jaksamista .
Tuskinpa tuo väite raskaanaolosta edes pitää paikkaansa. On vaan vanha naisten kiristyskeino. Miksi se sinulle soitti, eikö ole kummallista?
Sure surusi kunnolla. Siis itke ja sure, kirjoita ja puhu asiasta. Niin se menee nopeimmin. Älä hyppää. Äläkä ota tyyppiä takaisin vaikka onkin hetken kuluttua luoksesi ryömimässä. Sellaiset tyypit ei ole mitään, jotka on exiensä höynäytettävissä.
Kundi saa ihan mitä ansaitsee.
ei kannata. Harkittin itse samaa puoli vuotta sitten. Sure surusi ja jatka elämäää, vaikka se iha kamalalta ja vaikeelta kuulostaaki.. Tiedä tuon tunteen. olen saman läpi käyny. enkä uskonu ku minulle näin sanottiin.. että turhalta tämä kuulostaa varmasti xD Mut VOIMIA :)
Hain aamulla sairaslomaa töistä ainakin pari viikkoa näin aluksi niin saan hoidettua asioitani kuntoon. Mies tuli sitten eilen kotiin aika myöhään, oli käynyt jonkun baarin kautta hakemassa rohkaisua, istuin sohvalla ja odotin että se on hän joka alkaa puhua, no mies painui suihkuun ja yläkertaan makkariin ja siinä vaiheessa sitten juoksin perään enkä voinut enää olla hiljaa, itkin, huusin, tivasin, ja sain hänet tunnustamaan, että olivat olleet täällä MEILLÄ vappuna ja harrastaneet seksiä, mutta ei itse usko, että lapsi olisi edes välttämättä hänen koska "on sillä kuulemma muitakin" Voi hemmetti mikä soppa! Kerroin että se nainen oli tosiaan soittanut mulle asiasta koska mun mies ei ollut kertonut mulle vaikka oli tiennyt jo jonkin aikaa, ja koska tää on nyt itse 100% varma että lapsi on mun poikaystävän...
Menen tänään katsomaan itselleni asuntoja ja toivon että pääsen mahdollisimman pian muuttamaan täältä pois, mun täytyy saada olla yksin ja ajatella, he saavat mun puolesta itse hoitaa oman likaisen sotkunsa. mua ei ole koskaan loukattu näin syvästi, miten olen voinut olla niin hyväuskoinen ja luottavainen?!
Toivon et ajatuksesi ovat parveke jutusta ohi, sillä poikakaverisi ei ole ajatuksen arvoinen.Tunnen suurta myötätuntoa sinua kohtaan itsekki tyttölapsen äitinä,mutta olen sitä mieltä et joka kerran lähtee pettämään toistaa sen myöhemminkin joten ole onnellinen et asia tuli nyt julki.vaikka kuinka sinuun sattuisi nosta pää pystyyn älä anele esitä kuin asia ei sinuun niin paljon koskisikkaan se saa poikakaverisi hämilleen. uskon et olet nuori kaunis ja viisas tyttö sinulla on elämä eressä ja jonain päivänä poikakaverisi tulee sinua anelemaan takaisin nosta silloinkin pää pystyyn ja sano kiitos EI.Voimia ja jaksamista sinulle,elämällä on varmaan parempaa tarjottavaa sinulle usko siihen.
jatkoa edelliseen en ollut lukenut tilanne tiedotustasi joten muutama sana vielä se et isä ehdokkaita on useampia toivottavasti helpottaa sinun oloasi,sillä tuntuu et tää tyttö ei ihan fiksua kamaa ole,joten uskon et poikakaverisi oli sinunkanssa ihan tosissaan mut niin asia on et tytöt/Naiset saavat miehen houkuteltua seksillä mihin vaan joka nyt kuitenkaan ei ole mikään puollustus poikakaverisi tekoon.
Kirjoitan tätä viestiä nyt uudesta vuokrakämpästäni, sain äidiltäni ja ystävältäni korvaamatonta apua ja tukea ja sopiva asunto löytyi pian. Päätin, etten ole poikaystävääni missään yhteydessä nyt vähään aikaan, on ollut tosi vaikeaa pitää se kun päässä on miljoona kysymystä joihin en tosin varmaan saa koskaan edes vastausta, hän on yrittänyt soittaa ja jopa se nainen yritti eilen, kaipa he nyt sitten kovasti miettivät että mitä tekevät. Itse näen nyt kuitenkin tilanteen niin että lopullinen ero tästä tulee, en usko että saataisiin asia koskaan sovittua ja luottamusta takaisin.
Aluksi epäilin ettei raskausuutinen olisi totta mutta kyllä se on, eräs tuttuni on äitiysneuvolassa töissä ja pyynnöstäni kertoi että nainen on käynyt siellä, ja jos aborttia aikoisi olisi nyt aivan viimeiset hetket käsillä, mutta saas nähdä, ikääkin kun on (28 vuotiaita ollaan kaikki) mulla on ihan sellanen olo että se aikoo ton lapsen pitää. Tää asia itkettää mua ihan kamalasti koska kyllä mullakin oli perheenperustamishaaveita ja mies oli sitä mieltä ettei ole vielä valmis...no nyt sitten on hänelle lapsi tulossa ja asiat ihan sekaisin.
Kai tämä joskus tästä helpottaa...??!!
Juuri nyt en tiedä mitä muuta sanoa kuin että minusta tuntuu hirveän pahalta puolestasi..Sinun kannattaa ehdottomasti ottaa vastaan kaikki tuki ja aika läheisiltäsi, sillä muuten tuota tilannetta ei jaksa kovin kauaa. Kun itselläni meni poikki miehen petettyä minua, meni hyvin kauan että pystyin ylipäätään puhumaan asiasta. Mutta huomasin pian että ei kaikki katso tapausta kulmien alta, päinvastoin. Kaikki joiden kanssa juttelin halusivat auttaa. Olin nimittäin sulkeutunut omaan kuoreeni, jolloin aloin eristäytyä. TÄmä johti siihen että tunsin olevani yksinäinen, kukaan ei välittänyt eikä minulla ollut ystäviä. Onneksi olin väärässä. Haluan sanoa sinulle, että ystävät ovat todellakin välttämättömiä tällaisissa tilanteissa. Pikkuhiljaa kipu alkaa helpottaa ja löydät muuta ajateltavaa, ihan varmasti. Voimia sinulle.