Miettiny tässä että mikä se saa naisen ja miehen menemään kihloihin? Ite en ollut vielä 28 vuotiaanakaan kihloissa. Onko se rakkaus osalla syy kihloihin? En ole koskaan ollu rakastunut, ehkä hieman ihastunut. En tiedä miltä tuntuu rakkaus.
KIHLAT äntligen!
K. Ysyjä
141434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
gratulera!!grattis,grattis och lycka till! mutt muistathan että kihlaus on lupaus avioliitosta!
Tämän minäkin tiedän! Halu mennä naimisiin saa naisen ja miehen kihlautumaan. Sitähän kihlaus on, sitä että on sovittu, että mennään naimisiin.
Joillekin (varmaan suurimmalle osalle) se on lupaus avioliitosta, mutta tiedän myös ihmisiä jotka eivät ole menneet kihloihin mennäkseen naimisiin (ainakaan lähiaikoina, jotkut eivät aio ollenkaan). Vaan pikemminkin kihloihin on menty siksi, että on jotain konkreettista joka muistuttaa toisesta myös silloin kun hän ei ole vieressä jne. :) Ja onhan sormus/sormukset aina merkkinä myös muille ihmisille, että kyseinen hlö on vakaasti varattu. :) Että sellaista.
Eivät he ole menneet kihloihin, he vain väittävät menneensä.
Kihlauksella on vakiintunut ja Suomen laissa määritelty merkitys. Ei se sana ala tarkoittaa sitä mitä käyttäjä haluaa vaikka kuinka inttäisi.
Oli miten oli niin ei sitä sormusten merkitystä tietyille ihmisille voi määrittää kukaan muu kuin he itse. Siis että mielestäni kihloissa voi olla vaikkei se merkitsisikään lupausta naimisiinmenolle (ainakaan lähitulevaisuudessa). :)
Sinun mielestäsi varmaan porkkanakin muuttuu perunaksi jos sen syöjän haluaa sen olevan porkkana ja väittää niin riittävän kauan.
Eipä tuo minua häiritse, jos sanaa käytetään väärin, mutta ei se sen merkitystä muuta. Jos ei ole sopinut avioliitosta, ei ole kihloissa.
Se oli meilläkin syy!
Jaah... Ei mulla niin paha dementia ole, etten muistaisi toista ilman sormusta! Mutta jos ois, niin kaiverruksista vois katsoa sitten kullan nimenkin. Ja voihan se sormus olla helpompi kiikuttaa mukana kuin vaikka valokuva. Tai kullan hikisukka!
;)
Itse olen ollut reilut 2-vuotta kihloissa ja kihloissa meinataan vielä toistaiseksi pysyäkin. Syvä rakkaus toiseen on ainakin meidän suhteessa ollut se miksi sormukset ostettiin. Onhan se ulkopuolisillekin merkki siitä, että vakavassa suhteessa ollaan. Pelkkä seurustelu kun ei ulkopuolisille näy mitenkään, mutta se rinkula sormessa kertoo jo suhteen olevan vakavammalla pohjalla kuin pelkkä seurustelu.
Naimisiin ei olla käytännön syistä vielä menty, mutta varmaan parin vuoden sisällä sekin on edessä.
Itse ainakin kannan sormukseni nimettömässä ylpeästi ja vielä ylpeämmin jos mieheni kanssa yhdessä kaupungilla liikutaan. Näpit irti miehestäni ja näpit irti muut miehet minusta. Varattuja ollaan toisillemme ja meinaamme pysyäkin.
Toisin kuin TAAS joku täällä väitti kihlauksella ei ole minkäänlaista juridista merkitystä.
Muistaakseni laki muuttui jo 20 vuotta sitten.
Miksi mennä kihloihin?
En tiedä. Minä menin suoraan naimisiin vuosikymmeniä sitten.
Tunnen ihmisiä, jotka pitävät kihlasormuksen näköistä krinkulaa sormessaan saadakseen olla rauhassa epämieluisilta lähestymisyrityksiltä.
Kihlasormuksilla taitaa kyllä nykyisinkin olla merkitystä kihlautuneille itselleen, varsinkin naisille. Onhan se merkki monesta asiasta.
Itse en pidä aina sormusta sormessa vaikka kihloissa olenkin. Miestäni se häiritsee, kun ei halua missään olosuhteissa siitä luopua eli meillä se toisin päin. Miehelle tärkeämpi kuin minulle. Rakkautta ei meiltä puutu, että siksi en sitä aina pitäisi, vaan itselläni on paksu kallis sormus joka tahtoo hieman hiostaa sormen alta ihoa ja siksi välillä "tuuletan" sormeani ilman sormusta. Päivän tai kaksi maksimissaan toki vain.
Mä en ulkopuolisena ainakaan pelkistä sormuksista päättele mitään. Koska jotkut joilla on sormukset ovat menossa naimisiin, toiset ei. Ja syitä sormuksien pitoon voi olla monelaisia. Lisäksi tiedän kihloissa olevia, jotka eivät ole kovin vakavissaan ja jopa pettävät toista. Ja sormus on laitettu sormeen, kun toinen halus niin kovasti. Mutta sen (jos ei muuta) voi melko varmaksi tietysti päätellä, että jonkun kanssa kyseisellä henkilöllä todennäköisesti on suhde. Aika pieni osa pitää sormusta sormessa jos ei ole kenenkään kanssa (siis esim. siksi, että se sattuu sopimaan vaan siihen sormeen).
Aika heikko luonne kyllä on, jos ei pysty pitämään naisten/miesten näppejä irti ilman sormuksen apua... Ja kaikkiahan se ei edes estä, yrittäjiä aina on, oli sormus tai ei. Vähentää ehkä niitä.
Avioliittolaissa on kuitenkin edelleen ainakin määritelmä: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet”
Eli kaikki naimisiin menevät ovat kihloissa. Paitsi, jos menevät naimisiin sopimatta missään vaiheessa siitä millään tavalla. Joka tuntuisi kummalliselta?
Ei täällä (tässä keskustelussa) kyllä kukaan ole väittänyt, että kihlauksella olisi juridista merkitystä. Sen määritelmä kuitenkin löytyy Suomen laista, ja on hyvin yksiselitteinen. Käsite "kihlakumppani" esiintyy moneen kertaan Suomen laissa.
Mutta nyt kun tarkemmin selasin, niin ajantasaisesta lainsäädännöstä löytyy mm. kihlakumppanin kuuluminen kuolinpesän osuuksien jaossa 1. veroluokkaan. (Perintö- ja lahjaverolaki, luku 1, § 11.)
TAAS tiedetään mistä puhutaan. Kyllä, kauan sitten muutettiin laki, jonka mukaan esimerkiksi kihlauksen aikana kihlakumppaneiden toisilleen antamat lahjat on palautettava kihlauksen purkautuessa, mutta tuo muutos ei tarkoita että käsite "kihlaus" olisi käytössä mielivaltaisesti ja sisällöltään merkityksetön.
Kihloihin kannattaa mennä (=sopia avioliiton solmimisesta) siksi, että tällä tavoin esimerkiksi esteiden tutkinta saadaan hoidettua. Ei sitä kukaan kihlaparin puolesta tee. Eikä siihen sormuksia tarvita, sopimukseen.