Olen seurustellut jo 5 vuotta lapseni isän kanssa ja ainakin tuntuu, että olisimme kovin onnellisia...puhumme paljon ja välillä valvomme kokoyön muistellen ja ihmetellen miten ihana suhde meillä on. olen suhteemme alkuvaiheessa maininnut, etten koskaan halua naimisiin, enkä kihloihin, koska edellisessä suhteessani olimme kihloissa 5vuotta ja suhde oli täysin helvetistä...hän manipuloi ja hakkasi minua!
nyt asiat ovat kuitenkin toisin ja tahtoisin jo niin kovasti,kihloihin edes...hääkelloja odotellessa...en ymmärrä, miksi näin koen...mutta haluan niin paljon hänet avioon kanssani.mieheni kuitenkin muistaa sen kuinka mainostin ateismiani ja haluttomuutta avioon. olen jutellut mieheni kanssa tästä...ja hän kyllä virnuili siihen malliin, jos yllätys tulisi.mikä siinä on, että nyt ei ole mitään muuta mielessä, kun se kosiminen?...odotan joka ilta ja vähänkin juhlavampi tapaus niin toivon sen jo tapahtuvan. olenko epätoivoinen ja hölmö?
näin kävi lapsenkin kanssa...vannoin etten koskaan sellaista halua;) nyt en vaihtaisi ihanaa poikaani Jodaa mihinkään!!
nyt asiat ovat kuitenkin toisin ja tahtoisin jo niin kovasti,kihloihin edes...hääkelloja odotellessa...en ymmärrä, miksi näin koen...mutta haluan niin paljon hänet avioon kanssani.mieheni kuitenkin muistaa sen kuinka mainostin ateismiani ja haluttomuutta avioon. olen jutellut mieheni kanssa tästä...ja hän kyllä virnuili siihen malliin, jos yllätys tulisi.mikä siinä on, että nyt ei ole mitään muuta mielessä, kun se kosiminen?...odotan joka ilta ja vähänkin juhlavampi tapaus niin toivon sen jo tapahtuvan. olenko epätoivoinen ja hölmö?
näin kävi lapsenkin kanssa...vannoin etten koskaan sellaista halua;) nyt en vaihtaisi ihanaa poikaani Jodaa mihinkään!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kerro miehellesi miten pidät hänestä ja miten hän on sinulle tärkeä. Minun mieheni sanoi että EI halua naimisiin - mutta toisin kävi. Mie juttelin hänelle yhtenä iltana ja seuraavana päivänä kosi minua. Nyt 5.6.07 mentiin naimisiin. :)
Olen niin onnellinen! Ja ON ihana anoppi.
T. Onnellinen84
Ettei kannata sanoa, en/ei koskaan.
Juuri niin tapahtuu aina kun eredyn
tämän julistamaan.
Elämä on aaltoliikettä ei paikallaan
pysyvää tilaa.
avioliittoon.
Ensin seurustellaan riittävän kauan
Sitten mennään vaikka kihloihin ja sellaisen asian voi ehdottaa kumpi vaan tai olla menemättä kihloihin, koska se ei ole pakko tai olla ns. salakihloissa.
Sitten mennä naimisiin, kun sopivalta tuntuu.
Sen jälkeen hankkia se määrä lapsia, kuin omat rahkeet riittävät, ei siis sossun rahkeet.
Sitten yleensä nykyään tulee se avioero, mutta aina voi toivoa, että ei tule ja eletään linnunlaulupuussa.
Ei miestä kiinnosta enää nainen minään morsiamena, joka on hänelle hankkinut lapsen ja jos vielä pistää hunnun päähänsä, niin johan on
etiketti pahasti pielessä.
Miestä kiinnostaa näissä asioissa neitsytmorsian!
Tervettä ajatuksen kulkua toivoisin myös sinulle. Uskonnollisesta vakaumuksestasi ja sukupuolestasi riippumatta voisi olettaa, että myös sinun tuttavapiiriisi mahtuu niitä, jotka ovat läheisyyttä kokeneet jo ennen papin aamenta. Jos näin ei ole, olen surullinen.
Nykyisin kyllä on tunnustettu jo laajasti, että läheisyys on yksi parisuhteen kulmakiviä. Jos tämä läheisyydentarve ei pariskunnalla kohtaa, voi edessä olla kivikkoiset ajat. Niinpä on kyllä syytä testata tämä asia hyvissä ajoin ennen häitä. Tärkeämpää kuin mainitsemasi "oikea järjestys" on parisuhteessa molempien huomioon ottaminen ja vastuun kantaminen. Senpä takia suurin osa miehistä kyllä unohtaa neitsytmorsiamet ja ottaa ihan suosiolla sen oman rakkaansa, joka ehkä onkin jo hänen lapsiensa äiti.
Se, mistä sinä miestuntemuksesi ammennat, jääköötä ikuiseksi mysteeriksi. Kovin taidat olla yksin ajatustesi kera.
jos sulla on tai olet kusipäinen kaksinaismoraalinen sovinisti mies jota kiinnostaa neitsytmorsian vaikka on/oot eka pannu sut/jonkun paksuks ja vannonu rakkauttaan/rakkauttas.
Älä silti yleistä tommosta paskaa meihin kaikkiin miehiin, joillakin meistä on selkärankaa vastata omista teoistaan.
En tuota käskyä olla kiinnostunut neitsyt morsiamesta muista, mut "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Sillä sillä mitalla jolla te mittaatte tullaan teidätkin mittaamaan." ja "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Mitä rakkautta oman kumppanin ja lapsen hylkääminen neitsyt morsiamen takia olisi?
Kannattais ehkä sunkin miettiä vähän sitä mieskuvaas ja arvojas...
Etiketti? Mistä etikettikirjasta tämä on kotoisin?
Ei kannata yleistää, että ei miestä kiinnosta. Koska heitäkin varmasti löytyy! (aika monikin on saanut lapsia avoliitossa ja mennyt sitten naimisiin). Ja nykyään huntu ei merkitse neitsyyttä kuten ei valkoinen pukukaan. Huntu on lähinnä asuste. Onhan moni muukin häätapa ennen tarkoittanut jotain ihan muuta kuin nykyään.
Jos lapsi on yhteinen niin ei mieskään taida enää neitsyt olla?! Ei kai hänkään kelpaa enää naiselle? Vai päteekö tämä vaan toisinpäin?
Eihän nyt neitsyt sentään tarvitse, eikä kannata edes olla naimisiin mennessä. On kyllä hyvä kokeilla seksiä toisen kanssa, että miten halut kohtaavat.
Se kirjoituksessasi on järkevää, että seurustelun pitäisi mennä niin, että ensin naimisiin ja vasta sitten lapsia. On kyllä ihme, että nykyisin niitä lapsia hankitaan ihan hetken mielijohteesta, kun satutaan tulemaan raskaaksi. Sellainen ei ole lapsen etu. Lapsia ei myöskään tulisi hankkia yli viittä, koska vanhemmilla ei ole aikaa kasvattaa heitä eli lestadiolaisten tyyli on erittäin huono.
että on seurustellut lapsensa isän kanssa 5 vuotta.
Eikö tällöin sanota, että elää avoliitossa tai on yh?
No, sinulle sopii tänään näin, eilen jotenkin muuten ja huomenna toisinpäin. Olet epäluotettava tuuliviiri.
Teikäläiset julistavat suurella äänellä miten asioiden tulee teillä ja lähipiirissä olla. Julistuksen paatos ei muutu, vaikka mielipide muuttuu.
Olet ihan tavalinen suomalainen nainen. Toivottavasti miehesi dumppaa sinut.
Tottakai mieli voi olla sellainen, että ei koskaan enää, jos edellinen suhde on ollut rankka ja sen päättymisestä ei ole kauaa. Jos toisen kanssa meneekin hyvin ja on ihan erilaista mieli voi muuttua avioliiton suhteen. Myös ikä vaikuttaa, nuorena monet ajattelevat, että eivät halua naimisiin tai lapsia. Eri asia, jos jatkuvasti muuttaa mieltänsä ja ilman kunnon syytä...
Eikö koskaan muka saa muuttaa mieltänsä? Jos muuttaa on epäluotettava tuuliviiri...
jatkuvasti. Ja tämän ketjun aloittajalla on mielestäni ihan suht pätevät perusteet molempiin mielihaluihinsa ja muutos syklikin kuitenkin aika verkkainen - useampia vuosia.
Ja muutenkin mun mielestä on kusipäisiä idiootteja sellaiset jotka tuomitsee toisen henkilön kokonaisuudessaan esim. tuuliviiriksi, joka ei o ite elänyt vastaavia kokemuksia.
ps. mitä ihmeellistä lapsen isän kanssa seurustelussa on? Ihimiset tapaa toisensa, lapsi siitetään, seurustellaan, lapsi syntyy, seurustelu jatkuu... Minkä tässä voi ymmärtää väärin?
Entisaikaan paheksuttiin avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia, koska ne syntyivät syrjähypyistä. Kyllähän se kuvastaa, että hankkii lapsia ilman, että ensin on sitoutunut lapsen isään. Eli aika heppoisesti hankittu lapsia ilman, että olisi turvattu lapsen etu eli saada sekä isä että äiti ja nähdä vanhempien onnellinen parisuhde. Avoliitosta voi lähteä kävelemään helposti, mutta avioliitosta ei ihan niin helposti. Lapsia tulisi hankkia vain vakaissa parisuhteissa, että lapsi ei kärsisi.
Ja sinä olet sitten juuttunut entisaikaan tai tullut sieltä aikakoneella...?
Aika harva kutsuu nykyään aviottomia lapsia äpäräksi? Vaikka se olisi syntynyt yhden yön suhteesta tms. eikä avoliitossa. Ja avoliittoa vielä harvempi paheksuu.
Ja kaikki avioliitot ei suinkaan ole onnellisia. Ja aika lyhyitä avioliittojakin näkyy olevan nykyään ja ei se avioeron ottaminen kovin monimutkaista ole. Ja onkohan kaikki maailman avioliiton aikana syntyneet lapset avioparin yhteisiä...