Kirjoittelin jo aikaisemmin tälle palstalle ihastuksestani työkaveriini. Silloin vielä mietin, mahtaako hän tuntea samoin minua kohtaan. Kosketimme 'vahingossa' toisiamme ohimennen, katseemme kohtasivat usein, viihdyimme toistemme seurassa.
Nyt tiedän, että hän tuntee minua kohtaan samoin. Ihastus on kehkeytynyt rakkaudeksi. Ohimennen koksetuksista on tullut hellyyden osoituksia toista kohtaan ja katseemme kohtaa entistäkin useammin. Nyt tiedämme, mitä niillä pienillä teoilla tarkoitammme. Olemme myös yövuoron pikkutunneilla kietoutuneet aivan kiinni toisiimme, siinä on hyvä olla.
Sydän kuitenkin on todella raskas. Sisällä on tyhjä epätoivo siitä, kuinka väärin tämä kaikki onkaan. Hänellä on vaimo ja lapsia, ja minulla mies. Se mikä tuntuu hyvältä ja jopa oikealta, on kuitenkin kiellettyä. Irti emme osaa toisistamme päästää, mutta suuria ratkaisujakin on vaikea tehdä. Kun olemme eri vuoroissa, pidämme yhteyttä puhelimitse. Ikävä on valtava. Itken usein itseni uneen.
En kaipaa kenenkään hyväksyntää/sympatioita/moralisointia. Halusin vain kerto kuinka kävi, kun koitin kepillä jäätä ja kerroin tunteistani. Vaikka kaikki periaatteessa tuntuu hyvälle hetken, niin lopulta kuitenkin olen vain särkenyt sydämeni.
Nyt tiedän, että hän tuntee minua kohtaan samoin. Ihastus on kehkeytynyt rakkaudeksi. Ohimennen koksetuksista on tullut hellyyden osoituksia toista kohtaan ja katseemme kohtaa entistäkin useammin. Nyt tiedämme, mitä niillä pienillä teoilla tarkoitammme. Olemme myös yövuoron pikkutunneilla kietoutuneet aivan kiinni toisiimme, siinä on hyvä olla.
Sydän kuitenkin on todella raskas. Sisällä on tyhjä epätoivo siitä, kuinka väärin tämä kaikki onkaan. Hänellä on vaimo ja lapsia, ja minulla mies. Se mikä tuntuu hyvältä ja jopa oikealta, on kuitenkin kiellettyä. Irti emme osaa toisistamme päästää, mutta suuria ratkaisujakin on vaikea tehdä. Kun olemme eri vuoroissa, pidämme yhteyttä puhelimitse. Ikävä on valtava. Itken usein itseni uneen.
En kaipaa kenenkään hyväksyntää/sympatioita/moralisointia. Halusin vain kerto kuinka kävi, kun koitin kepillä jäätä ja kerroin tunteistani. Vaikka kaikki periaatteessa tuntuu hyvälle hetken, niin lopulta kuitenkin olen vain särkenyt sydämeni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
hei vaan.
Hetken jo ajattelin olinko itse kirjoittanut jutun, tilanne on aivan täysin sama kuin minulla. Aluksi arvuuttelin hänen kiinnostustaan minua kohtaan, sitten kaikki paljastui eräs perjantai ilta firman saunaillassa jossa hän sopivan paikan tulle kertoi ihastuksensa minua kohtaan, se ilta muutti kaiken, olin jo pitkään häntä katsellut, vaikka tiesin sen olevan "väärin" tai ainakin kiellettyä, olemme molemmat varattuja, ja hänellä myös lapsiakin, mutta en vain mahtanut sille mitään. Lähdin heti mukaan siihen leikkiin johon hän antoi alkupotkun, nyt meillä on suhde, teemme kaikkemme jotta saamme olla lähekkäin aina tilaisuuden tullen.
Tunnen häntä kohtaan paljon muutakin kuin haluja seksuaalisessa mielessä. Vaikka tiedän sen olevan väärin, en vain mahda tunteilleni mitään.
Kuinka kauan teillä on tuota "suhdetta" kestänyt?
Minullakin on hetkiä, jolloin vaivun epätoivoon, en todellakaan tiedä mitä haluan. Rakastan miestäni, mutta luulen ainakin rakastavani tätä toista miestäkin. en toisaalta ole kumminkaan valmis heittämään pois sitä kaikkea mitä olen monen yhteisen vuoden myötä kokenut mieheni kanssa, mutta silti haikailen toisen perään.
On myös hetkiä jolloin tunnen jopa vihaa ja inhoa tätä toista miestä kohtaa, pitikö hänen kertoa tunteistaaan, kaikki olisi ollut niin helvetin paljon helpompaa jos kumpikaan emme olisi tiennyt toistemme tunteista.
en tiedä mihin tämä johtaa, olen monesti ajatellut sanoavani että tämä loppuu tähän, mutta en sitä ole sanonut, enkä tiedä tulenko ikinä sitä sanomaankaan, koska sisimmässäni en sitä edes halua.
elämä on joskus niin vaikeaa.
Olen varma että molemmilla on tunteita toisiamme kohtaan, mutta emme ole päässeet katseita pidemmälle. Kiitos että kerroitte mitä tapahtuu jos pääsemme askeleen eteenpäin. Tuntuu ettei ole helppoa tämäkään, olla korviaan myöten ihastunut, mutta ei ole varmasti helppoa se kahden välillä pomppimiminenkaan. Mutta luultavasti hölmö olen enkä usko ennenkuin koitan..
Hei ninni,
meillä tämä juttu alkoi maaliskuussa. Silloin ensimmäistä kertaa puhuimme asiasta. Ymmärrän kyllä sinua niin hyvin, tilanne ei ole missään nimessä helppo. Kauan teillä suhde on jatkunut?
Minulla olisi paljon erilaisia kysymyksiä sinulle tästä aiheesta, mutta ne on liian henkilökohtaisia käsiteltäväksi tällä foorumilla.
Jos haluat mailaila, niin voit laittaa postia
tähän osoitteeseen: [email protected]
..kunnes arkemme koittaa, niin leikkiä saa, kuka leikkiä saa...
kukaan ei halua moralisointia, mutta sekin on kestettävä jos tänne kirjoittaa. Järkyttävää,kauheeta,hirveetä. Jos teillä on omat puolisot kotona, niin miksi ihmeessä annatte jonkun ihanan pikku tunteen pilata sen hyvän suhteen joka on jo kotona??
mua järkyttää tää nykyajan moralittomuus. Jos te tietäisitte miten paljon te petätte jo tuolle omaa miestänne te ette tekisi tuota. Jos te satutte hyvät ihmiset olemaan aikuisia, lopettakaa ensin kotona oleva suhde ja sitten katselkaa muuta! Ihastua saa muttei koskea.
älkää olko selkärangattomia!! ja muistakaa että arki tulee joka suhteessa, vaikka nyt viltin alla olisi lämmintä. siinä totuutta
kauhean pettymyksen, kun tuollaista kirjoitat. Jos johonkin ihastuu niin kyse on myös miten "kotona" menee. Jos ei hyvin niin ihastuu, se on selvä. Mitä onnellisempi loppu niin sen parempi.
että hoitakaa kotona asiat ensin loppuun,sitten uusi suhde! kaikki järkevät tän tietää ja toimii näin, koska eivät halua loukata toista!
Tehkää vaan päätös, tai huijata itsejään perheistä sanomattakaan. Kahdesta puolikkaat irtosivat ja tulivat onnelliseksi? ja kaksi puolikasta - onnettomaksi lapset
katsomalla tulevaisuuteen. Mitä sieltä haluaa? Ollakko vain ja välillä tympäsee vai jotakin uutta ja kivaa. Muistakaa, että rakkaus pidentää ikää ja muutenkin on parempi olla.
Kertomuksesi on kuin minun elämästäni. Mietin kertoakko tunteistani ja täälläkin sitä pähkäilin ja lopulta päätin että en kerro. Joku korkeampi taho kuitenkin päätti toisin ja kerroin. Hänellä on samat tunteet vaikka toivoin että ei olisi. Olisi helpompaa hyväksyä oma ihastus jos ei saisi vastakaikua, silloin ihastus varmasti laantuisi ajan kanssa. Minulla on mies ja lapsia ja hänellä vaimo. Tämä on todella raskasta. En haluaisi loukata miestäni ja tiedän että teen sen silti jo pelkästään ajatuksen tasolla, emme ole nimittäin tehneet mitään kiellettyä. Vaikkei mieheni koskaan saisi tietää, tämä on niin väärin. Haluan sanoa kaikille varatuille, jotka miettivät kertoakko vai ei, että ei kannata jos ei todellakin ole valmis uhraamaan omaa suhdettaan ja perhettään. Kannattaa miettiä kaksi kertaa. Olen todella pettynyt itseeni.