Häpeällinen elämä

häpeäihminen

Häpeää olen kokenut monin eri tavoin ja monista eri syistä. En edes itse ymmärrä miksi ja mitä kaikkea häpeän. Olen varmaan sellainen häpeäihminen jollaisesta jossakin kirjassa on kirjoitettu.

Inhoan kaikenlaista esiintymistä, ulkonäössäni on vähän vikaa joka osittain tuon inhon voi selittää.

Häpeä saa välttelemään tiettyjä tilanteita ja tiettyjä ihmisiä. Elämä olisi parempaa ilman häpeää mutta miten osaisin elää ilman häpeää kun siitä on tullut lähes elämäni sisältö?

Häpeän sellaisiakin asioita, joihin tavallaan olen syytön - kun olen tehnyt jonkun väärän valinnan siksi että joku on minua petkuttanut. Jotkut valinnat ovat saaneet minut syvään ahdistukseen ja olen pelännyt seuraamuksia.

En voi sanoa kuten eräässä laulussa sanotaan "en päivääkään vaihtaisi pois". Minä vaihtaisin elämästäni monta vuotta pois.

6

969

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • että kaikilla

      meistä on jonkinlainen luurankomme kaapissa ja suomalainen kansallistunne on häpeä. Häpeä siis asuu meissä, joten ei kannata kantaa ylimääräistä häpeän taakkaa. Ihan turhaa. Muuta tänne stadiiin, niin ei tarvitse hävetä mitään ja ihmiset eivät ole ahdasmielisiä.

      • ap.

        Kiitos lohduttavista sanoista. Mutta minä olen jo pitkään asunut pääkaupunkiseudulla!


      • poisoppia
        ap. kirjoitti:

        Kiitos lohduttavista sanoista. Mutta minä olen jo pitkään asunut pääkaupunkiseudulla!

        Häpeä, selittämätön syyllisyys ja huonommuudentunne on istutettu sinuun lapsena.

        On elintärkeää ajatella läpi koko prosessi ja tietoisesti hyväksyä se, että näin on käynyt, mutta ettei se ole oma syy. Ja ettei ole mikään pakko eikä velvollisuus hävetä ja tuntea syyllisyyttä!

        Itse olen ajatellut äitini siirtäneen erinäisistä syistä (mm. seksuaalisista) tuntemansa häpeän minuun jo imeväisestä alkaen.

        Oli aikoja, jolloin purskahdin itkuun kun kuuntelin venäläläistä lastenlaulua jossa sanat menevät näin ..."saahan aurinko olla, saanhan olla MINÄKIN...."

        Koin olevani niin "viallinen", ettei minulla oikeasti ollut oikeutta edes elää.

        Ja kuitenkin minulla oli ulkoisesti normit täyttävä, ns. kunnon koti. Jossa vain pinnan alla kulki psyykeäni vaurioittavia virtoja.


      • ap.
        poisoppia kirjoitti:

        Häpeä, selittämätön syyllisyys ja huonommuudentunne on istutettu sinuun lapsena.

        On elintärkeää ajatella läpi koko prosessi ja tietoisesti hyväksyä se, että näin on käynyt, mutta ettei se ole oma syy. Ja ettei ole mikään pakko eikä velvollisuus hävetä ja tuntea syyllisyyttä!

        Itse olen ajatellut äitini siirtäneen erinäisistä syistä (mm. seksuaalisista) tuntemansa häpeän minuun jo imeväisestä alkaen.

        Oli aikoja, jolloin purskahdin itkuun kun kuuntelin venäläläistä lastenlaulua jossa sanat menevät näin ..."saahan aurinko olla, saanhan olla MINÄKIN...."

        Koin olevani niin "viallinen", ettei minulla oikeasti ollut oikeutta edes elää.

        Ja kuitenkin minulla oli ulkoisesti normit täyttävä, ns. kunnon koti. Jossa vain pinnan alla kulki psyykeäni vaurioittavia virtoja.

        "Koin olevani niin "viallinen", ettei minulla oikeasti ollut oikeutta edes elää".

        Erittäin tuttu tunne. Nuoruusikäni oli vaikeaa aikaa. Kotini oli maalla ja vain työnteko oli (on)vanhempieni mielestä tärkeää. Monta vuotta halusin tehdä itsemurhan mutta en koskaan uskaltanut yrittää (ajattelin varmaan että mitähän ne ihmiset siitä ajattelisi ja sanoisi ja pelkäsin epäonnistuvani kuitenkin). Koska pahat muistot valtaavat mielen ent. kotiseudulla vieraillessa, vältän näitä vierailuja. Tästä sitten tulee syyllisyyttä, koska vanhemmat eivät suostu matkustamaan ja heidän mielestä minun pitäisi kulkea heitä katsomassa pitkän matkan takaa. Olen yrittänyt joskus selittää ongelmaa mutta ei se oikein onnistu heidän kanssa, kokevat syyttelynä. Miten siis päästä asioista jotka nostavat häpeän pintaan - kaikkihan ei ole vältettävissä? Jonkinlaista häpeää siis kai täytyy sietää koska ei se napista painamalla poistu.

        Niinpä, tuossa edellä harhauduin tästä häpeä-aiheesta, mutta kyllä kai tuo liittyy asiaan.


      • carried_away
        ap. kirjoitti:

        "Koin olevani niin "viallinen", ettei minulla oikeasti ollut oikeutta edes elää".

        Erittäin tuttu tunne. Nuoruusikäni oli vaikeaa aikaa. Kotini oli maalla ja vain työnteko oli (on)vanhempieni mielestä tärkeää. Monta vuotta halusin tehdä itsemurhan mutta en koskaan uskaltanut yrittää (ajattelin varmaan että mitähän ne ihmiset siitä ajattelisi ja sanoisi ja pelkäsin epäonnistuvani kuitenkin). Koska pahat muistot valtaavat mielen ent. kotiseudulla vieraillessa, vältän näitä vierailuja. Tästä sitten tulee syyllisyyttä, koska vanhemmat eivät suostu matkustamaan ja heidän mielestä minun pitäisi kulkea heitä katsomassa pitkän matkan takaa. Olen yrittänyt joskus selittää ongelmaa mutta ei se oikein onnistu heidän kanssa, kokevat syyttelynä. Miten siis päästä asioista jotka nostavat häpeän pintaan - kaikkihan ei ole vältettävissä? Jonkinlaista häpeää siis kai täytyy sietää koska ei se napista painamalla poistu.

        Niinpä, tuossa edellä harhauduin tästä häpeä-aiheesta, mutta kyllä kai tuo liittyy asiaan.

        Suomalaisille tyypillisestä häpeämisestä joku on sanonut, että kun ulkomaalainen näkee eläintarhassa vaikkapa puhvelin, niin hän miettii sellaisia asioita kuin kuinkahan paljon tuo puhveli mahtaa syödä päivässä, kuinkahan paljon se painaa jne. mutta kun suomalainen näkee puhvelin, niin suomalainen ajattelee, että "mitähän tuokin mahtaa minusta ajatella?"


      • ...
        ap. kirjoitti:

        "Koin olevani niin "viallinen", ettei minulla oikeasti ollut oikeutta edes elää".

        Erittäin tuttu tunne. Nuoruusikäni oli vaikeaa aikaa. Kotini oli maalla ja vain työnteko oli (on)vanhempieni mielestä tärkeää. Monta vuotta halusin tehdä itsemurhan mutta en koskaan uskaltanut yrittää (ajattelin varmaan että mitähän ne ihmiset siitä ajattelisi ja sanoisi ja pelkäsin epäonnistuvani kuitenkin). Koska pahat muistot valtaavat mielen ent. kotiseudulla vieraillessa, vältän näitä vierailuja. Tästä sitten tulee syyllisyyttä, koska vanhemmat eivät suostu matkustamaan ja heidän mielestä minun pitäisi kulkea heitä katsomassa pitkän matkan takaa. Olen yrittänyt joskus selittää ongelmaa mutta ei se oikein onnistu heidän kanssa, kokevat syyttelynä. Miten siis päästä asioista jotka nostavat häpeän pintaan - kaikkihan ei ole vältettävissä? Jonkinlaista häpeää siis kai täytyy sietää koska ei se napista painamalla poistu.

        Niinpä, tuossa edellä harhauduin tästä häpeä-aiheesta, mutta kyllä kai tuo liittyy asiaan.

        Minulle. Häpeästä ei kuitenkaan kannatta
        kärsiä koko elämäänsä. Apua voi löytyä eri suunnista, itse olen lukemalla saanut uusia näkökulmia aiheeseen. Tuskinpa koskaan
        kokonaan siitä eroon pääsee, niin vahvana
        se mulla kulkee mukana.
        Ammattiapuakin kannattaa
        hakea tarvittaessa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli

      Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei
      Kauhava
      174
      6340
    2. Ootko rakastunut?

      Kerro pois nyt
      Ikävä
      147
      1754
    3. Onhan sulla nainen parempi mieli

      Nyt? Ainakin toivon niin.
      Ikävä
      113
      1538
    4. Ujosteletko tosissaan vai mitä oikeen

      Himmailet???? Mitä pelkäät?????
      Ikävä
      51
      1280
    5. Suureksi onneksesi on myönnettävä

      Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️
      Ikävä
      46
      962
    6. Möykkähulluus vaati kuolonuhrin

      Nuori elämä menettiin täysin turhaan tällä järjettömyydellä! Toivottavasti näitä ei enää koskaan nähdä Kauhavalla! 😢
      Kauhava
      34
      905
    7. Älä mies pidä mua pettäjänä

      En petä ketään. Älä mies ajattele niin. Anteeksi että ihastuin suhun varattuna. Pettänyt en ole koskaan ketään vaikka hu
      Ikävä
      98
      874
    8. Reeniähororeeniä

      Helvetillisen vaikeaa työskennellä hoitajana,kun ei kestä silmissään yhtään läskiä. Saati hoitaa sellaista. Mitä tehdä?
      Kouvola
      5
      819
    9. Tarvitsemme lisää maahanmuuttoa.

      Väestö eläköityy, eli tarvitsemme lisää tekeviä käsiä ja veronmaksajia. Ainut ratkaisu löytyy maahanmuutosta. Nimenomaan
      Maailman menoa
      231
      775
    10. Kävit nainen näemmä mun

      Facessa katsomassa....
      Ikävä
      41
      769
    Aihe