Häpeää olen kokenut monin eri tavoin ja monista eri syistä. En edes itse ymmärrä miksi ja mitä kaikkea häpeän. Olen varmaan sellainen häpeäihminen jollaisesta jossakin kirjassa on kirjoitettu.
Inhoan kaikenlaista esiintymistä, ulkonäössäni on vähän vikaa joka osittain tuon inhon voi selittää.
Häpeä saa välttelemään tiettyjä tilanteita ja tiettyjä ihmisiä. Elämä olisi parempaa ilman häpeää mutta miten osaisin elää ilman häpeää kun siitä on tullut lähes elämäni sisältö?
Häpeän sellaisiakin asioita, joihin tavallaan olen syytön - kun olen tehnyt jonkun väärän valinnan siksi että joku on minua petkuttanut. Jotkut valinnat ovat saaneet minut syvään ahdistukseen ja olen pelännyt seuraamuksia.
En voi sanoa kuten eräässä laulussa sanotaan "en päivääkään vaihtaisi pois". Minä vaihtaisin elämästäni monta vuotta pois.
Häpeällinen elämä
6
913
Vastaukset
- että kaikilla
meistä on jonkinlainen luurankomme kaapissa ja suomalainen kansallistunne on häpeä. Häpeä siis asuu meissä, joten ei kannata kantaa ylimääräistä häpeän taakkaa. Ihan turhaa. Muuta tänne stadiiin, niin ei tarvitse hävetä mitään ja ihmiset eivät ole ahdasmielisiä.
- ap.
Kiitos lohduttavista sanoista. Mutta minä olen jo pitkään asunut pääkaupunkiseudulla!
- poisoppia
ap. kirjoitti:
Kiitos lohduttavista sanoista. Mutta minä olen jo pitkään asunut pääkaupunkiseudulla!
Häpeä, selittämätön syyllisyys ja huonommuudentunne on istutettu sinuun lapsena.
On elintärkeää ajatella läpi koko prosessi ja tietoisesti hyväksyä se, että näin on käynyt, mutta ettei se ole oma syy. Ja ettei ole mikään pakko eikä velvollisuus hävetä ja tuntea syyllisyyttä!
Itse olen ajatellut äitini siirtäneen erinäisistä syistä (mm. seksuaalisista) tuntemansa häpeän minuun jo imeväisestä alkaen.
Oli aikoja, jolloin purskahdin itkuun kun kuuntelin venäläläistä lastenlaulua jossa sanat menevät näin ..."saahan aurinko olla, saanhan olla MINÄKIN...."
Koin olevani niin "viallinen", ettei minulla oikeasti ollut oikeutta edes elää.
Ja kuitenkin minulla oli ulkoisesti normit täyttävä, ns. kunnon koti. Jossa vain pinnan alla kulki psyykeäni vaurioittavia virtoja. - ap.
poisoppia kirjoitti:
Häpeä, selittämätön syyllisyys ja huonommuudentunne on istutettu sinuun lapsena.
On elintärkeää ajatella läpi koko prosessi ja tietoisesti hyväksyä se, että näin on käynyt, mutta ettei se ole oma syy. Ja ettei ole mikään pakko eikä velvollisuus hävetä ja tuntea syyllisyyttä!
Itse olen ajatellut äitini siirtäneen erinäisistä syistä (mm. seksuaalisista) tuntemansa häpeän minuun jo imeväisestä alkaen.
Oli aikoja, jolloin purskahdin itkuun kun kuuntelin venäläläistä lastenlaulua jossa sanat menevät näin ..."saahan aurinko olla, saanhan olla MINÄKIN...."
Koin olevani niin "viallinen", ettei minulla oikeasti ollut oikeutta edes elää.
Ja kuitenkin minulla oli ulkoisesti normit täyttävä, ns. kunnon koti. Jossa vain pinnan alla kulki psyykeäni vaurioittavia virtoja."Koin olevani niin "viallinen", ettei minulla oikeasti ollut oikeutta edes elää".
Erittäin tuttu tunne. Nuoruusikäni oli vaikeaa aikaa. Kotini oli maalla ja vain työnteko oli (on)vanhempieni mielestä tärkeää. Monta vuotta halusin tehdä itsemurhan mutta en koskaan uskaltanut yrittää (ajattelin varmaan että mitähän ne ihmiset siitä ajattelisi ja sanoisi ja pelkäsin epäonnistuvani kuitenkin). Koska pahat muistot valtaavat mielen ent. kotiseudulla vieraillessa, vältän näitä vierailuja. Tästä sitten tulee syyllisyyttä, koska vanhemmat eivät suostu matkustamaan ja heidän mielestä minun pitäisi kulkea heitä katsomassa pitkän matkan takaa. Olen yrittänyt joskus selittää ongelmaa mutta ei se oikein onnistu heidän kanssa, kokevat syyttelynä. Miten siis päästä asioista jotka nostavat häpeän pintaan - kaikkihan ei ole vältettävissä? Jonkinlaista häpeää siis kai täytyy sietää koska ei se napista painamalla poistu.
Niinpä, tuossa edellä harhauduin tästä häpeä-aiheesta, mutta kyllä kai tuo liittyy asiaan. - carried_away
ap. kirjoitti:
"Koin olevani niin "viallinen", ettei minulla oikeasti ollut oikeutta edes elää".
Erittäin tuttu tunne. Nuoruusikäni oli vaikeaa aikaa. Kotini oli maalla ja vain työnteko oli (on)vanhempieni mielestä tärkeää. Monta vuotta halusin tehdä itsemurhan mutta en koskaan uskaltanut yrittää (ajattelin varmaan että mitähän ne ihmiset siitä ajattelisi ja sanoisi ja pelkäsin epäonnistuvani kuitenkin). Koska pahat muistot valtaavat mielen ent. kotiseudulla vieraillessa, vältän näitä vierailuja. Tästä sitten tulee syyllisyyttä, koska vanhemmat eivät suostu matkustamaan ja heidän mielestä minun pitäisi kulkea heitä katsomassa pitkän matkan takaa. Olen yrittänyt joskus selittää ongelmaa mutta ei se oikein onnistu heidän kanssa, kokevat syyttelynä. Miten siis päästä asioista jotka nostavat häpeän pintaan - kaikkihan ei ole vältettävissä? Jonkinlaista häpeää siis kai täytyy sietää koska ei se napista painamalla poistu.
Niinpä, tuossa edellä harhauduin tästä häpeä-aiheesta, mutta kyllä kai tuo liittyy asiaan.Suomalaisille tyypillisestä häpeämisestä joku on sanonut, että kun ulkomaalainen näkee eläintarhassa vaikkapa puhvelin, niin hän miettii sellaisia asioita kuin kuinkahan paljon tuo puhveli mahtaa syödä päivässä, kuinkahan paljon se painaa jne. mutta kun suomalainen näkee puhvelin, niin suomalainen ajattelee, että "mitähän tuokin mahtaa minusta ajatella?"
- ...
ap. kirjoitti:
"Koin olevani niin "viallinen", ettei minulla oikeasti ollut oikeutta edes elää".
Erittäin tuttu tunne. Nuoruusikäni oli vaikeaa aikaa. Kotini oli maalla ja vain työnteko oli (on)vanhempieni mielestä tärkeää. Monta vuotta halusin tehdä itsemurhan mutta en koskaan uskaltanut yrittää (ajattelin varmaan että mitähän ne ihmiset siitä ajattelisi ja sanoisi ja pelkäsin epäonnistuvani kuitenkin). Koska pahat muistot valtaavat mielen ent. kotiseudulla vieraillessa, vältän näitä vierailuja. Tästä sitten tulee syyllisyyttä, koska vanhemmat eivät suostu matkustamaan ja heidän mielestä minun pitäisi kulkea heitä katsomassa pitkän matkan takaa. Olen yrittänyt joskus selittää ongelmaa mutta ei se oikein onnistu heidän kanssa, kokevat syyttelynä. Miten siis päästä asioista jotka nostavat häpeän pintaan - kaikkihan ei ole vältettävissä? Jonkinlaista häpeää siis kai täytyy sietää koska ei se napista painamalla poistu.
Niinpä, tuossa edellä harhauduin tästä häpeä-aiheesta, mutta kyllä kai tuo liittyy asiaan.Minulle. Häpeästä ei kuitenkaan kannatta
kärsiä koko elämäänsä. Apua voi löytyä eri suunnista, itse olen lukemalla saanut uusia näkökulmia aiheeseen. Tuskinpa koskaan
kokonaan siitä eroon pääsee, niin vahvana
se mulla kulkee mukana.
Ammattiapuakin kannattaa
hakea tarvittaessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska513387- 1532035
Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli1971678Mitä tehdä asialle?
Jos laitan deitti-ilmon "40-vuotias nainen etsii seuraa" niin ketään ei kiinnosta (korkeintaan paria runkkaripenaa joill1311593- 801145
- 2341094
Mitä helvettiä pakolaisille pitäisi tehdä RAJALLA?
Jos Venäjä työntää rajalle pakolaisia ja tekee Suomelle selväksi että heidän puolelleen ei ole pakolaisilla asiaa - mitä266996- 123938
Olen pahoillani mies
Olen surullinen puolestasi, ettet saanut kaipaamaasi naista. Yrititkö lopulta edes? Teistä olisi tullut hyvä pari52909- 72855