erosimme puolitoista vuotta sitten. Olen hiljalleen käsitellyt kaikkia puolia suhteessamme ja mikä meni pieleen - tarkemmin ottaen: mitä hän teki väärin ja rumasti minua kohtaan. Olen kysynyt häneltä, hän on vastannut ja selittänyt. Ongelma on, että kaikenlaista tuntuu olevan niin paljon, etten osaa selittää itselleni, miten pitäisi ajatella jotta saisin rauhan.
Hän petti minut. Koska ajatteli, ettemme olleet vielä oikeasti yhdessä; koska hän halusi elää "hetkessä"; koska hän halusi rangaista minua flirttailusta muiden miesten kanssa; koska kavereillakin oli paljon naisia; koska tämä tyttö oli erilainen ja ihailtava; koska hän pelkäsi minua; koska vain tuntui siltä; koska hän halusi olla vapaa; koska hän vihasi naisia ja halusi minun kärsivän (!).
Palasimme yhteen reilun kuukauden päästä petoksesta, ja ajattelin voivani antaa anteeksi. Mutta en pystynytkään, vaan aloin kärsiä alemmuudesta ja kuvitella että minussa on jotain vikaa. Kun erosimme, sain paljon itseluottamusta takaisin, mutta edelleenkään en osaa selittää itselleni tyhjentävästi mitä tapahtui.
Hän halusi ihan oikeasti satuttaa minua ja onnistui siinä todella hyvin. Hän oli hyvin ilkeä, ja pyrki jopa syyttämään minua petoksestaan: että ansaitsin sen jollain lailla. Kärsin edelleen, enkä osaa selittää miksi. Hän loukkasi minua todella pahasti, olen traumatisoitunut. Ja pahinta on, että rakastin häntä todella paljon ja rakastan ja kaipaan edelleen. Itken päivittäin.
Hän petti minut. Koska ajatteli, ettemme olleet vielä oikeasti yhdessä; koska hän halusi elää "hetkessä"; koska hän halusi rangaista minua flirttailusta muiden miesten kanssa; koska kavereillakin oli paljon naisia; koska tämä tyttö oli erilainen ja ihailtava; koska hän pelkäsi minua; koska vain tuntui siltä; koska hän halusi olla vapaa; koska hän vihasi naisia ja halusi minun kärsivän (!).
Palasimme yhteen reilun kuukauden päästä petoksesta, ja ajattelin voivani antaa anteeksi. Mutta en pystynytkään, vaan aloin kärsiä alemmuudesta ja kuvitella että minussa on jotain vikaa. Kun erosimme, sain paljon itseluottamusta takaisin, mutta edelleenkään en osaa selittää itselleni tyhjentävästi mitä tapahtui.
Hän halusi ihan oikeasti satuttaa minua ja onnistui siinä todella hyvin. Hän oli hyvin ilkeä, ja pyrki jopa syyttämään minua petoksestaan: että ansaitsin sen jollain lailla. Kärsin edelleen, enkä osaa selittää miksi. Hän loukkasi minua todella pahasti, olen traumatisoitunut. Ja pahinta on, että rakastin häntä todella paljon ja rakastan ja kaipaan edelleen. Itken päivittäin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sun kirjoituksesta tuli mieleen oma tarinani. Itsekin yritän vielä selviytyä erosta, vaikka syyt onkin selvät, meni itsetunto pettämisen myötä alle nollan. Ja vieläkin taidan rakastaa häntä, vaikka teki ruman tempun minulle. Miksi me vielä haikaillaan tällaisten perään, sitä en ymmärrä. Vaikea ihastuakaan kehenkään, kun on vielä tunteita exään. Ihastuminen saisi unohtamaan menneet, siksi oli tärkeä päästä yli vanhasta suhteesta. En osaa sinua oikein neuvoa, kun itsekään itseäni en osaa auttaa. Jos ylipääseminen tuntuu liian ylivoimaiselta, on haettava ammattiapua, muuta en keksi.
siskot, älkää niiden kusipäiden perään enää huutako!
Mä heitin oman exäni ulos ja heti tuli kepee, vapaa, HYVÄ olo! Ei tarvinnu katella pettämistä, kuunnella valheita eikä ottaa nyrkistä päähän, tosin tämä hullu kyllä koitti vielä eron jälkeen temppuilla mutta ei raukan älli riittäny kovin pitkälle siinäkään.
Nyt heitätte ne luuserit sontaojaan ja avaatte silmät, tässä maassa kun on kuin onkin MIEHIÄkin vielä, ei ne kaikki ole niitä noloja kastematoja. Eikun haistelee uusia tuulia, niin olen mäkintehny ja täytyy sanoa että ihanata, ihanata! ;-)