oon yrittäny saaha ihteni liikkelle ja juoksemaan sekä kuntoa kohottamaan ulos mutta en ikinä saa lähdetyksi ja se jää sitten siihen, aina ajattelen että kyllä mä sitten huomenna. joskus olen käynyt muutaman viikon ajan satunnaisesti lenkillä mutta sitten motivaatio laskee.. ja nyt se on sillä tasolla että ei ikinä edes mihinkään jaksa lähteä.. mitenkähän sitä parantas?
mistä motivaatiota
jannuuu
7529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itsellesi joku tavoite. Kuten itse tässä vappuna päätin osallistua Paavo Nurmi Marathonin -puolikkaaseen ja eilen sen käväsin juoksemassa. Samoja ongelmia oli mullakin, mutta tuo tavoitteen asettaminen motivoi liikkumaan. Eilisen reissun jälkeen päätin osallistua myös syksyllä toiseen vastaavaan tapahtumaan. =)
vois vaikka ulkonäön ottaa tavoitteeksi. en nytkään ole kovin lihavan näköinen mutta mitä timmimpi sen parempi. aloitan heti huomenna :P
Juu, tavoitteita kannattaa asettaa. Niiden ei tarvitse edes olla kovin suuria. Esim. itse otin syksyllä tavoitteen, että 12 viikon päästä jaksan juosta 10 km lenkin. Sitten etsin netistä itselleni sopivan juoksuohjelman, jota noudatin. Kun on selkeä ohjelma, mitä noudattaa, niin ei tee ylilyöntejä, ja todennäköisesti motivaatiokin on helpompi pitää yllä. Kun juostessa väsytti, tai motivaatio lähteä lenkille oli hukassa, niin ajattelin, että nyt kun jaksan ohjelmaa noudattaa, niin 10 km:n juokseminenkin on sitten helpompaa.
Mieti itsellesi sopiva tavoite, ja etsi iloinen juoksumieli. Ajattele, miten paljon kivempaa on olla iloinen lenkkeilijä, kuin väsynyt itseensä tyytymätön sohvaperuna. Palkitse itseäsi tavoitteiden täyttyessä ja muista, että tärkeintä on se työ, mitä olet tehnyt matkalla tavoitteeseen. Tsemppiä!
kännykässäni on semmoinen "valmentaja" olisikohan siitä mihinkään, täytyy kokeilla ja kiitokset
Niin. Kyllä se motivaatiotekijä täytyy aina olla olemassa. En oikeastaan muista mikä se itselläni oli. Taisi liittyä jotenkin siihen, että jaksaisi pallopeleissä paremmin juosta. Pallopeleihin taas en tarvinnut motivaatiota koska nautin niiden tekemisestä.
Nykyään itse juokseminen on niin mukavaa, että en tarvitse muuta motivaattoria. Se on mennyt jopa aikaisemmin enemmän innostaneiden palloilujen edelle. Voin luvata että juokseminen käy ajan mittaan helpommaksi ja nautinnollisemmaksi. Vaikka tavoittelisi tuloksiakin, niin se on itse asiassa melko kevyt laji, tosin vaatii pinnaa ja kärsivällisyyttä.
Tarkoitukseni oli sanoa, että monivuotinen lenkkeily pelkästään jonkin ulkoisen motivoinnin takia voi olla hankalaa. MUTTA: kuten sanottua siihen saattaa jäädä koukkuuun jolloin niitä vanhoja syitä ei edes muista. Minulle kävi niin.
Tsempulaa treeniin!
Kun ihminen on terve, ei muuta tarvita. Sen huomaa eritoten sairastumisen yhteydessä, kun EI PÄÄSE juoksulenkille.
sä oot sit löhö.........itsekurii perk...