Olen eronnut ja minulla on yksi lapsi, joka on alle kouluikäinen.
Profiiliini olen asianmukaisesti ruksittanut kohdan "lapset asuvat kanssani".
Ensimmäisiä kysymyksiä mitä miehet haluavat tietää on kuinka monta lasta minulla on, koska "Treffien" vaihtoehtovalikossa sana on monikossa "lapset".
Olen sen verran iäkäs nainen, että yleensä oletetaan, että lapseni on jo täysi-ikäinen eikä asu enää äitinsä luona (monet täysi-ikäiset lapset asuvat edelleen vanhempiensa kanssa).
Suurimmalla osalla miehistä on itselläänkin lapsia, joten ihmettelen kovasti, miksi me äidit olemme niin "pelottavia" ja etenkin siis pienten lasten äidit. En minä ole ainoa, joka on kokenut vastaavaa syrjintää.
Ja huom! Vaikka en olekaan enää nuori, olen silti hoikka ja raitis - yh-äidit eivät siis ole läskejä juoppoja, kuten monet heidät kategorisoivat.
Koska etsin kuitenkin ikäistäni seuraa tai muutamaa vuotta minusta vanhempaa niin eipä tunnu löytyvän miehistä sellaisia, joilla olisi yhtä pieni lapsi kuin minulla, vaikka miehet ovat todistetusti sukukypsempiä pidempään kuin naiset.
En tietenkään vaadi, että etsimälläni miehellä pitäisi olla lapsia, mutta ehkä se olisi etu, että molemmilla olisi samanikäisiä lapsia keskinäisen ymmärtämisen vuoksi.
Ja isää en ole lapselleni etsimässä vaan itselleni kumppania. Ja saman katon alle en ole myöskään muuttamassa kenenkään kanssa (meidän ikäisillämme ihmisillä on jo omakotitalot tai omistusasunnot sekä vakituiset työpaikat, joista emme hevin ole luopumassa) joten siinäkään mielessä lapsi ei ole este seurustelusuhteen ylläpitämiselle. Muut esteet voivat sen sijaan olla korkeammat.
Joka tapauksessa olen ollut "mielenkiintoinen" henkilö miehille siihen saakka kun olen kertonut lapseni iän.
Profiiliini olen asianmukaisesti ruksittanut kohdan "lapset asuvat kanssani".
Ensimmäisiä kysymyksiä mitä miehet haluavat tietää on kuinka monta lasta minulla on, koska "Treffien" vaihtoehtovalikossa sana on monikossa "lapset".
Olen sen verran iäkäs nainen, että yleensä oletetaan, että lapseni on jo täysi-ikäinen eikä asu enää äitinsä luona (monet täysi-ikäiset lapset asuvat edelleen vanhempiensa kanssa).
Suurimmalla osalla miehistä on itselläänkin lapsia, joten ihmettelen kovasti, miksi me äidit olemme niin "pelottavia" ja etenkin siis pienten lasten äidit. En minä ole ainoa, joka on kokenut vastaavaa syrjintää.
Ja huom! Vaikka en olekaan enää nuori, olen silti hoikka ja raitis - yh-äidit eivät siis ole läskejä juoppoja, kuten monet heidät kategorisoivat.
Koska etsin kuitenkin ikäistäni seuraa tai muutamaa vuotta minusta vanhempaa niin eipä tunnu löytyvän miehistä sellaisia, joilla olisi yhtä pieni lapsi kuin minulla, vaikka miehet ovat todistetusti sukukypsempiä pidempään kuin naiset.
En tietenkään vaadi, että etsimälläni miehellä pitäisi olla lapsia, mutta ehkä se olisi etu, että molemmilla olisi samanikäisiä lapsia keskinäisen ymmärtämisen vuoksi.
Ja isää en ole lapselleni etsimässä vaan itselleni kumppania. Ja saman katon alle en ole myöskään muuttamassa kenenkään kanssa (meidän ikäisillämme ihmisillä on jo omakotitalot tai omistusasunnot sekä vakituiset työpaikat, joista emme hevin ole luopumassa) joten siinäkään mielessä lapsi ei ole este seurustelusuhteen ylläpitämiselle. Muut esteet voivat sen sijaan olla korkeammat.
Joka tapauksessa olen ollut "mielenkiintoinen" henkilö miehille siihen saakka kun olen kertonut lapseni iän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin, ehkä se sitten on "meidän" ongelma, vaikka katson, että jos jo perusasioissa tulee törmäyskurssi heti alkuun, niin ei suhteelta todellakaan kannata odottaa mitään enempää, ja turha lähteä etsimään olemassaolevalle tilanteelle syyllistä mistään.
Elämä kulkee, ja ihmisiä tulee vastaan. Kyllä se oikea vielä sinulle löytyy. Hän, jolla riittää ymmärrystä elämäntilannettasi kohtaan enempiä selittelemättä.
Onhan sellaiset miehet varmaan harvinaisempia, mutta mäkin olen toiveikas, ja katson, että ko. miehet myös ovat tavallista fiksumpia. Ja hyvää kannattaa odottaa hieman kauemmin.
"Ja isää en ole lapselleni etsimässä vaan itselleni kumppania."
Minä taas olen etsimässä tuleville lapsilleni äitiä - en kaveria.
"Ja saman katon alle en ole myöskään muuttamassa kenenkään kanssa (meidän ikäisillämme ihmisillä on jo omakotitalot tai omistusasunnot sekä vakituiset työpaikat, joista emme hevin ole luopumassa)"
Ei liioin kiinnosta eläminen susiparina kaverisuhteessa. Yhteiselon kannalta asiminen saman katon alla on ainakin minulle eräs suhteen perusedellytyksistä.
"joten siinäkään mielessä lapsi ei ole este seurustelusuhteen ylläpitämiselle."
Kyllä se on tietynlainen este. Lisäksi eksä on aina tiedostettu (ja tarpeeton) uhka suhteelle. Katsos, sitä ei koskaan tiedä, koska naisella alkaa vanha suola janottamaan, ja paluu eksän luokse.
Minulla on 3 lasta, joista vanhin 8 vuotias. Ikää itselläni on sen verran, että muut saman ikäiset ovat jo lähettäneet lapsensa maailmalle. Oman ikäiset miehet eivät välitä enää lapsiperheen elämästä ja nuoremmat ei taida enää huolia meikeläistä. Eli olen tuomittu elämään yksin lasten kanssa ainakin siihen asti, että nuorinkin lentää pesästä. Ja siinä vaiheessa minä olen varmaan jo kypsä vanhainkotiin.
Minä haluaisin itselleni miehen ja lapsille "isän". Isän siinä mielessä hän mies eläisi arjessa mukana meidän perheen elämää ja ottaisi samalla tavaa osaa lasten kasvatukseen kuin minäkin. Vaikka lapsilla on isä, niin isä ei ole paljon meidän elämässä mukana koska muut asiat ovat paljon tärkeämpiä kuin omat lapset.
minun mielestä on aikalailla tosi-asia se,että jos meikäläisen ikäinen kundi etsii omanikäistä seuraa,niin kyllä siellä ne lapset on jo mukana kuvioissa väkisin.Nuorempia tai vanhempia.Ja eihän lapsissa mitään vikaa ole.Itse ainakin pidän lapsista ja lapset minusta.
Ei ole kylla kovin helppoa löytää miestä (40-50v), joka hyväksyisi alle kouluikäisen/-set lapset. Ja minä olen siis myös tällanen "vanhempi" äiti:)
Onhan se tietysti ymmärrettävää, että jos omat lapsoset ovat jo isoja, niin ei ole halua aloittaa koko ruljanssia alusta.
En kuitenkaan yleistä, koska tiedän että niitäkin miehiä on, jotka tykkäävät kovasti pikkunaperoista. Ei ole vaan vielä minun kohdalleni osunut...
Lapset eivät ole ongelma, sillä itsellä on myös kapsi. Oman ikäisissä naisissa harvemmin törmää lapsettomiin tai niihin, joiden lapset eivät asu enää kotona.
Suurempi ongelma on se, etteivät monet naiset oikein tiedä mitä ovat hakemassa, vaikka profiilien mukaan seuraa vakavissaan hakevat.
20% vuonna 1965 syntyneistä naisista (kuin myös miehistä) on kokonaan lapsettomia eli ei se lapsettomuus nykymaailmassa ihan niin harvinaista ole kuin kuvitellaan (valitettavasti).
Eiköhän se nyt vain ole niin, että 40+ naisilla on vaikeuksia nettimarkkinoilla oli ne hoikkia, pyöreitä, lapsettomia, lapsellisia, menestyneitä tai ihan mitä muuta hyvänsä. 40+ miehet hakevat kolmekymppisiä, koska uskovat netin suojissa itsensä nuorekkaammiksi.
Itse saisin livenä seuraa paremmin, mutta kun en raittiina jaksa kapakoissa juosta, enkä jaksa kapakkamiehistä kiinnostua.
Varmaan moni nelikymppinen mies hakee takaisin omaa nuoruuttaan etsimällä kolmekymppistä naista, mutta eivät kaikki niin tee. Minä en ole esimerkiksi treffannut yhtään itseäni nuorempaa naista ja harvan sellaisen kanssa edes ollut viestittelyssä.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä, että jotkut miehet pitävät itseään vanhempaa naista jotenkin huonompana kumppaniehdokkaana.
Eiköhän nuo nettimarkkinoilla olevat vaikeudet johdu aika pitkälti ulkonäköseikoista, oli sitten kyse miehistä tai naisista.