Tuolla riidat ja sopiminen palstalla oli juttua alkoholistista. Järjestään kaikki siihen että jätä se, ei siitä voi parantua, blaa blaa blaa...
Missä vaiheessa kaljanjuomisesta tulee muille ongelma? Jos ei pahoinpitele ketään ja on muutenkin mukava, niin mitä sitten jos ottaa kuppia? Itse ainakin olen koko aika pikku hönössä. Maksahan siinä menee ja haima, mutta miksi alkoholin nauttiminen on joillekin niin valtava peikko?
Lähden ostamaan mäyriksen kun edellinen pääsikin loppumaan.
Missä vaiheessa kaljanjuomisesta tulee muille ongelma? Jos ei pahoinpitele ketään ja on muutenkin mukava, niin mitä sitten jos ottaa kuppia? Itse ainakin olen koko aika pikku hönössä. Maksahan siinä menee ja haima, mutta miksi alkoholin nauttiminen on joillekin niin valtava peikko?
Lähden ostamaan mäyriksen kun edellinen pääsikin loppumaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
kattella, niin se vaan on. Aito ihminen, aidot tunteet ja selvä ajattelu vs. epäaito alkopersoona, muunnellut epäaidot tunteet ja alkologiikan mukaan etenevä ajattelu. Arvaa kumpi voittaa?
Silloin tällöin tissuttelu tai perseet olalle on hauskaa.
.. aika paska homma, jos maksa ja haima menee.;) Ajatteles vaikkapa Leskisen Juicea, jonka terveysongelmien en tosin varmuudella tiedä johtuneen juomisesta, mutta... On niitä monia esimerkkejä.
Ongelma juomisesta tulee kai viimeistään siinä vaiheessa, jos henkilö ei selviydy velvollisuuksistaan, töistään etc. Ongelma juominen voi olla tosin siltikin, vaikka henkilö kävis töissä ja hoitais velvoitteensa. Yhtenä mittarina ongelmajuoppoudelle vois kaiketi ihan maalaisjärjellä pitää läheistensä laiminlyömistä. Jos useimmat muut juojan lähipiirissä ei ole juojaan tyytyväisiä, kyllä siinä tapauksessa yleensä ainakin ongelmanpoikanen saattais olla olemassa.
Osta vaan mäyris, jos siltä tuntuu, mut osta välillä vaikka ykköstäkin.;)
Ettet vaan ole se sama tyyppi, jonka näin vähän aikaa sitten kaupassa. Huusi kuin hyeena jollekin ulkomaalaissyntyiselle miehelle, joka oli kaupassa maitoa ostamassa. Juoksi vielä kadulle perään huutamaan samalla kun turvonneen oloinen nainen maksoi kassalla kaljat...
Et varmaan ollut sama tyyppi, mutta monet alkoholistit kuvittelevat olevansa mukavia ja leppoisia. Totuus vääristyy kummasti nousuhumalassa.
Olen mielummin yksin, kuin juopon miehen kanssa. Olen pitkän avioliiton juopon kanssa kokenut ja pelkkä muistokin siltä ajalta puistattaa. Ei enää ikinä, kiitos.
Tämä on ihan totta. Ja kun sille ei voi mitään, kun toinen juo itsensä hengiltä. Se on kaikkein pahinta. Mutta, ketään ei voi rakastaa raitiiksi, tai terveeksi. Elämä alkoholistin rinnalla on yhtä helvettiä. Todella mielummin yksin, kun huonossa seurassa :)
Sepä se, alkoholistille itselleen ei se juominen olekaan mikään ongelma, se on sitäkin suurempi ongelma omaisille ja ympäristölle. Juopottelijaan ei voi luottaa missään asiassa, hän ei muista eikä välitä lupauksistaan eikä velvollisuuksistaan, esim. perhettään kohtaan, häneltä ei riitä normaaleja tunteita omaisiaan kohtaan, hän saattaa tehdä mitä vain juovuksissaan mutta ei ole moksiskaan seuraavana päivänä, elämä jatkuu niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Kun juominen on edennyt tarpeeksi pitkälle hän käy väkivaltaiseksi, alkaa tehdä allensa, jne jne jne... jatkakoon joku muu listaa, senhän voi tehdä kuinka pitkäksi hyvänsä. Minä olen vihdoinkin irti omasta juopostani enkä ikinä ikinä ikinä aio olla minkäänlaisissa tekemisissä alkoholistin kanssa. Mulla nousee karvat pystyyn kun kuulen jonkun avaavan juomapurkin, en vihaa mitään ääntä enempää. Tappakoon se joka itsensä haluaa alkohoolin avulla, mutta näyttäkää sen verran selkärankaa että teette sen yksin ja omissa oloissanne.
Mukavia alkoholisteja ei ole olemassakaan muualla kuin alkoholistien omissa kuvitelmissa.
Minun mies on aina mukava ja aina vähän hönössä.
Ei hakkaa eikä laiminlyö mina millään tavoin.
Kykenee jopa rakastelemaan ihan tehokkaasti.
Ristiriitainen tilanne siltikin.
Terveyden takia pelottaa mutta muuten en kärsi millään tavoin tästä tissuttelusta.
Mies pitää pari kertaa vuodessa tipattoman kuukauden
ja silloin hän on hiljaisempi ja vakavampi.
Nukkuu kyllä enemmän mutta huomioi minua vähemmän.
Rakastan miestäni yli kaiken.
Viina vie ja siinä tulee rakkaus yms. kaukana perässä.
Eipäs nyt käännetä asiaa päälaelleen.
mutta isä oli alkoholisti ja kuoli vähän päälle 43-vuotiaana niin ei oikein nappaa!
Kohtuukäyttöä on minun mielestäni pari kaljaa viikossa ja joskus juhlapäivinä voi ottaa enemmänkin, mutta muu on jo liikaa. Se, että juo toistuvasti ittensä humalaan, on aivan teinien touhua eikä sitä tarvi jatkaa enää noin 25 ikävuoden jälkeen.......
luotettavaa alkoholistia? Tai siihen tietty voi luottaa, että se ihan varmasti juo, mutta siis sen muihin tekemisiin ja lupauksiin.
Aivan, se on ainoa asia mihin alkkiksessa voi luottaa on se, että se juo! Ja jos ei juo, niin ainakin ajattelee koko aika juomista ja sitä koska taas saa juoda.
hönö kylläkin.
Absolutisti sen sijaan on mulle kirosana, mieluummin vähän enemmän kuin ei ollenkaan, kun en itsekään sylje lasiin (pikemminkin päinvastoin) enkä todellakaan halua enää että syytetään alkkikseksi parin viinilasillisen takia.
Äitini mies siemailee kolmosolutta pitkin iltaa joka päivä. Koskaan en ole häntä humalassa nähnyt, enkä ole koskaan nähnyt kenenkään miehen tekevän a) niin paljon töitä b) niin paljon koti-/puutarha-/piha-/yms. töitä. Määrissä mitattuna olisi varmaan alkoholisti, mutta käytännössä terve, touhukas ja kohtuudessa pysyvä mies, joka yli kuusikymppisenä tekee vaelluksia Lapissa, oli sitten kesä tahi talvi.
Joillekin alkoholi ei vain sovi, ja siinä vaiheessa kun arvoissa alkaa näkyä, on siitä leikki kaukana. Eikä sellaisen kanssa, jota odottaa todennäköisesti ennenaikainen kuolema, ole kivaa jakaa elämäänsä ja/tai suunnitella tulevaisuutta.
Jos alkoholi sopii itselle, eikä siitä tule konflikteja muiden kanssa niin mikä ettei.
Tuntuu vaan että se on joko/tai. Ymmärrän kyllä jos joillain on ollut ikäviä kokemuksia vaikka lapsuudesta kun vanhemmat ovat juoneet ja muuttuneet vieraiksi, mutta normaali tissuttelu ei minua haittaa. Kovin mustavalkoiselta tuntuu vaan suhtautuminen juomiseen.
kuten sanoin, niin se ei ole kenellekään kivaa, jos on "hönössä" koko ajan. Muutama bisse päivittäin sen sijaan ei ole mikään ongelma, ainakaan minulle.
Mä juon itsekin melkein päivittäin jotain, lasin, pari viiniä tms. Mutta inhoan olla kännissä tai krapulassa, joten olenkin se "ilonpilaaja", joka vaihtaa ekana veteen ja lähtee ekana kotiin. Jostain syystä mun juomistapani on tuomittavaa, mutta perskännit kaksi kertaa viikossa ei...
Että naisten elimistö kestää alkoholia huonommin kuin miesten. Eli jos jotain joka päivä, niin se on jo lähellä suurta kulutusta naiselle.
Varovasti siellä!
Jos olisin ollut terdellä siideriä imemässä aamusta iltaan koko viikonlopun, niin se olisi ookoo. Lasillinen roseviiniä iltaisin tai pullo kolmosolutta saunan jälkeen sen sijaan on jo varoittelun aihe. Hohhoijaa.
hiipien etenevä tauti.
Viattomasti tissutteleva yleensä luisuu itse sitä huomaamatta syvemmälle alkoholismin syvään kuiluun.
Alkoholi muuttaa myös aivojen kemiaa ja alkoholistista tulee yhä itsekkäämpi ja kykenemätön huomioimaan muita. Tärkeintä on ainoastaan seuraavan alkoholiannoksen saaminen.
Fiksuimmasta ja mukavimmastakin ihmisestä tulee kuin pieni, huollettava lapsi kun alkoholismi on päässyt etenemään liian pitkälle. Tällainen ihminen ei kykene ottamaan vastuuta itsestään saatikka muista eikä hän sitä enää haluakaan tehdä koska alkoholi on vienyt hänet takaisin auvoisan vastuuttomaan lapsuuden olotilaan.
Ja toisesta oikeasti välittävä ihminen välittää myös omasta terveydestään mutta sitähän alkoholisti ei tee.
Tosin, alkoholismista voi myös parantua mutta siihen vaaditaan tarpeeksi vahva , itsestä lähtöisin oleva motivaatio. Ulkopuolisten painostus ei auta.
Ilmeisesti baarikavereiden mielestä sä olet tosi jees. Ja pienessä hiprakassa kuka vaan on hauska ja mukava ihminen. Samassa huushollissa asuvasta alkoholisti ei sitä ole.
Miten ensinnäkin määrittelet pahoinpitelyn? Et siis lyö ketään, mutta osaatko pitää myös kielesi kurissa? Alkoholisti yleensä syyttää juomisestaan ja kaikesta muustakin paskasta elämässään muita. Syyttely, nälviminen ja ilkeydet ovat henkistä väkivaltaa, ja sattuu samalla tavalla kuin iskut.
Oman terveyden tuhoaminen hitaasti mutta varmasti ei ole läheisistä mukavaa seurattavaa. Juoppo yleensä itsekin tietää juomisensa riskit, mutta viittaa niille kintaalla. Kuka haluaisi yrittää elää itsetuhoista suhdetta, kun tietää että toista ei välttämättä ole kohta enää vierellä.
Miten koko ajan pikku hönössä voi hoitaa arkeaan, käydä töissä, huolehtia lapsistaan? Tuskin susta ainakaan saa apua, jos äkkiseltään tarvittaisiin kuskia viemään sairastunut lapsi lääkäriin?
Surkuhupaisintahan tässä on se, että juoppo ei itse miellä, että kyseessä on ongelma eikä tajua, miksi juominen nyppii läheisiä.