ei mua kukaan rakasta, olkaa te onnellisia kellä on joku. Mua ei kaipaa kukaan, sama vaikka kuolisin.
olen hyödytön
fdfdfdgfd
131023
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jospa alkasit rakastaa ensin vaikka omaa itseäs? Sun pitää ensin tulla toimeen sun itses kanssa, ennenkuin voit löytää sen jota oikeasti etsit. Eli hanki ihan oma elämä, johon hän ei oo mitenkään liitoksissa.
kuka hän, ei ole ketään häntä? ja muutenkin paskanmarjat!
No tolla asenteella oot lopun ikääs yksin tai jos et satu löytää uutta äiti hahmoa itelles. Se on ihan susta itestäs kiinni.
Kuten jo edelliseen keskusteluun kirjoitin: Väärällä asenteella ei saa ketään, mutta kun väärä asenne johtuu siitä ettei saa ketään. On hurskastelua sanoa: "älä ole tollanen, rakasta itseäsi ja elämää. Sen jälkeen saat seuraa."
on sama tulos kuin hyvällä asenteella! Eli ei se siitä oo kiinni, kukaan ei vaan halua mua. Puuta päin vaan autolla!
Soita heti sun äitille, nyt!
vitun pelle!
Vitut on. Minkälainen ihminen on suurin taakka yhteiskunnalle, jossei ei juurikin itseään vihaava ihminen? Kenen takia elät täällä, äidinkö? Montako kertaa elät, ja kenen elämää oikein elät? Jotta ihminen voi rakastaa muita ihmisiä, täytyy ensin opetella rakastaa itseään. Valittamisella sä et pääse mihinkään. On opittava tajuamaan että ne omat asenteet, jatkuva ja kärsivällinen harjoittelu on ne elementit. Pois kyynisyys ja pessimissi, tosin tälläinen ihminen saattaa tarvita lääkitystä ja kenties psykiatria. Masennus vie meitä suomalaisia eniten tätä nykyä työkyvyttömyys eläkkeelle. Jos susta tuntuu pahalle, tee itselles palvelus ja HAE APUA!
Kerro lääkärille masennuksestasi. Täällä ei sua kukaan voi auttaa.
sellaisesta paskasta!
Jos ihminen ei rakasta itseään, ei hän varmasti kykene rakastamaan muitakaan, mutta onko sinulla suurin huoli se, että masentunut ihminen tulee kalliiksi yhteiskunnalle? Jos hän menee erilaisiin hoitoihin, ja jos vielä oletetaan, että valtio tavalla tai toisella ne hoidot maksaa, tulee sekin kalliiksi.
Valittamisen ainut ilo on sen tuoma pieni lohtu, kun voi kirjoittaa ja jakaa ajatuksensa muille anonyymisti.
"Kenen takia elät täällä, äidinkö? Montako kertaa elät, ja kenen elämää oikein elät?... On opittava tajuamaan että ne omat asenteet, jatkuva ja kärsivällinen harjoittelu on ne elementit. "
Sinähän kirjoitat kuin joku luostarin johtaja. Nyt saadaan masennus pois koko maailmasta kun mennään kertomaan tämä ilosanoma kaikille ihmisille.
Minäkin kehotan hakemaan apua, mutta keneltä ja minkälaista apua. Pilleriä poskeen vain, vai mitä apua. Kai viinakin pään sekoittaa siinä missä pilleritkin.
Jotenkin sinun kirjoituksestasi tulee esille viesti: Minua ei sinun ongelmasi kiinnosta. Mene valittamaan sille jolle kuuntelusta maksetaan, tai popsi pillereitä. Tulet niin kalliiksi minulle veronmaksajana.
näkemiin, oli hauska tavata
toisesta! Niin helppoa se on!
Miten kaikki ihmiset vain odottaa, että SE TOINEN tulee ja rupeaa minua rakastamaan ja välittämään.
Entäpä jos itse olet SE, joka välittää TOISESTA, niin yksinäisyys hälvenee.
Tämä tepsii, usko pois! Kaikkea hyvää elämääsi.