Tyyliin aikuiset, traumaattisen lapsuudenperhetaustan johdosta ei-läheiset sisarukset sukujuhlan tiimoilla koolla. Ja mitä tapahtuu aamuyöllä, kun alkoholia on nautittu enemmän ja vähemmän. Vähiten juonut olin mie ( en oo raivoraitis, mut alkoholi ei yleensä kiinnosta eikä maistu, mut juhlan kunniaks skoolasin shamppanjalla, nautiskelin valkoviiniä on the rocks ja siemailin vähän tujua konjakkia). Pikkuveljistäni toinen oli juonut olutta normaalin määrän, toinen vaikka mitä sekaisin suuren määrän.
Syy, miksi kirjoitan, on se, että viestissäni a long talk about small talk väitin, että pikkuveljilläni on huonot sosiaaliset taidot ja annoin vaikutelman, että miulla hyvät.
Tapahtui seuraavaa: aamuyöstä menin veskiin, viivyin siellä jonkin aikaa ja yhtäkkiä kuulen enem. juoneen veljeni puhuvan itsestäni:" Sen pitää lopettaa lusmuaminen kotona sohvalla, takapuoli ylös sieltä ja töihin!" Sek.sad.osas ryntään veskistä veljeni luo raivoten. " Mitä h.( kiroilen aniharvoin)puhut musta selkäni takana. Veli juopuneena mulkoilee ja kyselee, että kuuntelinko salaa. Kiljun, että miks vessaan lähtisin salakuunteleen sua ja et mitään elämästäni tiiä ja kuink kauheeta on ollu työttömänä kotona. Pikkuveli alkaa lähestyä pelottavan näkösenä, seisoo edessäni 20 cm pidempänä. Vähän aikaa pelkään saavani turpiini, sit alkaa kiivas väittely, huuto, syyttely vanhoista asioista. Olen hysteerinen, kiljun ja itken. Toinen pikkuveli tulee väliimme, itkuvaiheessa veljen vaimo vetää istumaan viereensä, rauhoittelee. Pojat supattavat, veli pyytää anteeks, sanoo, et oon ymmärtäny väärin, puhuivat vain siit, että hyvä, kun on saanu atk-ajokortin, pääsee töihin ja piristyy. Pyydän omaa käytöstäni anteeks myös. Veli ei ota vastaan. Seuraa aviopuolisoiden välinen sanallinen riitely: vaimo lataa miehelleen asiat, joista miullekin puhui. Ilmapiiri kireä.
Syytön, toinen pikkuveli sovittelee, raukkanen. Toteamme hänet meistä sisaruksista fiksuimmaksi ja parhaat sos. taidot omaavaksi. Veljen vaimo sanoo, ettemme me riitelevät voi vedota vaikeaan lapsuuteen, vaan järkeä on käytettävä. Syytön pikkuveli toteaa, että hänelläkin ollut vaikeaa ja silti on elettävä eteenpäin Hän ja veljen vaimo poistuvat yöpymistiloihinsa.
Me riitapukarit jäämme keskenämme, veli jurrissa jurnuttaa, ettei voi nukkua, koska on niin järkyttynyt käytöksestäni. Hän alkaa kertoa itsestään näyttämällä filmin, jossa narsistinen päähenkilö, kuuluisa näyttelijä, ryypiskelee ennen suoraa tv-lähetystä, kokee hermoromahduksen lähetyksen aikana, pakenee kaahaamaan avoautolla tappaen itsensä. Kokee samaistuvansa päähenkilöön oman työuupumuksensa takia. Tivaa mielipidettäni päähenkilöstä ja vaatii analysoimaan katsomamme osiin. Onnistun hyvin, samalla varoitan, ettei itsemurha ole ratkaisu, on samaa mieltä. Nukahdan filmin ääreen.
Aamulla halaan veljeäni ja pyydän anteeksi, veli alkaa suorittamaan toimia, joiden puutteesta vaimo syytti. Toinen veli ja veljen vaimo liittyvät seuraamme.
Yhtäkkiä tajuan ja sanon sen ääneen. " Suutuin sulle siks, että sanoit totuuden musta!" Kaikki ovat tyytyväisiä,koemme uutta yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä tuntuu mukavalta ja juhlat ovat onnellisesti ohi.
Miten jatkossa tulevat toimeen aikuiset sisarukset, joista jokainen on täysin erilainen ja jokainen omalla tavallaan sisäisesti haavoilla vaikeista asioista, joita lapsuudenperheessä tapahtui? Olisin järkevistä neuvoista kiitollinen
Syy, miksi kirjoitan, on se, että viestissäni a long talk about small talk väitin, että pikkuveljilläni on huonot sosiaaliset taidot ja annoin vaikutelman, että miulla hyvät.
Tapahtui seuraavaa: aamuyöstä menin veskiin, viivyin siellä jonkin aikaa ja yhtäkkiä kuulen enem. juoneen veljeni puhuvan itsestäni:" Sen pitää lopettaa lusmuaminen kotona sohvalla, takapuoli ylös sieltä ja töihin!" Sek.sad.osas ryntään veskistä veljeni luo raivoten. " Mitä h.( kiroilen aniharvoin)puhut musta selkäni takana. Veli juopuneena mulkoilee ja kyselee, että kuuntelinko salaa. Kiljun, että miks vessaan lähtisin salakuunteleen sua ja et mitään elämästäni tiiä ja kuink kauheeta on ollu työttömänä kotona. Pikkuveli alkaa lähestyä pelottavan näkösenä, seisoo edessäni 20 cm pidempänä. Vähän aikaa pelkään saavani turpiini, sit alkaa kiivas väittely, huuto, syyttely vanhoista asioista. Olen hysteerinen, kiljun ja itken. Toinen pikkuveli tulee väliimme, itkuvaiheessa veljen vaimo vetää istumaan viereensä, rauhoittelee. Pojat supattavat, veli pyytää anteeks, sanoo, et oon ymmärtäny väärin, puhuivat vain siit, että hyvä, kun on saanu atk-ajokortin, pääsee töihin ja piristyy. Pyydän omaa käytöstäni anteeks myös. Veli ei ota vastaan. Seuraa aviopuolisoiden välinen sanallinen riitely: vaimo lataa miehelleen asiat, joista miullekin puhui. Ilmapiiri kireä.
Syytön, toinen pikkuveli sovittelee, raukkanen. Toteamme hänet meistä sisaruksista fiksuimmaksi ja parhaat sos. taidot omaavaksi. Veljen vaimo sanoo, ettemme me riitelevät voi vedota vaikeaan lapsuuteen, vaan järkeä on käytettävä. Syytön pikkuveli toteaa, että hänelläkin ollut vaikeaa ja silti on elettävä eteenpäin Hän ja veljen vaimo poistuvat yöpymistiloihinsa.
Me riitapukarit jäämme keskenämme, veli jurrissa jurnuttaa, ettei voi nukkua, koska on niin järkyttynyt käytöksestäni. Hän alkaa kertoa itsestään näyttämällä filmin, jossa narsistinen päähenkilö, kuuluisa näyttelijä, ryypiskelee ennen suoraa tv-lähetystä, kokee hermoromahduksen lähetyksen aikana, pakenee kaahaamaan avoautolla tappaen itsensä. Kokee samaistuvansa päähenkilöön oman työuupumuksensa takia. Tivaa mielipidettäni päähenkilöstä ja vaatii analysoimaan katsomamme osiin. Onnistun hyvin, samalla varoitan, ettei itsemurha ole ratkaisu, on samaa mieltä. Nukahdan filmin ääreen.
Aamulla halaan veljeäni ja pyydän anteeksi, veli alkaa suorittamaan toimia, joiden puutteesta vaimo syytti. Toinen veli ja veljen vaimo liittyvät seuraamme.
Yhtäkkiä tajuan ja sanon sen ääneen. " Suutuin sulle siks, että sanoit totuuden musta!" Kaikki ovat tyytyväisiä,koemme uutta yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä tuntuu mukavalta ja juhlat ovat onnellisesti ohi.
Miten jatkossa tulevat toimeen aikuiset sisarukset, joista jokainen on täysin erilainen ja jokainen omalla tavallaan sisäisesti haavoilla vaikeista asioista, joita lapsuudenperheessä tapahtui? Olisin järkevistä neuvoista kiitollinen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Me kaikki olemme mitä olemme. Teini iän jälkeen on melkein mahdoton muuttua. Se mitä olit 18 kesäisenä tulet olemaan hautaan saakka. Tietysti kasvat vanhemmaksi ja viisaammaksi, mutta tulet tekemään samantyylisiä virheitä / pädet saman tyylisissä asioissa loppuun asti.
Sama pätee veljiisi ja sisariisi. Kuulostaa siltä että joitain heistä on sinuattu sosiaali taidoilla ja sinua taas ei. Se on voi voi. Siitä ei kannata lannistua mutta se kannattaa myöntää, itsellesi erityisesti. Sinulle voi olla mahdotonta olla samanlainen kuin veljesi ja siskosi. Tämän takia on idioottimaista heidän puoleltaan odottaa että
sinusta tulisi heidän lainen.
Sinä olet sinä!
Itselläni on erittäin menestynyt isoveli. Hän peri ominaisuudet jotka auttoivat hänet hyvään asemaan ja hänen sosiaaliset kyvyt ovat jotain aivan käsittämätöntä minulle.
Mutta mutta. Isoveljeni kärsii alkoholismista.. Ja juuri kuulin että hän loukkaantui pahasti kännissä ollessaan. Tästä loukkaantumisesta johtuen hän ehkä menettää uransa ja kaiken minkä eteen hän on niin kovasti tehnyt töitä.
Minä en ole alkoholisti, mutta olen antisosiaalinen. Kärsin paniikkihäiriöistä jotka salpaavat henkeni suurissa joukoissa. Tämän takia en ole koskaan elämässä menestynyt niin kuin veljeni.. Mutta samaan aikaan.. Rakastan veljeäni ja toivon hänelle kaikkea parasta. Minusta tuntui pahalta kun kuulin hänen onnettomuudestaan.
Tiedän että hän on aina vihannut minun elämänvalintojani. Mutta se on voi voi. Minä olen minä, hän on hän, kumpikaan meistä ei voi käsittää minkälaista on elää toistemme kengissä.
Mutta elää meidän pitää, kunnes henki lähtee.
Ja elämähän on aika hienoa kun elää niin kuin tuntuu että pitäisi elää, sen sijaan että eläisi niin kuin toiset haluavat sinun elävän.