Miksi nykyään erotaan aivan mitätömien asioiden vuoksi?Tehdään lapsia eikä kanneta yhdessä vastuuta.(sosiaalihuolto kyllä maksaa)Ja näyttää että pettäminenkin on enemmän normaali kuin poikkeus.Olisimpa syntynyt 70 vuotta aikaisemmin voisi olla ihmisillä moraalia.
onko eroominen buumi
ihmeissään
141287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Näin on. Avioliitto on ollut katasrofaalisessa kriisissä niin kauan, kuin naiset ovat olleet riippumattomia. Siis taloudellisesti. Äidin neuvoistahan nämä uusavuttomat ovat täysin riippuvaisia. Ja kun vaimo alkaa muistuttaa anoppia, liitto alkaa olla pelattu. Jokaisesta miehestä leivotaan ainakin holisti ja demoni.
Turha näitä on edes toistaa, koska kaava on aina sama.
Koko jutun juoni on siinä, että yhteiskunta on luonut asenneilmapiirin ja säädöskokoelman, jossa eroaminen on liian helppoa ja erotilanteessa mies on lähes poikkeuksetta se, joka "häviää kaiken". Käytännössähän lapset määrätään äidille aina. Täytyy pystyä todistamaan vedenpitävästi, että lasten äiti on alkoholisti, narkkari tai psyykkisesti sairas, ennekuin miehellä on edes teoriassa mahdollisuus saada lapset itselleen. Monikaan ei tule alle kolmekymppisenä ajatelleeksi, että nykyaikana avioehdon tekeminen on välttämättömyys, mikäli aikoo selviytyä erosta ilman henkilökohtaista konkurssia. Elatusmaksujen määräytymisperusteet ovat myös sellaiset, että useamman lapsen isän on käytännössä mahdoton toimia yrittäjänä niin kauan, kun elatusmaksut rullaavat. Kuolevassa muuttotappiokunnassa taasen yrittäjyys on lähes poikkeuksetta ainoa keino saada edes jonkinlainen ansiotaso. Työttömyyspäivärahalla tai pätkätöillä ei juuri juhlita.
"Sosiaalihuolto kyllä maksaa", kirjoittaa viestiketjun aloittaja. Niinpä tekee sen jälkeen, kun lasten isä on ensin putsattu tyhjätaskuksi. Aikanaan, kun useita vuosia sitten olin itse siinä tilanteessa, että ex ilmoitti ottavansa eron (nykyäänhän eroaminen on ilmoitusluonteinen asia, jossa jätettävällä miehellä ei ole mitään oikeuksia tai sanansijaa), sostoimen virkailija ilmoitti, että minulle erossa jäävä omaisuuden osa maksatetaan elatusmaksuina lapsille. Näin myös on tehty. Nyt sossu maksaa lapsista, koska minulla ei enää ole mitään millä maksaa.
On sosvirkailijan mukaan lasten etu, että isä maksaa mahdollisimman paljon elatusmaksua. Ehkäpä se sitten on niin. Sehän se on lasten etua viimeisen päälle, kun isä kynitään niin putipuhtaaksi, että ei voi edes ottaa lapsia luokseen tapaamisoikeuspäivinä, kun ei ole varaa ostaa heille ruokaa tai hakea äitinsä luota. Tapaamisen ehtoihin luonnollisesti kirjattiin, että isä vastaa lasten hakemisesta ja takaisin viemisestä aiheutuvista kustannuksista.
Sikäli kuin oikein muistan, 2/3 avioeroista on naisen hakemia. Näin se menee, kun yhteiskunta on antanut naiselle taloudellisesti turvatun aseman toimia oikkujensa ja päähänpistojensa mukaan.
Ilpolle sanoisin, että monelta erolta ja lasten jäämiseltä heitteille vältyttäisiin, jos nämä uusavuttomat tosiaan alkaisivat muistuttaa äitejään. Ainakin oma (ex-)anoppini on etevämpi, pätevämpi ja mukavampi 6-0 verrattuna tyttäreensä.
Katkeraa tekstiä, mutta mitenpä siltä välttyä, kun taas kerran on takana uneton yö, kun olen miettinyt, millä he*vetillä maksan ensi kuussa niskaan kaatuvan laskusuman.
"Olisimpa syntynyt 70 vuotta aikaisemmin voisi olla ihmisillä moraalia."
Vieläkin naiset valittavat ettei tasa-arvo toteudu Suomessa, vaikka yllämainitussa asiassakin miehet saisivat hakea tasa-arvoa. Tasa-arvo Suomessa on nimittäin tietääkseni pisimmällä koko maailmassa. Toinen erittäin negatiivinen ilmiö oli se, että lainsäätäjä luopui perheverotuksesta. Kun ei enää tiedetä mikä perhe on ja kuka siihen kuuluu, miten tätä yhteiskunnan peruspilaria voisi lujittaa. Yhteiskunta ei tue sitä, että perheet pysyisivät kokonaisina. Päinvastoin, eroavalle äidille joka lapset yleensä saa, on annettu hyvä mahdollisuus kupata isä kuiviin. Rahathan eivät monestikaan mene kokonaan lasten hyväksi, vaan sen äidin.
On aika vaikuttaa yhteiskunnallisesti näissä epäkohdissa. Nyt meillä on sellainen hallitus joka voisi tehdä asialle jotain. Edellinen ei olisi tehnyt. Kirjoitelkaa lehtiin ja eduskuntaan. Ei todellakaan aina ole etu että lapset jäävät äidille. Tai että lapsista heitetään arpaa sulle-mulle-periaatteella. Tai että on yhteishuoltajuus, jossa lapset ei tiedä missä asuvat. Epäkohtia riittää, ja korjaukset löytyvät vuosikymmenien takaa. Vanhaan on vain niin vaikea palata, kun naisilla on valmiina väite pukkaamisesta takaisin hellan ja nyrkin väliin.
Ajatelkaapa asiaa: näistä kaikista epäkohdista säästytään jos yhteiskunta opettaa oikeaa arvojärjestystä, tukee perheitä ja perheet pysyvät koossa kuten ennen oli. Moni hyppää takajaloilleen nyt että ennen oli riitaisia perheitä. Tosiaankaan, nyt riitaisia perheitä ei ole, kun pannaan ovi kiinni pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Mutta vaikutukset ovat kuitenkin suuremmat, niin yhteiskunnallisesti kuin tarkasteltaessa ydinyksikköä, lasten ja vanhempien hyvinvointia.
Meillekkin tuli ero ja tunsin itseni"koiraksi"putsattiin ja ex vaimolla on lasten kanssa enemmän rahaa käytössä kuin silloin kun asutiin saman katon alla vaikkakin yksi henkilö on ruokapöydästä pois.saavat aivan liian helposti sossusta/kelasta rahaa on se niin väärin.SE ON SITÄ NYKYPÄIVÄN TASAARVOA:
Oiskohan niin että aikoinaan avioliitot VAIKUTTI paremmilta ,kun vaimolla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta lähteä, vaan oli siedettävä ties millaista kusipäätä!
Oisko niin, että nyt jää vaimolle ja lapsille enempi rahaa ruokapöytää varten, kun sä olet poissa laittamasta kaiken sileeksi?
Olipas kattava otos avioeroista nämä edelliset puheenvuorot !! pitäisköhän lisätä siihen toisenkinlainen ero? Jaettiin talo kaikessa järjestyksessä. Ukko laittoi oman puolikkaansa tasaisesksi muutamassa vuodessa, ei penniäkään ole maksanut elatusmaksua, enkä ole sitä vaatinut, koska tulemme lasten kanssa juur toimeen. Hyvä, kun saa pidettyä itsensä töissä ja ihmisten kirjoissa ja käy tapaamassa lapsia, jotka häntä kaipaavat.
Liekö tuokaan yhtään sen parempi malliesimerkki keskiverto erosta. Useimmat kai kuitenkin hoidetaan suht asiallisesti.Kalliiksihan se ero tulee.
vaikeampi erota, naimisiin menijät tunsivat myös paremmin vastuunsa. Nyt ei tarvitse tuntea mitään, kunhan kokeillaan pärjätäänkö yhdessä ja vaihdetaan sitten parempaan.
Ei ne ihmiset ennen olleet sen kypsempiä, silloin miehillä oli vaan enemmän valtaa toteuttaa k-päisyyttään jos huvitti. Nyt jos kerran nepauttaa nekkuun niin hirveä valitus tulee. Mummonikin sieti ihan hiljaa miehensä h#oraamisen ja väkivallan.
niin se munkin mammakin lähti kun mä olin saanut maksetuksi sen kaikki ulosotot. nykyään ei heru myötätuntoa naisten suuntaan, käytänpä vaan hyväks. mut ehkä kummiskin se prinsessa jossain oottais; epäillen...
joka jäi maksamaan exän laskuja. Muija teki velkaa niin paljon kuin sielu sieti. Lapsenkin halusi, onneksi vaan ei tullut! Kaikki TÄYTYI SAADA ja nopeesti. Yhtä nopeesti tämä uusavuton sitten kyllästyi leikkiinsä. Vei jo maksetusta omaisuudesta puolet kerrottuna kolmella, jätti kaikki velat miehelle, joka tyhmyyksissään kirjoitti osituksen alle, jossa vielä otti KAIKKI velat niskoihinsa. Menettäen koko omaisuutensa.
Miehelläni on puoli milliä mummonrahaa velkana tämän itsenäisen "nykynaisen" jäljiltä! Koskaan emme niitä maksamaan pysty, vaikka ne onkin ulosotossa. Hullunkurisin tilanne syntyi, kun menin naimisiin tämän miehen kanssa. Minunkin tuloistani ulosmitataan tänäpäivänä. Vaikka en ole killinkiäkään siitä velasta tehnyt.
On buumi tai ei, niin ajatella sopisi kyllä jokaisen. Niin miesten kuin naistenkin. Huomioikaa miehet, että teidän ei ole mikään pakko alistua jokaiseen oikkuun! Ymmärrän teitä jokaista oman mieheni kautta, mutta ajatelkaa etukäteen! Kyllä naisia piisaa. Kaikki ei ole samanlaisia.
on tosiaan välttämättömyys. En vain ymmärrä, miksi oletat sen suojaavan nimenomaan miehen oikeuksia. Naisena pelastin omaisuuteni erossa avioehdon ansiosta. Olispa ollut tosihupaa puolittaa omistuasuntoni (hallussani ennen avioliiton solmimista) tyhjätaskusiipan kanssa.
Ymmärrä nyt vaikka siitä, että 2/3 eroista on naisen hakemia. Mies siis on se todennäköisempi kynittävä.
Tokihan se toimii myös toisinpäin ja minä esimerkkinä olen juuri sellainen tyhjätasku, jonka kanssa ei kannata alkaa millekään ilman dokumenttia ja omaisuutensa turvausta. Ne nääs menee meikäläisen exälle joka killinki, jos tulee uusi kupru.
Paha sauma sinulla. Näin se kuitenkin nyky-Suomessa menee.
Minulla ei onneksi velkoja ole kuin roposia, mutta peeaa tässä joutuu olemaan vielä useamman vuoden.
Jälkiviisas on hyvä olla... vaan kukapa tulee ajatelleeksi avioehtoa siinä vaiheessa, kun on nuori ja matti kukkarossa ja elämä edessä. Äkäyttää se sitten näin jälkeenpäin, kun kovalla työllä ja tositoimilla hankittu omaisuus hupenee kuin tuhka tuuleen.
Ei muuten piisaa naisia: nelikymppistä perseaukista entistä yrittäjää ei huoli kukaan. Tämän ikäluokan naisille pitää olla tarjottavana sosioekonomista statusta, jos mielii toisillekin treffeille. Nämä on katsos juuri niitä eronneita yksinhuoltajia, jotka haluavat pönkittää asemaansa vielä pikkasen paremmaksi uutta höynää etsimällä, kun yksi on jo putsattu.
"Kaikki ei ole samanlaisia"
Siihen minäkin uskon ja sillä silmällä silmittelen. Niin on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, mutta kun sukuun kuuluu sellainen nainen, pidän mahdollisena toisenkin samanlaisen kummajaisen löytämistä. Aikaa ja kärsivällisyyttä se vaatii, mutta mitäpä tässä pätkätyöläisellä juuri muuta onkaan kuin aikaa.. :)
mietin millä helvetillä maksan laatikosta pursuavan laskusuman. perheemme sairastelu on vienyt kaikki liikenevät varat (siis laskuihin tarkoitetut)Lisäksi on kevät.. uusia vaatteitakin pitäs ostaa ja kenkiä... talvi on venyttänyt lapset ulos kesävaatteistaan.
Meidän yksinhuoltaja perheessä ei jää rahaa puoltakaan siitä summasta minkä yhdessä mieheni kanssa yhteisessä taloudessa jäi. Eli kasvatan kolmea lasta.... reilulla 1000 eurolla kuussa..
Millähän kaavalla saadan se enemän?
Ehkä en osaa hakea kaikkia minulle kuuluvia avustuksia... vai olisko elatusvelvollisten kirjoituksissa pientä provokointia?