http://www.parterre.com/2006/12/stockholm-syndrome.html
Kertoo jotain hyvin olennaista HS:n musiikkikritiikin nykytilasta. Esitys on lahden takaa Nobel -juhlakonsertista.
Kertoo jotain hyvin olennaista HS:n musiikkikritiikin nykytilasta. Esitys on lahden takaa Nobel -juhlakonsertista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Taas tätä, vanha raina ja ikivanha juttu. Fleming on epätasainen ja nykyisin yhä vähemmän framilla.
Isopuron ja HS:n vetäminen tähän on ihan aiheetonta.
Rohkee akkahan se. Tommostakin tarvitaan.
Isopuro on kirjoittanut HS:ssä ko. laulajan olevan suosikkisopraanonsa.
Pitäisikö asiasta vaieta --- ettei Isopuro loukkaantuisi...?
No oli ensimmäinen kerta kun joku tässä yhteydessä semmoista väittää ja rohkeudesta puhuu.
Lähinnä on lukenut kommentteja tyyliin 'pitkään aitoja kolkuttaneena Renée Fleming on lopulta kulkenut rajan toiselle puolelle'.
Milloin Isopuro on noin kirjoittanut? Fleming on joskus historian hämärässä ollut todella hyvä, mutta palanut loppuun.
"Kertoo jotain hyvin olennaista HS:n musiikkikritiikin nykytilasta". Ja pöh, sanon mä. Ihan älytön lause. Ihan kuin joku Isopuron sopraanovalinta leimais kaiken Hesarin mätön.
Siellä on paljon isompia ongelmia kuten hra Snellman joka ei tiedä mitä haluaa ja lehden kulttuurisivujen profiili on ihan järkyttäävää paskaa. Snellmanille taide ei merkitse mitään, vain iltis-tasoinen lööpitys.
Eli kannattaisi haukkua vähän oikeampia puita.
Kyse ei ole mistään loppuunpalamisesta.
Flemingillä on ollut tyylitajun puutteen kanssa ongelmia aina. Kun tyylitajua ei ole niin sitä vain ei ole. Sama on vaivannut hänen oopperaesityksiään niin pitkään kun itse olen asioita seurannut enkä koskaan ole pitänyt häntä hyvänä laulajana.
Noin kevyen äänen ollessa kyseessä laulu on teknisestikin jotenkin tehdyn (vaivalloisen)kuuloista ja ylärekisteri ilman lyyriselle äänelle tyypillistä kirkkautta.
Isopuro listasi muutama kuukausi sitten HS:ssä Flemingin suosikkisopraanokseen. Lue lehtiä, ettei tarvi tyhmiä kysellä.
No mutta korjataan nyt sen verran että Isopuron moka kertoo HS:n laulukritiikin tasosta jotain olennaista.
säälittää lukea teidän epäonnistuneiden siba-gradu/amis-laulunopettajien mielipiteitä. Vittu jos ootte niin asiantuntijoita niin näyttäkää koko maailmalle! Teitä odotetaan, kaikkitietävät pellet. Rumiakin taidatte olla, yleensä kriitikot onkin kaikki alemmuuskompleksia potevia (
"Kysyntä ja tarjonta"
No, kuten toisessa viestiketjussa saamasi käsittelyn jälkeen varmaan jo aavistatkin, mielipiteilläsi ei ole oikein kysyntää tällaisella palstalla. Sorry vaan.
"Lue lehtiä, ettei tarvi tyhmiä kysellä. "
Hesari ei ole mikään oikea lehti, joten on jo vuosia jäänyt lukematta - katson vain kuvat : ) En muista nähneeni tollaista sopraanolistaa.
Mä en muista enää aikoihin lukeneeni yhtäkään printtilehteä koska relevantimpaa ja syvempää tietoa, näkemystä ja keskustelua löytyy verkosta.
Koko perusväite jonkin mainoslehtisen kritiikin tasosta on merkitykseltään ja mielenkiinnoltaan ihan yhtä tyhjän kanssa. Ketä kiinnostaa, kun elämä on joka tapauksesa ihan muualla (esim. osittain just täällä).
Flemarin tyylitajusta olen samaa mieltä: aikmoista heiluntaahan se on ollut. Mutta ei se silti tee hänestä kaikkein pahinta. On siellä omat huippuhetkensäkin (ainakin ollut).
http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=Fleming Jukka Isopuro&hae=Hae
Artikkeli on julkaistu 5.1.2007.
Fleming vie tyylitajuttomuudessaan voiton kaikista kuulemistani laulajista ja puhun tässä puolen vuosisadan jaksosta. Hänen ylilyöntinsä ovat jo käsite.
Pelkkä musiikillinen liioittelu ei vielä ole kuolemantuomio (ajatellaan vaikka joitain hurjia italialaisia diivoja Mancinia tai Petrellaa 50-60 -luvuilta), mutta jos se tapahtuu niinkuin Fleming sen tekee, se on silkkaa kitschiä tai hulluutta. Se ei enää palvele sanottavaa ja tulee mieleen pelkästään ettei laulaja voi olla täysin järjissään.
Mitä liikkuu sellaisen kriitikon päässä joka ei näitä asioita kuule tai muusta syystä noteeraa ja myy suosikkiaan onnellisen autuaana pääkaupunkilehden kulttuurisivuilla?
Ei HS mikään rivitallaajan mielipidepalsta ole, koska sen lukemisesta joutuu maksamaan. Siksi sen pitää ainakin teoriassa antaa (myös niille jotka eivät kuule) oikeaa tietoa siitä mikä on hyvää ja mikä ei ole hyvää.
Joo. Kaivelin hyllystäni vanhoja Fleming-aarialevyjä. Itse asiassa sieltä löytyi myös Rossinin Semiramide 80-luvulta festariäänitteenä (Sony), ajalta ennen kuin Flemingistä tuli tähti.
On pakko sanoa että Deccan tuottajat ovat tehneet Flemingin silppulevyistä todella hienoja - kaikki on editoitu hyvin, Flemingin ääni on kaunis, tulkinnat hienoja jne. Varsinaista tyylitajun rapautumista noista tarkkaan hiotuista digitaalisista esityksistä en kyllä kuule.
Onkohan Isopuro nähnyt Flemingiä näyttämöllä? Perustuuko hänen Fleming-intonsa mahdollisesti noihin samoihin vanhoihin aaria-albumeihin joita on omassa hyllyssäni? Onko hänellä selvää kuvaa esim. viimeisestä noin kolmesta vuodesta Flemingin uralla?
Korostaisin vielä, että minusta kaikki kauheus on tapahtunut noiden varhaislevyjen jälkeen. Ja Youtubessa näkyy ihan toinen Renée kuin noissa levyissä.
Flemingin tyylitaju sinällään ei ole muuttunut sitten 90 -luvun. Kaikki ne tulkinnalliset ja äänenkäytölliset elementit / keinot jotka tuossa Tukholman esityksessä ovat esillä erityisen räikeästi, kuuluvat myös hänen siistityissä levytyksissään. Oli kyse sitten Così fan tuttesta, Thaisista, Otellosta, bel canto -aarioista, Händelistä tai muista.
Tietysti tyyli pidetään levytyksissä tuottajan toimesta aisoissa, mutta samat aivot on kyseessä ja sama käsityskyky on esillä niin levyillä kuin livetilanteissa.
Flemingin avainongelma lienee että tulkitessaan hän yrittää olla jotain, sen sijaan että olisi sitä oikeasti ja seurauksena on musiikillinen whorehouse -käsittely. Toinen vaihtoehto on että hän on asioita oikeasti, kenties syvästikin, mutta ilman kunnollista ymmärrystä siitä mitä ne asiat pitävät sisällään ts. tyylitaju ei ole kehittynyt.
Hän tietysti voi olla myös ns. musiikillinen idiootti, joka ei kykene musiikin avulla ilmaisemaan asioita niin että ne toimivat ja muodostavat loogisesti etenevän juonen. Kuka tietää.
Oletteko nähnyt/kuullut Glyndebourne:n Figaron häitä DVD:llä? Siinä Fleming on mielestäni loistava! Hän osoittaa suurta herkkyyttä ja musikaalisuutta sillä suorituksellaan: harvoin näkee/kuulee yhtä koskettavaa tulkintaa oopperalavoilla! Hän ei välttämättä ole teknisesti maailman paras, mutta hänellä on jotain muuta, joka korvaa ne puutteet. Hän on harvinainen lahjakkuus! Jokaisella huipulla on heikot esityksensä, se ei muuta mitään!
Samaa mieltä olen.
Aha, no kerrohan ne muitten "huippujen" vastaavat sekoilut. Odotan innolla ja mielenkiinnolla vastaustasi.