En käsitä miten tälläkin palstalla suhtaudutaan pettämiseen niin ymmärtäväisesti. Suhteessa on ylä- ja alamäkiä, kriiseistä täytyy yrittää päästä yli ja hoitaa suhdetta, jne... Maailma olisi parempi paikka, jos pettäjät potkittaisiin pois kotoa/suhteesta heti paikalla. Varsinkin miehet harrastavat pettämistä nykyään paljon, ja ilman mitään tunnontuskia. Jos kaikki eroaisivat petturimiehistään, ne varmaan parin kerran jälkeen viimeistään oppisivat, että puolisoa ei kuulu pettää, ja seuraava sukupolvi voisi olla jo ihan toisenlainen.
Tosiasia on, että puolisoa ei rakasta tarpeeksi, jos ei voi olla pettämättä. Voihan sitä keksiä kaikenlaisia tekosyitä vaihtelunhalusta seksiriippuvuuteen, mutta kyllä kysymys on omista valinnoista. Valitsetko a: haluan seksiä jonkun muun kuin puolisoni kanssa vai b: rakastan puolisoani, enkä halua seksiä muiden kanssa. Voihan sitä rakastaa ja pettää, mutta jos rakastaa TARPEEKSI, ei petä. Minä en ainakaan koskaan tyytyisi muunlaiseen suhteeseen kuin sellaiseen, jossa mies rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta maailmassa... Miksi jotkut tyytyvät vähempään?
En syyllistä miehiä/naisia, jotka pettävät kumppaniaan, koska ilmiselvästi he ovat aikanaan sitoutuneet väärään ihmiseen, eivätkä (enää) rakasta häntä. Tietenkin vastuullisin teko olisi informoida vastapuolta tunteiden tilasta, mutta moni ei vain löydä siihen rohkeutta. Joillekin pettäminenkin voi ehkä olla keino saada toinen lopettamaan suhde, jos ei itseltä löydy kanttia siihen. En myöskään syyllistä kakkosia, koska heillä ei ole mitään velvollisuuksia tuntemattomia ihmisiä kohtaan. He saattavat jopa olla rakastuneita, eikä heillä ainakaan silloin ole mitään hävettävää toiminnassaan. Ainoastaan se pistää vihaksi, että joku jaksaa vielä tänäkin päivänä uskoa kaikki kuluneet tekosyyt, miksi mies (tai nainen) ei voi ottaa eroa. Jos olisin kakkonen, ottaisin yhteyttä vaimoon ja kertoisin hänelle kaiken. Jos olisin vaimo, kiittäisin tiedosta ja heittäisin ukon ulos.
Ainoa tilanne, missä ymmärrän jotenkin miehen uskottomuuden sietämisen, on sellainen, missä vaimo on yksinkertaisesti järjettömän rakastunut mieheen, ja valitsee tietoisesti petetyn osan, koska se on ainoa tapa saada olla miehen lähellä. Se on tavallaan romanttistakin, palvova rakkaus miestä kohtaan, joka ei tunne samoin.
Lapsien, omaisuuden, ym. syiden takia yhdessä pysyminen on typerää, ja uskon että niiden vuoksi moni ihminen menettää paljon. Saa pitää veneen ja ison talon, mutta maksaa siitä elämällä päivästä toiseen ilman rakkautta, kuin kukka ilman aurinkoa. Pahimmassa tapauksessa puoliso päättääkin suhteen vuosien jälkeen, ja sitten jää yksin ilman ketään. Käsittämätöntä.
Tosiasia on, että puolisoa ei rakasta tarpeeksi, jos ei voi olla pettämättä. Voihan sitä keksiä kaikenlaisia tekosyitä vaihtelunhalusta seksiriippuvuuteen, mutta kyllä kysymys on omista valinnoista. Valitsetko a: haluan seksiä jonkun muun kuin puolisoni kanssa vai b: rakastan puolisoani, enkä halua seksiä muiden kanssa. Voihan sitä rakastaa ja pettää, mutta jos rakastaa TARPEEKSI, ei petä. Minä en ainakaan koskaan tyytyisi muunlaiseen suhteeseen kuin sellaiseen, jossa mies rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta maailmassa... Miksi jotkut tyytyvät vähempään?
En syyllistä miehiä/naisia, jotka pettävät kumppaniaan, koska ilmiselvästi he ovat aikanaan sitoutuneet väärään ihmiseen, eivätkä (enää) rakasta häntä. Tietenkin vastuullisin teko olisi informoida vastapuolta tunteiden tilasta, mutta moni ei vain löydä siihen rohkeutta. Joillekin pettäminenkin voi ehkä olla keino saada toinen lopettamaan suhde, jos ei itseltä löydy kanttia siihen. En myöskään syyllistä kakkosia, koska heillä ei ole mitään velvollisuuksia tuntemattomia ihmisiä kohtaan. He saattavat jopa olla rakastuneita, eikä heillä ainakaan silloin ole mitään hävettävää toiminnassaan. Ainoastaan se pistää vihaksi, että joku jaksaa vielä tänäkin päivänä uskoa kaikki kuluneet tekosyyt, miksi mies (tai nainen) ei voi ottaa eroa. Jos olisin kakkonen, ottaisin yhteyttä vaimoon ja kertoisin hänelle kaiken. Jos olisin vaimo, kiittäisin tiedosta ja heittäisin ukon ulos.
Ainoa tilanne, missä ymmärrän jotenkin miehen uskottomuuden sietämisen, on sellainen, missä vaimo on yksinkertaisesti järjettömän rakastunut mieheen, ja valitsee tietoisesti petetyn osan, koska se on ainoa tapa saada olla miehen lähellä. Se on tavallaan romanttistakin, palvova rakkaus miestä kohtaan, joka ei tunne samoin.
Lapsien, omaisuuden, ym. syiden takia yhdessä pysyminen on typerää, ja uskon että niiden vuoksi moni ihminen menettää paljon. Saa pitää veneen ja ison talon, mutta maksaa siitä elämällä päivästä toiseen ilman rakkautta, kuin kukka ilman aurinkoa. Pahimmassa tapauksessa puoliso päättääkin suhteen vuosien jälkeen, ja sitten jää yksin ilman ketään. Käsittämätöntä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tilanne muuttui kun kissa nostettiin pöydälle. alkoi parisuhteen uusi aikakausi. molemmat säikähdettiin mihin tilaan suhde oli joutunut, myönnettiin puolin ja toisin laiminlyönneemme suhdettamme ja toisiamme, tajusimme että tämä meidän suhde on enemmän kuin se on tähän mennessä ollut. tänä päivänä ollaan kiitollisia siitä että saatiin näin uusi mahdollisuus, eikä toinen salannut asioita ja suhde kuollut siihen, että ei tajuttu toimia. Ennen pettämistä asioita oli yritetty ottaa puheeksi, mutta tilanteen vakavuutta ei tajuttu ennen kuin liian myöhään. me kaikki ollaan ihmisiä. kenelle muulle mä ikinä antasin mitään anteeksi ellen just sille ihmisille joka on mulle tärkein?
kakkosia koska heillä ei ole mitään velvollisuuksia tuntemattomia ihmisiä kohtaan!Luki tekstissäsi.Onko näin?Siis kakkoset on ihmisryhmä joka saa tehdä kuinka heille itselle sopii.Mistään muusta välittämättä.Uskomatonta.Ilmeisesti olet kakkonen ja yrität itsellesi puolustella käytöstäsi.Kyllä fiksu kakkonen tasantarkkaan tietää mitä tekee ja ketkä ovat ne ihmiset joiden elämään hänen käytöksensä vaikuttaa.On ihan eri asia sitten välittääkö hän siitä eli hänellä ei ole mitään velvollisuuksia!Miksi monelle sitten nämä miesystävän veneet ja talot ovat niin haluttua tavaraa? Kun sinulla ei ole mitään velvollisuuksia tuntemattomia ihmisiä kohtaan,niin olisko paljon vaadittu,että antaisit miesystäväsi pitää yhteyttä lapsiinsa.Hänellä kun on, tai olisi yhä, velvollisuus huolehtia jälkikasvustaa.Tämä vaativa osa lankeaisi myös sinulle,miesystäväsi myötä.Halusit tai et.
johon erohakemuksen nähdään johtavan. Helpompi pitää se vanha tasaisenharmaa arki, siinä on ennustettavuutta. Elämä on.
Ei se uskottomuus nyt kumminkaan mikään ihmiskunnan suurin rikos ole ja jos yhdessä jatkaa ei kyse ole aina pelkuuruudesta. hei oikeesti. joku ehkä joskus pystyy ihan oikeasti erottelemaan seksin ja tunteet, antamaan anteeksi ja jatkaa yhdessä eteenpäin yhtä kokemusta rikkaampana. tajutkaa jo, että seksi on seksiä. ei muuta. tarvitseeko nyt sellaisen takia luovuttaa? monessa tapauksessa se voi olla sitä pelkuruutta. jokainen tapaus on aina omansa, näihin tilanteisiin ei löydy sitä yhtä ja oikeaa kaavaa miten tulisi toimia, mikä on oikein ja mikä väärin.
mutta petetyn luottamusta se verottaa. Sillä voi olla vaikutusta myös petetyn itsetuntoon niin että hän ajattelee, että muuta mahdollisuutta hänellä ei oikeastaan ole kuin jatkaa ja ummistaa silmät pettämiseltä. Ja että kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat on samanlaisia pettäjiä joten asia ei kumpania vaihtamalla paranisi. Ja löytyisikö uutta kumppania ylipäänsä.. Kaikkea tällaista.
"En syyllistä miehiä/naisia, jotka pettävät kumppaniaan, koska ilmiselvästi he ovat aikanaan sitoutuneet väärään ihmiseen, eivätkä (enää) rakasta häntä. Tietenkin vastuullisin teko olisi informoida vastapuolta tunteiden tilasta, mutta moni ei vain löydä siihen rohkeutta. Joillekin pettäminenkin voi ehkä olla keino saada toinen lopettamaan suhde, jos ei itseltä löydy kanttia siihen. En myöskään syyllistä kakkosia, koska heillä ei ole mitään velvollisuuksia tuntemattomia ihmisiä kohtaan. He saattavat jopa olla rakastuneita, eikä heillä ainakaan silloin ole mitään hävettävää toiminnassaan. Ainoastaan se pistää vihaksi, että joku jaksaa vielä tänäkin päivänä uskoa kaikki kuluneet tekosyyt, miksi mies (tai nainen) ei voi ottaa eroa. Jos olisin kakkonen, ottaisin yhteyttä vaimoon ja kertoisin hänelle kaiken. Jos olisin vaimo, kiittäisin tiedosta ja heittäisin ukon ulos."
Hei jos jäbä on ollut yli 30 vee naimisissa ja tapaa kivan muijan jonka kanssa on nasta kuksia, niin mitä se sulle kuuluu? Älä ny yritä ratkoo "ongelmia" joista et tiedä yhtään mitään.
Vaimoon yhteyden ottaminen olis ihan viimesin teko jonka tekisin ja senkin vaan siinä tapauksessa että starba nyykähtää mun päälle ikiuneen. Muuten ollaan vaan ja hengaillaan.
hieno ajatusten kukkanen kirjoitettu täydellisellä asioista tietämättömyydellä?
Jossittelet, mitä tekisit eri tilanteissa ilman että sinulla on MITÄÄN omakohtaista kokemusta niistä?
Mikä on motiivisi: tuottaa itsellesi ohikiitävä onnen hetki, kun jakelet 'viisautesi' helmiä tietämättömille. Meneppä kotiin kasvamaan pariksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi - ehkä sinuun sinä aikana tarttuu edes hiven ymmärrystä!
Tunnetko oikeassa elämässä (enkä nyt tarkoita Reginan juttuja tai televisiosarjoja) yhtään ihmistä, joka pysyy avioliitossa rahan takia? Minä en ja olen kirjoitustyylistäsi päätellen huomattavasti sinua vanhempi. Kaikki koossa pysyvät avioliitot eivät ole varmaan romanttisen rakkauden kyllästämiä, mutta taloudelliset seikat tuskin pitävät liittoja pystyssä. Pitkistä suhteista ei erota minkään yksittäisen syyn takia, kostoksi toiselle osapuolelle eikä myöskään äkkinäisesti. Johan koko avioliitto menettäisi merkityksensä, jos yksi yksittäinen teko johtaisi automaattisesti eroon. En ole mikään avioerojen vastustaja, mutta olen nähnyt todella epäonnistuneita eroja epäonnistuneiden liittojen lisäksi.
"En syyllistä miehiä/naisia, jotka pettävät kumppaniaan, koska ilmiselvästi he ovat aikanaan sitoutuneet väärään ihmiseen, eivätkä (enää) rakasta häntä." Tämä ajattelutapa on yksi iso syy siihen, että ihmiset jatkuvasti eroavat, menevät uudelleen parisuhteeseen ja eroavat. Todennäköisesti ainakin naimisiin mennessään ihmiset rakastavat puolisoaan. He voivat rakastua myöhemminkin, eri tavoin ja jopa voimakkaammin. Olisi uusienkin ihmissuhteiden kannalta järkevää miettiä, mikä pieleen mennessä suhteessa oli hyvää ja mikä huonoa. Jos käyttää noin naiiveja selityksiä, ei pysty parantamaan omaakaan käytöstään ja vie entiset virheet mukanaan uuteen suhteeseen.
Kolmanteen osapuoleen ihastuminen ei poista mahdollisuutta jatkaa omaa suhdetta. Väittäisin, että suurin osa myös parisuhteessa elävistä ihmisistä ihastuu joskus johonkin muuhun kuin puolisoonsa. Sitoutuminen mitataan vasta sitten, kun on kohdattu kiusaus pettää. Näyttää siltä, että erityisesti naiset ovat valmiita päättämään avioliittonsa, kun tuntevat vetoa johonkin vieraaseen osapuoleen. Kymmenen vuoden avioliiton ja parin lapsen jälkeen tuntuu ihmeelliseltä ja ennen kokemattomalta kohdata joku ihana mies. Siinä vaiheessa kannattaisi miettiä ihan järjen kanssa, mitä on vaakakupeissa.
tarkkaan. Ei rakkaus ole yltäkylläinen jatkumon tila, vaan se on tarkoitettu kestämään koviakin kolhuja ja vastoinkäymisiä. Eikä ihastus ole kestävää.