Minulla on ongelma.
Olen seurustellut avomieheni kanssa 2 vuotta. Me riidellään usein kun mies on humalassa. Hän menee töiden jälkeen joskus baariin (koska työkaverit yllyttävät) ja tulee kotiin ties milloin.
Silloin tällöin mieheni menee (taas kavereiden yllytettyä) dokaamaan jonnekin. Mies soittelee humalassa ja kun en ole kovin mieltynyt tähän niin tämä menee ja suuttuu.
Saan aina kuulla tällaisia juttuja :"kun kaverienkin vaimot päästää baariin", "olet tyrannivaimo", "haluat omistaa minut", "et kestä sitä kun et pysty hallitsemaan minua".
No, minusta tuntuu että tässä on kyse vain siitä että menevä mies ja kotona viihtyvä nainen ei sovi yhteen. Olen yrittänyt selittää etten pahemmin välitä "hauskanpidosta" (eli tässä tapauksessa juomisesta).
Yksinäisyyttä vielä siedän mutta solvaamista en. Mieheni nimittäin solvaa minua usein humalassa. Ja yleensä niillä solvauksilla ei ole mitään perää. Ja on mies minua lyönytkin, mutta kovasti katunut. Minäkin olen lyönyt häntä mutta vain itsepuolustukseksi.
Miehen kanssa on hankala puhua kun tämä vetää omia johtopäätöksiään mitä oudoimmista jutuista.
En usko että meillä olisi mitään ongelmia jos mieheni olisi myös kotona viihyvä, raitis ihminen.
Onko kokemuksia asiasta? Miten asiat selviää jos selviää ollenkaan? Olisiko helpompaa vain antaa olla ja erota. Olen alkanut vähitellen ajattelemaan että minulla on oikeus mieheen joka arvostaa minua ja raittiuttani. (huom. en ole absolutisti!).
Olen seurustellut avomieheni kanssa 2 vuotta. Me riidellään usein kun mies on humalassa. Hän menee töiden jälkeen joskus baariin (koska työkaverit yllyttävät) ja tulee kotiin ties milloin.
Silloin tällöin mieheni menee (taas kavereiden yllytettyä) dokaamaan jonnekin. Mies soittelee humalassa ja kun en ole kovin mieltynyt tähän niin tämä menee ja suuttuu.
Saan aina kuulla tällaisia juttuja :"kun kaverienkin vaimot päästää baariin", "olet tyrannivaimo", "haluat omistaa minut", "et kestä sitä kun et pysty hallitsemaan minua".
No, minusta tuntuu että tässä on kyse vain siitä että menevä mies ja kotona viihtyvä nainen ei sovi yhteen. Olen yrittänyt selittää etten pahemmin välitä "hauskanpidosta" (eli tässä tapauksessa juomisesta).
Yksinäisyyttä vielä siedän mutta solvaamista en. Mieheni nimittäin solvaa minua usein humalassa. Ja yleensä niillä solvauksilla ei ole mitään perää. Ja on mies minua lyönytkin, mutta kovasti katunut. Minäkin olen lyönyt häntä mutta vain itsepuolustukseksi.
Miehen kanssa on hankala puhua kun tämä vetää omia johtopäätöksiään mitä oudoimmista jutuista.
En usko että meillä olisi mitään ongelmia jos mieheni olisi myös kotona viihyvä, raitis ihminen.
Onko kokemuksia asiasta? Miten asiat selviää jos selviää ollenkaan? Olisiko helpompaa vain antaa olla ja erota. Olen alkanut vähitellen ajattelemaan että minulla on oikeus mieheen joka arvostaa minua ja raittiuttani. (huom. en ole absolutisti!).
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olin reilu 20 v aviossa.Raitis mies.Vuosien varrella vaimo alkoi rajoittaan harrastuksia,kuntoilu,tietokoneharrastus,lukeminen ,kavereiden kannssa kontaktien pitäminen (ei ryyppyreissut),viimein lähes jo paskalla käynnit hänen piti kommentoida ja kontrolloida.
Näinkö tarkoitat,että suhde olisi ihanne.
Viimein tuli järkiini ja keräsin kamani ja siellä ex-rouva miettikööt mikä meni pieleen.
Miksi ihmeessä tuollaisia rajoittaisin? Ja olenko väittänyt että rajoittaisin.
Sun entinen oli varmaan mielisairas.
Hyväksyn kyllä juomisenkin kunhan se ei satuta ketään. Mieheni juominen satuttaa koska se solvaa minua ja jopa ystäviänikin. Äitäänkin joskus.
Mahdoitkohan lukea koko tekstiä, epäilempä vain.
Puolisoni oli maailman ihanin selvinpäin. En vain enää kestänyt jokaviikkoisia ryyppyreissuja ja erohan siitä tuli ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan. Älä alistu vaan kerro mitä tunnet ja aseta ehdoksi joko ero tai ryyppyreissujen lopettaminen. Erokin voi olla parasta mitä on tapahtunut!
Miten kerroit erosta miehellesi?
ukolleni ettei minun tarvitse kestää tuollaista solvaamista, mutta lopputulos oli se että oli hajoittanut minun tavaroita.
Aivan mahtava mies selvinpäin, todellakin.
Onneksi selvinpäin myöntää ongelman, mutta hän kertoo myös että sosiaalinen paine on kova. Sanoin hänelle että jos pystyy olemaan vuoden juomatta (en tarkoita "sivitynyttä" juomista) niin suostun avioon, hän on kosinut minua mutta olen aina kieltäynynut alkoholin käytön vuoksi.
Saas nähdä mitä tapahtuu. Se on todella hyvä merkki että pystyy itse myöntämään ongelman.
Itsekin olin tällaisessa suhteessa, harrastukset ja yhteydenpidot tapettiin, "hauskaa" ei saanut pitää kuin hänen kanssaan, oli mustasukkainen välillä kaupan kassastakin jne. Kuusi vuotta ahdasmielisyyttä riitti minulle.
Silti en rinnastaisi tuota aloittajan tilannetta tähän. Pahimmassa tapauksessa tuota ryyppäämistä ja käytöstä jatkuu seuraavat 20 vuotta tai enemmän. Eikä se ongelman tunnustaminen mitään auta mistä oli tuossa myöhemmässä kommentissasi puhetta, suurin osa ongelmakäyttäjistä kyllä myöntää asian mutta ei se tilannetta muuta. Älä mene naimisiin tuollaisen ihmisen kanssa. Jätä hänet, se sattuu nyt mutta pidemmän päälle tulet olemaan onnellisempi. Alkoholisti vangitsee ympärillään olevat ihmiset sosiaalisesti, joten mitä kauemmin olet siinä sitä vaikeampi on lähteä.
Holisti mikä holisti. Kaikillahan niillä on mielenterveysongelmaa. Ei siitä nyt raivoontua kannata.
Jos toinen yrittää auttaa, älä "kiitä" pahasisuisesti. Muista myös, että alkoholistien läheisetkin siarastuvat siinä mylläkässä. Ei juovan elämäntoverilla ihmisarvoa ole, eikä se kuule puolisoltaan sellaisia asioita kuin normaalin puolisot kuulevat.
Kokemusta on. toistakymmentä vuotta normaaliliitossa ja nyt 4 helvetissä
Olin kans melkosen samanlaisessa suhteessa.. ja mitä enemmän ukko joi, sen enemmän ongelmia synty ja sen jälkeen ei ollu enää kenelläkään kivaa. ukko väitti juovansa "pahaan oloonsa". Mutta enpäs tiedä.. koitin keskustella hänen kanssaan asioista, mutta ku keskustelua ei saanu aikaseksi miehen ollessa selvinpäin.. mutta kun ukko kännäsi, niin en saanut hetken rauhaa.. silloin juttua riitti ja aina piti rikkoa jotain tai muuten haastaa riitaa. Lopulta meni hermot ja muutin pois.. enkä päivääkään ole katunut.
(Yhdessä oltiin yli 8 vuotta.. ja ongelmat kärjistyivät pikkuhiljaa.. eli ei se nyt ihan alusta asti moista kakkaa ollut.)
Eiku paat vaan kovan kovaa vastaan.. ero tai tahti muuttuu.
Kun vuosia ja vuosia sain kestää joka viikonloppuiset kännäilyt ja sekoilut, olin niin täynnä vihaa että ero meni kuin itsestään. Yksinkertaisesti sanoin ettei tästä tule enää mitään ja hän lähti yhteisestä kodista. Hänelle se oli kova paikka mutta itse olin todella helpottunut eron jälkeen. Kyllä hän ajan mittaan toipui, on nyt onnellisessa parisuhteessa.
Mulla on aivan täysin sama tilanne kun sulla. Ollaan seurusteltu melkein 3 vuotta ja asuttu yhdessä 2 1/2 vuotta. Mies on ihana ja mukava selvinpäin, mutta humalassa haukkuu ja räyhää.
Mies tosin käy dokaamassa melko harvoin nykyisin, eli noin joka toinen viikko, joskus useammin, eikä koskaan enää viikolla, eikä se haittaa minua yhtään. Saa mennä jos huvittaa, mutta sitten kun mies tulee kotiin, niin saan kuulla kuinka huono vaimo olen, ja kuinka surkea ihminen kun en pidä juomisesta (en myöskään ole absolutisti, mutta juon todella harvoin, ja yleensä silloinkin vain, koska mies on haukkunut minua siitä kun EN JUO).
Sitten seuraavana aamuna, kun taas kerron mitä hän on minulle sanonut, saan kuulla kuinka huono itsetunto minulla on kun otan kaikki tosissaan!
Kaikki olisi hyvin, vaikka mies kävisi joka viikonloppu juomassa kavereiden kanssa, ja vaikka olisinkin yksin kotona (joskus se on ihan mukavaa), mutta en kestä sitä haukkumista. En myöskään voi erota, koska minulla ei ole mitään paikkaa mihin mennä! Olen siis kiinni suhteessa, ja saan kuulla kaikki solvaukset, ja pitäisi pitää vain oma suu kiltisti kiinni. Seuraavana päivänä pitäisi taas olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! En taida kestää enää kauaa, mutta en tiiä mitä voisin tehdä!!!
Haukkuuko miehesi sinua esim. huoraksi? Lyökö? Vai onko se vain jotain voivottelua kun et ymmärrä hänen juomistaan?
Minunhan mies ei ole alkoholisti. Vain erittäin ärsyttävä humalassa. Hän on myöntänyt että hänen käytöksensä on ongelma, ei itse juominen ja sen hillitseminen. Eikö sinunkin miehellä?
Kuule, minäkään en tiedä ollenkaan mihin joudun jos lähden. Jos puhuminen ei auta niin turha se on melkein yrittää. Minä olen nyt tehnyt niin että joko minä tai viina. (Enkä edelleenkä tarkoita sivistyneen juomisen rajoittamista). Jos mies valitsee viinan niin voin tyytyväisenä lähteä. Silloinpa tiedän myös ettei mies minua paljon edes kunnioittanutkaan ja turhaan enää olisin yrittänyt mitään. Olenhan minäkin lopettanut tupakoinnin mieheni takia koska hän ei sitä sietänyt. Ja nyt on mieheni vuoro lopettaa juominen.
---
Olen muuten ihmetellyt näitä edellisiä kommentteja että millä ihmeen perusteella kaupassa käynnin ja kavereiden kanssa olemisen voi rinnastaa DOKAAMISEEN ja SOLVAAMISEEN? Ei mielestäni mitenkään. Ja miten muka voisin olla ahdasmielinen jos en hyväksy miehen (suomalaisia ja sairaita) juomatapoja?
Jotenkin tuntuu että minä olen tässä se paheksunnan kohde "etten hyväksy juovaa ja solvaavaa miestä". Jo on ajat kummiksi muuttuneet.
mutta ei toivoton.Saanko kertoa oman tarinani lyhyesti.Otin alkoholia kotona yksin tai vaimoni kanssa.En käynyt kapakoissa.Istuin kotona,vaimoni halusi etenkin pe ja la iltaisin käydä sukuloimassa,näin uskoin.Tuli aamuyöllä kotiin.Emme riidelleet,pientä kinaa joskus oli.Kunnes raitistuin,ilman hoitolaitosta tai sairautta.Se oli viikolla jolloin vaimoni oli sukuloimassa,kuten hän itse kertoi.Raittiuteni ensi päivänä hän tuli kotiin vihaisena,raivon vallassa.Pelästyi ja kauhistui,mies oli vesiselvänä ei kännissä kuten oli toivottu.Hänen reissu oli ollut tanssi ja kapakkareissu humalaisia miehiä käyttäen.Vaimoni kertoi,ettei ollut koskaan minua rakastanut eikä uskollisuutta harkinnut.Monta asiaa selvisi,myös se miksi hän ei juomistani moittinut.Naapureille,tuttaville sukulaisille kylläkin monen kirjavin sanakääntein minua moitti.Nyt raittiutta on takana vuosikymmen ja parisuhteen helvettiä sama määrä.Vaimolleni ei kelpaa mikään,mikään ei mene hyvin,saan moitteita,kireitä vastauksia.Lisäksi painostusta tulee vaimoni sukulaisilta.Sillä he pelkäävät avimoni uskollisuuden totuuden selviävän.Heillä on pelkona,että voin käyttää tuota "aseena" omassa puolustuksessa.Vaimoni ei enää kulje "sukuloimassa" vaikka nyt vapaus hänellä siihen on,ei ole mitään menetettävää.
Kohdallani kävi niin,että parisuhde oli kunnossa niin kauan kuin join.Vaimoni näki alkoholissa oman vapauden,ei moittinut käyttöä koska pelkäsi raittiuttani.Viina vei meillä uskollisuuden ja raittiuteni kuvitellun vapauden ja rakkauden.
On vaikeaa sanoa mikä on toiselle hyvä.Mutta harkitse tarkkaan päätöstäsi,oli se mikä hyvänsä.Lähde pois jos siltä tuntuu.Ellet tee sitä nyt,jonkun ajan päästä et osaa lähteä.Ajattelet,että kumppani tarvitsee hoivaa,Sinun apua.Ja niin olet kiinni hänessä ja hänen vaivassa.Yritä ohjata hoitoon anna pahassakin apu.Miehesi huomaa kerran,että Sinä olet tai olit parempi kuin kaverit ja kalja.Mutta jaksatko vielä, oletko enää hänen rinnalla.Se on Sinun itse ratkaistava
Aika outo vaimo. Oletko vielä tämän naisen kanssa?
Miten tämä kuvitteli että on parempi että olet humalassa?
Minä teen parhaani mieheni vuoksi. En voi jättää häntä tuosta noin vaan kylmästi. Sehän vain pahentaisi tilannetta ellen yhtään auttaisi ja antaisi anteeksi.
Luuletko että mies voi "muuttua" raittiiksi? Mieheni on aikamoinen menoihminen joskus. Vai onkohan se vain niin ettei "koti-ihmiset" ja "menoihmiset" sovi yhteen.
En tiedä lipsahtaako tämä pois asiasta.Mutta käsitin,että kysyit juuri minulta joten vastaan lyhyesti.
Otin joka päivä muutaman oluen.Viikonloppuna ja vapaalla enemmän.Työtäni se ei haitannut vaikka tein matkatyötä.Olin haaveillut raittiin elämästä jo pitempään,mutta tukea minulla ei ollut.Vaikka vain muutama kalja illassa olin mielestäni siitä riippuvainen.Viikonlopun juominen antoi vaimolle "oikeuden" lähteä "sukuloimaan",kuka nyt humalaista jaksaa katella.Se oli se "parempi" elämä joka loi hänelle yksinoikeuden vapauteen lupauksista.En osannut lähteä silloin kun asia tuntui pahimmalta.Elän tänään vaimoni kanssa kuin läheisen ystävän kanssa,olen tyytynyt tähän.Jos hän lähtee jonnekkin,en kysele,jos hän viipyy jossain en kysy.Mitä mulle ystävän menot kuuluvat.
Minulla anteeksianto ei ole ongelma,anteeksi hän on saanut.Mutta hän itse ei näe tehneen mitään virhettä.Kuten hän sanoo,ettei hänen tekemänä uskottomuus ole virhe.
"Muuttua" raittiiksi.Kun näin viikon elämää raittiin silmin huomasin,että tämähän on mukavaa.Kun on nähnyt eri vuodenajat,ei voi enää vaihtaa tätä humalaan.Ei edes vähäiseen.Toisaalta jos olen kipeä-otan lääkettä.On järjetöntä ottaa viinaa ja olla kipeä-tahallaan.Tämän olen oivaltanut,ja mulle sopii raittius paremmin kuin epätodellinen humalainen elämä.
Vielä,koti-ja menevät ihmiset sopivat hyvin yhteen jos on säännöt joita kunnioitetaan ja joista pidetään uskollisesti kiinni.
Aika erikoinen suhde teillä. Siis ystävyyssuhde.
En voi muuta kuin nostaa hattua sinun päätöksellesi. Halu lopettaa alkoholin käyttö tosiaan lähtee itsestään.
Luuletko että olisit mitenkään "selvinnyt" ilman vaimoa?
Luulen niin.Eihän vaimoni kannustanut raittiuteen,päin vastoin pettyi siihen.Mutta tottakai sain voimaa taistelle hänen asennetta vastaan,joten kyllä hän sen lopullisen voiman raittiuteen antoi tietämättään.
Jos luet itse tekstisi uudelleen, niin luultavimmin huomaat sen mikä on aika selkeää. Vallan käyttöä miehen puolelta. Se että sinä et halua miestä, joka roikkuu baareissa ja käyttää humalaa tekosyynä sinun solvaamiseesi, ei tosiaankaan ole väärin. Väärin on sen sijaan se, että suostut tuollaisessa suhteessa olemaan.
Sinä olet sinä ja miehesi on hän. Ei teidän kuulu olla samanlaisia arvomaailmaltaan, eikä käytökseltään. Sinun kuuluu fiksuna ihmisenä vetää rajat sille mitä otat vastaan. Eli katsoisin tuossa tilanteessa, että ainoa kypsä ratkaisu on, että päätät suhteen osaltasi.
Toiset ihmiset ovat sellaisia, että baareissa roikkuminen on ok, mutta se ei ole kaikkien mielestä ok. Joten kukin eläköön tavallaan ja kukin saakoon parisuhteeseen kumppanikseen, parhaiten itselleen sopivan kumppanin.
Nykyään suhteet on menneet sellaisiksi ettei vastoinkäymisiä siedetä. Minä jaksan kuitenkin vielä yrittää ja on se ehkä hieman tuottanutkin tulosta.
Minä roikun koska ei ole mitään muutakaan paikkaa mennä, olen opiskelija, rahat tiukoilla ja mies on varakas. Sitten kun olen opiskellut ja saanut työpaikan niin maksan miehelle takaisin avustukset. En saa edes lainaa. Mutta tämä ei tietenkään ole mikään syy miksi olen hänen kanssa. Olen hänen kanssa ja autan häntä vielä kun jaksan koska rakastan häntä. Hän kuitenkin tarvitsee sitä ja on sen myöntänytkin.
Mulla on poikakaveri joka on ruvennut ryyppäämään enemmän ja enemmän. Se lupaa mulle ettei se me Baariin, mutta yllätys yllätys se soittaa mulle aamu yöllä juovuksis että " tuutko hakeen mut" sit ku en hae se tulee kotia ja alkaa paiskoa tavaroita ja mä oon silloin lehmä jne....Selvinpäin se on ihana mutta sitte kun viina tulee kehiin, niin se muuttuu hirviöksi.
Miten luokitellaan alkoholisti? kuinka usein pitää juoda?
ette, alkoholisti on henkilö joka ei pysty hallitsemaan alkoholin käyttöään. Aika hyvä esimerkki on: alkoholisti on henkilö jolle yksi olut on liikaa ja kymmenen liian vähän.
Alkoholiriippuvuus ja alkoholisti eivät ole sama.
Itse alkoholistin lapsena sain kuulla juuri samaa isännän solvaamista äitiä kohtaan, täysin ilman provosointia alkanutta loputonta "pulputusta" naisen muka lukuisista vioista. Pari muutakin alkoholistia jollain lailla tuntevana sanoisin että tommonen "akkamainen nalkutus" on juuri deekujen tunnusmerkki, heille ei se viina vain sovi.
Jos et saa äijää muuttumaan, paras vaihtoehto tulevaisuuden kannalta on jättää se.