Onko meidän kanssa muka vaikeaa seurustella?
Itse en etsi kahdelle lapsellni elättäjää, saati isää koska heillä on isä. Ja isää tapaavat suht säännöllisesti ja usein. Rahallisesti pystyn itseni ja lapseni elättämään. Aikaa ei ehkä ole niin paljon kuin lapsettomilla, mutta on kuitenkin viikonloput kokonaan vapaata ja muuten viikot menevätkin töissä tai opinnoissa ja illat lasten kanssa. Ja en halua edes uutta miestä esitellä lapsilleni ennen kuin suhde on suhteellisen vakavalla pohjalla. Tuntuu vaan niin vaikealla löytää mies joka ei joka viikonloppu ole ryyppäämässä tai huinaamassa ties missä. Mutta itse tosin olen vasta 24vuotias joten eiköhän tässä ole vilä aikaa joku joskus löytää, siis kunnollinen mies. Kaikki tapaamani tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän huithapeleita :)Helpointa ehkä olisi löytää mies jolla itsellä myös lapsia tai edes jonkunlaista kokemusta lapsista. Vaikka itsellänikin on suhteellisen paljon omaa aikaa niin en voi lähteä extempore mihinkään ja usein täytyy järjestellä kaikki hyvin ennen lähtöä (lasten hoidot ja sen sellaiset)...
Niin, itse en ainakaan koe seurustelua vaikeaksi, vain järjestelykysymykseksi. Tosin en seurustelekaan nyt :D
Itse en etsi kahdelle lapsellni elättäjää, saati isää koska heillä on isä. Ja isää tapaavat suht säännöllisesti ja usein. Rahallisesti pystyn itseni ja lapseni elättämään. Aikaa ei ehkä ole niin paljon kuin lapsettomilla, mutta on kuitenkin viikonloput kokonaan vapaata ja muuten viikot menevätkin töissä tai opinnoissa ja illat lasten kanssa. Ja en halua edes uutta miestä esitellä lapsilleni ennen kuin suhde on suhteellisen vakavalla pohjalla. Tuntuu vaan niin vaikealla löytää mies joka ei joka viikonloppu ole ryyppäämässä tai huinaamassa ties missä. Mutta itse tosin olen vasta 24vuotias joten eiköhän tässä ole vilä aikaa joku joskus löytää, siis kunnollinen mies. Kaikki tapaamani tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän huithapeleita :)Helpointa ehkä olisi löytää mies jolla itsellä myös lapsia tai edes jonkunlaista kokemusta lapsista. Vaikka itsellänikin on suhteellisen paljon omaa aikaa niin en voi lähteä extempore mihinkään ja usein täytyy järjestellä kaikki hyvin ennen lähtöä (lasten hoidot ja sen sellaiset)...
Niin, itse en ainakaan koe seurustelua vaikeaksi, vain järjestelykysymykseksi. Tosin en seurustelekaan nyt :D
Vastaukset 16
Vanhimmat
ja pukkaa senkin kaa pari kakaraa!
En ole kuule "kakaroita pukkaamassa" kenenkään kanssa. Ja itsellä kun on rakkausliitosta(tosin se pitkä suhde ja rakkaus on nyt "kuollut ja kuopattu" syntyneitä tahdottuja lapsia, ei kakaroita. Ja ei rentut hirveesti kiinnosta pitemmälle, hauskaa niiden kanssa voi pitää mutta ei muuta :)
Ei vissiin tullut kunnolla näpeille vieläkään, kun on jäänyt ajatus, että renttujen kanssa voi pitää hauskaa. Oikein kun maailma kerralla opettaa, käy selväksi, ettei niitten kanssa voi olla missään tekemisissä, renttujen. Ne on kierrettävä kaukaa.
"Onko meidän kanssa muka vaikeaa seurustella?
Itse en etsi kahdelle lapsellni elättäjää, saati isää koska heillä on isä. Ja isää tapaavat suht säännöllisesti ja usein. Rahallisesti pystyn itseni ja lapseni elättämään. Aikaa ei ehkä ole niin paljon kuin lapsettomilla,"
Miksi et hae kaltaisistasi seuraa YH-miehistä ? Mielestäni asetat suhteelle kohtuuttomia vaatimuksia. Myös miehelle voi merkitä enemmän oma jälkikasvu ja perhe, johon siis kaverisuhde ei ole ratkaisu.
Tilanne on yhtä kohtuuton, kuin vaatisin naista jättämään tekemättä omat lapset ja tyytyen vain kaverisuhteeseen siksi, kun satun olemaan seuraa vailla.
Mun mielestä vielä lapsettomalle sopii parhaiten kumppaniksi toinen lapseton.
> Onko meidän kanssa muka vaikeaa seurustella?
Ei, se on mahdotonta. Minä haluan suurinpiirtein 24/7 suhteen, ja se ei sinun kaltaisesi kanssa onnistuisi koskaan.
Minä haluan reissata naisen kanssa kahdestaan ja kokea muutakin kuin arkea. Ei onnistu yh:n kanssa, lomallakin on vaan lapset mielessä.
On minulla parempaakin ajanvietettä kuin seurustella sellaisen naisen kanssa jolle en ole se tärkein ihminen.
Mietin kirjoitustasi ja näin se taitaa olla. Tai ainakin minun kanssa seurustelu olisi. Lapset eivät ole koskaan isänsä luona edes yötä, ovat muutaman tunnin ja yleensä yksi kerrallaan. Lapsenvahti täytyisi etsiä jostain muualta ja en todellakaan äitinä voisi olla jatkuvasti poissa lasten luota. Joten seurustelu olisi kyllä mahdotonta. Minun on siis tyytyminen elämään lasten kanssa ja ehkä vanhainkodista löydän sitten sen uuden rakkauden kun lapset eivät ole enää hidasteena.
" En etsi lapsilleni elättäjää, saati isää, se heillä on jo"... tuo lause on kuultu jokaisen yh:n suusta!
Kukahan siinä sitten olisi isänä niille äpäräkakaroille, kun arki koittaa ja vietetään perhe-elämää? Tuskinpa se lasten biologinen isä.
Mikä niistä lapsista tekee äpäräkakaroita jos vanhemmat ovat eronneet???
Yksi asia ainakin on selvä. Yksinhuoltajan kumppaniksi kelpaa vain aikuinen ihminen, ei kaltaisesi itsekäs keskenkasvuinen natiainen.
En itseasiassa ole koskaan ymmärtänyt sitä että koska eron jälkeen on siis 1 yh mies ja 1 yh nainen niin miksei ne koskaan löydä toisiaan.
Heillä on sama historia, samat jutut, samat velvoitteet.
Ei ketään sinkkua kiinnosta YH:t ja kysymys kuuluukin että MIKSI PITÄISI SINKUN KIINNOSTUA YH:ta ??? MIKSI ette ota MIES YH:ta ???
Taitaa olla vain niin, että myös yh-isät haluavat itselleen sinkkunaisen. Moni haluaa vielä uusia lapsia ja esim. minä en halua enää yhtään lasta. Mutta yh-isän kanssa seurustelu olisi minulle se paras vaihtoehto. Tosin enpä tiedä millä ajalla me pystyisimme tapailemaan koska uutta miestä en heti halua lasten silmien eteen enkä juuri koskaan ole ilman lapsia. Mahdoton yhtälö!
ettei haluta heti esitellä jotain uutta miestä/naista lapsille. Miksei? Tapaahan lapset nyt päivittäin uusia ihmisiä leikkipuistoissa jne, joiden kanssa näkee äidin juttelevan vailla tietoa siitä tuleeko sitä samaa ihmistä koskaan enää näkemään uudelleen...
En nyt tarkoita, et pitäisi kotiin tuoda joku uusi ihminen joka viikko lapsille näytille, mutta ainahan voi tavata jossain muualla, kuin jomman kumman kotona.
Niin tai, etkö saisi lapsia joskus sitten hoitoon vaikka mummulaan tai jollekin kaverille treffien ajaksi tms?
kyllä ne lapset huomaavat jos äidin ja miehen välillä on jotain läheisempää. Ei se ole vaan joku ihminen jonka tapaa puistossa tai kaupassa. Lapsille ei ole hyvä kohdata noita äidin kmppaneita liian äkkiä. pitää olla oikeasti varma että suhteesta tulee jotain jos esittelee ihmisen lapsillekin ja sitä milloin on oikeasti varma on aika vaikea sanoa.
nyt mitään läheisempää kontaktia tarvisi mieheen ottaakaan. Keskustelukin todennäköisesti riittää alkuaikoina. Ja ovathan ystävätkin läheisiä ja niitä voi olla sekä naisia että miehiä, joten tuodaanhan heidätkin lasten elämään ihan yhtä lailla.
ei ole lapsille hyvä kokea että äidin ja jonkun miehen välillä on jotain jännitteitä koska lapsilla tavallisesti on se oma isäkin. Turha rasittaa lapsia jollain irtosuhteilla joista ei tiedä jatkuuko ne.
Vanhempani ovat vanhainkodissa eikä sinne voi viedä lapsia hoitoon. Ystävät ja kaverit viettävät uutta nuoruutta omien lasten lähdettyä pois kotoa ja pitkin hampain rupeavat lapsenvahdiksi. Toki voin pyytää maksullista lapsenvahtia MLL:ltä tai naapurista mutta en minä voi sitä aina tehdä.
Lapset todellakin huomaavat heti, jos minun ja jonkun miehen välillä on jotain muutakin kuin sitä normaalia ystävyyttä. En halua herättää lapsissa turhia toiveita "isästä" ennenkuin itsekin olen varma siitä, että tästä voi todellakin syntyä jotain pysyvää. Ei tulisi mieleenkään kutsua kahville miestä jonka olen juuri tavannut. Mieluummin nämä tutustumiset jossain muualla ja pikkuhiljaa alkaa sitten miehen esitteliminen lapsille. Tai näin olen ainakin suunnitellut mutta taidan suunnitella turhaan. Ellei sitten synny säpinöitä roskakuskin, sähkö- tai vesimittarin lukijan tai nuohoojan kanssa. Muita miehiä meillä ei työn puolesta taida vierailla.
pieniä lapsia, mut ei ole ollut vielä ajankohtaista oikein noi miesten tapaamiset, joten en ole pahemmin edes miettinyt asiaa.