Minulla olisi mahdollisuus alkaa seurustella erään huippuälykkään ihmisen kanssa. Hän itse väittää itseään huippuälykkääksi, ja kyllä hänellä on siihen hyviä perusteluitakin.
Mutta millainen puolisona tällainen huippuälykäs ihminen olisi? Onko teillä kokemuksia? Mikä muuten on edes sen kriiteerinä? Sekö, että itse pitää itseä huippuälykkäänä vai mikä?
Itse pidän itseäni suht'koht normaalina tapauksena.
Mutta millainen puolisona tällainen huippuälykäs ihminen olisi? Onko teillä kokemuksia? Mikä muuten on edes sen kriiteerinä? Sekö, että itse pitää itseä huippuälykkäänä vai mikä?
Itse pidän itseäni suht'koht normaalina tapauksena.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Älykkyys ja viisaus ovat kaksi eri asiaa. Viisas ei pröystäile älykkyydellään.
Työelämässä arvostetaan työkokemusta ja kykyä yhteistyöhön enemmän kuin älykkyyttä. Yksityispuolellakin kannattaa vilkaista kaverin historiaa..
En tiedä onko tämä sitä perinteistä suomalaista vaatimattomuutta, mutta itse kyllä vieroksuisin henkilöä, joka sanoisi avoimesti olevansa huippuälykäs. Eihän sitä muillakaan saavutuksilla rehvastella ja älykkyys on sellaista, joka kyllä käy esille ajan mittaan.
Mutta tämähän taisi olla provo, eikö?
Provo tai ei. Haluan oikeasti tietää teidän mielipiteistänne.
Ja minulla ihan oikeasti olisi mahdollisuus alkaa seurustella huippuälykkään ihmisen kanssa. En välttämättä sitä mahdollisuutta käytä hyväkseni, mutta kuitenkin...
varmasti on paljon muitakin ominaisuuksia kuin tuo älykkyys. Yritä päästä yli tuosta että mietit häntä vain tuon älykkyyden kautta ja tutustukaa rauhassa toisiinne.
Itsekin olen koko elämäni ajan saanut kuulla kaikilta olevani fiksu ja älykäs ym., ja olen päätynytkin luovuutta ja älyä vaativille aloille. Se minun älykkyyteni on eräällä tavalla tosiasia eikä sen kummempaa brassailua kuin jos joku on esim. hyvä piirtämään ja kuulee siitä aina ja päätyy sitten taiteilijaksi tms.
Itse en oikeastaan enää niin mielelläni kuule älykkyydestäni kun sitä on aina jauhettu ja olen kuitenkin ihan yhtä lailla kokonainen ja monipuolinen persoona kuin muutkin. Olen tosin törmännyt ihmisiin joita alani pelottaa ja jotka siksi takertuvat tuollaisiin yksityiskohtiin.
Suunnilleen sama kuin kysyisit, millaista on asua lihavan/mustaihoisen/pitkän/laihan ihmisen kanssa. Ei huippuälykkäät ole mikää yhteinäinen joukko. Tietysti älykkyys on erilainen ominaisuus kuin esim. ihonväri, mutta äly alkaa olla merkittävä asia ihmisen luonteessa etupäässä silloin, kun sitä ei juuri ole (eli kun on kyse tavallista tyhmemmästä ihmisestä). Huippuälykkäät, joilla on muuten normaalit sosiaaliset kyvyt, eivät juurikaan erotu massasta jokapäiväisessä elämässä.
Älykkyys sinällään ei kerro mitää ihmisen luonteesta (otaksun että tässä puhutaan Mensa-tyyppisestä älykkyydestä). Empaattinen, herkkä ja taiteellinen (tähän liittyy yleensä myös alttius masennukseen ja elämäntuskaan) huippuälykkö on täysin erilainen kuin kylmä ja itseriittoinen älykkö.
Älykkään kanssa kivaa tavallisessa elämässä on se, että käytännön ongelmiin saattaa löytyä mahdollisimman hyvä/helppo ratkaisu melko nopeasti ja vaivattomasti. Muuta yleistä sanottavaa en keksi huippuälykkään kanssa olemisesta.
"Älykkyys sinällään ei kerro mitää ihmisen luonteesta (otaksun että tässä puhutaan Mensa-tyyppisestä älykkyydestä). "
Siis sinusta Mensa-tyyppinen älykkyys on sama asia kuin huippuälykkyys?
En sanonut omaa mielipidettäni, vaan kerroin otaksumani, jonka perusteena on se, että yleensä huippuälykkäiksi kutsutaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat pärjänneet Mensan testien tyyppisissä älykkyystesteissä. Sinulle on vähän hankala vastata; jos et halua vastauksiin otaksumia, esitä kysymyksesi tarkemmin - tai ehkä huippuälykkään kysymyksesi pointti olikin juuri se, mitä älykkyys ihmisille merkitsee.
Ehkä pitikin kysyä, että miksi pitää korostaa huippuälykkyyttään?
Niin mitä se älykkyys tai huippuälykkyys merkitseekään. Huippupalkka, huippukunto...
Vastaisitko sellaiseen deitti-ilmoitukseen, jossa ilmoitetaan ehdokkaan ominaisuuksi: kaunis, liikunnallinen, huumorintajuinen ja huippuälykäs?
Mensan testeissä tietyn pistemäärän (käsittääkseni väh. 150) saaneita kutsutaan huippuälykkäiksi. Toisaalta kuka hyvänsä voi kutsua itseään huippuälykkääksi (ja ajatella olevansa sitä) ilman sen kummempia kriteereitä. Kysymättä henkilöltä itseltään et voi siis tietää, millaisin kriteerein hän on päättänyt kutsua itseää huippuälykkääksi.
Itseäni ei älykkyyden luokittelut ole koskaan juuri kiinnostaneet, sillä ne johtavat usein harhaan. Siksi ottaisin ihan huumorilla tuollaisen deitti-ilmoituksenkin, jonka kuuluu kirjoittaneen jonkinlainen yli-ihminen. Joko kyseessä on siis erityisen itsetietoinen tai vaihtoehtoisesti hyvin huumorintajuinen tyyppi. Tavatessahan sen äkkiä sitten näkee. Voisin siis vastata, jos ilmoitus muuten miellyttäisi.
Mulla on huippu älykäs nainen ja itse olen myös huipuälykäs ja meillä on huippukivaa, koska seksi toimii.
huippuälykkäät on kuin muutkin ihmiset henkilökohtaisine vikoineen, omituisuuksineen ja hyvine puolineen. Kannattaisi varmaankin toimia samoin kuin toimisit kenenkä muun kanssa hyvänsä, tutustua ihmiseen paremmin ja miettiä sitten, että jaksatko katsella pidempään. Älykkyys on kuitenkin vain yksi piirre ihmisessä.
Oma mieheni on niitä na. huippuälykkäitä, ei hän sitä mainosta mutta se kuuluu ja näkyy kyllä. Ero on kyllä siinä että hän ei tituleeraa itseään moiseksi kuin ehkä sarkastiseen sävyyn... toisaalta kun on mitä kehua niin hiiteen turha vaatimattomuus.
Puolisona ajatellen älykkyys on toissijaista, ensisijaista on persoona. Kuvitteleeko mies ansaitsevansa jotain erityistä älykkyytensä vuoksi (mikä puhuisi kyllä todellista älykkyyttä vastaan...), määritteleekö itseään älynsä kautta? Silloin juoksisin sinuna karkuun. Älykkään ihmisen kanssa keskusteleva huomaa sen älyn kyllä ihan omatoimisesti, sitä ei tarvitse mainostaa. Jos on mainostettava, muistutettava toista että hei, minä olen muuten älykäs, ei se kerro minusta hirveän kauniita asioita tuosta ihmisestä...
***
Mieheni on kaiketikin poikkeuksellisen älykäs, mikä näkyy mm. oman tieteenalansa saavutuksina ja muutamina patentteina laitteista, joita hän on kehitellyt. Kun aikanaan tapasimme tajusin aika nopeasti, etten ole tekemisissä ihan tavallisen tallaajan kanssa. Hänelle on tyypillistä kiinnostua asioista täysillä ja upota niihin sitten viikkokausiksi. Perhe-elämä ei ole kovin perinteistä, sillä mieheni tarvitsee paljon omaa aikaa ajatteluun ja kirjoittamiseen. Parisuhteessa hän antaa tilaa ja oikeastaan edellyttääkin sitä, että myös minulla on elämässäni muutakin kuin parisuhde. Kun olemme yhdessä olemme sitten kunnolla, eli keskustelemme ja väitelemme joskus tulisestikin -myös seksi on yhtä intensiivistä. Kaupoissa käyn aina yksin, koska häntä on turha pyytää esim. shoppailemaan. Ns. keskiluokkainen elämäntapa ei ainakaan minun miehelleni ole tärkeimpien asioiden joukossa. Hänen pukeutumisensa voi olla hetkittäin äärimmäisen boheemia. Ulkoiset tunnustukset ja satussymbolit paljoa paina.
Kuvaamasi piirteet tuskin johtuvat miehesi älykkyydestä. Usein tosin älykkäiksi mielletyt ihmiset ovat ns. monomaaneja (keskittyy kapeaan alueeseen tiiviisti), niinkuin miehesikin. Tästä usein seuraa, ettei shoppailu tai ulkonäöstä huolehtiminen saa enää tilaa.
Jos täytyy itteään mainostaa huippuälykkääksi, niin tyypillä on todennäköisesti heikko itsetunto. Jos oikeesti on älykäs, niin sitä ei tartte mainostaa vaan selviää kyllä äkkiä jutuista muutenkin.
Vähän sama niin kuin monesti miehet yrittää myydä itteään kehumalla rahoillaan.
Älykkyys on mielenkiintoinen aihe. Älykkyyttä mittaavia keinoja monia. Kulttuuri, maailmankatsomus ym. vaikuttavat käsitteeseen, mikä on kenenkin määritelmä älykkäästä.
Kirjanoppineet tituleeraavat mielellään itseään vähemmän oppineita älykkäämmiksi. Kuitenkin he eivät älyä oppineensa kirjojen avulla toisten mielipiteitä, joka on saatettu painettavaan muotoon..
Äly on mielestäni tilannetajua eri elämän tilanteissa. Se voi heijastua toimintana tai käsitteenä ajasta, paikasta, toiminta tavasta tai ympäristön muutoksena.
Ihmiset passaa keskittää mielenkiintonsa sellaisiin asioihin, joista heillä on asiaan positiivisia kokemuksia.
Kyseessä voi olla harrastus tai työ. Erinomaisesti suoriutuva yksilö keskittyy työhönsä tai harrastukseen liittyviin asioihin normaalin suorittajan sijaan korkeammalla mielenkiinnolla. Tällainen ihminen voi edetä normaalin suorittajan sijaan paljonkin pidemmälle. Mielestäni on kuitenkin harhaanjohtavaa kutsua tällaisia ihmisiä huippuälykkääksi, vaikka esimerkiksi tutkijoita tällaisilla titteleillä kutsutaankin. Pikemmin kyse on harjaantuneemmasta suorittajasta, jolla on kokemuspohjan kautta näkökantoja useammasta eri suunnasta. Kokeneempi suorittaja tuntee erityisosaamis alueensa sudenkuopat sekä perusteita paremman tietotason. Kokemus on opettanut häntä kehittämään ajatustaan ja toimintatapojaan eteenpäin vieväksi.
Loppujen lopuksi tällainen ihminen ei välttämättä ole parempi, joskaan ei välttämättä huonompikaan kumppani kuin normaali suorittaja. Riski toki on suurempi, johtuen joskus jopa pakkomielteisestä suhtautumisesta tähän erikoisosaamiseen.
Monesti heiltä jää muut elämän osa-alueet huomioimatta.