Tällä palstalla on nyt niin monta juttua YH-äideistä eri katsantokannoilta tarkasteltuna, että kyselläänpä toisinkin päin.
Mitäs naiset tykkäävät yksinhuoltajaisistä (sinkkuisiä ei liene olemassa)? Kuinka moni olisi tai on valmis suhteeseen lastensa kanssa elelevän miehen kanssa? Mitä huonoja puolia siinä olisi? Entä hyviä?
Oma mielipiteeni on "ei ikinä", eli olen samaa mieltä kuin monen moni mies noissa muissa vastaavissa keskusteluissa. Mitäs muut miettivät?
Mitäs naiset tykkäävät yksinhuoltajaisistä (sinkkuisiä ei liene olemassa)? Kuinka moni olisi tai on valmis suhteeseen lastensa kanssa elelevän miehen kanssa? Mitä huonoja puolia siinä olisi? Entä hyviä?
Oma mielipiteeni on "ei ikinä", eli olen samaa mieltä kuin monen moni mies noissa muissa vastaavissa keskusteluissa. Mitäs muut miettivät?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ainakaan mitään yh-isiä vastaan ole.
Jos se mies olisi kerta kaikkiaan niin loistava pakkaus etten voisi kuvitella toista vastaavaa ihan heti löytäväni, niin "pakko" kai sitä olis ainakin kokeilla... Vaikka kynnys kyllä olisi olemassa. Ihan jo lastenkin takia asiassa pitäis edetä todella varovasti, ei niiden elämään voi heittää uutta ihmistä tuosta noin vaan. Miehen pitäisi myös ymmärtää, että tilanne ei ole naisellekaan helppo (varsinkin jos ei ole omia lapsia) ja suhtautua sen mukaan. Ei siis kuvittelisi, että sitä jo heti kuukauden kuluttua ollaan luotu siteet lapsiin jne.
halua elää lapsiperheen arkea, kun se on omalta kohdaltani jo ohi. Silloin, kun omakin lapseni oli pieni/alaikäinen, seurustelin sekä vkl-isän että yh-isän kanssa (en yhtä aikaa :-)), mutta ei sekään kovin hyvin toiminut. Lapset eivät tulleet toimeen keskenään eikä minusta lapsia voi pakottaa olemaan yhdessä vain siksi, että heidän vanhempansa haluavat olla yhdessä.
Lasten äiti sen sijaan ei ole koskaan ollut minulle ongelma; sen vkl-isän ex-vaimon tapasinkin muutamaan kertaan ja vietimme mm. viikonloppua yhdessä hänen ja hänen uuden miesystävänsä kanssa.
En myöskään ole koskaan ajatellut, etten ottaisi yh- (tai vkl-)isää siksi, että joutuisin elättämään toisen lapsia; minusta erilliset rahat olisivat joka tapauksessa itsestäänselvyys av(i)oliitossakin.
Itse asiassa nykyinen kumppanini on yh, mutta hänen lapsensa on aikuinen kuten omanikin. Tämä on ainakin minulle paras mahdollinen tilanne. Olen muuten tavannut hänenkin exänsä, eli sen (aikuisen) lapsen äidin. Ei tullut mieleenkään, että hän olisi ollut jonkinlainen uhka suhteellemme.
Tarkoitatko YH:lla muuten yksinhuoltaja- vai yhteishuoltajaisiä. Jälkimmäisiä on huomattavasti enemmän. Molemmat ovat ok, lapset ja nuoret ovat yleensä ihan mukavia. Äidiksi en kuitenkaan pyrkisi.
itsellä kaksi, miehellä kolme, ok juttu mitäs ne lapset haittaa, sopu tekee tilaa ja rakkaus saa suhteen sujumaan
Olen kerran seurustellutkin yh-isän kanssa ja koin lapset rikkaudeksi suhteessa.
(Olen lapseton itse, mutten vapaaehtoisesti...)
Äidiksi en kuitenkaan pyrkinyt, yhdeksi aikuseksi vain lasten elämään. Seurustelua en kokenut lasten haittaavan mitenkään.