mies pettää lupauksensa

sellasia ne äijät on ja jos annat ittees noin pomputella,niin elä valita sano ukolles että jos ei tahti muutu niin sit muuttuu osote hyvinkin äkkiä...

Tommosia ne on. Ei kannata liikaa luottaa vaikka mitä oisitte sopineet. On itelläki suunnitelmat menny monesti vituiks, jotain on hirveesti puhuttu ja suunniteltu ja sitte ukolle on kumminki tullu jotain muuta tai se ei oo kerennykkään.

Ne on niin vaikeita, rautalangasta saa kaikki vääntää :)

on kyse? Voisitko toteuttaa ne kuitenkin itse tai jonkin ystävättären kanssa? Ei kai sinun tarvitse luopua jostain kivasta vain siksi, että miehesi päättää haluta murjottaa?

jos hän on tarpeeksi monta kertaa tehnyt oharit niin helpointa on varmaan alkaa suunnitella alusta alkaen tekemiset mieluummin ystävien kanssa. Hän joko oivaltaa jäävänsä ennen pitkää ulkopuoliseksi ja muuttaa käytöstään, tai sitten hän ei oikeasti välitäkään tehdä mitään kanssasi.

Minusta nuo edelliset viestit ovat todella huonoja ohjeita tilanteen ja ongelmien ratkaisemiseksi. Noudattamalla niitä aiheutat varmasti lisää harmia ja kipuiluja itsellesi ja miehellesi. Itsekkyys on ehkä pahin ongelma nykyajan parisuhteissa; ihmiset näyttävät ajattelevan, että parisuhteessa pyritään maksimoimaan oma etu. Miehesi toimii väärin, siitä ei ole epäilystäkään, mutta ratkaisu ei ole se että sinä alat täyttämään omia tarpeitasi yksin tai kavereiden kanssa. (en toki kiellä normaaleja ystävyyssuhteita, joita molemmilla puolisoilla on hyvä olla) Mielestäni parisuhde toimii parhaiten, kun yhdessä toteutetaan yhteisiä tavoitteita ja joskus tehdään kompromisseja jopa omien etujen kustannuksella toisen parhaaksi.

Kehotan tarttumaan rohkeasti härkää sarvista ja keskustelemaan (ja muutenkin kommunikoimaan) miehesi kanssa ongelmasta tai ongelmista rehellisesti.

perun kans lupaukseni jos eukko alkaa ottaan pattiin liikaa.
se teän naisten syntymäneuvo "oma napa kullan kallis" on monesti ja usein rasittavaa.

Kuulostaa tutulta, mutta meillä "yhteiset suunnitelmat" ovat olleet lähinnä vaimon ideoimia, joihin olen jälleen kerran hyvistä päätöksistä huolimatta erehtynyt suostumaan.

Jälkeenpäin alkaa kaduttamaan, kun huomaa mitä tuli taas luvattua...

Olen suhteessa, jossa mieheni käyttäytyy välillä todella sikamaisesti.

Minulle yhteiset menot ja viikonloput ovat kultaakin arvokkaampia. On kiva suunnitella ja odottaa, että harmaa arki lipuu ohi. Mutta silti olen myös varautunut pelkäämään ja odottamaan sitä, että mies peruukin kaiken tai katoaa teille tietämättömille. Yleensä perjantaina alkaa puhelin piippailemaan ja kaverit ehdottelemaan ties minkälaisia ryyppäysiltoja. Silloin ukko ottaa jalat alle ja lähtee - mitään sen kummemmin selittämättä.

Kun suutun, olen hänen mielestä itsekäs ja hänen luonnettaan tukahduttava ihminen! Hän ei ymmärrä, että minulle tuollainen käytös on kuolemaksi. Olen yrittänyt selittää, mutta se ei mene perille. Aina vetoaa siihen, ettei muka näe ystäviään tarpeeksi usein (vaikka sitä tekee joka viikko). Epäilen häntä jo piileväksi alkoholistiksi? Erään kerran hän oli tutustunut netissä naiseen, jonka kanssa päätyi ("spontaani ja villi luonne" kun on) maistelemaan viinejä kokonaiseksi yöksi!

Seuraavana päivänä on tottakai pahoillaan ja lupaa korvata kaiken menetetyn ajan ja lennättävän minut vaikka kuuhun asti. Niin ja tietysti "ens viikonloppuna en sitten takuulla lähde minnekään". Tuota lausetta en tietenkään enää usko...

Sanon vaan, että miehet eivät muutu. Pitää itse käsitellä asia, onko arvoistasi katsella sellaista käytöstä. Jos vaa'assa hyvät asiat painaa enemmän niin pitää miettiä tarkkaan omia ratkaisuja.