Minulla on jo ollut vuosia vähän väliä (n. kerran kuussa, jos käyn 4 kertaa kuussa kotona, olen asunut vuosi jo pois kotoa) seuraava ongelma: jos menemme isäni kanssa esim. ostoksille ruokakauppaan kaksistaan tai kävelylle, jonne äitini ei ehdi mukaan, vaikka häntä olisi pyydetty, hän saattaa avoimesti syytellä, että yritän viedä isän häneltä ja että isä on vain kiinnostunut nuoresta naisesta.
Selittelyt ei auta, ja tunnen itseni vaivautuneeksi. Mikään sytös ei pidä tippaakaan paikkaansa, eikä koskaan ole ollut mitään tuollaisia ongelmia isän kanssa. Hänkään ei tiedä mitä tehdä. En haluaisi alkaa tämän takia muuttamaan tapoja ja välttelemään isän seuraa.
En haluaisi puuttua heidän suhteeseen sen enempää muutenkaan. Inhottaa vai sellaiset syytökset ja valitukset.
Myöskään muita naisia, nuoria tai vanhoja en usko olleen, jos olisi, äiti olisi kyllä niistä ehtinyt konkreettisemminkin jo valittaa.
En tiedä millainen mies isä on äitiä kohtaan (ehkei kovin lämmin, muttei aggressiivinenkaan), mutta ei kai se silti oikeuta äitiä käyttäytymään hävyttömästi minua kohtaan? Ei kai se minun vikani ole?
Selittelyt ei auta, ja tunnen itseni vaivautuneeksi. Mikään sytös ei pidä tippaakaan paikkaansa, eikä koskaan ole ollut mitään tuollaisia ongelmia isän kanssa. Hänkään ei tiedä mitä tehdä. En haluaisi alkaa tämän takia muuttamaan tapoja ja välttelemään isän seuraa.
En haluaisi puuttua heidän suhteeseen sen enempää muutenkaan. Inhottaa vai sellaiset syytökset ja valitukset.
Myöskään muita naisia, nuoria tai vanhoja en usko olleen, jos olisi, äiti olisi kyllä niistä ehtinyt konkreettisemminkin jo valittaa.
En tiedä millainen mies isä on äitiä kohtaan (ehkei kovin lämmin, muttei aggressiivinenkaan), mutta ei kai se silti oikeuta äitiä käyttäytymään hävyttömästi minua kohtaan? Ei kai se minun vikani ole?
Vastaukset 5
Vanhimmat
äidilläsi mahdollisesti joku dementia- tuo kuulostaa siltä.
Varsin kiusallinen tilanne, totta tosiaan. Kyllä tuo asia pitäisi ottaa ainakin puheeksi äitisi kanssa ja kertoa, kuinka paljon se loukkaa. Kaikenlaisia varsin alkeellisia tunteitahan ihmisillä on enkä usko että tuollainen mustasukkaisuus on edes kovin harvinaista, mutta yleensä se sentään pidetään salassa. Toisaalta perheen keskeisissä tilanteissa kaikenlaista vasta sattuukin. Syyttely liittynee myös vallankäyttöön, ehkä sillä on jotain tekemistä vanhempiesi yhteisen historian mutta etenkin äitisi luonteen kanssa. Voisiko se olla äitisi tapa kontrolloida teitä ja merkki jostain itsetunto-ongelmasta, vanhenemiseen liittyvästä kriisistä tms.?
Itselläni on hiukan vastaava kokemus. Mummoni oli aikoinaan mustasukkainen minun ja isoisäni lämpimistä väleistä ja teki joitakin ilkeitä huomautuksia. Muistan kuinka se tuntui häpeälliseltä ja nololta. Olin tuolloin teini-ikäinen ja yritin mummon nähden olla ukin kanssa ikään kuin välinpitämätön, ettei se aiheuttaisi ikäviä tilanteita. Kuten edellinen kirjoittaja vihjasi, myöhemmin selvisi että mummoni sairasti dementiaa. Toisin sanoen hän alkoi päästellä suustaan mitä tahansa ilman suodattimia ja aiheutti kaikenlaisia hiukan surkuhupaisia tilanteita, mikä olikin sitten ensimmäinen oire sairastumisesta.
En kuitenkaan paremmin tietämättä menisi pistämään äitisi käytöstä minkään sairauden piikkiin, jonkinlaisesta luonnehäiriöstä lienee kuitenkin kysymys. Toivottavasti myös korjattavissa olevasta sellaisesta. Itsensähän hän vain tekee naurettavaksi. Jos ystävällisesti mutta jämäkästi hänen kanssaan keskustelisi, mahtaisiko se auttaa?
Kuullostaa todella tutulta. Ainoa vain, että meidän asetelmassamme ovat minä ja isäpuoleni. Eikä niissäkään puheissa ole mitään perää, kummankaan puolelta. En ikävä kyllä pysty kertomaan mitään hyvää neuvoa, itsekin tarvon aivan samassa suossa edelleen. Toivottavasti se vain lohduttaa, että et ole yksin ongelman kanssa.
Meillä tämä sotku menee näin. Olin 9 v. kun äitini meni naimisiin isäpuoleni kanssa. Itse muutin pois kotoa kun olin 19 v. Äitini otti eron tuossa reilu vuosi sitten ja hänen käytöksensä on muuttunut todella rasittavaksi sen jälkeen. Ei sillä etteikö se olisi ollut sitä aina. Eli minä olen 26, velipuoleni 16, äitini 46 ja isäpuoleni on 55. Äitiäni on aina rieponut se, että olemme tulleet isäpuolen kanssa hyvin juttuun ja eron jälkeenkin pidämme yhteyttä. Kun taas äitini kanssa on aina saanut olla riitelemässä ja meno sen kuin pahenee. Nykyään hän joka riitaan (johon en enää itse edes lähde) hän vetää isäpuoleni yhdeksi aiheeksi vaikka hän ei millään tavoin edes liity riidan herättäneeseen aiheeseen. Nykyään hän ottaa aina puheeksi sen, että mitenkäs isäpuoleni uusi naisystävä ottaa sen kun hieron isäpuoltani, ei varmasti tykkää ja eihän sellainen peli vetele yms. ihmeellistä piikittelyä. Kyllähän oman äidin kuuluisi se tietää, että olen 5 vuotiaasta asti kävellyt, veivannut, vaivannut toisten kipeytyneitä selkiä koska osaan tehdä niin. Voisi siis hyvin sanoa, että harrastan hieromista. En todellakaan ymmärrä missä mennään. Sen vain tiedän, että äitini kohdalla kyse on jonkin sortin luonnehäiriöstä. Niin pahasti hän elää ihan omassa maailmassaan ettei oikein kukaan hänen järjenjuoksuaan ymmärrä. Vai onko sitten tarkoitus saada minut kokonaan pysymään isäpuolestani erossa jotta hän voisi olla elämäni napa? Muutenkin äitini on jostain syystä pyrkinyt sanelemaan tekemisiäni ja menemisiäni vuosi vuodelta yhä enemmän ja raivostuu suunnattomasti kun en niin tee. Siinä vaiheessa hän meuhkaa siitä, että minun tulee kunnioittaa häntä jne. Ymmärtämättä sitä, että minä ja mieheni oikeasti pidämme isäpuoleni seurasta sekä sitä kautta pystyn tapaamaan velipuoltanikin.
Vähän sekava selostus, mutta on asiat taas vähän pinnassa.
siis onko se sun biologinen isäs... jos on nii äitis paikka on avohoidossa, toihan on ihan sairasta hyi helvetti..
Itselläni kävi niin, että noin kymmenen vanhana minun kuulteni äitini käski isääni pysymään minusta erossa. Koski kovin ja koskee vieläkin (33v.). Itse olen ajatellut sen niin, että äitini ei ymmärtänyt näitä psykologisia kehitysvaiheita, joissa mm tyttö suosii isäänsä (olikohan mustasukkaisuutta?). Olisin mielelläni pitänyt isääni parhaana kaverinani, mutta äitini painostuksesta hän muuttui hyvin kylmäksi minua kohtaan. Ja äitini keskittyi veljiini... Ja mistään insestistä tässä ei ollut kyse!
Toivottavasti osaan oman tyttäreni kanssa ennemminkin kannustaa suhteessaan isäänsä kuin estää sitä...