Omasta mielestäni suvustani tekee pahimman sukulaisten uteliaisuus ja että pitää aina osoittaa, että olen onnistunut paremmin elämässä kuin sinä. Itse olen tässä esimerkiksi vuosi sitten koulusta valmistuneena vieläkin työtön ja arvatkaa vaan saako siitä kuulla jokaisessa sukujuhlassa... joissa en kyllä enää kyseisen asian takia käy. Ensimmäinen kommentti kun sukulaisiani tapaan ei ole terve tai hei niin kuin tervejärkisissä suvuissa vaan "onko löytyny töitä?". Eivät jumalauta ymmärrä, että ensimmäisenä sukulaisilleni kertoisin jos sellaisen löytäisin. Toinen yleinen kommentti on, että "oletko edes etsinyt?", joka on pahinta mitä työttöämältä voidaan kysyä ja varmasti jos tuntematon tulisi tuollaisia kyselemään niin turpaan löisi mutta vielä on sen verran kunnioitusta sukulaisia kohtaan, että sellaista en tee. Kyllä antaisin mitä vain jos olisi pieni suku...
miksi sukuni on pahin
manne
31117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..se on suomalainen yhteiskunta ja vanhempaan ikäluokkaan iskostettu asenne, että vain työtä tekevät ihmiset ovat arvokkaita. Älä heidän mielipiteistään välitä, ottakoot he nitroa puun hakkuun lomassa :D
Mielellään kysyy ensimmäiseksi, tavatessaan pitkään työttömänä ollen lapsensa, että oletko saanut mitään töitä.
Itse olen aikuisikäisen, armeijan käyneen ja opintonsa suorittaneen pojan äiti.
Poikani sai opintojensa takia "lykkäystä" ja suoritti asevepalveluksensa vasta 24-25-vuotiaana.
Akateemisuuskaan, siis akateeminen loppututkinto ei näköjään takaa nykyään, että työpaikka olisi selvä kuin manulle illallinen.
Olemmehan nähneet työpaikkailmoituksia: "nuori, kokemusta omaava jne...."
Herranjestas, kunpa asiaan paneuduttaisiin, pystyttäisiin ajattelemaan, ettei se nuori voi olla työelämässä kokemusta saanut, kun hänen on valmistumisensa jälkeen käytävä sotaväki, tai sotaväen jälkeen vielä opiskeltava.
Antaisitte hyvät johtajat, tai tedän alaisenne, työpaikkahaastattelijat mahdollisuuden nuorelle lahjakkaalle, työhaluiselle ihmiselle!
Tyvestä noustaan puuhun, eikä kukaan ole seppä syntyessään. Vasta pikkuisen aikaa työelämässä oltuaan, kokemusta saatuaan, se avuttomalta vaikuttva nuori oppii, ja on , saattaa olla firmalle arvokas, tuottava työntekijä.
Ahneusko, ja tyyli: mahdolisimman tuottavaa, mahdollisimman nopeasti ja minimaalisen vähän inhimillisiin arvoihin panostaen, tulosta, tuottoa. Voi, mihin tämä maailma on menosa!
Johtajaraukkojenkin niskaan puhaltaa se, nimetön, kasvoton markkinatalous ja voima.
Asiasta voisi puhua tuntitolkulla, voisi spekuloida ja taivastella, mutta mitä sitten....
Päädymme lopputulokseen: Kilpailukyky on säilytetävä, mikään ei saa estää tuloskäyrää laskemasta alaspäin. Mutta, mutta....se laskee kuitenkin, ja ei ole kaukana aika, jolloin kukaan ei voi ostaa eikä myydä.
Lukekaa vaikka päivän sanomalehteä rinnakkain raamatun kanssa!
Kuitenkin, kuten Luther sanoi: "Jos tietäisin maailmalopun tulevan huomenna, istuttaisin vielä omenapuun."
Ammattiliittojen vaatimat säännöt, että määrätyn oppimäärän saanut saa näin ja näin paljon etuja.
Kyllä pitäisi olla mahdollisuus potkaista myös korkeasti oppinut pois töistä, joka ei palkkaansa tienaa ja johan löytyisi töitä.
Itse en ole koulutettu ja töitä on riittänyt, ellei ollut, ryhdyin yrittäjäksi ja siinä sai pakkansa vasta jos jotain jäi kulujen ja verojen jälkeen.
Vanhemmalla iällä menin Helsingiltä hakemaan töitä. Nainen katseli hetken minua(liki 60v)ja sanoi, ettei ole mitään sinulle?
Sanoin, että enhän ole vielä edes kehunut itseäni, kuuntelehan hiukan!
Minä kerroin mitä olen valmis tekemään ja ainoa toivomus oli, että työpaikka olisi mahdollisimman läheltä, etten tarvitse mennä kymmeniä km aamuruuhkassa klo 7.00 töihin.
Nainen tempasi pöytälaatikosta ainakin 10 työpaikkaa(papereita) ja sanoi katos mihin haluat mennä. Töitä sain ja sanoivat vielä, että olin paljon ahkerampi, kuin 30v nuoremmat..