Olen 27 ja naisystäväni 26, tutustuimme noin puolitoista vuotta sitten. Alku oli mielestäni ihanaa ja tunsin löytäneeni elämäni ihanimman naisen. Ihastuin oikeastaan heti kättelyssä häneen korviani myöten. Ihastustani lisäsi se, että hän otti minut huomioon monella yllätyksellisellä tavalla ja vei sydämeni.
Alussa hän oli oikeastaan aktiivisempi järjestämään tapaamisia, kynttilänvalossa jne. Olin varma että hänkin tunsi samoin minua kohtaan. Kun sitten aloimme puhua varovasti tunteista, niin hän hieman jähmettyi ja sanoi pelkäävänsä päästää ketään lähelle ja siten mahdollisuutta tulla loukatuksi. Tuolloin alkuvaiheessa hän kyllä sanoi minun olevan mukava ja kiltti ihminen, mutta halusi pitää vielä jonkinlaista etäisyyttä. Haaveeni koki lievän kolauksen, mutta annoin ajan kulua.
Tätä jatkui sitten joitakin kuukausia, näimme noin 1-2 krt viikossa, ja välillä tuntui että hän jollain tapaa vältteli minua, vaikka tosin hänellä oli todella paljon töitä tuolloin eikä aikaa paljon jäänytkään. Huomasin pian itseni olevan aktiivisempi, ja huolestuinkin jo mikä olisi pielessä. Jatkoin kuitenkin omaa aktiivisuuttani, ja lopulta näimmekin yhä useammin. Pian naisystävänikin alkoi taas jotenkin aktivoitua, ja kesällä huomasin että nukumme lähes joka yö toistemme luona. Monesti töihini saapuvissa tekstareissa alkoi lukea kulta, honey, jne. Mielialani alkoi jälleen nousta, ja kaikki viittasi siihen että rakkaus roihahtaisi pian.
Kerroin hänelle jälleen varovaisesti tunteistani, en kuitenkaan ehtinyt sanoa rakastavani, kunnes hän jo sanoi tykkäävänsä minusta mutta ei sen enempää. Sain jälleen kovan kolauksen ja olin jo menettää toiveeni, kunnes naisystäväni sanoi että älä sure tämä on minun ongelma ei sinussa ole vikaa, annetaan ajan kulua. Lopuksi hän kuitenkin lisäsi, että minä olen hänelle parasta mitä on koskaan tapahtunut, mutta kaikki vie aikansa.
Aika kului ja meillä oli hauskaa yhdessä vaikka olemmekin ns toistemme vastakohdat. Itse olen herkkä ja hieman ujokin tietyissä asioissa, kun naisystäväni taas on sellainen teräväkielinen ja sosiaalinen. Toki hän sanoi minulle että vaikka vaikuttaa kovalta, niin kovan kuoren alla on jotain todella herkkää jonne ei helposti pääse.
Tietyin väliajoin tykkäämisasiat nousivat aina esiin, ja naisystäväni sanoi tykkäävänsä minusta ihan hirveästi ja tuntevansa olonsa hyväksi minun seurassa. Loppusyksyyn mennessä olimme paljon yhdessä, ja pian mietimme yhteen muuttoa. Ei mennyt aikaakaan kun yhdistimme tavaramme yhteiseen kotiin, jossa asumme vieläkin onnellisesti.
Päätin jo etten ota tunteita enää esille, vaan annan hänelle vuoron. Kullaksi sanomista ja hanittelua sekä halauksia joka päivä ja suudelmia kokkailun yhteydessä. Sellaista romanttista pikku asustelua kaksistaan iltaisin töiden jälkeen. Ei riitoja oikeastaan mitään suurempia, ainoastaan sanomista jostain tavaroiden hukkaamisesta yms. Tässä kesällä kerroin kuitenkin rakastavani häntä. Menipä hän sitten melko vaikeaksi ja sanoi että älä nyt suutu, mutta hän ei vielä rakasta minua. Taas hän sanoi että tykkää ja välittää minusta aivan suunnattomasti, ja haluaa jatkaa ihanaa seurustelusuhdetta, mutta ei vain voi vielä rakastaa, hänen sydämensä ei ole valmis.
Joskus aiemmin kysyin onko hänellä joitain ikäviä kokemuksia aiemmista suhteista tms, mikä tekee uudelleen rakastumisen vaikeaksi. Tähän hän sanoi että on tullut petetyksi pahoin, mutta siitä on tosin jo yli 5 vuotta aikaa. Sen jälkeen hänellä on ollut muutamia irtosuhteita ennen minua. Luulisi ettei 5:n vuoden takaiset tapahtumat voisi enää vaikuttaa nykyiseen. Eikä hän ole eksänkään kanssa tekemisissä, ollut sen jälkeen lainkaan. Hän vain sanoi että ei halua tulla toista kertaa millään tavoin petetyksi. Siitä hänen mukaan varovaisuus johtuu, vaikka hän haluaisi itsekin unohtaa pahat muistot.
Itse vain olen pistoksissa, kun unelmani suuresta rakkaudesta ei (ainakaan vielä) ole toteutunut. Mitä teen, kauanko jaksan odottaa?
Alussa hän oli oikeastaan aktiivisempi järjestämään tapaamisia, kynttilänvalossa jne. Olin varma että hänkin tunsi samoin minua kohtaan. Kun sitten aloimme puhua varovasti tunteista, niin hän hieman jähmettyi ja sanoi pelkäävänsä päästää ketään lähelle ja siten mahdollisuutta tulla loukatuksi. Tuolloin alkuvaiheessa hän kyllä sanoi minun olevan mukava ja kiltti ihminen, mutta halusi pitää vielä jonkinlaista etäisyyttä. Haaveeni koki lievän kolauksen, mutta annoin ajan kulua.
Tätä jatkui sitten joitakin kuukausia, näimme noin 1-2 krt viikossa, ja välillä tuntui että hän jollain tapaa vältteli minua, vaikka tosin hänellä oli todella paljon töitä tuolloin eikä aikaa paljon jäänytkään. Huomasin pian itseni olevan aktiivisempi, ja huolestuinkin jo mikä olisi pielessä. Jatkoin kuitenkin omaa aktiivisuuttani, ja lopulta näimmekin yhä useammin. Pian naisystävänikin alkoi taas jotenkin aktivoitua, ja kesällä huomasin että nukumme lähes joka yö toistemme luona. Monesti töihini saapuvissa tekstareissa alkoi lukea kulta, honey, jne. Mielialani alkoi jälleen nousta, ja kaikki viittasi siihen että rakkaus roihahtaisi pian.
Kerroin hänelle jälleen varovaisesti tunteistani, en kuitenkaan ehtinyt sanoa rakastavani, kunnes hän jo sanoi tykkäävänsä minusta mutta ei sen enempää. Sain jälleen kovan kolauksen ja olin jo menettää toiveeni, kunnes naisystäväni sanoi että älä sure tämä on minun ongelma ei sinussa ole vikaa, annetaan ajan kulua. Lopuksi hän kuitenkin lisäsi, että minä olen hänelle parasta mitä on koskaan tapahtunut, mutta kaikki vie aikansa.
Aika kului ja meillä oli hauskaa yhdessä vaikka olemmekin ns toistemme vastakohdat. Itse olen herkkä ja hieman ujokin tietyissä asioissa, kun naisystäväni taas on sellainen teräväkielinen ja sosiaalinen. Toki hän sanoi minulle että vaikka vaikuttaa kovalta, niin kovan kuoren alla on jotain todella herkkää jonne ei helposti pääse.
Tietyin väliajoin tykkäämisasiat nousivat aina esiin, ja naisystäväni sanoi tykkäävänsä minusta ihan hirveästi ja tuntevansa olonsa hyväksi minun seurassa. Loppusyksyyn mennessä olimme paljon yhdessä, ja pian mietimme yhteen muuttoa. Ei mennyt aikaakaan kun yhdistimme tavaramme yhteiseen kotiin, jossa asumme vieläkin onnellisesti.
Päätin jo etten ota tunteita enää esille, vaan annan hänelle vuoron. Kullaksi sanomista ja hanittelua sekä halauksia joka päivä ja suudelmia kokkailun yhteydessä. Sellaista romanttista pikku asustelua kaksistaan iltaisin töiden jälkeen. Ei riitoja oikeastaan mitään suurempia, ainoastaan sanomista jostain tavaroiden hukkaamisesta yms. Tässä kesällä kerroin kuitenkin rakastavani häntä. Menipä hän sitten melko vaikeaksi ja sanoi että älä nyt suutu, mutta hän ei vielä rakasta minua. Taas hän sanoi että tykkää ja välittää minusta aivan suunnattomasti, ja haluaa jatkaa ihanaa seurustelusuhdetta, mutta ei vain voi vielä rakastaa, hänen sydämensä ei ole valmis.
Joskus aiemmin kysyin onko hänellä joitain ikäviä kokemuksia aiemmista suhteista tms, mikä tekee uudelleen rakastumisen vaikeaksi. Tähän hän sanoi että on tullut petetyksi pahoin, mutta siitä on tosin jo yli 5 vuotta aikaa. Sen jälkeen hänellä on ollut muutamia irtosuhteita ennen minua. Luulisi ettei 5:n vuoden takaiset tapahtumat voisi enää vaikuttaa nykyiseen. Eikä hän ole eksänkään kanssa tekemisissä, ollut sen jälkeen lainkaan. Hän vain sanoi että ei halua tulla toista kertaa millään tavoin petetyksi. Siitä hänen mukaan varovaisuus johtuu, vaikka hän haluaisi itsekin unohtaa pahat muistot.
Itse vain olen pistoksissa, kun unelmani suuresta rakkaudesta ei (ainakaan vielä) ole toteutunut. Mitä teen, kauanko jaksan odottaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
hätäile..ei pahoja asioita noin vaan unohdeta..minusta viisi vuotta ei ole paljonkaan..
juu no minulla on tuollainen mies, häneltä meni rakkaudentunnustuksiin 2 vuotta. sen jälkeen niitä on sadellut päivittäin.
kyse on lapsuudesta, ei niinkään viiden vuoden takaisesta asiasta.
nainen selvästi sinusta tykkää ja rakastaakin, vaikkei myönnä. kukaan ihminen ei muuta toisen kanssa yhteen jos ei tunne paljon.
ajattele asiaa niin että teot puhuu, ei sanat.
siten voit olla varma että rakkautta se on.
Mulla on vähän sama tilanne mutta toisinpäin. Seurustelen ihanan pojan (tai mies tuo kai on :)) kanssa joka aikoinaan seurusteli 6 vuotta yhden tytön kanssa. Kun poika meni armeijaan, tyttö petti häntä. Eli luottamus naisiin on varmaan menny.
Itseäkin on petetty, ja en tiedä uskallanko täysin luottaa tähän uuteen mieheen...olemme olleet vasta pari kuukautta yhdessä, mutta tiedän välittäväni hänestä paljon, olen myös sanonut sen. Kyllähän sitä viesteissä tulee "kulliteltua", mutta muuten se on vähän hankalaa...
En ole sanonut että rakastan, eikä hänkään...yleensä sanon vain että tykkään susta tosi paljon.
Jotenkin vaikuttaa siltä, että tää tyyppi ei ihan täysillä uskalla vielä antaa mennä, joten ajattelin antaa aikaa..Ehkä se luottamus rakentuu pikkuhiljaa.
Ja vaikka hän ei sitä ääneen sanokaan, tiedän että silti välittää. Silloin sen huomaa parhaiten kun olemme yhdessä.
Ikävää vain, että näemme ainoastaan seuraavat 5 kuukautta vain viikonloppuisin kun hän lähti opiskelemaan uuteen ammattiin..
Välillä taas tympäsee kun nuo viikonloputkin tuntuu hänellä olevan niin kiireisiä ja kaveritäyteisiä, että itse saa omaa seuraansa aina tuputtaa...
Jotenkin se raukka ei uskalla mua päästää ihan lähelle vielä...Mutta jaksan kyllä oottaa, toivon mukaan :)
Niin ihana ihminen on kyseessä.
Hei
Tyttöystävälläsi on narsistinen luonnehäiriö. Testaako hän sinua ja rakkauttasi? Menee siinä vielä niin pitkälle että pettää sinua vain nähdäkseen riittääkö rakkautesi ymmärtämään ja hyväksymään hänet. Hän voi opetella luottamaan, mutta en jaksa uskoa, että hän kykenee sellaiseen rakkauteen kuin sinä haluaisit. Sanojahan on helppoa sanoa loppupeleissä, mutta nekin ovat vain teatteria. Ota reippaasti asia puheeksi. Sinä et ole isä jonka seurassa kasvetaan aikuiseksi. Anna naisesi ymmärtää, että myös sinulla on omat toiveesi ja tarpeesi ja nyt on aika päättää mitä tahtoo. Päätöksistä luottamus syntyy.
Sua ei ilmeisesti oo koskaan petetty, niin et tiedä mistä puhut!
Petettynä voin sanoa että toiseen on todella vaikea luottaa ja sanoa ääneen tunteitaan ja antaa itsensä rakastua.
näitä, jotka väittää jokaista narsistiksi. todella älytöntä.
Minunkin on naisena vaikea tunnustaa rakkauttani, koska en ole voinut luottaa miehiin ja jotenkin sitä pelkää, että jos tunnustan rakkauteni, olen riippuvainen miehestä ja se tekee minusta heikon eli valmiin maalitaulun, jota voi satuttaa. Rakastin yhtä miestä, vaikka sanoin vain tykkääväni (tosin tämä mies satuttikin rankasti, joten olen tyytyväinen etten koskaan sanonut ääneen).
Kuten joku aiempi jo sanoi, niin luultavasti myös lapsuudenkoti vaikuttaa asiaan. Mutta tuon naisen käytöksestä päätellen kyllä hän on sitoutunut suhteeseen kanssasi ja todellakin tykkää sinusta paljon, voisi jopa sanoa, että rakastaa. Anna vielä aikaa, ei tuo 1,5v ole hitaasti lämpenevillä, luottamusta rakentavilla niin pitkä aika.
Ajattele positiivisesti: hän on rehellinen ja ottaa rakastamisen vakavasti eikä leikittele asialla tai sano sitä jokaiselle vastaantulijalle. Sitten kun hän sen sanoo, se todellakin merkitsee sitä kokonaisvaltaisesti.
Toki voisit vähän kysellä naisen lapsuudenkodin ilmapiiristä (onko esim. sanottu rakkaudentunnustuksia ääneen, oliko isä mielialaltaan ailahteleva..), niin ehkä saat lisäymmärrystä naisesi tilanteeseen. Voisitte kenties myös keskustella siitä, auttaako naistasi jos sinä kertoisit rakkaudestasi useammin vai häiritseekö/ahdistaisiko se häntä? Nythän välttelet asialla "painostamista", mutta rakkaudentunnustuksillasi voisi olla parantavakin vaikutus, jos niitä aina silloin tällöin kuulisi (muutaman kerran kuussa).
Hienoa, että sinunkaltaisia välittäviä miehiä on olemassa. Paljon jaksamista sinulle, tilanteesi ei ole helppo!
yhteen sanaan..?? joillekin on todella vaikeaa sanoa ääneen tuollaisia asioita. itse olen sellainen. ja niinkuin joku jo sanoi, lapsuudesta ne kumpuaa.
meillä ei lapsuudenkodissa koskaan sanottu mitään tunteisiin viittaavaa ääneen, ja muutenkin ilmapiiri oli ahdistava.
nyt lähes kolmikymppisenä minun on edelleen todella vaikea puhua tunteistani. ja ylipäätään rakastamisen näyttäminen on minulle vaikeaa.(vaikka tunteita kyllä on olemassa vaikka kuinka paljon)
ehkä naisystävälläsi on myös samanlaista taustaa..?? ja toki petetyksi tuleminen voi vaikuttaa samalla tavalla.
mutta suosittelisin, ettet takerru tuohon rakasta -sanaan:-)
Tuli mieleen jutustasi,että mitäköhän tyttöystäväsi, nykyisen avoemännän mielessä oikein liikkuu? jos jo muutitte yhteen, niin luulisi jo tykkäämisen muuttuneen rakkaudeksi.. tuntuu jotenkin teini meiningiltä... hmm.. ehkä hän tosiaan tarvitsee aikaa.. mutta aika onko se sinun kokoelämäsi, sen pitää sinun itsesi arvioida... jaksatko odottaa loppuelämääsi hänen rakkauden tunnustusta vai et? mielestäni toisen luoksen muuttaminen on jo vakavaa ja rakkautta sekä luottamusta täytyisi olla.. 100%:sesti.. ellei jo alusta asti olla vain kaveripohjalla??? voihan kavereistakin tykätä.. mut ehkä jo erijuttu..