Luultavasti kohta puolin tänne tulee kirjoitus nettimiehistä, mutta siitä tulevasta (provosoinnista) huolimatta haluan kirjoittaa julki näkemykseni nettitreffaamisesta miehen näkökulmasta. Se kai on jo aika yleinen käsitys, että nettimiehet ovat pääosin luusereita ja nyt korjataan käsitystä nettinaisista.
Aloitin nettitreffit muutama vuosi sitten ja kolmisenkymmentä naista eri ikäryhmistä ja eri sosiaalisista luokista vaihtelevin koulutuksin olen "käynyt läpi". Yhteenveto on masentavaa.
Yhteydenpito on aloitettu Deitti.netissä ja Suomi24 -treffeissä.
Alussa on vaihdettu kolme - neljä pitkää viestiä, jossa olen halunnut kuulla arvoista, ajatuksista yleensä, työstä ja koulutuksesta, miten asuu ja mitä toivoo elämältä, mieheltä sekä parisuhteelta. Mitään kaavaa en ole noudattanut vaan keskustelu on ollut täysin vapaata. Onnekseni pidän juttelusta. Osalta olen saanut kuvan ja toisilta en. Joskus myös soiteltu ennen treffejä. Olen tuonut ilmi hakevani tositarkoituksella ja kaltaistani ihmistä. Olen fiksu, iloinen, avoin, ennakkoluuloton, urheileva, hoikka, täysin terve, reipas ja elämään innolla suhtautuva mies. Lisäksi olen akateeminen, jos se jotain merkitsee toiselle. Minulla ei ole väliä mikä naiseni koulutus olisi.
Tavatessa sitten alkaa heti alkumetreillä tulemaan kiviä eteen.
Neiti nro1: Saamani kasvokuva oli nätti, mutta nainen on reilusti ylipainoinen. Hän kertoo lisäksi opiskelevansa väärää alaa vanhempien painostuksesta.
Neiti nro2: Kertoo olevansa maanis-debressiivinen ja lääkityksessä.
Neiti nro3: Niin ujo, että ei puhu.
Neiti nro4: Kertoo treffeillä pelkästään tulleensa hakatuksi edellisessä suhteessa.
Neiti nro5: ÄÄRIMMÄISEN yksinkertainen. Kertakaikkisesti ÄO varmaan 85. Nätti kylläkin, mikä harmitti minua silloin kun jouduin luopumaan.
Neiti nro6: Valehteli asuvansa pk-seudulla, mutta oikeasti oli Pohjois-Suomesta.
Neiti nro7: Aineenvaihduntahäiriö.
Neiti nro8: Toinenkin ehdokas kertoi opiskelevansa alaa johon vanhemmat pakottaneet ja siksi elämästä puuttuu mielenkiinto ja "gradu on jumissa ja masentanut jo kolme vuotta".
Neiti nro9: 30-vuotiaana ei ajokorttia eikä halua ajaa sitä, koska se on turha. Eli miehenvastuulle tulevaisuudessa koko perheen lastenkuljetukset, kauppamatkat jne.
Tämä jatkuu tätä samaa rataa.... todella surullista. Suurin osa vioista ovat henkilöiden arvoja ja vapaaehtoisia päätöksiä. Myös ulkonäöstä voisi pitää huolta muuten kuin meikkaamalla peilin edessä. Liian usein ajatellaan, että naisen ulkonäkö on vain Lorealia. Juoksemaan kun menee niin iho kiinteytyy ja tulee paljon terveemmän näköiseksi kuin millään kemikaalilla. Mutta lähtökohta on nykynaisilla siideriä ja meikkiä sekä istumatyötä.
Tietysti sitten on vielä niitä käsityksiä, että ajokortilla ei mitään merkitystä, jos rakastaa. Myönnän, että on mahdollista rakastua ja sitten vasta ajatella ulkoisia seikkoja, mutta en elä hetkessä vaan pidemmällä jänteellä jolloin minulle merkitsee myös lapset, niiden hoito, mökkimatkat, kyky ajaa autoa vaikka ensiapuun...
Toistuvin yksittäinen piirre oli vähintään lievä masentuneisuus treffikumppaneissa. Kierroksia nettitreffeillä oli selvästi tullut jo lukuisia. Keskustelu meni tiettyä oikopolkua ja uutuuden ihmettelyjä ei ollut. Tiedettiin kaava.
Ja tosiaan olen itse täysin terve enkä halua sairasta kumppania. Sekin voi olla jollekin outo asia?!?
Koulutukset ovat olleet: kokki, lakimies, ensihoitaja, ekonomi, baarityöntekijä, kemisti, sosionomio, tredenomi, DI, farmaseutti....
Iät 20-30 -vuotta.
Aloitin nettitreffit muutama vuosi sitten ja kolmisenkymmentä naista eri ikäryhmistä ja eri sosiaalisista luokista vaihtelevin koulutuksin olen "käynyt läpi". Yhteenveto on masentavaa.
Yhteydenpito on aloitettu Deitti.netissä ja Suomi24 -treffeissä.
Alussa on vaihdettu kolme - neljä pitkää viestiä, jossa olen halunnut kuulla arvoista, ajatuksista yleensä, työstä ja koulutuksesta, miten asuu ja mitä toivoo elämältä, mieheltä sekä parisuhteelta. Mitään kaavaa en ole noudattanut vaan keskustelu on ollut täysin vapaata. Onnekseni pidän juttelusta. Osalta olen saanut kuvan ja toisilta en. Joskus myös soiteltu ennen treffejä. Olen tuonut ilmi hakevani tositarkoituksella ja kaltaistani ihmistä. Olen fiksu, iloinen, avoin, ennakkoluuloton, urheileva, hoikka, täysin terve, reipas ja elämään innolla suhtautuva mies. Lisäksi olen akateeminen, jos se jotain merkitsee toiselle. Minulla ei ole väliä mikä naiseni koulutus olisi.
Tavatessa sitten alkaa heti alkumetreillä tulemaan kiviä eteen.
Neiti nro1: Saamani kasvokuva oli nätti, mutta nainen on reilusti ylipainoinen. Hän kertoo lisäksi opiskelevansa väärää alaa vanhempien painostuksesta.
Neiti nro2: Kertoo olevansa maanis-debressiivinen ja lääkityksessä.
Neiti nro3: Niin ujo, että ei puhu.
Neiti nro4: Kertoo treffeillä pelkästään tulleensa hakatuksi edellisessä suhteessa.
Neiti nro5: ÄÄRIMMÄISEN yksinkertainen. Kertakaikkisesti ÄO varmaan 85. Nätti kylläkin, mikä harmitti minua silloin kun jouduin luopumaan.
Neiti nro6: Valehteli asuvansa pk-seudulla, mutta oikeasti oli Pohjois-Suomesta.
Neiti nro7: Aineenvaihduntahäiriö.
Neiti nro8: Toinenkin ehdokas kertoi opiskelevansa alaa johon vanhemmat pakottaneet ja siksi elämästä puuttuu mielenkiinto ja "gradu on jumissa ja masentanut jo kolme vuotta".
Neiti nro9: 30-vuotiaana ei ajokorttia eikä halua ajaa sitä, koska se on turha. Eli miehenvastuulle tulevaisuudessa koko perheen lastenkuljetukset, kauppamatkat jne.
Tämä jatkuu tätä samaa rataa.... todella surullista. Suurin osa vioista ovat henkilöiden arvoja ja vapaaehtoisia päätöksiä. Myös ulkonäöstä voisi pitää huolta muuten kuin meikkaamalla peilin edessä. Liian usein ajatellaan, että naisen ulkonäkö on vain Lorealia. Juoksemaan kun menee niin iho kiinteytyy ja tulee paljon terveemmän näköiseksi kuin millään kemikaalilla. Mutta lähtökohta on nykynaisilla siideriä ja meikkiä sekä istumatyötä.
Tietysti sitten on vielä niitä käsityksiä, että ajokortilla ei mitään merkitystä, jos rakastaa. Myönnän, että on mahdollista rakastua ja sitten vasta ajatella ulkoisia seikkoja, mutta en elä hetkessä vaan pidemmällä jänteellä jolloin minulle merkitsee myös lapset, niiden hoito, mökkimatkat, kyky ajaa autoa vaikka ensiapuun...
Toistuvin yksittäinen piirre oli vähintään lievä masentuneisuus treffikumppaneissa. Kierroksia nettitreffeillä oli selvästi tullut jo lukuisia. Keskustelu meni tiettyä oikopolkua ja uutuuden ihmettelyjä ei ollut. Tiedettiin kaava.
Ja tosiaan olen itse täysin terve enkä halua sairasta kumppania. Sekin voi olla jollekin outo asia?!?
Koulutukset ovat olleet: kokki, lakimies, ensihoitaja, ekonomi, baarityöntekijä, kemisti, sosionomio, tredenomi, DI, farmaseutti....
Iät 20-30 -vuotta.
Vastaukset 49
Vanhimmat
minkä ikäinen sinä olet? :)
Kuinkahan monella ihmisellä on aineenvaihduntahäiriö? Varmaan sullakin on joku vaiva, ettet vaan tiedä, ellet ole kalliissa verikokeissa käynyt. Ja ajokortin olemattomuus on sulle yhtä kun ei enää koskaan tota naista? Masennus on 20-30-vuotiailla aika ikään liittyen yleistä nykyään, se ei välttämättä tarkoita sitä että kyseinen ihminen olisi mielisairas.
Lue nyt hyvä ihminen juttusi ja mieti haetko tikusta virheitä? Positiivisena puolena sanoisin että naiset ovat olleet sulle ultimarehellisiä, oisko niin ettei sinussa ole mitään minkä vuoksi vähän kaunistella? Mitä itse kerrot naisille, omia ongelmiasi?
"Masennus on 20-30-vuotiailla aika ikään liittyen yleistä nykyään, se ei välttämättä tarkoita sitä että kyseinen ihminen olisi mielisairas. "
Mutta mitä ihmettä tekee masentuneella poika/tyttökaverilla? Se on kuin kivirekeä vetäisi perässä. Ei sellaisesta kumppanista ole mitään iloa, päinvastoin pelkkää murhetta tuo. Kun ollaan tavattu ehkä kerran tai kirjoitellaan eikä ilmassa ole mitään ihastumista niin tuollainen masentunut ihminen on helppo skipata.
Oma avokki oli välillä masentunut eikä siitä silloin ollut kyllä mitään iloa, pelkkää murhetta vain. Mielummin yksin kuin masentuneen kanssa, siinä masentuu vain itsekin.
siis jokainenhan voi hetkellisesti olla masentunut mutta masennus sairautena usein tarkoittaa tilannetta, jossa tapaamiset keskittyy vain ainoastaan masentuneen osapuolen mielenalan ongelmien vatvomiseen ja ei sellaista jaksa pitkään, jos aina vaan puhutaan mitä ongelmia on, jatkuvasti ollaan samojen juttujen äärellä kun yhdessä ollaan ja voisi tehdä ja keskustella ihan muista asioista.
Tälläisiä tapauksia itselleni on vastaantullut kun puhutaan naisista joilla on masennus diagnosoituna sairautena.
on mennyt ihmeelliseksi tama puolison haku.
Kylla alkuperaisella oli ihan naurettavat dealbreakerit. Faktana voin sanoa, etta kaikilla, korostan kaikilla, on jotain "luurankoja kaapissa" ja ns. negatiivisia piirteita. Minusta on hienoa etta nama naiset olivat heti avoimia. Voin sanoa etta useimmat ihmiset eivat ole noin rehellisia, vaikka on isompiakin asioita kyseessa, kuten rikollistaustaa tms.
Mita hiton valia on silla etta naisella ei ole ajokorttia? pitaako tosiaan tehda noin tikusta asiaa? skippaatko seuraavan naisen siksi etta silla oli vaaran variset silmat, vanhemmat eronneet tai pituutta sentin verran liikaa/liian vahan? Ja meita naisia haukutaan nirsoiksi, just joo!
jos se ajokortti on niin hitsin tarkea, niin siina ei kauan nokka tuhise jos sen suorittaa!
ja tasta masentuneiden pilkkaamisesta- ihminen joka yleensa ei voi sietaa muiden ns. haavoittuvaisia puolia, ei voi itse kohdata omia heikkoja puoliaan. tai siis, on itse se jolla on ongelmia psyykensa kanssa..
ja tiedoksi-- ihminen joka on kroonisesti ja vakavasti masentunut , on aivan eri asia kuin normaalilla tavalla 20-30 ika vuosien kasvukipuja ilmentava nainen. Monella ihmisella tulee ns. kolmenkympin kriisi, jossa pohditaan elamanvalintoja, kuten paaaineen oikeaan osuvuutta.Se ei tarkoita etta ihminen olisi jotenkin peruuttamattomasti sairas tai kamala kumppani.hoh hoijaa.
ja sina joka puhuit ex-naisestasi "kivirekena" ---hapea!! etpa tuota itsekaan ole mikaan riemuvoitto Suomen naisille jos noin suhtaudut ihmisiin!Mita oikein haetkaan? ikuista viihdyttajaa jonka voi painaa off-nappulasta kaappiin kun ei huvita katsella tai kohdata arkea?
just joo, ei hyvin mene Suomen miehilla.onneksi itse olen hakenutkin miehen meren toiselta puolen..
ajakortin puuttumiseen en ole vielä koskaan kuullut minkään ihmisuhteen tyssäävän...No, meitähän on moneen lähtöön :)
Ehkä olet vähän turhan pedantti ja laskelmoiva elämän suhteen, et taitaisi kelvata minulle, jos tuo lista kertoo jotakin SINUN elämänarvoista.
T. akateemisesti koulutettu ja mieleisessään ammatissa oleva kiva sinkkunainen ;)
tuntuu tosiaan olevan vähän turhan laskelmoivia elämän ja suhteiden osalta, kokemusta siis minulla "ei akateemisena" miehenä ei ole kuin näiden suomi24-juttujen perusteella. pitäis osata elää "hetkessä" mutta ei kumminkaan sillä tavalla että hyppäis jokaisen vastaantulevan naisen mukaan.
minulla itselläni oli tietty ihannenainen mielessäni millainen hänen tulisi olla ulkoisesti ja heti ensimmäiset treffit jotka sattui kohdalleni niin tämä nainen oli juurikin ulkoisesti se ihannenaiseni ja luonnekin oli erittäin kiltti ja mukava seurusteltiinkin sitten pari kuukautta, mutta sehän kaatui hänen maanis-debrissiivisyyteensä lopulta.
suhteen jälkeen kun lopulta laitoin profiilini uudestaan esille niin ei enää ollut mielessäni mitään sen kummempia vaatimuksia naisen suhteen, vaan tahdon eka tutustua jokaiseen yksilönä enkä säpsähdä jotakin pieniä "virheitä" kun en itsekään ole varmaan mikään täydellisyys. ehkä 5 treffit sitten tuotti tulosta. nainen ei ollut ulkoisilta muodoiltaan sitä minun entistä ihannenaistani nähnytkään sekä työskentelee hesburgerissa ja ajokorttikin vielä vaiheessa. mieleltään terve ei masennusta ja muutenkin luonne on aivan mahtava. en tiedä onko vielä alkuhuumaa tämä ihastus, mutta en aio juosta karkuun vaan ottaa suhteen aivan täysillä :)
kyllä kiva ihminen varmaan, mutta jos yhteistä elämää ajattelee niin jos toinen on töissä Hesburgerissa niin toisen on kyllä kaikki hankittava ja elätettävä myös koko perhe.
ollaan viel, toki naisella on suunnitelmia lähteä opiskelemaan. eikä voida puhua lasten teosta useaan vuoteen jos nyt pysytään yhdessä niin pitkään. en uskalla/halua miettiä mitään perheen perustamisia kun toisen on tuntenut alle kuukauden :D
Olen samaa mieltä tuosta ajokortista.
Olisin kyllä utelias tietämään mitä sinä haet ihmissuhteelta kun tunnut noinkin järkevältä akateemisesti koulutetuksi. Oma listani sisältää aika vähän mutta sitäkin tärkeämmän minulle ja se on rakkaus. Jos sitä ei ole niin mikään suhde ei tule antamaan tyydytystä ilman sitä, paitsi ehkä akateemiselle miehelle, joka hakee ulkopuolisista suhteista tyydytyksen. Vai onko sinulla listalla akateeminen koulutus? Tietysti jokainen päättää itse mitä suhteelta haluaa joten se siitä.
sinun kriteerisi, kun sana "akateeminen" riittää kertomaan naisesta kaiken oleellisen. Heh, ja sitten ne on aina näitä miehiä, joiden mielestä koulutuksella ei muka ole väliä. Vaan kummastipa vain akateeminen nainen kiinnostaisi, jos sellaisen saisi. :))
Taisin laittaa vähän väärin. Yritin vain saada selville mitä akateemisen päässä liikkuu vai liikkuuko mikään. Tottakai koulutus kertoo ihmisestä jotain mutta ei se takaa että suhteet onnistuisi sen paremmin väittäisin että huonommin. Sanotaan vaikka niin että älykkyyttä ei ehkä kaikki arvosta, mutta minä arvostan.
Sillä ei ole väliä vaikkei olisi kuin kansakoulun käynyt jos päänupppi toimii.
Ja jos päänuppi ei jostain syystä synnytyksen jälkeen ole ollut aivan kohdallaan niin uskon näillekkin löytyvän oma puolisko. Tietysti on erilaisia ihmisiä joten tämä oli vain minun mielipide ei pidä ottaa sitä liian vakavasti.
Joskus vaan tuntuu että äly on katoava luonnonvara. Mutta se siitä, jokainen tietysti hakee halutunlaisensa puoliskon. Tarkennetaan sitä listaa vielä kokonaisuus on piste iin päälle. Jos lista on käytössä mitä ominaisuuksia haluaa toiselta niin ihmisten ollessa erilaisia tulee väärinymmärryksiä ja ajatuksia kelpaako tuolle ketään. Itse kukin tietää ketä hakee.
Jollekkin kelpaa kaikki, jollekkin ei kelpaa kukaan. Siinä on vaan se ongelma että jos tykkää kaikista niin varsinaista parisuhdetta ei minun mielestä kannata ajatella. Ja jos taas ei tykkää kenestäkään niin jää yksin. Se on jokaisen oma valinta. Sopivilla kriteereillä saattaa joku jopa osua kohdalleen. Kriteereiden 'ehdottamistavoilla' on eroa. Liian paljon kriteereistä puhuva leimautuu liian itserakkaaksi mikä on myös totta. Akaateeminen on itse asiassa kirosana minulle, mutta kyllä muutkin asiat kertoo ihmisestä kuin nämä kriteeriasiat. Joku voi kuluttaa vuositolkulla selvittääkseen mitä haluaa mutta olen siitä ikävä ihminen ettei minun tarvitse tiedän kyllä mitä haluan ja ei kelpaa kuka tahansa joten aika kuluu sen sopivan etsimiseen. Jos joku haluaa olla korvikkeiden kanssa niin siitä vaan. Jos joku haluaa akateemisesti koulutetun niin haluaa.
Ja jos joku haluaa jotain muuta niin sekin käy.
Tiedätkö että kun ihminen valittaa kun ihmiset on sellaisia ja tälläisiä ja silti vaan hakkaa päätä seinään niin väkisinkin tulee mieleen että tämä vaan etsii valittamisen aihetta eikä paneudu siihen itse asiaan. Jos yksi paikka on täynnä ihmisiä missä ei ole sopivaa niin pitää katsoa muita tapoja tai lopetettava valittaminen.
Minäkin lopetan tämän tähän.
Jokainen taaplaa tyylillään. Akateemisuus sinänsä ei vielä kerro ihmisestä paljoakaan. Koulutus on kuitenkin se tapa, jolla ihmiskuntaa kehitetään ja kuljetetaan eteenpäin. Koulutus ei automaattisesti ole sivistyksen tae, mutta monasti näin on.
Vai että ajokortiton ei kelpaa (tiedä vaikka terveenä saisitkin sairaskohtauksen, eikä olisi kuskia, joka veisi sairaalaan:-), eikä sairas, eikä henkilö, joka ei ole toiveammatissaan... Itsepä olet vaatimuksesi asettanut, joten turha valittaa. Ei sitä oikeata voi hakea vain tiettyjen ominaisuuksien perusteella. Se osuu kohdalle jos osuu, ja lyön vetoa, että jos rakastut, ei ajokortilla olekaan yhtäkkiä mitään merkitystä.
Valitettavasti vain tuolla asenteella et todennäköisesti löydä ketään.
Treffeille pitää ottaa mukaan lääkärintodistus, josta ilmenevät kaikki nykyiset ja menneet sairaudet. Samoin allergiat. Erikseen vaadin psykiatrin lausunnon siitä, että treffikumppani on ehdottoman elämänmyönteinen ihminen.
Myös todistus älykkyysosamäärästä olisi hyvä, etten ajaudu yhteen itseään tyhmemmän ihmisen kanssa. Mistäpä tyhmän kanssa keskustelisi?
Ajokortti pitää siis myös esittää, tottakai... Vähintään ABC, sillä elämässä tulee usein tilanteita, jolloin kuorma-auton ajotaito on hyödyllinen. Esim. muutot.
Taidanpa vaatia seuraaville treffeille myös kirjallisen urasuunnitelman. Sillä enhän halua tavata sellaisia ihmisiä, jotka ovat jumissa urakehityksensä kanssa! Tai peräti täysin väärässä ammatissa! Hyi helvetti!
uuge, tuo oli hyva!
lisataan viela listaan referenssit. pitaahan potentiaalisella kumppanilla olla hyvat suosittelijat ettei ihan metsaan mene valinta.
ja luottotietotarkistus, totta kai.
ja miksei vaikka toka treffeille viimeistaan kokonainen terveystarkistus todistus laakarin allekirjoittamana? ettei ole jo valmiiksi verenpainetta, kolesterolia, heikko hemoglobiini tai muita riskitekijoita.
kolmannet treffit voisi sopia lahimmalle urheilukentalle ja mitata cooperin testit. etta kuinka hyvin pumppu kestaa ja onko sita kuntoa oikeasti.
ja astrologilla voisi kayda tarkistamassa nyt varmuuden vuoksi, etta planeetat sopii hyvin yhteen. eihan sita sovi huonoa onnea ottaa ehdoin tahdoin.kiinalaisetkin valitsee puolisonsa tahtimerkkien mukaan, joten miksei.
:D
Uugella oli hyva lista ja niin oli sinunkin.
Mutta ala unohda sita, etta naiset ne yleensa tuollaisia seuloja jarjestaa treffaillessaan, oli sitten netista tai tosielamasta tuttu treffikumppani. Aloittaja on neuroottisuudessaan poikkeuksellinen mies, mutta toisaalta, ehka tallaisten juttujen lukeminen saa teidat naiset ymmartamaan millaista oma toimintanne on.
t
Lyhennelmä: et löydä netistä haluamasi kaltaista naista, ja itsensä haluamasi kaltaisiksi kuvailevat joko valehtelevat tai eivät onnistu antamaan kaikkea haluttua informaatiota viesteissään. Mainonnastahan treffipalstoilla on kysymys, ja vaikka kuinka laki tai käytäntö vaatisi esittämään myös pienellä printatut reunaehdot, ei niitä mainoksissa näy.
Minulla on miesten kanssa ihan sama ongelma sekä reaalimaailmassa että netissä; jälkimmäisessä katselinkin vain pari päivää, kunnes ymmärsin, että tarjonta ei vastannut ollenkaan kysyntää.
Minun kriteerini ovat: älykäs, kiltti, huumorintajuinen, akateeminen, itsenäinen, edes vähäsen urheilullinen, pitkä 40-50-vuotias ateistimies, jolla ei ole pieniä lapsia ja jonka mahdolliset aikuiset lapset (ja ex-vaimot) elävät jo omaa elämäänsä. Ei tuollaisia miehiä ole vapaalla jalalla.
Kriteerejä voi karsia, mutta ei niin pitkälle, että listassa täsmää enää "mies". Jos listaan taas lisää sen, ettei soisi miehellä olevan mielitauteja, päihdeongelmia eikä kauheaa vararikkotilannetta, ei kukaan selväjärkinen ota yhteyttä, koska vaatijana on ihan selvästi joko kokemuksistaan traumatisoitunut kovaonninen tai sitten hirmuinen tiukkapipo (olen itse vähän molempia).
Moni lienee sitä mieltä, että kriteerejä pitäisi alentaa. Kyllähän noista voi joustaa, tottahan toki, mutta ei ihan mittaamattomasti - jos voisi, en kai minäkään olisi enää ollut sinkku pitkään aikaan. Moni tahtoisi varmaan kirjoittaa, että ei pidä kurkottaa liian korkealle, ja vastaus on: en kurkota, vaan ihan omaa vastinettani olen vailla; olen älykäs, kiltti, huumorintajuinen, akateeminen, itsenäinen, urheilullinen, pitkä 42-vuotias ateistinainen, jolla ei ole lapsia eikä ex-aviomiehiä.
Kuten otsikossa jo omahyväisehkösti sanoin, helmet ovat harvassa.
Muilta osin paitsi ikäni puolesta. Olen tosin törmännyt ennenkin kaltaisiisi älykköihin, mutta harvoin keskustelu pääsee oikeuksiinsa tai ylipäätään muuksi kuin vänkäämiseksi: "ei elämässä ajokortilla ajeta", "itsekin joskus sairastut",....
Etsin tasapainoista, tervettä, menestyvää, vapaata, nättiä, iloista optimistinaista. :)
Etsin tasapainoista, tervettä, menestyvää, vapaata, nättiä, iloista optimistinaista. :)
-ne on kuule olleet jo aikoja naimisissa-
eivät kaikki ole. Älä yleistä äläkä kategorisoi.
No joo...pointtiakin oli tossa, mutta kyllä sinne kauppaan pääsee PYÖRÄLLÄKIN, "Mr. Auto"!
kävellen, pyörällä tai yleisellä kulkuvälineellä. Alkuperäistä kirjoittajaa ehkä harmitti kortittomuudessa se, että kutsuilla käydessä ja erityisesti kotimatkalla itse joutuu toimimaan "kuskina".
Ihan vinkkinä yllättävän onnettomuuden tai sairaskohtauksen sattuessa kannattaa kutsua ambulanssi. Lievemmissä tapauksissa taksikin riittää, jottei kuljettajan tarvitse hermoilla liikenteessä.
kaikki eivät halua autokyytiä jokapaikkaan vaikka auto olisikin. Siis mielestäni auto laiskistaa ihmiset - no ei tietenkään kaikkia. Mutta itselläni on monia tuttavia joilla on autot ja herranen aika kun mihinkään ei ilman autoa päästä. Lapsiraukat valittaa pienistäkin matkoista jos joutuvat kävelemään kun on totuttu siihen autokyytiin. Ainakin omat lapseni osaavat kävellä ; ) eivät valita pitkistäkään matkoista.
tästä sun kirjoituksesta mieleen, että oot ite jo yli kolmenkymmenen ja haluat saada nuoremman naisen. Ite oon ainakin pirun kyllästynyt 3-kymppisiin miehiin, joilla on hirvee kiire vakiintua heti ja selvittää jo alkuun josko tässä olisi vaimomatskua. En oo ihan heti perhettä perustamassa, että siitä olis ihan hyvä lähtee liikkeelle. Jos on itellä niin pirun kiire, niin kannattaa katella enempi oman ikäluokan naisia.
Katselen noin parikymppisia naisia, koska parikymppiset nyt vaan on sopivampia parisuhteeseen kuin kolmekymppiset. Koska parin loytaminen on naisille niin paljon helpompaa kuin miehille, on kolmekymppisissa naisissa jaljella enaa sitoutumiskyvyttomat, piintyneet uranaiset, prinsessa-syndroomaiset, uskottomat nymfomaanit, teini-ikaisesta lahtien yh-aitina olleet ja muut vastaavat, normaaliin parisuhteeseen kykenemattomat naiset. Siispa jokainen jarkeva kolmekymppinen mies tahtaa siihen ikaluokkaan, jossa on viela hyviakin naisia jaljella. So. parikymppisiin.
Se, etta sinua sitoutuminen ja perheenperustaminen ajatuksena noin paljon haittaa, kertoo vain siita, etta sina olet tulevaisuuden parisuhdeongelmainen kolmekymppinen nainen. Hyvat naiset hyvaksyvat jonkun niista miehista, joita on tarjoolla, ja vakiintuvat mielellaan. Sellaista parikymppista naista minakin etsin. Onneksi muualla kuin Suomessa se on sentaan ihan tavallista ja hyvaksyttya, etta mies haluaa hyvan naisen eika mitaan 3-kymppista uranaista tai nymfomaania.
parisuhdeongelmainen 3-kymppinen, kun et ole vielä suhteeseen kyennyt. :D Miksi se sen kummempaa olisi muka naisilla? Sun ongelmaksi voi koitua se ettei parikymppisiä paljon sinun seurasi kiinnosta kun saamme myös ikäisiämme miehiä. Joten miksi et itse kyennyt suhdetta muodostamaan nuoremmalla iällä. Mä ja mun kaveripiiri ainakin pidetään säälittävinä tapauksina nuorten naisten perään vinkuvia 3-kymppisiä. Jotkut kaverit on joskus vähän aikaa leikkinyt niiden kanssa, mutta kyllä kunnon parisuhteeseen halutaan oman ikäinen mies, eikä mitään ikäkriisissä painivaa reppanaa, jolle on yhtäkkiä iskenyt pesänrakennusvietti.
Voi ei, pitäiskö sitten tähdätä kotirouvaksi, joka ei saa edes seksiä? Kyllä mä taidan sittenkin valita ton nymfomaani-uranaisvaihtoehdon :-)))
Ei minuakaan kolmekymppiset miehet kiinnosta yhtään. Ne on jo rupsahtaneita kun ovat leikkineet pelimiehiä nuoruutensa, ja nyt pitäisi sitten saada perhe nuoren naisen kanssa. Hah! Itse ovat nuoruutensa rellastaneet sitoutumiskyvyttöminä ja nainen ei muka saisi elää omaa nuoruuttaan. Haistakaa ...
Kyllä se vaan niin on että ne teiniavioliitot ovat kauheaa katseltavaa. Jos mies on 20 ja nainen on 20 niin siinä ei kunnian kukko laula. Pidän sellaisia naisia säälittävinä jotka ottavat omanikäisen miehen.
Pidätkö oikeasti kolmekymppistä jotenkin vanhana? :D Voi tsiisus, meinaat oikeasti että muutama vuosi sinne tai tänne vanhentaa ihmisen? Ei vaan, kyllä viestistäsi paistaa sellainen lapsellisuus että ehkä parempi tosiaan jos katselet niitä ikäistäsi nuorempia poikia, kunhan et vaan sellaisen kanssa ala perhettä perustamaan ;)
En sanonut, että teininä pitää naimisiin mennä. Seurustellaan tietysti ensin. Kyllä se on niin päin, että nuorempien naisten perään kuolaavat 3-kymppiset niitä säälittäviä on. Eivät ole kyenneet nuorempana sitoutumaan. Eikä kukaan ainakaan oman ikäisille kelpaava parikymppinen huoli 3-kymppistä reppanaa. Sorry. Mut ehkä joku sellainen huolii, joka ei ikäistään saa.
Sinun kirjoituksesta se lapsellisuus paistaa. Et osaa hyväksyä ikääsi. Tarvitset nuoremman naisen statussymboliksi. Siitä vaan, kunhan et ala perhettä perustamaan. Nimittäin se nainen melko varmasti antaa kenkää heti, kun nuorempi kolli löytyy. ;)
Siis jos mies hakee 10 vuotta itseään nuorempaa naista, niin se ei ole pari vuotta sinne tai tänne.
Koville se ottaa kolmekymppisillä miehillä, kun nuoret kaksikymppiset naiset eivät huoli vanhaa miestä. Ratkaisevaa ei ole ikä, vaan ikäero!
Oikea valinta :-))
Olisi pitänyt itsekkin valita vuosia sitten nymfomaani-uranainen, eikä seksitöntä kotirouvaa jolta ei saa seksiä....
No nyt uskallan minäkin tunnustaa että olen minäkin useamman kerran, ehkä 4 kertaa, lempannut deittinetin vain ajokortin puutteen vuoksi.
Kun itse olen ollut töissä useissa maissa ja useissa projekteissa sekä suomessa että ulkomailla tulee harrastettua ja tehtyä yhtä sun toistakin puhumattakaan jos haluaa perustaa perheen ? Osataan 10 kieltä josta 8:lle ei ole mitään hyötyä tai käyttöä mutta autolla ei osata ajaa.
Jotenkin toiden ajokortittomien naisten logiikka ei vaan iske muutenkaan....
Ei ajokorttia = Ei kiinnosta, ei todellakaan !
on terve ihannenaisesi,olette olleet suhteessa vaikkapa muutaman vuoden ja sinä sairastut.
Nainen toteaa: "Eihän tämän pitäisi vaikuttaa kun oikeasti rakastaa mutta en elä hetkessä vaan pidemmällä jänteellä" Ja nainen jättää sinut sairautesi takia.
Elämässä ei koskaan tiedä...
Ihan uskomatonta tuollainen että pidät sitä "vikana" jos ei halua ajokorttia! Tiesitkö että kaikilla ei ole varaa sellaiseen, ajokortti maksaa ihan helvetisti. Tai sille rahalle saattaa olla parempaakin käyttöä, jos ei oikeasti tarvitse korttia. Jollekin saattaa olla myös ympäristökysymykset syynä kortittomuuteen.
Vaikutat aivan uskomattoman pinnalliselta, itsekkäältä ja pikkumaiselta tuon kirjoituksen perusteella!
Aineenvaihduntahäiriö?!?! Siis luuletko tosiaan että se on ihmisen itsensä aiheuttama?? Ei kukaan ole täydellinen treffikumppani, ja jos sinua joku aineenvaihduntahäiriö rassaa noin paljon, niin eipä ole helppoa varmaan sinullakaan.
Se, että itse etsit jotain täydellistä kotirouvaa, ei tarkoita että naisissa olisi jotain vikaa, vika on sinun omassa päässäsi.
Ymmärrän kyllä, ettei halua kumppaniksi mieleltään sairasta ihmistä, tai sellaista jonka kanssa juttu ei luista, mutta joku raja sentään.
Itsekin olen tavannut monia miehiä, sekä livenä että treffien kautta, eikä kukaan heistä vielä ole ollut täydellinen, enkä sellaista odotakaan. Ei ne naisetkaan livenä ole sen kummoisempia kuin netissä, joten turha nettiä syyttää, katso mielummin peiliin. Sieltä se vika löytyy.
Taidat vaan tietää mitä haluat:) Mulla kanssa vähän samoja ongelmia, että olen asettanut tietyt kriteerit " tulevalle" miehelleni, ja täytyy myöntää,että aika samoilla linjoilla mennään.Voin hyvin kuvitella, millasia tyttösiä olet treffannut, ja sehän se on, kun tietää ainakin, mitä EI halua, niin turhahan sitä juttua on jatkaa, jos jokin asia ei miellytä.
Itsekin haen miestä, joka pitäisi itsestään huolta, olisi sosiaalinen ja iloinen ym... urheileva ja savuton, Ja vapaakin vielä..Mutta kovin harvassa tuntuvat olevan :)
Mutta mä ainakin päätin, että jos ei löydy, niin ollaan sitten vaikka yksin, ei tulis mieleenkään olla jonkun " ihan kivan" kanssa :) Tai ruveta katsomaan jotain sohvaperunaa kotona, jos itse aktiivisesti liikkuu, sanoohan sen järkikin että jossain välissä se sitten rupee tympimään :)
Kesän jatkoja, ja pidä rima korkeella, se kannattaa!
Puhut 20-30-vuotiaista naisista, jotka olivat koulutukseltaan mm. DI, juristi ja ekonomi. En ihan lukisi näitä naisia tyttösiksi, jotka ovat uskaltaneet valita itselleen uran.
Noilla kriteereilläsi on ihme, jos et miestä löydä. Olisikohan vika sussa itsessäsi, että järki ei ihan loista.
...johonkin tautiin, vaikkapa syöpään. Ala sitten arvostelemaan toisia terveyden perusteella.
Kusipää ainakin olet, mutta kyllä elämä vielä opettaa. Anteeksi vaan. Niin on opettanut minutkin.
Minulla on hyvin samanlaiset kokemukset nettideittailusta. Minulle riitti käynti muutamilla treffeillä ja totesin, ettei minun vaatimuksia vastaavaa miestä netin kautta löydä.
Etsin fiksua, positiivisesti elämään suhtautuvaa, urheilullista, normaalia ja tervejärkistä miestä. Itse olen hyvännäköinen, akateeminen, menestyvä, hoikka ja elämänmyönteinen 32v. nainen. Rima taitaa minullakin olla korkella, mutta en voi tyytyä vähempään.. En ole kuitenkaan menettänyt toivoani, miksi niin edes tekisin. Elämäni on hyvällä mallilla, mahtava työ ja kaikki on hyvin. Ja fiksuja, samoin ajattelivia miehiä näköjään löytyy, kuten sinäkin olet osoittanut.
Joka kauan tavaraa valitsee, jää lopulta ilman.
ottaa aivoon.... ajokortti maksaa maltaita, minkäs sille voi ,jos on huonot eväät olleet joskus ,ja ei ole autoa tarvinnut ja on luontoa säästänyt..kyllä on muitakin kulkuvälineitä kuin auto ..ei sillä etten itse sitä hommaisi joskus ,kun rahatilanne paranee mutta ihmisessä on todella muutakin kuin joku himputin ajokortti
Joo, en tiedä osaako ihmiset edes lukea. Omaan ilmoitukseeni tuli kyselyitä laidasta laitaan, pääosin miehiltä jotka olivat kaukana toiveistani. Kun ei hae sexi tai vastaavaa seuraa, niin kaikki alapäätyypit näköjään lähtevät liikkeelle. Heitä varten on käsittääkseni omat linjansa, menkööt sinne. Uskon että normaalia parisuhdetta haluaviakin on, eikä ulkonäköseikat silloin juuri saisi painaa vaan se että toi on nyt SE.
Eli tässä yhteenveto tapaamistani nettimiehistä;
Herra1: Osoitti jo heti tapaamisella romanttisuudesta vähän merkkejä. Mahottoman ujohko puhellessa, kuten minäkin. Aivan ihana tapaus.
Siinä mun kooste. :) Eli minun tutkimukseni perusteella nettimiehet ovat 100 prosenttisesti mahtavia tapauksia, joista kannattaa pitää kiinni. Mut mun täytyy myöntää, että en kysellyt autokorteista ja sairaustaustasta vaan se selvisi sitten myöhemmin. Kamalaahan noi on, mutta kyllä itsekin säikähtäisin, jos mies tuhlaisi koko treffit puhuessa kuinka joutui entisessä suhteessa hakatuksi, tulisi olo, että tarvitsee nyt enempi jotain ystävää ja henkistä tukea kuin seurustelukumppania.
Ihan vaan omaan kokemukseen perustuva kommentti, mutta.
Löysin oman kullan suomi24:n kautta. Kirjoittelin aika monenkin naisen kanssa niitä näitä. Vaatimuksista ja toiveista en nyt tilitä, mutta semmoisen huomion kyllä tein, että ei 4 - 5 kirjeen perusteella saa ihmisestä minkäänlaista kuvaa. Sitten kun olet kirjoitellut vaikkapas 20 pitkää kirjettä ihmiselle ja saanut yhtä monta takaisin, alat pikku hiljaa jo saada persoonasta käsityksen.
Jotkut paljastuivat persooniksi, joiden kanssa en olisi lähtenyt treffeille kirveelläkään. Jotkut Oli tosi kivoja ja fiksuja ja kirjoiteltiin paljon, mutta ei syntynyt kipinää - jäätiin ystäviksi. Sitten kävi niin, että yhden naisen kirjeitä aloin odottaa ihan erikoisesti, ja aina kun häneltä tuli viesti, sydän lämpeni erikoisesti. Kuinkas ollakaan, tunne oli molemminpuoleinen. Ihastumme kirjeitse. Toki tavattiin sitten. Nyt ollaan puoli vuotta seurusteltu ja oomme onnellisia.
Miksi täällä kehua retostelen hyvällä onnellani? No siksi, että huomasin naisten kanssa kirjoitellessani, että yleinen tapa on käydä nuo pakolliset 4 - 5 viestiä läpi, rynnätä treffeille ja palata kotiin tympiintyneenä, kun ei taaskaan tärpännyt. Toki sillä tavalla saa treffejä itselleen, mutta ei se metodina ole juuri parempi kuin mennä lähibaariin ja bongata joka viides ukko / akka sieltä.
Kaikenlaiset vaatimukset ja rimat sun muut molemminpuolin myös muuttuu, kun tutustuu. Joku sellainen ominaisuus, jota et ole älynnyt listata, voi saada sinut ihastumaan, mutta et koskaan saa sitä selville, kun karsit ihmisiä tuommoisella rasti-ruutuun metodilla.
hyvää päivänjatkoa kaikille.
Lähdet ilmeisesti treffeille ihan kenen tahansa etkä tee mitään esikarsintaa, jos kokemuksesi ovat noin huonoja. Kasvokuvasta ei tietty voi päätellä esim. sitä, onko toinen lihava vai ei, ja kuvakin voi olla vanha tai käsitelty. Kuitenkin ihmettelen, miten voit olla meileistä huomaamatta, jos toinen on tyhmä. Kannattaisikohan kirjoitella vähän aikaa niiden naisten kanssa eikä vain rynnätä suin päin treffeille aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus? ÄO 85 ilmenee varmasti ihmisen tavassa kirjoittaa ja ilmaista itseään. Jos et jo meileistä huomaa, että joku on vähän yksinkertainen, taidat olla sitä itsekin. Samoin ajokortit ja muut vastaavat voi kysellä etukäteen, jos todella tällaisista asioista kiinnostus on kiinni.
tuo sinun parin hakurutiinisi. No, kukin tavallaan. Itse olen korkeasti koulutettu, siisti, liikunnallinen, terve, avoin...blaa blaa blaa mies. Toki itsellänikin on kriteereitä. Toivon naiselta korkeaa koulutusta, mutta ennen kaikkea älykkyyttä. Toivon sitä ettei hänellä ole aikaisempia lapsia (niitä ei ole minullakaan) ja että hän on minua lyhyempi (185 cm). Hirvittävää ylipainoa en siedä, tosin pieni pyöreys ei haittaa...toisille se suorastaan sopii...Suorittaja jupit eivät myöskään jaksa kiinnostaa.
Sen sijaan kuppanin hakeminen terveystarkastuksella ei minua kiinnosta. Haen elämän kumppania ja omana tarkoituksenani on vanheta. Kymmenen vuoden päästä olen varmasti huonommassa kunnossa kuin nyt, jossain vaiheessa olen varmasti sairas, joskus masentaa jne jne... En halua sellaista naista, jonka kriteerit ylitän hyvinä päivinä (esim. nyt), mutta jolle olen pettymys huonoina. Haen hyvää parisuhdetta ja elämän kumppania. Haen suhdetta, jossa minä olen tukemassa toista ja jossa voin luottaa toisen olevan tukemassa minua, kun tukea joskus tarvitsen (ja miksi ei muulloinkin). Sellainen ihminen, jonka kanssa on kiva vanheta ja rupsahtaa on ihanteeni:-)
Muuten hyvä kirjoitus. Tuo suhtautuminen vanhuuteen liittyvä kommentti tosin hieman särähti omaan korvaani. Ei tarvitse olla mikään "nuoruuden" ihannoija, mutta ihminen vastuussa omasta tereydentilastaa ikään katsomatta. Muutama vuosi sitten ykköseltä tuli dokumentti eräästä moskovalaisesta balettikoulusta, jossa nuoria poikia opetti ja valmensi entinen Bolshoj-teatterin miestanssija. Mies oli lähemmäs 75 vuotias ja opettaminen oli hänelle elämäntapa. Siinä miehessä oli sekä asennetta että elämänviisautta. Vartalo oli kuin nelikymppisen ja ajatus laukkasi kuin kolmekymppisellä.
itsestään on syytä pitää terveellä tavalla huolta, mutta vanhempi ihminen on kuitenkin yleensä huonommassa kunnossa kuin nuorempi. Ihminen, joka väkipakolla yrittää 50-kymppisenä esiintyä parikymmentä vuotta nuorempana on useimmiten aika tragikoominen ilmestys. Voihan sitten olla poikkeuksia,niin kuin mainitsemasi venäläistanssija, mutta olisi kiva tietää millainen HÄN oli kolmikymppisenä:-)